Millä tavalla biologisen äidin huumeiden tai alkoholin käyttö raskauden aikana on vaikuttanut teille sijoitettuihin lapsiin? Siis nimenomaan heti vauvana sijoitetut. Jos ei pystytä diagnosoimaan esim. fas oireyhtymää, mutta silti vauvassa levottomuutta, aggressiivisuutta, ylivilkkautta, ärtyvyyttä ym ym.
Miten olette sijaisvanhemmat jaksaneet? Onko lapselle tarjottu terapiaa tms? Vai korjaako turvallinen koti kaikki vauriot? Tuleeko tällaisesta lapsesta "ehjää" koskaan?
Onko tulevaisuudessa terapiat, tarkkailuluokat yms, vaikka esim. neurologi ei pystynyt sanomaan kehityksestä mitään varmaan. Kuulemma saattaa esim. kouluiässä tulla esiin huomattavia tarkkaavaisuus yms ongelmia.
Siis jos periaatteessa terve vauva mutta raskaudenaikainen huumeiden ja alkoholinkäyttö silti todistettu. Kertokaa kokemuksia!
Miten olette sijaisvanhemmat jaksaneet? Onko lapselle tarjottu terapiaa tms? Vai korjaako turvallinen koti kaikki vauriot? Tuleeko tällaisesta lapsesta "ehjää" koskaan?
Onko tulevaisuudessa terapiat, tarkkailuluokat yms, vaikka esim. neurologi ei pystynyt sanomaan kehityksestä mitään varmaan. Kuulemma saattaa esim. kouluiässä tulla esiin huomattavia tarkkaavaisuus yms ongelmia.
Siis jos periaatteessa terve vauva mutta raskaudenaikainen huumeiden ja alkoholinkäyttö silti todistettu. Kertokaa kokemuksia!
Vastaukset 63
Vanhimmat
voisin sana, tuo FAS/FAE -oirerymään kuuluvat lapset ovat todella saaneet elämänsä pituisen krapulan perinnöksi äidiltään.
Meillä kokemusta voisi sanoa että siitä pahimmasta päästä olevat oireet sijaislapsellamme. Hän tuli meille kylläkin vasta 9 vuotiaana. Joten hänellä myös se vaikea lapsuus elämän selkärepussa eväänä sille tulevalle aikuistumis matkalle ja myös ilmeisesti loppu elämäksi.
Koulussa on erittäin hyvä kun raamit ovat selvät ja tiukatsäännöt. Hän itse sanoo että haluaa jonkun laittavan rajat siihen mitä tekee ja ei saa tehdä.
On jopa vaikea ja rasittavaa päättää mitkä vaatteet laittaa päälleen kun lähtee esim. kouluun.
Keskittymiskyky on hyvin heitteillä.
Ei kärsi mitään vaatimuksia pinna hyvin lyhyt.
Teki aikaisemmin usein itselleen kipeää, hakkasi päätään seinään, raapi ihonsa rikkiym.
Lyö ja potkii sekä puri myös aikuisia kuten opettajaa, meitä ja muita kavereitaan.
Kavereita ei ole koska ei kukaan jaksa sitä epäkypsää käyttäytymistä kavereita kohtaan.
On menettänyt luottamuksen varastaa ja valehtelee. Valehtelemisella meinaan sitä että se on yli sen tavallisen lasten ja nuortenvalehtelun.
On poikkeava seksuaalinen käyttäytyminen jo heti pienestä 5-6 vuotiaasta lähtien.
Pissaa päivittäin kousuihin ja kakkaa myös housuihin, nykyään jo onneksi harvemmin.
Ym, ym.
Aloitti yläasteella ja se tulee olemaan kuin kuuma kivi miten sietää sen paineet.
Terapiassa käydään.
Meillä on yksi diagnosoitu FAE- lapsi ja yksi, jolla ei diagnoosia ole, mutta äidin raskaudenaikainen alkoholinkäyttö tiedetään runsaaksi.
Tämä toistaiseksi ilman diagnoosia jäänyt lapsi on tullut meille suoraan synnytyssairaalasta 6 vrk:n ikäisenä. Lapsi oli vauvana kova oksentelemaan ja hänellä oli ruoka-aineallergioita, mutta muuten hän ei eronnut esim. biologisista lapsistamme.
Parin vuoden ikäisestä tämä lapsi on kuitenkin takonut öisin päätään sängynpohjaan ja päivisin esim. autossa auton selkänojaan. Ohjeiden noudattaminen ei ole alkanut sujua ikätasoisesti. Psykologin, neurologin ja lastenlääkärin luona on käyty - lapsi on normaaliälyinen, mutta impulssikontrolli on heikko l. säntää täysin harkitsematta mihin tahansa mihin mielenkiinto sattuu osumaan (ikää on nyt 7v.). Heikko impulssikontrolli aiheuttaa esim. sellaista, että lapsi käy toistuvasti syömässä sisarrusten karamellit näiden huoneista, nappailee näiden tavaroita viedäkseen ulos jne.
Puheen kehittyminen on ollut hidasta, puheterapiajaksoja on ollut muutama ja edelleen puuttuu kirjaimia, opittuja sanoja unohtuu, samankaltaiset sanat sekoittuvat jne.
Koulussa lapsi on nyt ensimmäisellä luokalla, vaikka keväisessä koulukypsyystestissä ei osannut nimetä muita kirjaimia kuin oman etunimensä kirjaimet, lukumääriä tunsi viiteen asti jne. Esikoulunopettaja ja ekaluokan opettaja olivat kuitenkin sitä mieltä, että kannattaa aloittaa ensimmäinen luokka, koska sosiaaliset taidot olivat riittävät l. osaa leikkiä ja pärjää esim. pukemisissa jne., ei ole todettu tarkkaavaisuushäiriötä ja eivätkä luki-vaikeudet helpotu ilman harjoitusta.
Koulussa hänen luokkaansa saatiin kouluavustaja psykologinlausunnolla.
Leikkimisestä vielä sen verran, että lapsi on kova pomottamaan, haluaisi aina olla ensimmäinen ja paras, mutta onneksi silti on kavereita löytynyt. Lapsi on motorisesti taitava ja hänellä on hyvä hahmotuskyky, joka ilmenee esim. palapelien tekemisessä ja tavaroiden löytämisessä, sekä paikkojen tunnistamisessa.
Lapsen kanssa pärjää, kun säännöistä pidetään tarkasti kiinni, samoin päiväjärjestyksestä, eikä missään tapauksessa lasta päästetä määräilemaan aikuisia (yritys on monta kertaa päivässä tyyliin : "et istu tässä, nyt tulet heti tänne jne."
Hei
Tiedän lapsia, jotka vauvoina ovat olleet kovia oksentelemaan, eikä varmasti ole päihteiden käyttäjä äitien lapsia.
Ruoka-aineallergia, päihteistä riippuva.
Sana sokeus, kirjaimien puuttuminen sanoista, sanojen ja kirjaimien sekoittuminen. Olisiko kuulossa vikaa, vai peiytyvä sanasokeus. Isälläni oli sanasokeus, kirjaimet sekoittuivat. Enkä usko, että hänen äitinsä, ison talon emäntä, olisi 1900-luvun alussa käyttänyt alkoholia.
Levottomuus, muiden pomputtelu, impulsiivinen käyttäytyminen. Mitä ne kertovat. Ei mitään. Katso kuinka levottomiaovat ihmiset nykyisin, vallassa olevat pomputtelevat jne.
Syödä toisten karamellit, viedä toisten tavarat, sehän on sääntö eikä poikkeus nykyelämässä. Katso tätä yhteiskuntaa ja vallassa olijoita. Olisikohan heidän vanhemmat käyttäneet päihteitä, mene ja tiedä.
siis nyky maailma on pullollaan impulsiivisesti kääyttäytyviä, keskittymiskyvyttömiö lapsia. maailma on myös pullollaan alkoholia "kohtuullisesti" käyttäviä vanhempia. joiden alkoholinkäyttö ei ole ylittänyt yhteiskunnan sietämiä rajoja, mutta jotka silti ovat käyttäneet mm. odotusaikana alkoholia säännöllisesti veikkei edes humalahakuisesti.
mm. kälyni. jonka lasten kasvua ja kehitystä seuraan uteliaalla mielenkiinnolla. tiettyjä alkoholisyndrooman oireita on havaittavissa. mutta heille on vaikea ruveta saarnaamaan. tai väittämään, että tietyt ongelmat ja oireet voivat johtua odotusajan aineista. kun aitoja todisteita ei ole. ja asiantuntijatkin kiistelevät siitä alkoholinannosmäärästä mikä ei vaurioita ja mikä vaurioittaa sikiötä.
kaikki voidaan kiistää ja väittää yhteiskunnan nykytilasta johtuviksi. tai kaikki voidaan vierittää alkoholin aiheuttamaksi. mutta tosiasia on, että suurelle määrällralkoholia todistetusti altistuneet lapset ovat käytöksessään ikätasoistaan jäljessä, odotettavissa oleva oppimiskyky on ikätasoista heikompi, tulevaisuus harmaampi, kuin jos altistusta ei olisi ollut.
pula kun viestimiä seuraa. Pitää ihmetellä että erityisopettajia palkataan kouluihin kun nämä lapsethan tulisi huostaanottaa, kenellä on tarkkaavaisuushäiriöitä ja sen sellaisia. Muistankohan lukeneeni dysfasiankin johtuvan äidin ja lapsen alkuvuosien kiinnittymishäiriöstä.
Luehan Kuttuloista ja Jukoloista, ja sijaishoidoista. Ja eiköhän noissa päättäjissäkin ole dysfasiaa. Huono kiinnittymissuhde varhaislapsuudessa!
Voi hohhoijaa, mietihän nyt. Ota kuule selvää asioista ja kirjoita sitten vasta.
Oletko kuullut koskaa fas-oireyhtymästä?
Se on sijoitetuilla todella yleistä ja se johtuu
raskauden aikaisesta alkoholin käytöksestä.
Monilla näkyy päällekin päin viitteitä sekä että
voi olla ylimääräisiä varpaita ja sormia ym.
Ei ole keksittyjä juttuja nämä.
En ole kieltänytkään fae- ja fas-oireyhtymiä olevan. Vaan kysyinkin, mitä ne oireet, mitkä tekstissä mainittiin kertovat. Olen kuule ottanut asioista selvän. Ja olen vakuuttunut, että on tarpeellisia huostaanottoja ja sijoituksia. Ja onnistuneitakin sijoituksia. Mutta on myös tarpeettomia, turhia huostaanottoja ja todella epäonnistuneita sijoituksia. Ne eivät valitettavasti pääse julkisuuteen, koska koneisto pyrkii peittelemään virheensä. Ennemmin eroitetaan lapset vanhemmistaan kuin myönnetään virheet. Ja vanhempi, joka viimeiseen asti taistelee lastensa oikeuksista leimataan mielenterveysongelmaiseksi, ja jos lapset sijoituksessa kärsivät ja oirehtivat, syy on AINA, lasten kotiolosuhteissa ja varhaislapsuudessa. Ei nähdä ja haluta nähdä sitä, että lapset voivat oireilla juuri sen takia, että ovat huostaanotettuja ja sijoitettuja. Näin kävi minun lapsilleni. Ja myös lapset leimataan vaikeiksi tapauksiksi.
Mietihän, kuinka moni huostaanotetun ja sijoitetun vanhempi tyytyy olemaan koston pelossa hiljaa. Kuka siinä kärsii, jos vaaditaan lapsille parempia elinolosuhteita, mitä sijoituksessa lapset saavat. Siis kysymys on epäonnistuneessa sijoituksessa. Se on se lapsi, joka joutuu koston kohteeksi.
Meidän tapauksessamme kumpikaan biologisista vanhemmista ei ole ollut sitä mieltä että tämän tai heidän muidenkaan lastensa huostaanotto olisi ollut väärä toimenpide - itse ovat vapaaehtoisesti lapsensa antaneet toisten kasvatettaviksi, kun ovat harkinneet ettei heistä siihen ole.
Yksittäinen oire ei välttämättä meille sijoitetun lapsen tapauksessa antaisi aihetta epäillä alkoholivauriota, mutta kokonaisuus ja todella monen henkilön todistus biologisen äidin raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä, jota äiti ei ole pyrkinytkään kieltämään, on kyllä epäilyksen herättänyt.
Olen perehtynyt vanhemman meille sijoitetun FAE-lapsen takia aika hyvin näihin aikiöaikaisen alkoholialtistuksen aiheuttamiin neurologisiin seuraamuksiin ja mm. ADHD:n taustalla voi olla tämä - se, että äidin raskaudenaikainen alkoholialtistus voi aiheuttaa tarkkaavaisuushäiriötä, impulssikontrollipuutteita, ADHD:a jne. ei sulje pois sitä, että näitä oireita voi olla myös sellaisilla lapsilla joiden äiti ei ole raskausaikana alkoholia nauttinut.
Tuli taas vahingossa vanha nimimerkki - tämä uusi sijoitus on vasta viime perjantailta, joten kestää vähän aikaa ennenkuin osaa orientoitua.
Ad/hd tytön vanhempana en voi kun tyrmistellä teidän kirjoituksianne. En ole raskausaikana maistanut tippaakaan alkoholia enkä huumeita joten lapseni tarkkaavaisuushäiriö ei todellakaan johdu alkoholinkäytöstä tai siitä ettei lapsi saisi rakkautta ja rajoja! Tiedän että alkoholin käyttö voi olla yksi syy näihin ongelmiin, mutta pääosin ad/hd:n syyt ovat periytyviä ja geneettisiä, kyse on neurologisesta oireyhtymästä.
Voisitte ehkä hieman miettiä kun esitätte syytöksiänne, ei kaikkien ylivilkkaiden lasten vanhemmat ole huumehörhöjä tai muuten huonoja vanhempia.
Katson olevani kohtalaisen hyvä arvioimaan lapsen käyttäytymistä
1. Koulutukseni ja kokemukseni perusteella
2. Siksi, että tämä po. lapsi on jo kuudes kasvattamani, mutta muilla ei vastaavia oireita ole ollut (paitsi yhdellä joitakin ja hän on FAE-lapsi)
Meidän perheessämme on tapana, että lapset menevät illalla ajoissa nukkumaan, toisten huoneisiin ei mennä koputtamatta eikä lupaa kysymättä, toisten tavaroita ei oteta ilman lupaa, muiden mielipidettä kunnioitetaan,toista ei lyödä, ikärajoja noudatetaan niin tietokonepeleissä kuin DVD:n ja TV:n katselussakin, kulmilla ei notkuta jne. täysin riippumatta siitä millainen käytäntö naapurissa tai "kaikilla muilla" on.
epävarmasta vanhemmuudestaan. Pelkäätkö, että menetät hauraan otteesi lapsiin, mikäli suhtautuisit avoimemmin ympäristöösi. Minulla on kanttia bioäitinä keskustella ja antaa periksi asioissa, jotka eivät ole maata kaatavia. Olen jopa antanut lapseni "notkua kulmilla". Sain palautteen, että olen hyvä äiti kun luotan häneen, toisten äitien hän kertoi jatkuvasti rimputtelevan kännykkään. En rimputellut joutavia ja niinpähän lapseni koki nuorten jutut aikanaan, nyt hän on opiskelija, raitis ja raittiin puolison kainalossa.
miksi sinä sitten kirjoitat täällä sijaisvanhempien palstalla? jos lapsesi ei joutunut sijoitukseen, etkä ole huostaanotettuja ottanut hoitaaksesi?
kyllä minunkin bioni kanssa on helppo luottaa ja neuvotella, sillä vuosien kokemuksella tiedän hänen tapansa ja reaktionsa. sijoitetuihin ei taas voi niinkään luottaa, sillä tiedän myös heidän tapansa peittää ja kätkeä ja kääntää puheitaan. kyse on juuri lapsen tuntemisesta. ei yleistyksistä niinkuin sinä yleistit oman biolapsesi käytöksen käymään kaikkiin lapsiin.
Tulee avaruutta keskusteluun ja jää vähemmän sijaa niihin yleistyksiin, kuten myös sinä reservi, syyllistyt. "Sijoitetettuihin ei voi luottaa", ehkäpä sinun asenteesi on väärä. Kyseenalaistan myös kykyäsi toimia sijaisäitinä.
sossu ryösti osan lapsistani sijoitukseen. Olisin kasvattanut tyylilläni seuraavankin hyvään elämään, mutta nyt sanon tässä, läpeensä itseensä kyllästynyt sossunainen nappasi hänet ja sijarit opettivat hänelle alkoholin käytön. Noin niinkuin arkipäivään kuuluvat siiderit ja kaljat hänellä nyt. Lapseni on sijoitettu minun ja sossun välisen kärhämän takia. Lasten kasvatuksessani myös heille, niinkuin reservillekin, oli punainen vaate juuri se, että minun ja lasteni välillä oli luja luottamus. Lasteni isä jätti lapsensa, käytti/käyttää päihteitä ja on luonut puolestaan sossuun luottamukselliset välit. Isän ei tarvitse itse minulle kenkkuilla, vaan sossu tekee sen hänen puolestaan. Molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä erikoiseen asetelmaansa, mutta että perusturvalautakuntakin.
Mitä ovat nämä "nuorten jutut", jotka pitäisi kokeilla aikanaan? Mielipiteesi kiinnostaa minua sen vuoksi, että minä ja puolisoni olemme eläneet samantapaisen lapsuuden ja nuoruuden kuin olemme biologisille ja sijoitetuille lapsillemme halunneet tarjota (aika on eri ja on asioita kuten internet jne. joita ei silloin ollut, mutta arvot ovat samat).
Mietin vain, että mitkä ovat sinun mielestäsi näitä kokemisen arvoisia "nuorten juttuja".
Meille eivät ainakaan ole olleet kokemisen arvoisia iltaisin ja viikonloppuöisinkin kulmilla notkuminen, alaikäisenä alkoholin nauttiminen, alaikäisenä seksin harjoittaminen tai satunnaiset seksisuhteet täysi-ikäisinäkään, vaikka useat ikäisistämme ovatkin sellaisia "nuorten juttuja" tehneetkin.
Vielä kertoisin, että kännykkää ei meillä nuorille hankita ennen 15v. syntymäpäivää - eikä heillä ole ollut siihen mitään tarvettakaan, toistaiseksi koulussa, kaikissa harrastuspaikoissa ja kavereiden kotona on ollut lankapuhelin, jolla voi soittaa, jos on tarvetta.
kokemus on kumma opettaja, pirjo!
kun sen seitsämättä kertaa petyt luotettuasi, niin alat lopulta oppia, ettei voi luottaa.
enkä minä enää luota.
elämä opettaa senkin että tyhjän uskojaa kusetetaan. käypä joskus lukemassa nuorten palstaa tai murrosikä palstaa. siellä nämä "luotettavat" muruset paljastavat kuinka helppoa on huijata luottavaisia aikuisia.
kyse onkin juuri luottamuksen ja epäluottamuksen tasapainosta. ja sen hakeminen ei ole tuostanoinvainhelppoa. se on jatkuvaa hakemista.
Kun lapseni täytti kaksitoista vuotta, hän halusi vaihtaa sijaisperhettä, syystä. Hän pääsi luokkakaverinsa perheeseen, jossa oli vuoden vanhempi poika, samanikäinen kuin hän tyttö, ja kaksi vielä nuorempaa. He yhdessä kokeilivat alkoholia. Kumma kyllä, tyttöni oli ainoa, "joka jäi kiinni". Tietenkään lapseni ei laverrellut muista. Tyttöni takia perheeseen ostettiin alkometri, vai mikä lienee. Kuitenkan omat lapset olivat tytölleni vihaisia, että he joutuvat myös kontrolliin. Oma tyttö oli sanonut äidilleen, että "tiedäthän sinä, etten minä alkoholia voi sietää". Kuitenkin siinä perheessä ostettiin saunasiiderit vuotta vanhemmalle, silloin 14 vuotta, pojalle ja hänen kavereilleen. Enkä minä usko, että lapseni valehtelee tällaisia pikku juttuja.
Ja on paljon muutakin, missä ilmenee "meidän lapset ja alhaisempien sijoitetut lapset".
Kesähelteellä 13-vuotias tyttöni oli pukeutunut minihameeseen ja narutoppiin. Sijaisäiti sanoi tyttöni kuullen ystävättärelleen: Minä olen kyllä sanonut sille, että katsois mallia meidän tytöstä, mutta minkäs teet, jos tykkää pukeutua "h....htavasti".
Näin nämä alempien sijoitetut alemmat lapset!
Tyhjentävää vastausta en pysty nuorten jutuista antamaan, koska välillä on sukupolven mittainen kuilu.
Kuitenkin nuoret hakeutuvat samanikäistensä seuraan, mikä on minusta oikeampi kuin istua iltoja vanhusten seurassa, mitä tarkoitat. Nuorten jutut on nuorten kunnioittamista.
Omasta kapeakatseisuudestasi johtuen miellät nuorten jutuiksi vain alkon, hervottoman seksikäyttäytymisen. Vai oletkokin kateellinen tämän päivän nuorille, onhan heillä koko elämä edessä. Elit itse rajatun nuoruuden ja katkeruuttasi purat.
Ja kännykän hankin lapsille tottakai, se antaa juuri sen luottamuksen ja yhteydenpidon tarpeen vaatiessa. Jos vaikka harrastus loppuukin ennemmin, voi soittaa kyydin ettei tarvitse pakkasessa värjötellä, ei ole riippuvainen kavereista tai kavereiden vanhempien mahdollisesta nihkeästä suhtautumisesta puhelinlaskun kasvattamiseen heille. Ja varsinkin silloin, jos tulee siellä "kulmilla notkuessa" jokin tarve saada yhteys kotiin.
Minusta sinä olet kalkkis ja tikahdutat itsesi rakentamaasi häkkiin. Lapset kasvavat ja lähtevät ja pelastuvat sinun kohtaloltasi. Sinä et varmaankaan pysty normaalisti puhumaan ja ohjaamaan nuoria ehkäisyasioissakaan, on sinulle mahdoton ajatuskin?
Minusta ei ole mitään pahaa siinä, että lapsi viihtyy kotonaan ja tuo kotiinsa myös kavereitaan - olkoon vaikka miten vanhanaikaista.
Minun ja perheeni elämäntapaa eivät määrittele ulkopuolisten mielipiteet (edes opettajien, tuttavien tai vaikkapa kampaajan kehut hyvinkäyttäyvistä lapsistamme, joita ovat sijoitetutkin lapsemme), vaan voimme kulkea pystyssäpäin, koska elämme arvojemme mukaista elämää emmekä tarvitse itsetunnon kohotusta ulkoapäin.
Ehkäisyasiat ovat olleet käsittelyssä niinkuin alkoholin fysiologiset vaikutukset alaikäisen
elimistölle ja tupakoinnin haitatkin - asioista keskustellaan ikätasoon sopivalla tavalla aina silloin, kun kullakin lapsella on kysymyksiä
esitettavänään. Esimerkkinä voisin kertoa, että nyt 17-vuotias poikamme kysyi ala-asteella ollessaan, että mikä on kondomi (hänen luokkatoverinsa oli sanonut tarvitsevansa kohta sellaista, kun hän ryhtyy harrastamaan seksiä tyttöystävänsä kanssa).
Kaikkein tärkeimpinä keskusteluina pidän kuitenkin niitä, joissa on mietitty sitä kuka päättää mitkä ovat "oikeat" vaatteet, kengät, harrastukset jne. - nämä keskustelut ovat saaneet lapsemme ajattelemaan itsenäisesti ja tekemään valintoja elämässään omista lähtökohdistaan käsin ja omien arvojensa pohjalta. Näistä arvovalinnoista voisin mainita mm. että 20- ja 15-vuotiaat eivät aio nauttia alkoholia, 20-vuotias ja 17-vuotias haluavat harrastaa seksiä vasta avioliitossa, 12,15,17 ja 20-vuotiaat eivät halua polttaa tupakkaa, 15- ja 20-vuotiaat boikotoivat Mac Donaldsia jne. jne.
Omasta nuoruudestani sen verran, että olin murrosikäinen vapaamielisellä 70-luvulla ja kasvatus kotonani oli samantapaista kuin meilläkin, keskustelupainotteista, omiin perusteltuihin valintoihin kannustavaa.
vikaa siinä, että nuori viihtyy kotonakin, mutta kyllä nuorten on hyvä liikkua kotipiirin ulkopuolellakin. Se ettei nuori aio alkaa käyttämään tupakkaa ja väkeviä, en tiedä kantaako pelkät lupaamiset. Mac Donaldsia, Tiimaria ja turkistarhausta ei kannateta meilläkään. Sen sijaan olen kertonut lapsilleni, että siinä ei ole mitään pahaa että kokeilee, useampia kumppaneita ennen sitoutumista. On pystyyn kuihtumista, jos elää elämänsä huonon sukupuolikumppanin kanssa, kun kokeilee niin tietää senkin puolen ja osaa valita. Tästä nyt varmasti älämölö nousee, mutta jokaisella on oma näkemyksensä hyvästä elämästä. Omat valintansa tekee kuitenkin jokainen itse.
Nyt olet ymmärtänyt väärin. Nämä notkumiskiellothan ovat juuri niitä rajoja, joita lapsesi tarvitsisi, että tuntisi itsensä turvalliseksi.
Sijaisäiti kolmelle kertoi mielestäni lyhyesti ja ytimekkäästi muutamia normaalin kasvatuksen perusasioita. Sijoitetuilta on puuttunut juuri nämä perusaineet kasvatuksesta, hyvin usein.
Jaa, miksiköhän erityisopettajista on pula? Ainakin meidän koulussa se johtuu sittä, että kaikki tunnilla vähänkin häiritsevät lapset lähetetään erityisopettajalle "jäähylle". Kaikki vähänkin opetuksessa jälkeen jääneet lapset lähetetään erityisopettajalle saamaan tukiopetusta. Varsinaisen opettajan tehtävä on opettaa ainoastaan kiltteja ja täysin mukana pysyviä lapsia. On siis luotu tarve erityisopettajille. Se mitä tavalliset opettajat ovat ennen osanneet tehdä luonnollisesti, laitetaan erityisopettajien vastuulle. Sanompa vain, että tämä nykyinen suuntaus huonontaa opettajien arvostusta entistä enemmän ja erityisopettajien lisääminen vain lisää entisestään ongelmia kouluissa. Pian ollaan tilanteessa, missä lähes kaikki lapset ovat erityisopetuksessa....
luotit lapsesi juttuihin.
Siinhän se ongelma piileekin.
Pikkujuttuja ne kaikki jos niin haluaa.
Lasta on helppo käyttää hyväksi, tavalla jos toisella. Ja varsinkin sijoituksessa
TUTKITTU JUTTU EI HUTKITTU!
ja sinä väärin. Rajat ei ole mikään itseisarvo kasvatuksessa, etkä puhu sinäkään rakkaudesta mitään. Minäpäs kasvatan rakkaudella, rajoja ei tarvitse erikseen laitella.
Sijaisäiti kasvattaa siten, kuin hänet on aikoinaan kasvatettu. Sitä hän ei halua pohtia, vaan näkee sen ainoaksi oikeaksi.
Minä luon luottamuksen ja myös luotan. Ja kasvatan erilailla kuin minut on kasvatettu.
Kuitenkin minä onnistuin kasvatustehtävässäni hyvin, yksi lapsi on onnistuneesti aikuinen ja hyvät välit meillä. Mikä vie samalla kauemmaksi muista ympärillä häärivistä rajojen laittajista. Kyllähän juttu on niin, että aikuisilta puuttuu rajat tänä päivänä, asian sivuuttamista varten toitotetaan sellaisten puutteesta lapsilla. Hullu maailma.
>Minäpäs kasvatan rakkaudella, rajoja ei tarvitse erikseen laitella.<
Tai jos noin on, onnittelut pikku tyrannihirviön luomisesta,vai ei lapsi tarvitse rajoja buaahhaaahh.
Jotenkin tuntuu, että tänä päivänä lasten pitäisi ymmärtää aikuisia, jotka pelleilevät, ovat mielivaltaisia, rajattomia, ilman vanhemmuutta ja aikuisuutta.
Kerron vielä, että myös minulla on tukevat, luottamukselliset ja rakkaudelliset välit lapsiini, vaikka kapuloita on laitettu lastensuojelullisin perustein "ammatti-ihmisten" puolelta.
Kukahan pikku-tyranni sieltä pilkistää!
Niin kyllähän usein lapsien rajattomuus lähtee juuri sieltä vanhempien rajattomuudesta.
Oikeassa olet, että vanhemmille pitäisi myös löytyä rajat.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että myös lapset tarvitsevat SELVÄT rajat. Rajat eivät vie yhtään pois rakkautta, joka myös on tärkeää kasvatuksessa. Rakkaus on kaiken a ja o. Toisista välittäminen ja toisen huomioon ottaminen. Juttelemalla, juttelemalla ne rajat tulevat selväksi.
Olen kasvattanut monta omaa niinkuin sijoitettujakin ja olen saanut nuorilta itseltäänkin kiitosta siitä, kuinka hyvin oli silloin kun rajoitettiin. Kun lapsi kasvaa aikuiseksi, huomaa hän kuinka parempi vaihtoehto se oli, että oli rajat kuin se, että sai mennä notkumaa kulmille. Murrosiässä nuori helposti kapinoi rajoja, mutta kas kummaa, aikuisena kiittää niistä! Monien meidän nuorten kaverit,jotka saivat notkua,on elämä mennyt huonoille teille tai ainakin monilla on koulut jääneet kesken. Meidän nuorilla on jokaisella hyvä ammatti ja tulevat itsenäisesti toimeen.
Se on jotain se!
oli joskus muistaakseni MLL:n juliste, jossa oli teksti: Rajat on rakkautta.
Allekirjoitan tuon täysin.
sanoma "Rajat on rakkautta" Kun lapsen vanhemmat eivät jostakin syystä uskalla, kykene tai muuten horjuvat vanhemmuudessaan eivätkä laita rajoja lapsilleen niin on turha myös ylistää rakkautta.
Kuten olen joskus aikaisemmin kirjoittanut kun meille sijoitetut lasta poika ja tyttö sanoivat mitenkään toisistaan riippumatta noin kolmen vuoden väli erolla että kun äiti on pilannut sanojen sisällön "minä rakastan sinua". silloin päätimme että vältämme käyttämästä niitä sanoja ja siksi emme käytä niitä sanoja koska se muistuttaa lasta siitä kohtelusta ja hylkäämiseksi tulemisesta.
Näytämme teoillamme sen mitä vlittäminen ja rakastaminen oikeasti on.
Lapsi sanoo vieläkin että on ihana kun te laitatte minulle rajat, sitä ei äitini koskaan tee.
Puhumme paljon siitä että lapsilla on oikeus rakastaa äitiä ja isää joilla sellainen on koska he ovat ne ainoat ja heitä et elämästäsi voi valita pois. Yhteyden pidon äitiisi voit kieltää jos siltä tuntuu. On nimittäin sellaine kausi että se tapaaminen on pettymyksiä täynnä ja lapsi ei jaksa niitä enään rajattoman paljoa kokea.
Haluaa tehdä muuta johon voi luottaa ja on ne rajat, säännöt sekä rakkaus meiltä sijaisperheeltä, jonka kokee juuri nyt oikeaksi.
Lapsi sai tänään puhelun äidiltään monen "poissaolevan" viikon jälkeen, olisitten nähneet lapsen ilmeet ja mikä kysely, miksi et ole soittanut, missä olet ollut, mitä olet tehnyt, miksi en ole saanut tulla luoksesi jne. jne. Teki sitten puhelun päätyttyä päätelmän että kuinka äiti voi minulle noin valehdella. En tiedä mitä oli sitten valehdellut tai sanonut minkä lapsi koki valheeksi.
Voitte kuvitella miten tällaiset jutut ottavat "kiveen" jota jotkut sanovat sydämeksi.
Sydämen on oltava kivenkova että se kestää kaikki oikuttelut mitä joudumme kokemaan.
Onneksi meillä on sitä rajatonta rakkautta.
osaavat valehellakkin minkä kerkeevät!!
Siinä ei kuitenkaan lue, että ainoastaan rajat ovat rakkautta. Yksinkertainen voi siksi mieltää. Kun kasvattaa rakkaudella, rajoja ei tarvitse erikseen asetella, ne asettuvat itsekseen. Lapsi osaa asettaa tekemisensä oma-aloitteisesti oikein. Ja oppii ottamaan vastuuta itsestään. Tottakai keskustellaan. Antautuminen vanhemmuuden vietäväksi onkin 18-vuoden kokoaikainen rupeama, ettehän te sijaisvanhemmat siihen edes halua täysillä mukaan. Heittäydytte sen 430 euroa/kk mukaan tietysti kulusunmuut korvaukset.
kuten kirjoitit, niin paljastit sen heikkouden joka sinulta puuttuu olla rakstava vahva vanhempi.
Noilla perusteilla ei lasta takaisin saa jos sen on menettänyt huostaanotossa.
Minä ainakin olen sitoutunut vanhemmuuteen sijaislasta kohtaan niin kauan kuin elän.
Sinä itse et edes halua olla lapsesi vanhempi "täysillä" mistään hinnasta.
Nyt sinulla on se täysi vapaus tehdä kuten haluat.
Elä haave elämää se on sinulle ehkä sopivaa arkea.
Kateeksi sinulla käy kun kokoajan vedät tuota euro lukemaa. Saisit saman jos haluaisit olla vanhempi rakastavan lapsen halaukset iltaisin. Myös saisit laittaa niitä johdonmukaisia oikeita rajoja ei sinun mielentilasi mukaan vaan lapsen tulevaisuutta ajatellen.
Hyvää yötä.
Ihmettelen kyllä lapsenkasvatus menetelmiäsi jos lapsi ei mielestäsi KOSKAAN tarvitse rajoja.
Aivan pienellekin lapselle TÄYTYY ne rajat selvittää. Pienelle lapselle ei voi sysätä aikuisen vastuuta, että "ota itse rajoista selvää, minä vain rakastan".
Kyllähän kantapään kauttakin asioita oppii, mutta miksi aikuinen ei helpottaisi lapsen elämää laittamalla niitä rajoja. Voipa olla jopa hengenvaarallista jos niitä rajoja ei laiteta.
Kertoisitko näkökantasi siihen, että miksi on kuitenkin lapsi- ja nuorisorikollisia, jos he "osaavat asettaa tekemisensä oma-aloitteisesti oikein"(sitaatti lainaus kirjoituksestasi).
Mistä tulevat ne lapset, jotka kiusaavat hiekkalaatikolla ja koulussa muita lapsia? Onko tällainen käyttäytyminen näiden lasten mielestä oikein, miksei kukaan ole kertonut heille mikä on oikein ja mikä väärin?
Minullekin oli uusi asia tuo, että vanhemmuus loppuu 18 vuodessa. Vanhin lapseni on nyt 17, vuosiko minulla on vielä jäljellä? Nuorin on kyllä alle kouluikäinen, eli onko se per lapsi? Itse olen kohta 4kymppinen ja kyllä olen iloinen siitä, että minun vanhempani ovat sitoutuneet minuun ihan koko elämänsä ajaksi. Tätä perinnettä aion noudattaa itsekin niin biologisten lasteni kuin sijoitettujenkin kanssa.
Mistä johtuu, tämä taloudellinen huono tilanne Suomessa? Siitäkö, että päättäjillä on rajat?
Mistä johtuu, että vanhukset tapetaan lääkkeillä, kuivatetaan kuoliaaksi? Siitäkö, että hoitohenkilökunnalla on rajat?
Mistä johtuu, että monet lapset voivat henkisesti huonosti myös sijoituksessa? Kaikille ei osteta edes sitä, minkä perustarve vaatii? Siksikö, että sijaisvanhemmilla on rajat?
Mistä johtuu, että kuitenkin tehdään virheellisiä huostaanottoja, keksitään tarinoita, syyllistetään vanhempia, valehdellaan? Siksikö, koska sosiaalityöntekijöillä on rajat?
Linkki erääseen juttuun:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000010285350
Löytyy täältä otsikon alla "Huostaanotolla uhkailua" alaotsikosta "Kuulepas Liika on aina liikaa".
voin sanoa että kysymyksiisi voit itse vastata esitithän ne tavalla että sinulla on olettamus jo valmiina.
Rajat eivät ole niitä joita tuot esiin kysymyksissäsi kun puhutaan lasten kasvatuksesta.
Sinulla on siis asiat hukassa en ihmettele ollenkaan jos olet joutunut luopumaan lapsestasi.
Kirjoituksiesi peruteella voisin tehdä saman päätöksen kuin lastenhuostaan ottajatkin.
Anna itsellesi mahdollisuus kuntoutua ja sitäkautta löytää uusi elämä ja mahdollisesti myös saada lapsesi kotiisi.
Kun elämä valuu siihen pisteeseen että ei arvosta/välitä läheisistään, rakkaistaan ja itsestään. Siihen löytyy aina syy. Mietippä mennyttä elämääsi, ihmissuhteita, tapaasi elää, kysy itseltäsi miksi on näin.
Et ole ehkä saanut kokea vanhempien/läheisten antamaa arvostusta, rakkautta ja sitä tunnetta että minusta välitetään.
Silloin ei osaa sitä ottaa myöskään vastaan.
Ei ole saanut sitä mallia miten välitetään/rakastetaan toista ihmistä, tässä tapauksessa kun puhutaan niin voimme keskittyä tunteeseen ja vanhemmuuden vastuuseen omaa tai toisen lasta kohtaan.
Lisäksi meillä kaikilla kansalaisilla on rajat mutta on niitä jotka eivät niistä välitä ja vielä vähemmin noudatta niitä astettuja rajoja/lakeja joita aikuisille on asetettu.
Miksi lait? kait siksi kun rajoja sekä sääntöjä rikkovat niitä tarvitsevat.
minä olen luullut, että äitiys on elinikäinen tehtävä ja että nyt vielä nelikymppisenäkin olen äitini tytär ja että hän on edelleen äitini. iästä riippumati. ja että lapseni ovat lapsiani nyt ja aina. etten voi heitä kieltää tai päästä heistä eroon. en sittenkään kun he jo aikuisina elävat omaa elämäänsä. niin silloinkin olen heidän äitinsä.
mutta biovanhmepien palstalla kyselee äiti, että ihanko totta hänen tulee olla vastuussa 15 vuotiaansa käytöksestä ja koulunkäynnistä. että eikö se 15 vuotiaan tosiaankaan kuulu itse ottaa vastuuta kaikesta elämässään. kuten koulusta ja tulevaisuudesta.
totta kai 15 vuotiaan tulee hoitaa koulunsa, mutta vanhemman tulee olla tukevasti taustalla ja pakottaa hoitamaan asiat silloin kun nuori itse ei "ymmärrä itse asettaa rajoja itselleen".
pelkkä rajaton rakkaus ei riitä.
Älä ainakaan tuo niitä esille, koska et tiedä.
Pelastin, tietenkin sisarusteni tukemana, oman äitini varmalta tapolta vuosi sitten. Toin asian monelle ihmiselle tiettäväksi, koska näitä vanhusten SAATTOHOITOJA on tehty monille tuttavani vanhemmille.
Olen hoitanut monien tuttavani lapsia ihan ilmaiseksi, ja myös lasteni huostaanoton aikana.
Minä olen aina valmis auttamaan, jos joku vaan pyytää tai näen jonkun avun tarpeessa olevan ihmisen. Se on totta, tällä hetkellä en jaksa. Niin on menneet voimat kun jouduin taistelemaan lapsilleni paremmat elinolosuhteet, mitä kunta monta vuotta tarjosi. Nyt olen tyytyväinen.
Sinullekkin eräs linkki, joka sinun kannattaa käydä katsomassa. Se on tuttavani kirjoittama, todella raju kommentti siitä, kuinka hänen äitiyttään on tuettu. Eikä se pidä kaikkea sitä sisällään, mitä tämä äiti on saanut kokea lastensuojeluviranomaisten taholta.
Ehkäpä silmäsi pikkaisen aukenevat:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000010285350
Se löytyy biovanhempien puolelta otsikon alta "Huostaanotolla uhkailua" alaotsikosta "Kuulepas... liika on aina liikaa"
asia on, että 18-veen tietämissä kasvatus on tehty ja sitten niitetään me vanhemmat se, mitä kylvettiin nuo vuodet. Siinä paikkeilla vanhemmuuden tehtävä on se, että luopuu siitä. Lapsen parhaaksi. Ja päästää hänet siivilleen. Minä kasvatin siipiä vahvaksi ne 18-vuotta ja hyvin ovat kantaneet. Rajoja en erikseen asetellut vaan sellaiset muodostuivat itsestään. Lasta voi neuvoa ja kertoa mitä tapahtuu jos valitsee väärin. Pikkulasten kohdalla olen toiminut siten, että en huutanut ettei keittiöön saa mennä, vaan tein keittiön omilla valinnoillani turvalliseksi. Minulla ei koskaan ole ollut hakoja keittiön ovissa eikä sellaista. Mutta olinkin aina lasten lähettyvillä, paljon keittiössä koska ruoan tekeminen on mukavaa ja siinä vierähtää paljon aikaa. Lapseni olivat pieninä rauhallisia ja myös isona, yhdessä tehtiin askareita. Siinä tulee kylläiseksi vanhemmuudesta ja pystyy siitä aikanaan luopumaan ilman suurempia tunteita.
Kyllä normaali-ihminen pystyy luopumaan äitiydestä ajallaan ja jää odottamaan lapsenlapsia.
Niiden jotka riippuvat lapsissaan eivätkä haluakaan näiden omatoimistuvan kokoajan siinä kasvaessaan, pitää miettiä omia intressejään. Ellei aikuisesta lapsesta pysty luopumaan, sairastaa läheisriippuvuutta ja tuhoaa lapsen elämän. Sellaiset tarvitsevat vanhemmat pystyvät pukemaan vammansa lampaan vaatteeseen.
lapsesta pitäisi luopua, vaikka hän olisi jo aikuinen?
Kyllä vanhemmat silti voivat elää omaa elämäänsä. Eihän kyse ole siitä, että roikuttaisiin siinä lapsessa.
Minä olen onnellinen siitä, että voin koska tahansa soittaa vanhemmilleni. Vaikka tarvitsisin keskellä yötä apua. Kenelle muulle voisin esim. yöllä soittaa? Ihanaa ettei minun vanhempani ole minua aikuistuttuani hylänneet.
Ei äitiydestä voi luopua. Kerran äiti, aina äiti. Sehän on arvonimi!
Läheisriippuvuus on ihan eri asia kuin äitiys.
"Hyvä sijaisisä" mistä sen tiedät olenko hyvä.
Luin tuon linkin:
Eipä noihin juttuihin ole uskomista.Ukoknää? Jos on tuo totta niin kyllä se olisi jo voitu perua ja kaikilla hyvä olla.
Kyllä syyt on syvemmällä kun vaan kehtaa tunnustaa.
Se häpeä kun on niin valtavan suuri syy siis on keksittävä mistä tahansa.
Tiedän ja tunnen tuontyyppisen tapauksen jossa bioisä vainoaa ja terrorisoi sosiaalityöntekijöitä.
Hän kun ei näe syyllisyyttään eli väärintekoaan lapsiaankohtaan. Eikä hänen vaimonsakkaan, siksi lapset huostaanotettu koska vaimo ei kyennyt miehensä kotiin tuloa estämään määräyksistä huolimatta.
Tämä bioisä on istunut vankeustuomionsa ja jo vapaudessa.
Todella hyvä kirjoittamaan ja uskottavasti kirjoittaa.
Hänen juttunsa myös internetissä.
Hänellä se on sairaus ja saattaa olla muille hengenvaarallinen.
En meinaa ettäkö ei pidä asiaansa ajaa jos on todella tehty vääryyttä, siihen meillä kaikilla on täydet oikeudet. Mutta sitä ei pidä tehdä yksin ja tämän palstan välityksellä.
Ym. ym.
oikein luit, internetistä lainatun, ja luvallako! Ja mikähän sairaus, hengenvaarallinen kenelle! Pystyykö tappamaan jo ihan vain kirjoittamalla! Jo on vaarallinen!
vaan tiedän ja tunne tapauksen kuten sanoin.
Internetissä on hänen kauheat kirjoituksensa jos haluaa lukea. Osoitetta en laita vaan sieltpä etsit kuten minäkin.
Hän on uhannut tappaa mitä raaimmalla tavalla ne sossuntyöntekijät jotka hänen lapsensa ryöstivät. Hän on kartoittanut näiden henkilöiden työ ajat ja tavan liikkua töistä kotia. Osoitteet, puolisoiden työpaikat koska nekin ovat uhattuja, lapset jne. Poliisi on antanut työntekijöille tarkat ohjeet miten käyttäytyvät tilanteessa jos huomaavat että tämä mies heitä seuraa jossakin.
Sairauden nimen kyllä varmaan tiedät itsekkin, olethan hyvin koulutettu henkilö.
Tässä tapauksessa oli niin että hänen vanhin tyttö ilmoitti isänsä insestistä häntä ja nuorempaa siskoaan kohtaan. Jonka isä on kieltänyt mutta todieteet olivat vahvat ja vankeutta sai, se oli katkera pala purtavaksi.
Nykyään isän vankilasta vapautuksen jälkeen tytöt ovat tuntemattomassa paikassa muutetulla henkilöllisyydellä.
Ei edes lasten äiti saa tavata heitä.
Eikö surkeaa, pitäisikö nämä tytöt laittaa takaisin kotia.
Siinähän on se yksi mutta...
Laitanpa sinulle linkin:
http://www.lansivayla.fi/keskustelu/0236166686111?b_start:int=80#184676534755
Lue sieltä Varpusen kirjoittama juttu. Ihan vetää hiljaiseksi, eikö!
On kaukana sinun kertomastasi tapauksesta.
Sen on kirjoittanut sama henkilö, jonka jutun luit linkistäni.
Oliskohan otsikko: "Olen suomalainen, sosiaalitukien väärinkäyttäjä". Mene ja tiedä.
Huh, huh!
Todella hankalaa. Tuntematta tapausta, kommentoin. Miten äiti ei voinut estää isää tulemasta kotiin. En halua syyllistää, mutta miksi äiti ei ollut lastensa tukena. Jos totta, mitä kerroit. Siinä perheessä ei ollut rakkautta, vaan vallanhalua ja rumaa kieroutuneisuutta. Todella rumaa!
Ja minkä ikäiset tytöt olivat? Miten he tulevat kärsimään koko loppu elämänsä. Kaikki kaunis on tuhottu!
Tunnen kolme tapausta, jossa on toimittu vastaavalla tavalla. Eno, isäpuoli ja oma isä. Kaikilla naisilla oma naiseus hukassa, kahdella on oma lapsi. Oman isänsä tuhoama nainen yrittänyt monta kertaa itsemurhaa.
kysyn ihmetellen, miten antamasi linkki liittyy sijaisisän kertomukseen?
Haluatko vähätellä insestiä kokeneiden tyttöjen tuntemuksia ja kohtaloa antamalla oman vastineesi tapauksesta joka ei mitenkään liity em asiaan?
Ihme touhua.
ei saanut olla rakkautta koska sen tuhosi mies lasten isä. Hän sairaaloisesti manipuloi koko perhettä ja myöhemmin vaimoansa kun asia tuli julki.
Äiti lupasi olla tukena tytöilleen mutta aina petti lupauksissaan.Tämä jo tutkimus vaiheessa. Ensin aivan alkuun tytöt otettiin pois kotoa että isä ei voisi vaikuttaa tutkimuksen aikana tyttöjen totuuden mukaisuutta muuttamalla omaksi asiaa hyödykseen.
Vanhin tyttö oli joutunut insesti uhriksi jo pienestä lapsesta saakka ehkä 5 vuotiaasta (ei tiedä) saakka isä käytti lastaan hyväkseen. Kun tyttö teki ilmoituksen hän oli 14 vuotias ja pikkusisko 9 vuotias velipoika 7 vuotias poika sai asua äitinsä kanssa ja asuu äitinsä kanssa edelleen.
Tämä vanhin tytär ajatteli ja sääli pikkusiskoaan ja se oli voima joka sai tekemään ilmoituksen.
Nyt lapset aikuisia ja en tiedä miten jaksavat elämässään.
Lukea voivat isänsä juttuja internetistä jos haluavat joka sinänsä on jo hyvin alentavaa ja ei omia lapsiaan kunnioittavaa.
Hän kirjoittaa omalla nimellään että ei voi kukaan erehtyä.
En laita sitä osoitetta koska sairaanomaiset tarinat omasta syyttömyydestä ja väärin kohtelusta eivät mielestäni kuulu totena levvittää.
Onhan aina niitä jotka niihin uskovat.
Kuka tahansa voi kuvitella mikä tyttöjen elämästä on murtunut/tuhoutunut.
Seuraan tuhotun tyttölapsen elämää.
Että ihminen voi olla niin raaka ja tunnoton eli onhan siihen lohdutus "kun olivat humalassa" ei tienneet mitä tekivät. Kuka siihen uskoo en ainakaan minä.
Lapsi oireilee hyvin pahasti joten elämänsä saa tehdä työtä selviytyäkseen taakasta jonka uhriksi joutui.
Unohditko meidän keskustelun. Uskottavuusjutut, rajat aikuisilla, vanhemmuuden ja muuta mukavaa unohtamatta ympäristöä ja kulttuuria missä elämme. Meidänhän täytyy nähdä mmailma ja elämä laajalta alueelta, opettaa lapsemme vastuullisuuteen, toisten huomioon ottamiseen, sosiaaliseen elämään, olemaan oman elämänsä herroja.
Enkä missään tapauksessa vähättele, otinkin jo alempana hieman kantaa. Mutta sano minun sanoneeni: ihminen on kokonaisuus, jokainen ihminen ja kohtaaminen jättää jälkensä, ja aina ei voi luottaa edes siihen läheisimpään tai itseensä. Ihminen on kuitenkin eläin, ja niinkuin naarastiikeri tai karhu, ihminenkin hyökkää niiden kimppuun sumeilematta, jotka uhkaavat juuri hänen jälkikasvuaan.
Ja jossain täällä tai biovanhempien ketjuissa luin Claes Anderssonin sanoneen, että jos haluat tehdä jostakusta hullun, tee se lapsien kautta. Jotain sinne päin. Biovanhemmat eivät luovuta, huomaat linkeistäni.
siellä esiintyvät tekstit ei herätä mitään aitoja säälin tunteita.
Onko edes totuuden mukaisia? Tyyli on hiukan samaa kuin miehen kirjoittama puolusteleva syytöntä leikkivä. Eihän vaan sairaudesta kysymys tässäkin.
En voi mitää sille kun epäilen koska asia tuntuu niin epäilyttävältä.
Toivottavasti asia tulee julkisuuteen jos se on aito ja paikkansapitävä.
Laihoja ovat molemmat, todella laihoja.
Ja hän kävi kirjoittamassa juttunsa eilen täältä, minun koneeltani.
Mutta äidin elämässä on ainakin yksi ilon välähdys, ppoika, joka on esikoulussa, oppi kuukausi sitten lukemaan. Äiti sanoi, että "kyllä köyhälle iloa on luku- ja kirjoitustaidosta. Osaahan sitten valituksia kirjoitella". Uskottavuus!
joskus aikaisemmin. Ehkäpä, ja arvaan kenestä on kysymys. Mutta en tunne ihmistä.
Ja jos haluat tietää motivaationi näihin juttuihin, niin haluan, että turhat huostaanotot loppuvat. Ja se joka puolelta tuleva biovanhempien syyttely. Milloin mistäkin aiheesta. Katsotaan kokonaistilanne, historia ym. Minulla sikäli hyvä tilanne, että tiedän molempien tyttöjeni tällä hetkellä voivan hyvin.
Ei ole tiettävästi tuttuni, mutta minua koskettaa ja muutkin siellä olevat jutut!
Linkki:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000010297152
mitä sinä kirjoitat. En ole kuule moista ennen
lukenut. Kuka nyt luopuisi vanhemmuudesta, äitiydestä, isyydestä. Eihän nuo muutkaan biovanhemmat tahdo siitä luopua vapaaehtoisesti.
Tuon täytyy olla jonkun bioäidin kirjoittama ei kukaan muu voi noion ajatella.
Luuletko että me sijaisvanhemmat olemme aivan typeriä vanhemmuudessa. Meillä saattaa olla useampiakin omia biolapsia joillakin koko katras vielä kotona ja jotkut meistä olemme lapsemme kasvattaneet jo melkein aikuisekai tai jo aikisiksi.
Meillä on siis useammalla se kokemus sekä tunnepohjainen että elämän kouluttama vahvuus vanhemuudessa ja se ilman mitään katkoja.
Jos ajattelen kohdallamme, meidän sijoitetun lapsen bioäitiä niin hänellä ei ole eikä tule olemaan koskaan sitä elämäkoulua omien lasten kasvatuksesta. Mutta silti hän utopisissa unelmissaan se paras kasvattaja eli tyyliin, ilman rajoja ja rakkautta.
Sanoo kyllä sen tuhannen kertaa lapsillen että minä rakastan sinua ja vielä kaikenlisäksi englanniksi että se tunne sanoihin olisi pilattu muillakin kielillä on todella säälittävää. Mitä lapsi sanoo sille aikuistuttuaan rakstetulle miehelleen, kun ei ole niitä kauniita sanoja vai muuttuuko se sanojen sisältö kokemuksien myötä hyväksytyksi. Mutta mistä olisi äiti oppinut vanhemmuuden mallin niin mistä ja koska.
On myös turha selitellä mikä on se rakkaus omialapsia kohtaan kyllä ne tuttuja ovat ja on kykyä antaa rakkautta myös muidenkin lapsille ei yksinomaan sijaislapsille vaan osansa saa myös naapurin kakarat. Rakkaus on enempi kuin sanat.
Paistelin tuossa muurinpohjalättyjä ja olihan niitä syöjiä puolen kylän kakarat nassuttelivat kilpaa lättyjä kuka sokerin- ja kuka mansikkahillon kera.
Näin teen usein kun on näin kaunis ilmakin niin nautimme lasten ilosta sekä yhteishengestä.
En tällä meinaa että ostan itselleni kavereita tai hyväksyntää, vaan se on aivan muuta sen teen sijoitetun lapsen hyväksi annan mahdollisuuden kavereille tutustua häneen valvotun yhdessäolon seurassa. Tuolla ne nyt leikkivät vielä ja pelaavat joukkopeliä. Ensin jokainen vei reppunsa kotiinsa ja sitten saivat tulla jos lysti.
(9 tuli). 2½ litraa lättytaikinaataikinaa, kaikki syötiin
Meistä vanhemmista toinen siellä touhuaa mukana ja tuli sinne joku naapurin eukkokin.
Elämä on siis ihanaa kun osaa ja uskaltaa näyttää lähimmäisyyden rakkautta. Sairastan kait läheisriippuvuutta enkä kykene luopumaan ilman suuria tunne traumoja. Voi anna mun kestää.
Vai onko minullalampaan vaattet ylläni.
hourulaan. Kirjoitat ihan sekopään tekstiä. Oletko jotenkin yksinkertainen vai mikä sinulla on. Mitä yhteistä on sijaisvanhemmilla ja alkoholisteilla?
kait tuo vinkki rairaudesta jos ei voi luopua lapsistaan niin on läheisriippuva.
hänellä kait sitten pasmat sekisin minusta se oli vaan niin hyvä ja järkyttävä toteamus.
Eikä sinun hourulaan ehdotuskaan niin kehno ollut että sitäkin voisi ruveta viljelemään.
Ei sinulla ole punaista lankaa.
Tiedän oikeestaan miltä tuo tuntuu ku olen kokenut saman.Olen huostaanotettu ja kyllä se vaa niin on että ensin omat sitten vieraat...Tietenkin sitä aina julkisesti selitellään kuinka "rakastetaan" omia ja vieraita lapsia yhtä paljon mutta onko se edes mahdollista!?
Oma lapsi on kuintenkin aina oma ja vieras lopulta vain vieras,jos ei ole kyse adoptiosta (jota kohdallani ei ole)
Tälläisistä huostaanotetuista tapauksista aina ollaan tietävinään kaikki.Olen lukenut paljon juttua, jossa sijaisvanhemmat kertovat omaa tarinaansa ja muka tietävät miltä lapsesta tuntuu.Harvemmin lukee huostaanotetun omakohtaisia kokemuksia...on melko ihmeellistä.Saatan toki olla vääärässäkin mutta...
mutta edellisessä en halunnut mitenkään sanoa että huostaanotto olisi paha homma!!!!ei ainakaan ku vanhemmat kyvyttömiä hoitamaan.Itse olen kiitollinen että pääsin sellaiseen kotiin jossa eläminen on mahdollista.Biologiset vanhemmat ei hyväksy huostaanottoa,koska eivät välttämättä hyväksy virheitään!!!! eikä huostaanottovanhemmat taasen sitä että biologiset vanhemmat koettavat ikäänkuin manipuloida huostaanotettua lasta!Totta on toki sekin että joskus joudutaan jopa menemään hiukan yli sen miten asiat oikeasti ovat ja ehkä jopa hieman liioittelemaan jotta lapsi ottaisi opikseen vanhempiensa virheistä...
Tälläiset kysymykset on aina vaikeita...Monta mielipidettä ja joka suunnasta...muttatälläisesssä "poputuksessa" kannattaisi ottaa huomioon oikeasti se miltä lapsesta tuntuu!
HUOSTAANOTTO / ADOPTIO EI TAPAHDU SYYTTÄ!
sen valehtelun oppii kuin vanhemmiltaa!!!!
Kapeakatseisia ovat aikuiset, jotka luulevat nuorten juttujen olevan pelkkää kännäämistä ja irtonaisia seksisuhteita. Nuorena ihmisenä voin kertoa, että nuorten juttuja on esim. kavereiden kanssa yhdessäolo (mitä osa aikuisista kutsuu "kylillä notkumiseksi"), erilaiset diskot, ´bändi-illat ja muut nuorille suunnatut toiminnat. Nuoruudessaan ihminen luo innokkaasti sosiaalisia suhteita, omaa turvaverkkoa ja kaverit ovat yhtä tärkeä osa elämää kuin vanhemmatkin. Siksi kannattaisi ehkä löysätä köyttä sen kännykän hankinnan kanssa; nuoret haluavat kuulua porukkaan, tulla hyväksytyksi ja kännykällähän voi pitää yhteyttä kavereihin. Teistä ehkä tuntuu että tarvetta kännykälle ei ole, mutta miltä tuntuu nuoresta? Seksiasiasta vielä -kun nuorelle on tehty kaikki seksiin liittyvät asiat selviksi (ehkäisy, ja nuoren oma määräysvalta ruumistaan kohtaan jne.) niin minusta siitäkään asiasta ei pitäisi vauhkota. Nuoreltakin löytyy aivot.. kyllä nuori osaa yleensä sanoa ei jos ei halua seksiä. Sen lisäksi että nuorella on oikeus kieltäytyä seksistä, niin nuorella pitäisi olla oikeus myös päättää omasta seksielämästään -ainakin 16 täytettyään. Se asia ei kuulu vanhemmille. Vanhempien tulee asettaa rajoa, mutta pitää myös rakastaa ja uskaltaa LUOTTAA nuoreen(niin kauan kuin nuori on luottamuksen arvoinen). Nuorta tulee kuunnella, ja nuori tulee hyväksyä. Vanhemmat eivät omista nuorta.