ehkäpä liikaakin. Kerroin MTT;ssa, että lemmikkini keskustelevat. Puhun itse, mutta kuvittelen, että esim. koirani tai kissani puhuu. Kun ajan esim. autoa, leikin että koirani soittaa minulle. Vaihtelen ääntä esim. joku lemmikieistäni puhuu hyvin matalalla äänellä ja jokaisella on oma kännykkä ääni. Sairaanhoitaja sanoi että hänenkin kaverinsa puhui eläinten puolesta. Hevosella oli oma äänensävy ja kissalla omansa. Eli se on normaalia jos pystyy oikeasti erottamaan todellisuuden ja mielikuvituksen. Jossain vaiheessa olin tosi huolestunut itsestäni. Mutta en enää. Kirjoitan kirjaa missä kirjan hahmoina on omat lemmikkini ja metsän eläimet. Minä oli eräs ilta kirjoittanut ja menin ulos rappusille näin oikean jäniksen. Ajattelin vain että no Jänis Jössinenhän se siellä. Sänis oli juuri siinä kohdassa pellon reunaa mihin olen sijoittanut heidät asumaan. Onko muilla tälläisia juttuja?
Mielikuvitus laukkaa
Mirkku
4486
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kärsin masennuksesta joten tämä on ehkää pakoa siitä pahasta olosta.
Itse sairastin pitkälle levinnyttä syöpää, jota hoidettiin leikkausten jälkeen sytostaateilla. Hoidot olivat raskaita ja kaamea tuskallinen hermosärky iski jalkoihini, pakenin kipua ja pahaa oloa omaan mielikuvitusmaailmaani. Rakensin pikkuhiljaa itselleni ihan oman maailman, jossa minun oli hyvä olla, siellä oli ystäväni korppi, kaksi koiraa, yksi kissa, neljä kanaa, pari sikaa ja iso akvaario kultakaloineen. Joka kerta sytostaatti kuurin jälkeen kun tulin kotiin pakenin mielikuvitusmaailmaani seitsemäksi päiväksi. Nyt jälkeenpäin minulla on joskus ikävä sinne, mutta en osaa enää mennä tai päästä sinne, silloin se oli niin ihanan todellista, että olisin halunnut jäädä sinne. Mutta ihmismieli on niin hieno luomus, että vain sen kaikkein vaikeimman ja raskaimman ajan pääsin helposti toiseen maailmaan. Nyt kun kaikki on hyvin on vain elettävä täällä todellisessa kylmässä maailmassa. Ymmärrän sinua hyvin :)
tuli kun huomasi, että on myös vertaisiaan. Samalla kun tuli hyvä mieli, tuli myös haikea mieli koska tällä hetkellä on hieman pelottavaa ajatus siitä, että tämä minun oma maailma mihin olen paennut saattaakin jossain vaiheessa kadota. Mutta enhän tosiaan voi elää jossakin mikä ei ole todellista. Paitsi jos pystyn jatkamaan kirjoittamista.
Hienoa jos osaat kirjoittaa :)) Kaikki ihanat mielikuvituksen tuotteet kannattaisi kirjoittaa tarinoiksi :)