Täällä on useissa keskusteluissa tuotu sirpaleenomaisesti esille, miksi monet lääkärit suhtautuvat epäillen homeopatiaan, ja levitelty runsaasti harhaluuloja siitä, miten lääketeollisuus mustamaalaa vaihtoehtohoitoja, ja että skeptikot ovat vain pelokkaita pienisieluisia valittajia jotka haluavat viedä homeopatiasta apua saaneilta ilon paranemisestaan. Näitä asioita siis haluaisin kommentoida.
Lääkärin etiikan ehdoton kulmakivi 2000-luvulla on se, että potilaita on hoidettava perustellusta ja turvallisesti. Hoidon aloittamista ei saa turhaan viivyttää, ja potilaalle on reilusti ja rehellisesti kerrottava eri hoitomuodoista. Vain sellaista hoitoa, jonka on osoitettu tehoavan, voidaan käyttää koska muu katsotaan epäeettiseksi puoskaroinniksi.
Homeopaattisten lääkkeiden vaikutusmekanismi eivät tunne tai osaa selittää edes homeopaatit. Useimpien lääkkeiden vaikutusmekanismit sen sijaan tunnetaan solutasolle saakka, ja modernit lääkkeet nimenomaan suunnitellaan vaikuttamaan entsyymiketjuun tai muuhun elimistön prosessiin, jossa vika on. Esimerkiksi tietyt antibiootit puhkovat spesifisesti bakteerien soluseiniä, tottahan näin tehokkasti kohdennettu lääke on paremmin perusteltu hoitomuoto kuin epämääräisesti jotenkin immuunijärjestelmää buustaavaksi oletettu homeopaattinen aine.
Useimmat lääkäri-homeopaatit suosittavat homeopaattisia lääkkeitä vain sellaisiin tautitiloihin, jotka eivät ole vakavia tai henkeä uhkaavia. Usein niitä käytetään plasebon korvaajina; käsite plasebo on yleensä homeopaattipiireissä ymmärretty väärin: plasebo nimittäin toimii muutenkin kuin subjektiivisella luulotasolla. On aukottomasti osoitettu, että ihmisen psyykkinen puoli pystyy vaikuttamaan fyysiseen ruumiiseen, esim. henkinen stressi lisää tiettyjen hormonien eritystä. Kun ihminen syö lääkettä jonka uskoo vaikuttavan, se yleensä todella vaikuttaa. Todella toksisia lääkkeitä tarvitaan yleensä vain silloin, kun pelkkä usko ei todellakaan riitä, esim. syöbän kohdalla, mutta syövänkin suhteen selviämistulokset ovat aina parempia toiveikkailla potilailla verrattuna epätoivoon vajonneisiin.
Lääkäreiden kannalta homeopaia on siis sinänsä potisiivista vaikkei se toimisikaan, käytetäänhän taitavassa lääkärintyössä psyykea hyväksi ja potilas paranee, eikä välttämättä aina lääkkeen ansiosta.
Ongelma on kuitenkin vaikuttavuuden osoittaminen. Maallikon on vaikea ymmärtää, miksi skeptikot ja lääkärit aina jaksavat naukua laadukkaita tutkimuksia pelkkien tapausselostusten sijasta. Selitys: koska terveystietoa ja lääketietoa on niin paljon nykyään saatavilla, niin on oltava kriittiset välineet joilla erottaa subjektiivinen roska sellaisesta tiedosta, jolla potilaita todella voisi auttaa. Johtuen tavallistenkin lääkkeiden plaseboefektistä yksittäisillä tapausselostuksilla ei ole minkäänlaista todistusarvoa ei lääkkeiden eikä homeopaattistenkaan aineiden kohdalla. Lääkkeiden kohdalla väitteitä on helpompi arvioida, koska vaikutusmekanismit tunnetaan paremmin. Esimerkiksi jos joku väittäisi parantavansa tyroksiinilla eturauhassyöpää tappamalla sillä syöpäsoluja voidaan vitä kumota miltei aukottomasti suoraan sillä perusteella, että eturauhassyöpäsolut eivät ilmennä tyroksiinireseptoreja, joten tyroksiini ei mitenkään voi niihin vaikuttaa. Homepatian kohdalla paranemisväitteitä on mahdotonta arvioida, koska vaikutusmekanismit ovat hämärän peitossa.
Tämä kytkeytyykin siihen, miksi lääkärit eivät periaatteessa eettisistä syistä voi homeopaattisia lääkkeitä määrätä: koska todisteita siitä, että niistä on apua ei kertakaikkiaan ole. Jos lääkäri määrää homeopaattista lääkettä ja se ei auta ja potilaan tila etenee vaikkapa invaidisoitumiseen ja kuolemaan, menettää lääkäri todennäköisesti oikeutensa. On siis käytettävä perusteltuja keinoja hoitaa sairauksia. Jos millä vaan saisi hoitaa mitä vaan, upottaisiin puoskaroinnin suohon.
Jos osoitettaisiin että homeopatiasta olisi todellista apua vaikkapa lasten korvatulehduskierteiden katkaisuun, flunssaan, fibromyalgiaan - kaikki hankalahoitoisia sairauksia joihin ei spesifistä lääkettä ole - niin lääkärit ottaisivat tiedon innolla vastaan. Tällaista ei kuitenkaan ole osoitettu.
En epäile yhtään, etteivätkö monet olisi homeopatiasta apua saaneet. Lääketieteen ammattilaisena pidän kuitenkin mielelläni kädet etiikan siteissä - olisipa noloa jos joskus osoitettaisiin että homeopatia ei voi toimia. Piste. Toisaalta lääketieteen kannalta tällainen osoitus on tehty jo moneen kertaan melko aukottomasti. Koskaan vain ei kuule tarinoita homeopatian kannattajista, jotka tosiasioihin tutustuttuaan olisivat luopuneet uskostaan menetelmään josta ei ole todisteitä. Lääketieteellä on ollut selkärankaa tunnustaa virheensa ja lakata käyttämästä tehottomia ja vaarallisia menetelmiä; milloin samanlaista suoraselkäisyyttä löytyy luontaishoitopuolelta? Mitä aukottomammin jonkin hoidon huuhaapitoisuus todistetaan, sitä fanaattisemmin sen kannattajat saarnaavat olevansa väärin ymmärrettyjä tai että tutkimusasetelmat vääristävät heidän tuloksiaan.
Lääketeollisuudesta päin en ole koskaan kuullut halaistua sanaa homeopatiasta. Eivät koe sitä uhaksi tai miksikään, mikä kannattaisi noteerata. Jos lääketehtaat haluaisivat vain tehdä rahaa niin tottahan he homeopaattisia lääkkeitä tekisivät, iso bisneshän on kyseessä. Tehtaatkin suhtautuvat asiaan varovasti, koska homeopatian teoriaperusta on niin hutera, että jos se osoitettaisi huuhaaksi joutuisivat lääketehtaat huonoon valoon.
Kuten joku jo totesikin, on homeopatialla ollut runsaasti aikaa osoittaa oma tehonsa. Miksi siis tutkimuksia ei ole tehty? Tietoa siitä, miten laadukas tutkimus tehdään on saatavilla kenelle tahansa. Samoin lääketieteellisten tiedekuntien luennot ovat kaikille avoimia, sinne vain kuuntelemaan miten elimistö toimii; homeopatiaan uskominen on vaikeampaa kun näkee niin paljon perustellumpia tapoja ja teorioita elimistön hoitamiseksi.
Mikä tahansa, mikä auttaa potilasta on hyvä asia. Kun potilas tulee lääkärin luo hän odottaa lääkäriltä ammattitaitoa, kriittistä ajattelua ja perusteltuja hoitoja. Moni haastaisi lääkärinsä oikeuteen jos nämä lääkkeiden sijasta alkaisivat määrätä homeopaattisia aineita. Suuren yleisön kokonaiskanta homeopatiaan ei ole läheskään niin aukottoman positiivinen kuin yritätte väittää.
Valtiovalta ei ole täynnä lääkäreitä ja lääketehtaiden edustajia, vaan muita sivistyneitä ihmisiä. Sivistyneisyys tässä kohti tarkoittaa sitä, että tehdään eettisesti ja taloudellisesti kestäviä, perusteltuja ratkaisuja siinä, miten terveydenhuoltojärjestelmä toimii. Sveitsissä kokeiltiin homeopatiaa ja huomattiin että se ei tehoa ja koska tehoton hoito ei ole järkevää tai kustannustehokasta (eikä kustannustehokkuus ole paha asia; miksi tehottomasti pitäisi maksaa?) sen tukeminen lopetettiin.
Esimerkki: lääkärin luo tulee flunssainen potilas jonka kurkku on kipeä. Lääkäri käskee hänet kotiin lepäämään ja juomaan kuumaa. Hän olisi voinut määrätä antibiootteja ja potilas olisi voinut kokea niiden avulla parantuneensa, mutta koska flunssa paranee miltei aina itsekseen, ja nielukipu tässä kohden todennäköisesti ei ollut bakteerin aiheuttamaa, lääkäri päätti olla määräämättä antibioottia koska se olisi ollut kallista, todnäk tehotonta sekä turhat antib.kuurit lisäävät resistenttien bakteerikantojen määriä.
Tehokkaat luontaishoidot ja homeopatia tulisi saada lääketieteellisen hoidon piiriin jolloin niiden määrääjiä voitaisiin kouluttaa ja valvoa. Tällä hetkellä puoskaroinnista joutuvat tilille vain lääkärit, mikä on huutava epäkohta. Useimmilla homeopaateilla ei ole juuri mitään tietoja ihmisen fysiologiasta ja anatomiasta saati sitten eri sairauksista ja niiden syntymekanismeista. Itse en haluaisi sellaisen ihmisen hoitavan minua oletetun maksasairauden vuoksi, joka ei edes tunne maksan anatomiaa, sen funktioita tai sen tavallisimpia sairauksia.
Itse suhtaudun homeopatiaan neutraalista ja olen valmis sitä käyttämään mikäli se hyvältä hoitomuodolta hoihinkin sairauksiin näyttää.
Lääkärin etiikan ehdoton kulmakivi 2000-luvulla on se, että potilaita on hoidettava perustellusta ja turvallisesti. Hoidon aloittamista ei saa turhaan viivyttää, ja potilaalle on reilusti ja rehellisesti kerrottava eri hoitomuodoista. Vain sellaista hoitoa, jonka on osoitettu tehoavan, voidaan käyttää koska muu katsotaan epäeettiseksi puoskaroinniksi.
Homeopaattisten lääkkeiden vaikutusmekanismi eivät tunne tai osaa selittää edes homeopaatit. Useimpien lääkkeiden vaikutusmekanismit sen sijaan tunnetaan solutasolle saakka, ja modernit lääkkeet nimenomaan suunnitellaan vaikuttamaan entsyymiketjuun tai muuhun elimistön prosessiin, jossa vika on. Esimerkiksi tietyt antibiootit puhkovat spesifisesti bakteerien soluseiniä, tottahan näin tehokkasti kohdennettu lääke on paremmin perusteltu hoitomuoto kuin epämääräisesti jotenkin immuunijärjestelmää buustaavaksi oletettu homeopaattinen aine.
Useimmat lääkäri-homeopaatit suosittavat homeopaattisia lääkkeitä vain sellaisiin tautitiloihin, jotka eivät ole vakavia tai henkeä uhkaavia. Usein niitä käytetään plasebon korvaajina; käsite plasebo on yleensä homeopaattipiireissä ymmärretty väärin: plasebo nimittäin toimii muutenkin kuin subjektiivisella luulotasolla. On aukottomasti osoitettu, että ihmisen psyykkinen puoli pystyy vaikuttamaan fyysiseen ruumiiseen, esim. henkinen stressi lisää tiettyjen hormonien eritystä. Kun ihminen syö lääkettä jonka uskoo vaikuttavan, se yleensä todella vaikuttaa. Todella toksisia lääkkeitä tarvitaan yleensä vain silloin, kun pelkkä usko ei todellakaan riitä, esim. syöbän kohdalla, mutta syövänkin suhteen selviämistulokset ovat aina parempia toiveikkailla potilailla verrattuna epätoivoon vajonneisiin.
Lääkäreiden kannalta homeopaia on siis sinänsä potisiivista vaikkei se toimisikaan, käytetäänhän taitavassa lääkärintyössä psyykea hyväksi ja potilas paranee, eikä välttämättä aina lääkkeen ansiosta.
Ongelma on kuitenkin vaikuttavuuden osoittaminen. Maallikon on vaikea ymmärtää, miksi skeptikot ja lääkärit aina jaksavat naukua laadukkaita tutkimuksia pelkkien tapausselostusten sijasta. Selitys: koska terveystietoa ja lääketietoa on niin paljon nykyään saatavilla, niin on oltava kriittiset välineet joilla erottaa subjektiivinen roska sellaisesta tiedosta, jolla potilaita todella voisi auttaa. Johtuen tavallistenkin lääkkeiden plaseboefektistä yksittäisillä tapausselostuksilla ei ole minkäänlaista todistusarvoa ei lääkkeiden eikä homeopaattistenkaan aineiden kohdalla. Lääkkeiden kohdalla väitteitä on helpompi arvioida, koska vaikutusmekanismit tunnetaan paremmin. Esimerkiksi jos joku väittäisi parantavansa tyroksiinilla eturauhassyöpää tappamalla sillä syöpäsoluja voidaan vitä kumota miltei aukottomasti suoraan sillä perusteella, että eturauhassyöpäsolut eivät ilmennä tyroksiinireseptoreja, joten tyroksiini ei mitenkään voi niihin vaikuttaa. Homepatian kohdalla paranemisväitteitä on mahdotonta arvioida, koska vaikutusmekanismit ovat hämärän peitossa.
Tämä kytkeytyykin siihen, miksi lääkärit eivät periaatteessa eettisistä syistä voi homeopaattisia lääkkeitä määrätä: koska todisteita siitä, että niistä on apua ei kertakaikkiaan ole. Jos lääkäri määrää homeopaattista lääkettä ja se ei auta ja potilaan tila etenee vaikkapa invaidisoitumiseen ja kuolemaan, menettää lääkäri todennäköisesti oikeutensa. On siis käytettävä perusteltuja keinoja hoitaa sairauksia. Jos millä vaan saisi hoitaa mitä vaan, upottaisiin puoskaroinnin suohon.
Jos osoitettaisiin että homeopatiasta olisi todellista apua vaikkapa lasten korvatulehduskierteiden katkaisuun, flunssaan, fibromyalgiaan - kaikki hankalahoitoisia sairauksia joihin ei spesifistä lääkettä ole - niin lääkärit ottaisivat tiedon innolla vastaan. Tällaista ei kuitenkaan ole osoitettu.
En epäile yhtään, etteivätkö monet olisi homeopatiasta apua saaneet. Lääketieteen ammattilaisena pidän kuitenkin mielelläni kädet etiikan siteissä - olisipa noloa jos joskus osoitettaisiin että homeopatia ei voi toimia. Piste. Toisaalta lääketieteen kannalta tällainen osoitus on tehty jo moneen kertaan melko aukottomasti. Koskaan vain ei kuule tarinoita homeopatian kannattajista, jotka tosiasioihin tutustuttuaan olisivat luopuneet uskostaan menetelmään josta ei ole todisteitä. Lääketieteellä on ollut selkärankaa tunnustaa virheensa ja lakata käyttämästä tehottomia ja vaarallisia menetelmiä; milloin samanlaista suoraselkäisyyttä löytyy luontaishoitopuolelta? Mitä aukottomammin jonkin hoidon huuhaapitoisuus todistetaan, sitä fanaattisemmin sen kannattajat saarnaavat olevansa väärin ymmärrettyjä tai että tutkimusasetelmat vääristävät heidän tuloksiaan.
Lääketeollisuudesta päin en ole koskaan kuullut halaistua sanaa homeopatiasta. Eivät koe sitä uhaksi tai miksikään, mikä kannattaisi noteerata. Jos lääketehtaat haluaisivat vain tehdä rahaa niin tottahan he homeopaattisia lääkkeitä tekisivät, iso bisneshän on kyseessä. Tehtaatkin suhtautuvat asiaan varovasti, koska homeopatian teoriaperusta on niin hutera, että jos se osoitettaisi huuhaaksi joutuisivat lääketehtaat huonoon valoon.
Kuten joku jo totesikin, on homeopatialla ollut runsaasti aikaa osoittaa oma tehonsa. Miksi siis tutkimuksia ei ole tehty? Tietoa siitä, miten laadukas tutkimus tehdään on saatavilla kenelle tahansa. Samoin lääketieteellisten tiedekuntien luennot ovat kaikille avoimia, sinne vain kuuntelemaan miten elimistö toimii; homeopatiaan uskominen on vaikeampaa kun näkee niin paljon perustellumpia tapoja ja teorioita elimistön hoitamiseksi.
Mikä tahansa, mikä auttaa potilasta on hyvä asia. Kun potilas tulee lääkärin luo hän odottaa lääkäriltä ammattitaitoa, kriittistä ajattelua ja perusteltuja hoitoja. Moni haastaisi lääkärinsä oikeuteen jos nämä lääkkeiden sijasta alkaisivat määrätä homeopaattisia aineita. Suuren yleisön kokonaiskanta homeopatiaan ei ole läheskään niin aukottoman positiivinen kuin yritätte väittää.
Valtiovalta ei ole täynnä lääkäreitä ja lääketehtaiden edustajia, vaan muita sivistyneitä ihmisiä. Sivistyneisyys tässä kohti tarkoittaa sitä, että tehdään eettisesti ja taloudellisesti kestäviä, perusteltuja ratkaisuja siinä, miten terveydenhuoltojärjestelmä toimii. Sveitsissä kokeiltiin homeopatiaa ja huomattiin että se ei tehoa ja koska tehoton hoito ei ole järkevää tai kustannustehokasta (eikä kustannustehokkuus ole paha asia; miksi tehottomasti pitäisi maksaa?) sen tukeminen lopetettiin.
Esimerkki: lääkärin luo tulee flunssainen potilas jonka kurkku on kipeä. Lääkäri käskee hänet kotiin lepäämään ja juomaan kuumaa. Hän olisi voinut määrätä antibiootteja ja potilas olisi voinut kokea niiden avulla parantuneensa, mutta koska flunssa paranee miltei aina itsekseen, ja nielukipu tässä kohden todennäköisesti ei ollut bakteerin aiheuttamaa, lääkäri päätti olla määräämättä antibioottia koska se olisi ollut kallista, todnäk tehotonta sekä turhat antib.kuurit lisäävät resistenttien bakteerikantojen määriä.
Tehokkaat luontaishoidot ja homeopatia tulisi saada lääketieteellisen hoidon piiriin jolloin niiden määrääjiä voitaisiin kouluttaa ja valvoa. Tällä hetkellä puoskaroinnista joutuvat tilille vain lääkärit, mikä on huutava epäkohta. Useimmilla homeopaateilla ei ole juuri mitään tietoja ihmisen fysiologiasta ja anatomiasta saati sitten eri sairauksista ja niiden syntymekanismeista. Itse en haluaisi sellaisen ihmisen hoitavan minua oletetun maksasairauden vuoksi, joka ei edes tunne maksan anatomiaa, sen funktioita tai sen tavallisimpia sairauksia.
Itse suhtaudun homeopatiaan neutraalista ja olen valmis sitä käyttämään mikäli se hyvältä hoitomuodolta hoihinkin sairauksiin näyttää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Suomessa homeopaatit koulutuksensa kuluessa opiskelevat vähintään sairaanhoitajan tietoja vastaavan opintomäärän anatomiassa ja fysiologiassa, tautiopissa ja neurologiassa. Heillä on oltava perustiedot myös psykologiassa.
Myös homeopaatit tuntevat plasebon ja käyttävät sitä hoidossaan joskus homeopaattisen lääkkeen sijasta.
Lääketehtaat eivät ole kiinnostuneita homeopaattisista lääkkeistä koska niissä ei nimenomaan pyöri iso raha; niistä ei ikinä saa irti niin paljon rahaa kuin nykyisistä lääkkeistä ja koko tuotannon vaihto laktoosirakeiden valmistukseen ei taitaisi tulla kysymykseen. Mihin tungettaisiin ne tuhannet ihmiset, jotka nyt lääketehtaissa tekevät tutkimus- ja analysointityötä; eihän homeopaattisissa valmisteissa ole mitään nykykeinoin analysoitavaa, laktoosi on ja pysyy laktoosina? Eri asia on jos energiatasolla ilmenevia muutoksia pystytään analysoimaan vrt. Kirlian kuvaus.
Homeopaatti ei saa tehdä diagnoosia eikä hän hoida kenenkään maksaa tai syöpää vaan hän hoitaa koko ihmistä dynaamisella/ energeettisellä tasolla, jolla nykylääketiede ei lainkaan liiku.
Niin kauan kun ei ole keinoja, joilla mitata hienovaraisia muutoksia ihmisen, meidän fyysisille aisteillemme näkymättömilla energiatasoilla, lääkärit voivat pysyä lestissään ja hoitaa ei homeopatialla ja jätettäköön homeopatia homeopaateille niin ei kenenkään tarvitse valittaa.
Paljon vanhoja karvoja, vähän villoja!
Ennen olin epäilevä homeopatian suhteen. Nähtyäni tämän lyhyen, ytimekkään ja erittäin vakuuttavan perustelun lääketieteen vanhakantaisuudesta voinkin päätyä vedenpitävästi sellaiseen johtopäätökseen, että homeopatia toimii! Suomukset putosivat silmistäni. Suurkiitokset päivän valistusteosta sinulle nimimerkki "Toteamus"!