Bunkait shotokanissa

heian katat pohjautuvat pinan katoihin, ja jos heianeista jotain alkuperäisiä sovelluksia löytyy, niiden on oltava puhtaimmillaan nimenomaan pinan-katoissa. Ihmettelen kyllä, miten joka liikkeelle löydät selityksen ( ellei sitten keksimällä ) kun esim bunkaitten taitajat ( McCarthy, Jalamo ) ovat sitä mieltä, että katoissa on kyllä mukana myös turhaa tavaraa, jolle ei löydy järkevää selitystä. Mutta kiva että jotkut niitä edes yrittävät etsiä.

että kirjoitti:

heian katat pohjautuvat pinan katoihin, ja jos heianeista jotain alkuperäisiä sovelluksia löytyy, niiden on oltava puhtaimmillaan nimenomaan pinan-katoissa. Ihmettelen kyllä, miten joka liikkeelle löydät selityksen ( ellei sitten keksimällä ) kun esim bunkaitten taitajat ( McCarthy, Jalamo ) ovat sitä mieltä, että katoissa on kyllä mukana myös turhaa tavaraa, jolle ei löydy järkevää selitystä. Mutta kiva että jotkut niitä edes yrittävät etsiä.

Lue lisää

tulevat taas ( vaikka tarinoita on muitakin ) vanhoista suurista katoista, lähinnä Kusanku:sta, joka oli muiden ns. isojen katojen lailla liian vaikea ja "taistelukatana" Itosun mielestä ei sovelias opetettavaksi esim. kouluissa. Eli sekä Pinan, että heian katat ovat ns. harjoittelukatoja, jotka on pilkottu muista katoista ja lisätty siteksi joitain liikkeitä. Nämä katan osia liittävät liikkeet ovat todennäköisesti juuri niitä liikkeitä, joille on täytynyt myöhemmin keksiä joku sovellus. Eli jossain mielessä asioia on varmasti tapahtunut kumminkin päin. ( viitaten ensimmäiseen kirjoitukseen). Sinänsähän Pinan ja Heian katoissa on toki muitakin eroja kuin eri nimitys eri tyylisuunnissa. Funagoshihan vaihtoi asentoja, etupotkut sivupotkuksi esim ja joitain torjuntoja, mutta bunkai-tasolla lähes samat sovellukset toimivat molemmissa.

oppilas kirjoitti:

tulevat taas ( vaikka tarinoita on muitakin ) vanhoista suurista katoista, lähinnä Kusanku:sta, joka oli muiden ns. isojen katojen lailla liian vaikea ja "taistelukatana" Itosun mielestä ei sovelias opetettavaksi esim. kouluissa. Eli sekä Pinan, että heian katat ovat ns. harjoittelukatoja, jotka on pilkottu muista katoista ja lisätty siteksi joitain liikkeitä. Nämä katan osia liittävät liikkeet ovat todennäköisesti juuri niitä liikkeitä, joille on täytynyt myöhemmin keksiä joku sovellus. Eli jossain mielessä asioia on varmasti tapahtunut kumminkin päin. ( viitaten ensimmäiseen kirjoitukseen). Sinänsähän Pinan ja Heian katoissa on toki muitakin eroja kuin eri nimitys eri tyylisuunnissa. Funagoshihan vaihtoi asentoja, etupotkut sivupotkuksi esim ja joitain torjuntoja, mutta bunkai-tasolla lähes samat sovellukset toimivat molemmissa.

Lue lisää

Myös okinawalaisissa katoissa on sivupotkuja. Ne eivät ole Pinan-sarjassa Funakoshin tuomaa muutosta. Sivupotku ja kiertopotku ovat kuuluneet karateen jo kauan ennen Funakoshin aikoja, vaikka näiden potkujen kohdalla muuta saatetaankin väittää. Korkeat ja "tyylikkäät" versiot ovat kyllä todennäköisesti uudempaa tuontia.

JMH kirjoitti:

Myös okinawalaisissa katoissa on sivupotkuja. Ne eivät ole Pinan-sarjassa Funakoshin tuomaa muutosta. Sivupotku ja kiertopotku ovat kuuluneet karateen jo kauan ennen Funakoshin aikoja, vaikka näiden potkujen kohdalla muuta saatetaankin väittää. Korkeat ja "tyylikkäät" versiot ovat kyllä todennäköisesti uudempaa tuontia.

Lue lisää

Osu!

Tuli tuosta kiertopotkusta mieleeni, että muistan jostain kirjasta lukeneeni että se otettiin karateen mukaan vasta 1950-luvulla kun karatessa alettiin panostaa otteluihin. Okinawalla sitä ei tiettävästi käytetty.

Se voisi olla syy miksi katoissa ei ole kiertopotkua.

Voin olla väärässäkin, kun en ollut silloin paikalla.


Yritin etsiä netistä mainintaa asiasta ja löysin yhden pätkän.

http://www.fournierdojo.com/karate.htm

'Even kicking techniques in shorinji kata reflect original combat karate basics. Original Okinawan Karate styles used only front and side kicks. Even side kicks were really front kicks. The switch to true side kicks came after Karate spread to Japan. There were no roundhouse kicks in Okinawan Karate, nor is there any in today’s Shorinji-Ryu. Even Tae Kwon Do only recently added roundhouse kicks to its arsenal. Tae Kwon Do’s forerunner, Tang Soo Do, contained no true roundhouse kicks. While traditional Karate kata have no roundhouse kicks, some of today’s newer forms have incorporated them.'

Geri Halliwell kirjoitti:

Osu!

Tuli tuosta kiertopotkusta mieleeni, että muistan jostain kirjasta lukeneeni että se otettiin karateen mukaan vasta 1950-luvulla kun karatessa alettiin panostaa otteluihin. Okinawalla sitä ei tiettävästi käytetty.

Se voisi olla syy miksi katoissa ei ole kiertopotkua.

Voin olla väärässäkin, kun en ollut silloin paikalla.


Yritin etsiä netistä mainintaa asiasta ja löysin yhden pätkän.

http://www.fournierdojo.com/karate.htm

'Even kicking techniques in shorinji kata reflect original combat karate basics. Original Okinawan Karate styles used only front and side kicks. Even side kicks were really front kicks. The switch to true side kicks came after Karate spread to Japan. There were no roundhouse kicks in Okinawan Karate, nor is there any in today’s Shorinji-Ryu. Even Tae Kwon Do only recently added roundhouse kicks to its arsenal. Tae Kwon Do’s forerunner, Tang Soo Do, contained no true roundhouse kicks. While traditional Karate kata have no roundhouse kicks, some of today’s newer forms have incorporated them.'

Lue lisää

"Tuli tuosta kiertopotkusta mieleeni, että muistan jostain kirjasta lukeneeni että se otettiin karateen mukaan vasta 1950-luvulla kun karatessa alettiin panostaa otteluihin. Okinawalla sitä ei tiettävästi käytetty."

Nykyisessä "ottelumuodossaan" ei ollut mukana, mutta sovelluspuolella hyvinkin vahvasti matalana, esim. "kallistetun maegerin" tapaan. Kun analysoit kiertopotkua, huomaat että kyseessä todellakin on vain päkiä- tai sääriluumaegeri kallistettuna haluttuun kulmaan kohteen saavuttamiseksi. Perinteisissä katoissa on siis kiertopotkuja, joskin lähinnä maegerin itsestään selvänä sovelluksena. Huomattavaa on, että suurin osa katan potkuista tapahtuu tilanteessa, jossa on ote vastustajasta => kiertopotkun muotokin on hitusen "kisakiertarista" poikkeava.

Sivupotkut taas ovat jalostuneita polkaisuja (kekomi) joita esim. Goju-ryussa viljellään polven korkeuteen sangen runsaasti (ei tuntematonta Shorin-puolellakaan). Tästä nostamalla saatiin nykyinen korkean mallin "perus"sivupotku.
Toinen formaatti on nouseva sivupotku (keage) jota löytyy monista Shorin-ryu -katoista (mm. Chatan Yara -tyyppisestä Kusankusta). Tämän potkun yleinen käyttö on pyyhkäisy ulospäin. Potkua voisi liikeradaltaan pitää "etupotkumaisena", joskin pyyhkäisy tapahtuu jalkasyrjällä.

JMH kirjoitti:

"Tuli tuosta kiertopotkusta mieleeni, että muistan jostain kirjasta lukeneeni että se otettiin karateen mukaan vasta 1950-luvulla kun karatessa alettiin panostaa otteluihin. Okinawalla sitä ei tiettävästi käytetty."

Nykyisessä "ottelumuodossaan" ei ollut mukana, mutta sovelluspuolella hyvinkin vahvasti matalana, esim. "kallistetun maegerin" tapaan. Kun analysoit kiertopotkua, huomaat että kyseessä todellakin on vain päkiä- tai sääriluumaegeri kallistettuna haluttuun kulmaan kohteen saavuttamiseksi. Perinteisissä katoissa on siis kiertopotkuja, joskin lähinnä maegerin itsestään selvänä sovelluksena. Huomattavaa on, että suurin osa katan potkuista tapahtuu tilanteessa, jossa on ote vastustajasta => kiertopotkun muotokin on hitusen "kisakiertarista" poikkeava.

Sivupotkut taas ovat jalostuneita polkaisuja (kekomi) joita esim. Goju-ryussa viljellään polven korkeuteen sangen runsaasti (ei tuntematonta Shorin-puolellakaan). Tästä nostamalla saatiin nykyinen korkean mallin "perus"sivupotku.
Toinen formaatti on nouseva sivupotku (keage) jota löytyy monista Shorin-ryu -katoista (mm. Chatan Yara -tyyppisestä Kusankusta). Tämän potkun yleinen käyttö on pyyhkäisy ulospäin. Potkua voisi liikeradaltaan pitää "etupotkumaisena", joskin pyyhkäisy tapahtuu jalkasyrjällä.

Lue lisää

No juu!

Tuo selitys käy mainiosti. En hirveästi ole perehtynyt tekniikoiden historiaan, mutta aina sitä jotain jää mieleen kirjoista ja lehdistä.

Olen itse treenannut Wado-Ryuta ja meillä on kiertopotku aina tehty jalkapöydällä (vartalon tai pään korkeudelle) tai säärellä (vartaloon tai reiteen).

Omin päin treenatessani olen kokeillut päkillä tehtävää potkua. Olen sen nähnyt usein lehdissä, ja huomasin että se on helpompi nostaa pään korkeudelle kuin jalkapöydällä tehtävä potku. Ehkä en osaa tehdä sitä oikein ja jotenkin huijaan siinä, mutta se tuntuu lähtevän aika napakasti. Eikä tunnu selässä yhtä pahalta.

Se on myös hyvä potku muita Wado-Ryu harrastajia vastaan kun he ovat tottuneet siihen jalkapöytä versioon ja torjuvat sen nostamalla kyynärvarren potkun eteen. Mutta kun sen tekee päkiällä (tyylisuunnan vastaisesti), jalka ylettyy torjunnan 'ympäri' ja osuu vastustajaan.

Tuo päkiä-mawa on myös aika kipakka lähietäisyydeltä vastustajan reiden sisäpintaan.

JMH kirjoitti:

"Tuli tuosta kiertopotkusta mieleeni, että muistan jostain kirjasta lukeneeni että se otettiin karateen mukaan vasta 1950-luvulla kun karatessa alettiin panostaa otteluihin. Okinawalla sitä ei tiettävästi käytetty."

Nykyisessä "ottelumuodossaan" ei ollut mukana, mutta sovelluspuolella hyvinkin vahvasti matalana, esim. "kallistetun maegerin" tapaan. Kun analysoit kiertopotkua, huomaat että kyseessä todellakin on vain päkiä- tai sääriluumaegeri kallistettuna haluttuun kulmaan kohteen saavuttamiseksi. Perinteisissä katoissa on siis kiertopotkuja, joskin lähinnä maegerin itsestään selvänä sovelluksena. Huomattavaa on, että suurin osa katan potkuista tapahtuu tilanteessa, jossa on ote vastustajasta => kiertopotkun muotokin on hitusen "kisakiertarista" poikkeava.

Sivupotkut taas ovat jalostuneita polkaisuja (kekomi) joita esim. Goju-ryussa viljellään polven korkeuteen sangen runsaasti (ei tuntematonta Shorin-puolellakaan). Tästä nostamalla saatiin nykyinen korkean mallin "perus"sivupotku.
Toinen formaatti on nouseva sivupotku (keage) jota löytyy monista Shorin-ryu -katoista (mm. Chatan Yara -tyyppisestä Kusankusta). Tämän potkun yleinen käyttö on pyyhkäisy ulospäin. Potkua voisi liikeradaltaan pitää "etupotkumaisena", joskin pyyhkäisy tapahtuu jalkasyrjällä.

Lue lisää

"Nykyisessä "ottelumuodossaan" ei ollut mukana, mutta sovelluspuolella hyvinkin vahvasti matalana, esim. "kallistetun maegerin" tapaan. Kun analysoit kiertopotkua, huomaat että kyseessä todellakin on vain päkiä- tai sääriluumaegeri kallistettuna haluttuun kulmaan kohteen saavuttamiseksi."

No ei todellakaan ole. Kiertopotkussa voima tulee ainakin periaatteessa (ei aina käytännössä) lantion kiertoliikkeestä, jolla jalka heilautetaan ainakin jossain määrin ympyrämäiseen liikkeeseen. Sen sijaan nämä maegerit ovat työntäviä potkuja, tai yläviistoon tulevia snap-potkuja.

Ero on siis niin suuri kuin potkuilla voi yleensä olla, enkä ymmärrä millä logiikalla koplaat nuo yhteen. Tässä on pahasti selityksen makua, ja ontuvaa sellaista.

"Perinteisissä katoissa on siis kiertopotkuja, joskin lähinnä maegerin itsestään selvänä sovelluksena."

Eli kun perinteisessä katassa on etupotku, niin onkin ihan vastaava juttu, vaikka lämäisetkin kiertopotkun? Ööööh... :D

Karaten kiertopotku on kyllä yleensä tällaista snap-tyyppiä, jossa voimakkaasti koukistettu jalka ojennetaan potkaistessa, ja snapista sitten saadaan jalkaterään vauhtia, mutta tuo lantion toiminta ja liikerata ovat kuitenkin niin kaukana etupotkusta, että perustelusi vakuuttavat vielä vähemmän kuin Väyrysen.

"Huomattavaa on, että suurin osa katan potkuista tapahtuu tilanteessa, jossa on ote vastustajasta => kiertopotkun muotokin on hitusen "kisakiertarista" poikkeava."

Et kai vain tarkoita tällä tämän hikite-käden otetta? Eli edustatko katsantokantaa, että kainaloon tuleva hikitekäsi on tarkoitettu repimään vastustajaa vaatteista lähemmäksi, kun häntä lyödään tai potkaistaan? Jos et, niin täsmennä mitä tarkoitat tällä tilanteella, jossa on ote vastustajasta potkaistessa.

"Sivupotkut taas ovat jalostuneita polkaisuja (kekomi) joita esim. Goju-ryussa viljellään polven korkeuteen sangen runsaasti (ei tuntematonta Shorin-puolellakaan). Tästä nostamalla saatiin nykyinen korkean mallin "perus"sivupotku.
Toinen formaatti on nouseva sivupotku (keage) jota löytyy monista Shorin-ryu -katoista (mm. Chatan Yara -tyyppisestä Kusankusta). Tämän potkun yleinen käyttö on pyyhkäisy ulospäin. Potkua voisi liikeradaltaan pitää "etupotkumaisena", joskin pyyhkäisy tapahtuu jalkasyrjällä."

Eli tällaista "nykyaikaista" sivupotkua, jossa lantio kääntyy kunnolla, ei ilmeisesti käytetty aikoinaan, vai?

Viittaako nimimerkkisi Häkkiseen?

Geri Halliwell kirjoitti:

No juu!

Tuo selitys käy mainiosti. En hirveästi ole perehtynyt tekniikoiden historiaan, mutta aina sitä jotain jää mieleen kirjoista ja lehdistä.

Olen itse treenannut Wado-Ryuta ja meillä on kiertopotku aina tehty jalkapöydällä (vartalon tai pään korkeudelle) tai säärellä (vartaloon tai reiteen).

Omin päin treenatessani olen kokeillut päkillä tehtävää potkua. Olen sen nähnyt usein lehdissä, ja huomasin että se on helpompi nostaa pään korkeudelle kuin jalkapöydällä tehtävä potku. Ehkä en osaa tehdä sitä oikein ja jotenkin huijaan siinä, mutta se tuntuu lähtevän aika napakasti. Eikä tunnu selässä yhtä pahalta.

Se on myös hyvä potku muita Wado-Ryu harrastajia vastaan kun he ovat tottuneet siihen jalkapöytä versioon ja torjuvat sen nostamalla kyynärvarren potkun eteen. Mutta kun sen tekee päkiällä (tyylisuunnan vastaisesti), jalka ylettyy torjunnan 'ympäri' ja osuu vastustajaan.

Tuo päkiä-mawa on myös aika kipakka lähietäisyydeltä vastustajan reiden sisäpintaan.

Lue lisää

"Omin päin treenatessani olen kokeillut päkillä tehtävää potkua. Olen sen nähnyt usein lehdissä,"

"Se on myös hyvä potku muita Wado-Ryu harrastajia vastaan kun he ovat tottuneet siihen jalkapöytä versioon ja torjuvat sen nostamalla kyynärvarren potkun eteen. Mutta kun sen tekee päkiällä (tyylisuunnan vastaisesti), jalka ylettyy torjunnan 'ympäri' ja osuu vastustajaan.

Tuo päkiä-mawa on myös aika kipakka lähietäisyydeltä vastustajan reiden sisäpintaan."

Ihan pikku vinkki: noin potkivan varpaiden hajottaminen on lasten leikkiä sääriluulla, kyynärpäällä tai kyynärvarrella. Siihen on syynsä, miksi tuota ei käytetä silloin kun vedetään täydellä kontaktilla.

Hippamatseissa, kuten myös saliharjoittelussa, kyllä näkee muitakin näitä epärealistisia tekniikoita, kuten torjuntoja joista kova potku tulisi kevyesti läpi, vieläpä käden hajottaen. Ehkä tämä siis voisi niissä toimiakin.

Nils G. kirjoitti:

"Omin päin treenatessani olen kokeillut päkillä tehtävää potkua. Olen sen nähnyt usein lehdissä,"

"Se on myös hyvä potku muita Wado-Ryu harrastajia vastaan kun he ovat tottuneet siihen jalkapöytä versioon ja torjuvat sen nostamalla kyynärvarren potkun eteen. Mutta kun sen tekee päkiällä (tyylisuunnan vastaisesti), jalka ylettyy torjunnan 'ympäri' ja osuu vastustajaan.

Tuo päkiä-mawa on myös aika kipakka lähietäisyydeltä vastustajan reiden sisäpintaan."

Ihan pikku vinkki: noin potkivan varpaiden hajottaminen on lasten leikkiä sääriluulla, kyynärpäällä tai kyynärvarrella. Siihen on syynsä, miksi tuota ei käytetä silloin kun vedetään täydellä kontaktilla.

Hippamatseissa, kuten myös saliharjoittelussa, kyllä näkee muitakin näitä epärealistisia tekniikoita, kuten torjuntoja joista kova potku tulisi kevyesti läpi, vieläpä käden hajottaen. Ehkä tämä siis voisi niissä toimiakin.

Lue lisää

Oletko sitä mieltä että on parempi potkaista jalkapöydällä kuin päkiällä? Jalkapöytä on kyllä helpoiten hajoava jalan osa, sillä toista potkaiseminen on kyllä oman jalan hajoittamista. Päkiällä on sitäpaitsi pienempi osuma-ala ja näin ollen se on paljon tehokkaampikin. Sääriluu on myös ihan kiva, mutta sekin kipeytyy kun muutaman kerran osuu johonkin kovaan.

kenttis kirjoitti:

Oletko sitä mieltä että on parempi potkaista jalkapöydällä kuin päkiällä? Jalkapöytä on kyllä helpoiten hajoava jalan osa, sillä toista potkaiseminen on kyllä oman jalan hajoittamista. Päkiällä on sitäpaitsi pienempi osuma-ala ja näin ollen se on paljon tehokkaampikin. Sääriluu on myös ihan kiva, mutta sekin kipeytyy kun muutaman kerran osuu johonkin kovaan.

Lue lisää

Jalkapöydällä potkitaan yleensä vain hippalajeissa. Sääriluulla potkaistessa sattuu enemmän sitä potkaistavaa, jos potkaisija tietää mitä tekee. Paitsi silloin, jos potkaistavakin tietää mitä tekee, ja onnistuu aikeissaan, ja on käytännössä siis harjoitellut thainyrkkeilyä.

Päkiällä kiertopotkua tehdessä hajoitat varpaasi, jos puolustautuja tietää _yhtään_ mitä tehdä. Paitsi jos sulla on tukevat kengät, mutta näitä ei yleensä salissa tai kehässä ole.

näin ne hajoaa kirjoitti:

Jalkapöydällä potkitaan yleensä vain hippalajeissa. Sääriluulla potkaistessa sattuu enemmän sitä potkaistavaa, jos potkaisija tietää mitä tekee. Paitsi silloin, jos potkaistavakin tietää mitä tekee, ja onnistuu aikeissaan, ja on käytännössä siis harjoitellut thainyrkkeilyä.

Päkiällä kiertopotkua tehdessä hajoitat varpaasi, jos puolustautuja tietää _yhtään_ mitä tehdä. Paitsi jos sulla on tukevat kengät, mutta näitä ei yleensä salissa tai kehässä ole.

Lue lisää

Karate onkin IP laji joten tollasia kehäongelmia ei tarvitse kamalasti miettiä. Matsissa olen kokeillut päkiällä, jalkapöydällä sekä säärellä potkia. En tosin ole onnistunut missää niistä kovin hyvin :D

Sääriluuhun kyllä koskee erittäin paljon jos toinen osaa blokata. Itse sparreissa kerran sain oikean jalan sääriluuhuni sellaisen kunnon mustelman ja oli aivan mielettömän pitkään. Opettaa kyllä hyvin potkimaan oikeassa paikassa kun muutaman kerran satuttaa itseään pahemmin.

Nils G. kirjoitti:

"Nykyisessä "ottelumuodossaan" ei ollut mukana, mutta sovelluspuolella hyvinkin vahvasti matalana, esim. "kallistetun maegerin" tapaan. Kun analysoit kiertopotkua, huomaat että kyseessä todellakin on vain päkiä- tai sääriluumaegeri kallistettuna haluttuun kulmaan kohteen saavuttamiseksi."

No ei todellakaan ole. Kiertopotkussa voima tulee ainakin periaatteessa (ei aina käytännössä) lantion kiertoliikkeestä, jolla jalka heilautetaan ainakin jossain määrin ympyrämäiseen liikkeeseen. Sen sijaan nämä maegerit ovat työntäviä potkuja, tai yläviistoon tulevia snap-potkuja.

Ero on siis niin suuri kuin potkuilla voi yleensä olla, enkä ymmärrä millä logiikalla koplaat nuo yhteen. Tässä on pahasti selityksen makua, ja ontuvaa sellaista.

"Perinteisissä katoissa on siis kiertopotkuja, joskin lähinnä maegerin itsestään selvänä sovelluksena."

Eli kun perinteisessä katassa on etupotku, niin onkin ihan vastaava juttu, vaikka lämäisetkin kiertopotkun? Ööööh... :D

Karaten kiertopotku on kyllä yleensä tällaista snap-tyyppiä, jossa voimakkaasti koukistettu jalka ojennetaan potkaistessa, ja snapista sitten saadaan jalkaterään vauhtia, mutta tuo lantion toiminta ja liikerata ovat kuitenkin niin kaukana etupotkusta, että perustelusi vakuuttavat vielä vähemmän kuin Väyrysen.

"Huomattavaa on, että suurin osa katan potkuista tapahtuu tilanteessa, jossa on ote vastustajasta => kiertopotkun muotokin on hitusen "kisakiertarista" poikkeava."

Et kai vain tarkoita tällä tämän hikite-käden otetta? Eli edustatko katsantokantaa, että kainaloon tuleva hikitekäsi on tarkoitettu repimään vastustajaa vaatteista lähemmäksi, kun häntä lyödään tai potkaistaan? Jos et, niin täsmennä mitä tarkoitat tällä tilanteella, jossa on ote vastustajasta potkaistessa.

"Sivupotkut taas ovat jalostuneita polkaisuja (kekomi) joita esim. Goju-ryussa viljellään polven korkeuteen sangen runsaasti (ei tuntematonta Shorin-puolellakaan). Tästä nostamalla saatiin nykyinen korkean mallin "perus"sivupotku.
Toinen formaatti on nouseva sivupotku (keage) jota löytyy monista Shorin-ryu -katoista (mm. Chatan Yara -tyyppisestä Kusankusta). Tämän potkun yleinen käyttö on pyyhkäisy ulospäin. Potkua voisi liikeradaltaan pitää "etupotkumaisena", joskin pyyhkäisy tapahtuu jalkasyrjällä."

Eli tällaista "nykyaikaista" sivupotkua, jossa lantio kääntyy kunnolla, ei ilmeisesti käytetty aikoinaan, vai?

Viittaako nimimerkkisi Häkkiseen?

Lue lisää

"No ei todellakaan ole. Kiertopotkussa voima tulee ainakin periaatteessa (ei aina käytännössä) lantion kiertoliikkeestä, jolla jalka heilautetaan ainakin jossain määrin ympyrämäiseen liikkeeseen. Sen sijaan nämä maegerit ovat työntäviä potkuja, tai yläviistoon tulevia snap-potkuja."

Kiertopotku ottelumuotoisena on toki laaja lantioliike. Lähikamppailumuotoisena (karaten omin kamppailuetäisyys) laajalle lantioliikkeelle ei kuitenkaan ole tilaa. Potkun kallistaminen on tapa saada se osumaan hitusen eri kohtaan. Vastustaja on korkeintaan käden mitan päässä.


"Eli kun perinteisessä katassa on etupotku, niin onkin ihan vastaava juttu, vaikka lämäisetkin kiertopotkun? Ööööh... :D"

Kyllä. Kallista maegeria ja sen liike on kiertävä, "mawashi". Se ei ole nykyinen iso matsipotku.


"Et kai vain tarkoita tällä tämän hikite-käden otetta? Eli edustatko katsantokantaa, että kainaloon tuleva hikitekäsi on tarkoitettu repimään vastustajaa vaatteista lähemmäksi, kun häntä lyödään tai potkaistaan? Jos et, niin täsmennä mitä tarkoitat tällä tilanteella, jossa on ote vastustajasta potkaistessa."

En edusta "hikite on aina kiinniotto" -koulukuntaa, vaikkakin se voi olla myös sitä. Tarkoitan ihan suoraan sitä, että vastustajasta on ote kun häntä potkaistaan. Ei aivan heti tule mieleen kataa, jossa juuri ennen potkua ei olisi selkeää otetta/otemahdollisuutta tai muuta lähi(hallinta)kontaktin takaavaa tekniikkaa.


"Eli tällaista "nykyaikaista" sivupotkua, jossa lantio kääntyy kunnolla, ei ilmeisesti käytetty aikoinaan, vai?"

Käytettiin toki, mm. Goju-ryun polkaisupotkuissa on hyvinkin tällainen lantionkäyttö. Myös muutaman tyylisuunnan Passai-katassa on erittäin perusmuotoinen suora sivupotku polven korkeuteen.


Nimimerkkini viittaa minuun.

JMH kirjoitti:

"No ei todellakaan ole. Kiertopotkussa voima tulee ainakin periaatteessa (ei aina käytännössä) lantion kiertoliikkeestä, jolla jalka heilautetaan ainakin jossain määrin ympyrämäiseen liikkeeseen. Sen sijaan nämä maegerit ovat työntäviä potkuja, tai yläviistoon tulevia snap-potkuja."

Kiertopotku ottelumuotoisena on toki laaja lantioliike. Lähikamppailumuotoisena (karaten omin kamppailuetäisyys) laajalle lantioliikkeelle ei kuitenkaan ole tilaa. Potkun kallistaminen on tapa saada se osumaan hitusen eri kohtaan. Vastustaja on korkeintaan käden mitan päässä.


"Eli kun perinteisessä katassa on etupotku, niin onkin ihan vastaava juttu, vaikka lämäisetkin kiertopotkun? Ööööh... :D"

Kyllä. Kallista maegeria ja sen liike on kiertävä, "mawashi". Se ei ole nykyinen iso matsipotku.


"Et kai vain tarkoita tällä tämän hikite-käden otetta? Eli edustatko katsantokantaa, että kainaloon tuleva hikitekäsi on tarkoitettu repimään vastustajaa vaatteista lähemmäksi, kun häntä lyödään tai potkaistaan? Jos et, niin täsmennä mitä tarkoitat tällä tilanteella, jossa on ote vastustajasta potkaistessa."

En edusta "hikite on aina kiinniotto" -koulukuntaa, vaikkakin se voi olla myös sitä. Tarkoitan ihan suoraan sitä, että vastustajasta on ote kun häntä potkaistaan. Ei aivan heti tule mieleen kataa, jossa juuri ennen potkua ei olisi selkeää otetta/otemahdollisuutta tai muuta lähi(hallinta)kontaktin takaavaa tekniikkaa.


"Eli tällaista "nykyaikaista" sivupotkua, jossa lantio kääntyy kunnolla, ei ilmeisesti käytetty aikoinaan, vai?"

Käytettiin toki, mm. Goju-ryun polkaisupotkuissa on hyvinkin tällainen lantionkäyttö. Myös muutaman tyylisuunnan Passai-katassa on erittäin perusmuotoinen suora sivupotku polven korkeuteen.


Nimimerkkini viittaa minuun.

Lue lisää

Vähänkö on älytöntä, Jussi Häkkinen, jos potkaiset vastustajaa samalla hänestä kiinni pitäen. Ainakin jos ote on muualta kuin kädestä/jalasta, tai jos yrität potkaista polvea korkeammalle muualle kuin munille. Muissa otteissa on parempi käyttää polvia, koska potkuun ei saa tehoa.

Etupotku on työntävä potku. Sanotaanko siis kallistettua työntävää potkua karatessa mawashigeriksi? Nimistä viis, mutta kiertopotku, joka lävähtää sivulta päin, on kuitenkin ihan eri juttu. Tällaista siis karatessa ei ilmeisesti alun perin ollut. Vaikka senkin jotkut ilmeisesti yrittävät mukaan väyrystellä.

"En edusta "hikite on aina kiinniotto" -koulukuntaa, vaikkakin se voi olla myös sitä. Tarkoitan ihan suoraan sitä, että vastustajasta on ote kun häntä potkaistaan. Ei aivan heti tule mieleen kataa, jossa juuri ennen potkua ei olisi selkeää otetta/otemahdollisuutta tai muuta lähi(hallinta)kontaktin takaavaa tekniikkaa."

Eli mielestäsi siis hikite ei _aina_ ole kiinniotto, mutta on välillä? Lyödään vastustajaa, sitten samalla kun lyödään toisella kädellä, on ensiksi lyövällä kädellä napattu vaatteesta kiinni, jolla revitään vastustajaa lähemmäs (kohti kainaloa) samalla kun toisella lyödään jne. Näinhän se menee. Realismista kaukana tosin. Mutta palvellee tarkoitustaan, eli selittää sitä omituista käden kainaloon vetoa. Tärkeintähän on löytää selitys kummallisuuksille, eikä myöntää, että älytöntähän tämä nimenomainen juttu nyt on, joten jatketaanko ihan perinteen vuoksi, vai muutetaanko fiksummaksi niin, että se toinen käsi pidettäisiinkin suojauksessa.

Tuo jälkimmäinen ratkaisu sitten taitaisi tosin viedä pohjaa siltäkin, että vastustajasta on ote potkaistessa. Harmillista.

Nils G. kirjoitti:

Vähänkö on älytöntä, Jussi Häkkinen, jos potkaiset vastustajaa samalla hänestä kiinni pitäen. Ainakin jos ote on muualta kuin kädestä/jalasta, tai jos yrität potkaista polvea korkeammalle muualle kuin munille. Muissa otteissa on parempi käyttää polvia, koska potkuun ei saa tehoa.

Etupotku on työntävä potku. Sanotaanko siis kallistettua työntävää potkua karatessa mawashigeriksi? Nimistä viis, mutta kiertopotku, joka lävähtää sivulta päin, on kuitenkin ihan eri juttu. Tällaista siis karatessa ei ilmeisesti alun perin ollut. Vaikka senkin jotkut ilmeisesti yrittävät mukaan väyrystellä.

"En edusta "hikite on aina kiinniotto" -koulukuntaa, vaikkakin se voi olla myös sitä. Tarkoitan ihan suoraan sitä, että vastustajasta on ote kun häntä potkaistaan. Ei aivan heti tule mieleen kataa, jossa juuri ennen potkua ei olisi selkeää otetta/otemahdollisuutta tai muuta lähi(hallinta)kontaktin takaavaa tekniikkaa."

Eli mielestäsi siis hikite ei _aina_ ole kiinniotto, mutta on välillä? Lyödään vastustajaa, sitten samalla kun lyödään toisella kädellä, on ensiksi lyövällä kädellä napattu vaatteesta kiinni, jolla revitään vastustajaa lähemmäs (kohti kainaloa) samalla kun toisella lyödään jne. Näinhän se menee. Realismista kaukana tosin. Mutta palvellee tarkoitustaan, eli selittää sitä omituista käden kainaloon vetoa. Tärkeintähän on löytää selitys kummallisuuksille, eikä myöntää, että älytöntähän tämä nimenomainen juttu nyt on, joten jatketaanko ihan perinteen vuoksi, vai muutetaanko fiksummaksi niin, että se toinen käsi pidettäisiinkin suojauksessa.

Tuo jälkimmäinen ratkaisu sitten taitaisi tosin viedä pohjaa siltäkin, että vastustajasta on ote potkaistessa. Harmillista.

Lue lisää

"Muissa otteissa on parempi käyttää polvia, koska potkuun ei saa tehoa."

Olen täysin syytön potkujesi tehottomuuteen. Toisaalta, myös polvipotku on potku siinä missä muutkin.


"Etupotku on työntävä potku."

Ehkä teillä. Se voi toki olla sitäkin, mutta perusmuodossaan en pitäisi sitä työntävänä. Thainyrkkeilyn etupotku toki on työntävä.

Suosittelen sinua etsiytymään pätevän karateopettajan oppiin, jos nämä asiat sinua kiinnostavat. Asiat selviävät muutamassa vuodessa jos hän osaa asiansa.

Hyvä nimipäätelmä. Ehkä. Kuten totesin, nimimerkki on omani. Kokeile sinäkin ihan omaasi joskus.

Nils G. kirjoitti:

Vähänkö on älytöntä, Jussi Häkkinen, jos potkaiset vastustajaa samalla hänestä kiinni pitäen. Ainakin jos ote on muualta kuin kädestä/jalasta, tai jos yrität potkaista polvea korkeammalle muualle kuin munille. Muissa otteissa on parempi käyttää polvia, koska potkuun ei saa tehoa.

Etupotku on työntävä potku. Sanotaanko siis kallistettua työntävää potkua karatessa mawashigeriksi? Nimistä viis, mutta kiertopotku, joka lävähtää sivulta päin, on kuitenkin ihan eri juttu. Tällaista siis karatessa ei ilmeisesti alun perin ollut. Vaikka senkin jotkut ilmeisesti yrittävät mukaan väyrystellä.

"En edusta "hikite on aina kiinniotto" -koulukuntaa, vaikkakin se voi olla myös sitä. Tarkoitan ihan suoraan sitä, että vastustajasta on ote kun häntä potkaistaan. Ei aivan heti tule mieleen kataa, jossa juuri ennen potkua ei olisi selkeää otetta/otemahdollisuutta tai muuta lähi(hallinta)kontaktin takaavaa tekniikkaa."

Eli mielestäsi siis hikite ei _aina_ ole kiinniotto, mutta on välillä? Lyödään vastustajaa, sitten samalla kun lyödään toisella kädellä, on ensiksi lyövällä kädellä napattu vaatteesta kiinni, jolla revitään vastustajaa lähemmäs (kohti kainaloa) samalla kun toisella lyödään jne. Näinhän se menee. Realismista kaukana tosin. Mutta palvellee tarkoitustaan, eli selittää sitä omituista käden kainaloon vetoa. Tärkeintähän on löytää selitys kummallisuuksille, eikä myöntää, että älytöntähän tämä nimenomainen juttu nyt on, joten jatketaanko ihan perinteen vuoksi, vai muutetaanko fiksummaksi niin, että se toinen käsi pidettäisiinkin suojauksessa.

Tuo jälkimmäinen ratkaisu sitten taitaisi tosin viedä pohjaa siltäkin, että vastustajasta on ote potkaistessa. Harmillista.

Lue lisää

"Eli mielestäsi siis hikite ei _aina_ ole kiinniotto, mutta on välillä? Lyödään vastustajaa, sitten samalla kun lyödään toisella kädellä, on ensiksi lyövällä kädellä napattu vaatteesta kiinni, jolla revitään vastustajaa lähemmäs (kohti kainaloa) samalla kun toisella lyödään jne. Näinhän se menee. Realismista kaukana tosin."

Voisitko ystävällisesti kertoa, kata asiantunjina, katan jossa ei olisi suoranaista kiinniotto mahdollisuutta potkua edeltävässä tai sen aikana tehtävässä tekniikassa.

Kun vielä muistat että katat on tarkoitettu itsepuolustukseen eli etäisyys on korkeintaan käsivarren mitta, yleensä ei edes sitä. Nyt EI PUHUTA kehässä käytettävästä matsi etäisyydestä.

"Lyhyesti sanottuna - EI osata, eikä edes yritetä osata. Katojen taustoja ei yleensä yksinkertaisesti ymmärretä."

Näin Shotokanissa usein tosiaan on (mikäli esim. Harry Cookin ja muutaman muunkin Shotokan-tuntijan tekstejä on uskominen).


"Okinawalaislta talonpojiltahan oli aseet kielletty. Ei aseetonta vastustajaa tarvinnut pelätä."

Legenda karatesta talonpoikien kamppailutaitona on historiantutkimuksen mukaan osoittautunut aika sudeksi. Kamppailulajeja ovat harrastaneet lähinnä yläluokat (aateliset, virkamiehet ja viranomaiset) ja nämä ovat myös kantaneet muutamia aseita (sai, kepit jne.).
Samuraita vastaan karatea (tai Okinawan kamppailutaitoja) tuskin on kovinkaan paljon käytetty. 1609 tapahtunut Okinawan valtaus kesti n. 2 viikkoa ja oli suhteellisen veretön.

Karaten tekniikan ajatus on nimenomaisesti toimia pääosin aseettomassa kamppailussa. Myös meleeaseet (pääosin eril. kepit) on otettu huomioon.


"Suosittelen karatekojen vähintään tutustuvan krav magaan sekä aikidon asetekniikoihin, jotka auttavat näkemään oikean näkökulman katoihin."

Suosittelen itse tutustumaan perinteisiin okinawalaisiin tyyleihin. Niissä bunkaiharjoittelun kautta opitaan tuntemaan karaten alkup. harjoittelumetodit ja tavoite.


"Krav maga on hyvin lähellä sitä, mitä "kiinalaisen käden taito" joskus oli (ml. korkeiden potkujen puute)"

Kyllä, joskin vanhemmat tyylit edelleen ovat tuota. "Kiinalaisen käden taito" ei sinällään ole korrekti nimitys. Yleisimmin kamppailutaito tunnettiin saarella nimellä "ti", käsi, joka vastannee kungfutyyleistä tuttua "quan" -nimikettä.

JMH kirjoitti:

"Lyhyesti sanottuna - EI osata, eikä edes yritetä osata. Katojen taustoja ei yleensä yksinkertaisesti ymmärretä."

Näin Shotokanissa usein tosiaan on (mikäli esim. Harry Cookin ja muutaman muunkin Shotokan-tuntijan tekstejä on uskominen).


"Okinawalaislta talonpojiltahan oli aseet kielletty. Ei aseetonta vastustajaa tarvinnut pelätä."

Legenda karatesta talonpoikien kamppailutaitona on historiantutkimuksen mukaan osoittautunut aika sudeksi. Kamppailulajeja ovat harrastaneet lähinnä yläluokat (aateliset, virkamiehet ja viranomaiset) ja nämä ovat myös kantaneet muutamia aseita (sai, kepit jne.).
Samuraita vastaan karatea (tai Okinawan kamppailutaitoja) tuskin on kovinkaan paljon käytetty. 1609 tapahtunut Okinawan valtaus kesti n. 2 viikkoa ja oli suhteellisen veretön.

Karaten tekniikan ajatus on nimenomaisesti toimia pääosin aseettomassa kamppailussa. Myös meleeaseet (pääosin eril. kepit) on otettu huomioon.


"Suosittelen karatekojen vähintään tutustuvan krav magaan sekä aikidon asetekniikoihin, jotka auttavat näkemään oikean näkökulman katoihin."

Suosittelen itse tutustumaan perinteisiin okinawalaisiin tyyleihin. Niissä bunkaiharjoittelun kautta opitaan tuntemaan karaten alkup. harjoittelumetodit ja tavoite.


"Krav maga on hyvin lähellä sitä, mitä "kiinalaisen käden taito" joskus oli (ml. korkeiden potkujen puute)"

Kyllä, joskin vanhemmat tyylit edelleen ovat tuota. "Kiinalaisen käden taito" ei sinällään ole korrekti nimitys. Yleisimmin kamppailutaito tunnettiin saarella nimellä "ti", käsi, joka vastannee kungfutyyleistä tuttua "quan" -nimikettä.

Lue lisää

Tottahan se on, että karate on periaatteessa aseetonta puolustautumista, mutta varmasti aikoinaan on otettu huomioon myös elämän reaaliteetit eli aseelliset hyökkäykset. Olet varmasti vieraillu MacCarthyn seminaareilla joissa tämä asia on mielestäni aika selkeästi tullut esille. Toki vertaus Kraw Magaan puolustaa sinänsä paikkaansa, että molemmissa alkuperäinen tarkoitus on puolustautua keinolla millä hyvänsä. Krav magan kehittäjä tosin huomasi jo aikaisemmin eron urheilukamppailun ja tosikamppailun välillä, mitä eroa karateopettajien on joskus vaikea mieltää. siinä mielessä Krav Maga varmasti vastaa bunkai-harjoittelua. Eli tärkeintä on tarkoitus ja toimivuus, ei muoto. Ja harry cookia en pitäisi kovinkaan kummoisena Shotokanin tuntijana.toim.huom.