Lapsenlapselle keksitään nimeä.
Keskustelupalstallamme on kokonaan nimiehdotuksille varattuja ryhmiä, joissa ehdotetaan toinen toistaan hurjempia nimihirvityksiä. Sydän kylmänä seuraan nuorten pohdintoja ja yritän olla puuttumatta.
Wanhat nimet ovat tulleet muotiin, ne jotka olivat omilla isovanhemmillamme, ja aikanaan ihan hirvittäväiä vanhanaikaisia nimiä, joita emme suinkaan panneet omien lapsiemme taakaksi. Nyt lapsenlapsemme joutuvat niitä kantamaan.
Puutuitteko aikanaan omien lastenlastenne nimisuunnitelmiin?
Keskustelupalstallamme on kokonaan nimiehdotuksille varattuja ryhmiä, joissa ehdotetaan toinen toistaan hurjempia nimihirvityksiä. Sydän kylmänä seuraan nuorten pohdintoja ja yritän olla puuttumatta.
Wanhat nimet ovat tulleet muotiin, ne jotka olivat omilla isovanhemmillamme, ja aikanaan ihan hirvittäväiä vanhanaikaisia nimiä, joita emme suinkaan panneet omien lapsiemme taakaksi. Nyt lapsenlapsemme joutuvat niitä kantamaan.
Puutuitteko aikanaan omien lastenlastenne nimisuunnitelmiin?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Älä sinä Mummu murehdi. Saa lapsenlapsesi minkä nimen tahansa, nimi muotoutuu juuri hänenlle sopivaksi. Itselleni kävi juuri niin, että vasta ristiäisissä kuulin nimen ja ajattelin ihan samoin, että tuotako nimeä lapsiparka joutuu kantamaan. Ja yllätys, nimi on minusta nyt mitä sopivin ja hän on saanut muitakin nimikaimoja.
Kuulen aina nimet vasta ristiäisissä, koska en niitä halua olla miettimässä, sehän on vanhempien asia.
Ja järkytys on ollut melkoinen aina. Sitä en kuitenkaan ole ilmeelläkään tuonut esiin.
Sitten nimi on alkanut tuntua hyvältä ja oikein sopivalta. Mikään muu ei olisi yhtä hyvä.
Amanda! Josefiina! Nanette! Jemima!
Sitten kuitenkin nimestä väännetään joku lellittelynimi, jolla lapsi kulkee.
Omien lapsieni nimiä ei väännelty koskaan. Istuimme allakka kädessä ja makustelimme nimet läpi.
Kunpa jaksaisimme pitää mielessä, että olemme harvinaiselta kielialueelta ja kaikki omat nimemme ovat eksoottisia heti rajojemme ulkopuolella.
Onhan sekin arvo.
Nimi ei saanut merkitä mitään asiaa, eikä olla väänneltävissä.
nimenannosta, kun mietittiin, että ei saa olla väänneltävissä?
No päätettiin, että annetaan nimeksi Kotivalo, jota ei ainakaan saa miksikään väännettyä. Sitten kerran soi ovikello ja kaveri kysyi: "Onks Himatuikku kotona"?
Sellaista nimeä ei olekaan, mistä ei viimeistään koulussa joku väännä lempinimeä.
Veljenpoika nimettiin, Otto!!
Sehän on vanhan miehen nimi. Isän veli oli Otto!!! Kuis kävikään.
Nyt on jus nappiin.
Otto on Otto, eikä muuta vois ollakkaan!!
ovat nyt suosittuja ja minusta se on oikein hyvä tapa. Parempi antaa suomalaiselle lapselle perinteinen nimi kuin joku erikoinen tai ulkomaalainen. Lehdestä olen joskus lukenut kastettujen palstaa ja "kauhistellut" kun supisuomalaisen sukunimen yhteydessä lapselle annettu vierasperäiset etunimet, siis kaikki, jopa kolme nimeä! Ymmärrettävää vielä jos toinen vanhemmista olisi eri kansallisuutta, ja yksi nimistä sen mukaan annettu. Mutta kun/jos esim. Susan Joanna Camilla annettu Matti ja Maija Hämäläisen lapselle nimeksi, niin voi vain ihmetellä vanhempien "ymmärrystä"!
Yhdenkään lastenlapseni nimen antoon en ole sekaantunut pienimmässäkään määrin. Vasta papin suusta olen nimen kuullut. Ja hyvin ovat osanneet lasten vanhemmat nimet valita.
Äitini oli miettinyt minun nimekseni Ritva Riitta, sodasta lomalla ollut isäni oli sanonut, että niin vanhanaikaista nimeä ei hänen lapselle anneta! Ei sitten tullut Ritvaa eikä Riittaa, vaikka Riitta nimi oli äitini suvussa kulkenut perinteenä.
Olisin halunnut olla Riitta. Tyttärelleni sen sitten annoin yhdeksi kolmesta nimestään, isänsä vaati ensimäiseksi nimeksi muun nimen, silloin muodissa olleen. Onneksi perinteisen suomalaisnimen, muuhun en olisi suostunutkaan. Saman tapainen juttu poikani nimen kanssa. Keskimmäisenä nimenä isoisän nimi. Siihen aikaan oli tapana antaa kolme etunimeä. Lasteni lapsilla kullakin vain kaksi, ja on aivan riittävästi.
ristiäiset ensi lauantaina ja nimeä on mietitty.
Se on ollut meilläkin kriteerinä, että supisuo-
malainen nimi ja sellainen, kuten tuolla edellä
joku sannoi, mikä ei merkitse mitään, eikä anna
aihetta haukkumanimeen.
On minulla hieman hajua tulevasta nimestä, mutta
en ole varma ja parempi niin. Yllätyksenä se on
mukava kuulla.
toiselta nimeltäni Kyllikki ja annoin tyttärelleni saman ,toiseksi.
Toivoin kovasti että siitä olisi tullut perinne ,ainakin toisena nimenä,näin ei käynyt.
Oli kuulema niin "kauhea" ja minä kun pidin sitä niin kansallisromanttisena,olihan Kyllikki Kalevalassakin,poikanikin sai toiseksi nimekseen Tapio,perinteen ei jatku,,,,mielestäni harmi.
Isoäiti oli Amanda ja hänen sisarensa Wilhelmina. Kumpikin inhosi niin nimeään, että toinen käytti aina nimeä Maija ja toinen Nanny. En edes tiennyt, että ne olivat lempinimiä. Ihmettelin vain jotain virallisia papereita, missä oik. nimet esiintyivät.
Nyt kumpikin nimi on suuressa huudossa.
Pitää kai tähän opetella.
Sofia oli vielä 30-40 v. sitten täysin mahdoton lapsen nimeksi, samoin Emma ja Iida. (Inho varmaan sota-ajalta peräisin, konekivääriä nimtettiin Emmaksi ja laulussa oli iso Iita.)
Nyt on taas alle kouluikäisiä vaikka kuinka näillä nimillä.
Silti ei mummuparka jaksaisi millään sopeutua. Pitää vain yrittää.
et pant yhtää nimee esimerkiksi mikä olis niin mahoton ettei voisi antaa lapselle.
jokkaisella vuoskymmenellä on omat suosikit. tuntu etttei yhtee aikaa olt muita poikii ko juha tai jussi.:))
armi ko valittii misiksi monElle lapselle pan tii armi nimi. usein nimi annetaa jonkuu kuuluisan ihmisen mukkaa.niinhä miekii.
kisullein annoin gilda ja edison. koiralle annoin garbo, ja sukunimi heil on miun mukkaa,:))garbolla on kyllä paperien mukkaa hyvin hineo etunimi ja sukunimi .
mutta se nimi ei merkkaa minul mittää, garbo on miun ajan kuuluisuuksii jota ihailin ja siks lemmikkini sai nimen hänen kunniaksee.
meil ol jehu niminin hevonen jalmarin aikaa. kun toivo ja vaimo ootti vauvaaa hyö puhu ain tulevAsta vauvastaa jehuna, ko se niin potkii ,se ol heiän antama nimi enneko laps oli maailmassa, hyö tiesi kyllä siitä läpivalaistusta kuvasta että tulossa ol poika.
minnuu hymyilytti ja vissii jalmariikin,jehu hevonen ko ol hänelle erityisen rakas. en viitsint sillo kertoo että työ ootte pant meiän jehun mukkaa lapselle nimen. myöhemmin puhuin sen toivolle,hää vaa nauro ,et se ol tervehys jalmarille.
en muista rummaa tai niin vanhaa nimmee jota ei vois panna tänä päivän lapselle.nyt ko rajat on avoinna maailmalle on ehkä vierasmaalasenkin helpompi lausuu kansainvälinen nimi,siks ehkä vanhemmat pannee lapselle ulkolaisen nimen, jos hää vaik muuttaa ulkomaille isona.
miekii oisin mielelläin lyylin sijast vaik rosita:)),se vast on kaunis nimi.
terveisin lyyli
meilläkin kerran siskon pojalla --hänen toinen lapsi piti kastaa ja olivat pyytäneet minua kummiksi --siitä kunniasta ei kai saa kieltäytyä --ja niin sitten oli aika että oltiin ristiäisissä .Hänellä oli "isoveli" Janne 4v --ja kysyin että tietääkös Janne mikä pikkusiskon nimeksi tulee --Janne sanoi niin tomerasti "en kai minä sitä tiedä kun en tiedä sen sukunimeäkään" kyllä sille on naurettu.- NO Ida siittä sitten tuli .
Ja Idoja on senkin jälkeen tullut enemmänkin .Pojan tytär sai 2v sitten Idan ja
pikkusisko Emmakin on tullut ,jota en ole vielä edesnähnyt kuin kuvissa.
Meillä on ihmeellisiä nimiä niinkuin Jeremias ja Ismael ,olisikoos ne tulleet raamatusta?Kuitenkin nämä nimet eivät ole annettu tällä vuosituhannella. Sodan jälkeen annettiin pojille Voitto ja tytöille Rauha nimiä ,vaikka taitaa se Rauha olla miehen nimi myös --En tiedä . --
Kautta aikain ovat lapset joutuneet kärsimään vanhempiensa nimenannon oikuista. Muistelkaamme vain yhdessä esim. Varma Kosto Turusta, joka ristittiin kansalaissodan aikaan. Hän oli myöhemmin politiikassa mukana nimellä Varma K.Turunen.
Minulla oli aikoinaan samalla luokalla poika, nimeltä Vellamo. Kansallisromanttinen nimi, eipä vain oltu otettu selvää nimestä sen tarkemmin. (Vellamo, veden emäntä)
Nimipalstalla tuolla toisaalla joku päivitteli, että lapsille keksitään sointuvia nimiä, jotka ovatkin latinaa, ja suomennettuna voivat olla mitä tahansa kuten veriripuli.
Minun lapsenlapseni toivottavasti saa edes suomalaisen nimen, kestän kyllä Elviirat ja Väinöt, sillä ovat kuitenkin suomalaisia nimiä. Pahalta tuntuisi jotkut itse keksityt Serafinellat tai Mickhaelot, joiden kanssa varmaan papitkin ovat pulassa näinä aikoina.
Yritin keksiä lapselleni hempeää nimeä.Viisikymmentä nimeä listalla joita tunnustelin kuukausikaupalla.Ei vaan ala tuntua hyvältä mikään.
Sitten muistin äidin kertomukset eräästä mummosta joka eleli yksin ja oli oman tiensä kulkija,rohkea,riippumaton,omalaatuinen,särmikäs.
Siitä nimi lapselle ja toivomus että nimi olisi enne ja lapsi saisi samoja ominaisuuksia.
Toivomukseni on kuultu.