Olen vuoden ollut todella ihastunut erääseen mieheen ja kiihkeitä katseita ja jokunen suudelmakin on vaihdettu.
Viikko sitten hän kuitenkin ilmoitti että annetaan olla, hänellä on joku tärkeämpi elämässään. Tuntui ensin että itkusta ei tule loppua ikinä. Kuitenkin on jotenkin kevyt olo nyt, asia on selvitetty ei enää turhaa haaveilua ja odottelua.
Yritän tällä sanoa että näissä ihastumisissa on useinkin takana se että toinen on ns saavuttamaton ja kun tilanne ratkeaa suuntaan tai toiseen niin huomaakin että oli ihastunut jonkinlaiseen "haavekuvaan" eikä ihan todelliseen ihmiseen. Lähinnä ihastunut siihen tunteeseen mitä toinen herätti...
Viikko sitten hän kuitenkin ilmoitti että annetaan olla, hänellä on joku tärkeämpi elämässään. Tuntui ensin että itkusta ei tule loppua ikinä. Kuitenkin on jotenkin kevyt olo nyt, asia on selvitetty ei enää turhaa haaveilua ja odottelua.
Yritän tällä sanoa että näissä ihastumisissa on useinkin takana se että toinen on ns saavuttamaton ja kun tilanne ratkeaa suuntaan tai toiseen niin huomaakin että oli ihastunut jonkinlaiseen "haavekuvaan" eikä ihan todelliseen ihmiseen. Lähinnä ihastunut siihen tunteeseen mitä toinen herätti...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itselläni on ollut tänä kesänä vähän samanlainen tilanne. Ihastuin mieheen, joka ei selvästikään tuntenut samoin kun kerran lopetti yhteydenpidon. Vasta nyt ihan viime päivinä olen alkanut ymmärtää ettei mua niinkään tuon tietyn ihmisen "menettäminen" sureta, vaan se että piti luopua unelmasta. Oli niin hienoa olla pitkästä aikaa ihastunut.
En mä edes tuntenut tuota miestä juuri lainkaan, joten selvästikään en ollut ihastunut häneen itseensä ihmisenä, vaan hänestä luomaani haavekuvaan.
Mutta eiköhän meitäkin vielä lykästä. :)
"Vasta nyt ihan viime päivinä olen alkanut ymmärtää ettei mua niinkään tuon tietyn ihmisen "menettäminen" sureta, vaan se että piti luopua unelmasta." Voi luoja. Sä puit sanoiksi juuri mun jatkuvan tuskan, joka jatkuu vaikka ääni päässä hokee ettei johdu exästä.... *kiittää ja kumartaa*