Poikani täyttää viikonpäästä 18v ja järjesti pommin kertomalla,etttä on hankkinut oman kämpän johon muuttaa 1.lokakuuta.Olisimme halunneet pitää hänet kotona muutaman vuoden vielä.
Poika käy amista ja joutuu kulkemaan 3eri kyytillä tullen mennen.Voiko tuommoinen lapsi yksin asua?
Poika käy amista ja joutuu kulkemaan 3eri kyytillä tullen mennen.Voiko tuommoinen lapsi yksin asua?
Vastaukset 19
Vanhimmat
voi, ja pittäki itsenäistyä. hän oppii pitämään itsestään huolta. ole taustalla ja seuraile miten alkaa mennä , älä liikaa tuppaudu hänen kotiin. kun vähän aikaa asuu ykin niin kohta kuuluu. tuu äitee käymään. pyykit kulkee vielä vuosia kotiin pesuun ja ruokakassi on täynnä kun lähtee viikonloppun jälkeen "kotiisa". anna rauhassa itsenäistyä, mutta maailma on vaarojoja täynää seuraa varoen pystyykö pitämään asiasnsa aisoissa
Jos hän on onnistunut hankkimaan asunnon, se on parempi rakaisu kuin täällä pääkaupunkiseudulla: monet nuoret suorastaan laitostuvat vanhempiensa kotiin, kun ei ole varaa hankkia omaa asuntoa.
mainitsit nuo, vuosia kestävät pyykki "lähetykset", ihan tuli haikea olo..nyysk..
Mikseivät äidit opeta poikiaan pesemään oman pyykkinsä?
Mulla poika teki saman jutun,mutta tuli kohta takaisin.
Riippuu kuitenkin siitä kaaniimmasta sukupolvesta.Jos heillä menee hyvin ja osaavat elää säästeliäästi,niin voi olla,että ei enää kotiin palaa.
Päätös kuitenkin osoittaa itsenäistymisen halua.
Alkoholissa suurin vaara kuitenkin piilee.
nuorempana vanhin tytär muutti poikakaverinsa kanssa yksiin.
Yli yhdeksän vuotta siitä kulunut ja edelleen saman kanssa ja ilman erojaksoja ovat tähän asti elelleet.
ps.asuvat kyllä tässä lähistöllä ja mitään traagista ei kotoa muuttoon liittynyt kummankaan nuoren kohdalla.
18v on hyvä ikä itsenäistyä ja alkaa vastata elämästään.Ei nuori aikuinen halua olla enää kotona äidin ja isän silmän alla kun usein on niin että vanhemmat eivät huomaa että lapsi on jo aikuinen ja tarvitsee oman elämän.
Oma tyttäreni ,ainokaiseni lähti 17v. vanhana kotoa opiskelemaan ja on pysynyt sillä tiellä jo 10vuotta.Aluksi soittelin ja hätäilin miten niin pieni pärjää maailmalla yksin.Mutta se iloinen ja innostunut ääni puhelimessa kertoi että hän on onnellinen ja voi hyvin.
Ei saa roikkua lapsessa kiinni,antaa vain rakentaa omaa elämäänsä.Jos elämän arvot on kohdallaan niin ei ole hätää.
Mutta me isät ja äidit ei varmaan koskaan voida olla huolehtimatta ja hätäilemättä.
Kannattaa kuitenkin vähän kuulostella miten menee,onko saanut kavereita,viihtyykö,arvosanat,
yms.Jos ja kun "lapsi" kunnioittaa vanhempiaan hän ei loukkaannu pienestä hössötyksestä.
Älä hätäile,hyvä siitä tulee.
itse lähdin 19v ja vaimoni 17v.
se tapahtui vuonna-80 ja vieläkin ollaan yhdessä.
Ja mitä kauemmin olette sitä parempi. Mikään ei parane uuteen vaihtaessa. Päin vastoin kaikki pahenee. Tulee uudet opettelut eikä jo elettyjä muistoja voi jakaa puoliksi.
Noinhan se menee.
Mutta missään helvetissä ei kuitenkaan kenenkään pidä elellä.Se pätee niin nuoriin,kuin aikuisiinkin.
Kun tässä kirjoittelee moneen kohtaan eri ajatuksia niin jo rupeaa päässä pyörimään karuselli eikä enään ymmärrä mitä toisessa paikassa joku kiroillen sanoo?
Tarkoitan väkivaltaisuutta ja alkoholismia.
Moni elää sen kanssa,vaikka parempiakin vaihtoehtoja on olemassa.
Kyllä ehdottaisin oikein sydämen syvyydestä että jättäisi sellaisen kumppanin mitä nopeammin sitä parempi..!
rivien välistä syyn aiheuttajan olevan kaidemman tien tallaajan. Tarkoitan monen syyllistävän naista miehen juodessa, Hän sen syyn antaa. Vitsi ei voi enempää ottaa kantaa taas tulee semmoinen kiroiluttava olo.
On näköjään maailma pullollaan..
Sinäkin siihen sorruit
että lapsesi osaa yrittää itsenäistymistä. Hyvä siitä tulee, usko vain, ja varsinkin jos välit teihin pysyvät vielä kunnossa ettei vihapäissään lähde.
...on se, että luottavat lapsiinsa.
Pahin loukkaus, jonka minun äitini päästi suustaan (niitä oli paljon) oli se, että kun meidän pikku paikkakunnallamme tapahtui murto ja sen yhteydessä puukotus, niin hän kehtasi sanoa: "Kyllä minä heti ajattelin, missä sinäkin mahdoit silloin olla." Ja minä kun olin varsinainen nynny, josta kukaan täysjärkinen ihminen ei olisi edes voinut kuvitella, että kävisin ryöstelemässä kauppoja tai puukottamassa ihmisiä. - Minä lähdin kotoa pois heti paikalla, kun siihen tuli tilaisuus. Elin todellisessa köyhyydessä vuosia, mutta se oli paljon parempaa kuin asuminen kyttäävien vanhempien luona.
meillä lainassa. Tietysti tulee pyykkikasseja ja tietysti laitat ruokaa mukaan, kuten minäkin joskus silloin ennen. Saimme kuitenkin omaa rauhaa ja se kyttääminenkin jäi vallan pois (=kotiin tulo ajat ja muut) samoin turha huolehtiminen ja paapominen. Onnea matkaan!
Anna pojan ottaa vastuu omasta elämästään kun vielä sitä vapaaehtoisesti haluaa!