syksy on tullut, yksin oon. nukun melkein kaikki päivät. olen saanut pillereitä tähän, mut ei auta. on uusi kiva asuntokin. mistä startti uuteen elämään?
masentaa. masentaa
*anemone*
40
1566
Vastaukset
- sarkikala
internetistä! Sieltä löytyy vaikka mitä. Jopa "nettikaveri", jos niin haluat.
- *anemone*
Oishan se kiva, jos olisi "nettikaveri". Mutta kun toi pää tuntuu olevan "tyhjänä", tarkoitan sitä keskustelun alkuun pääsemistä.
- sarkikala
*anemone* kirjoitti:
Oishan se kiva, jos olisi "nettikaveri". Mutta kun toi pää tuntuu olevan "tyhjänä", tarkoitan sitä keskustelun alkuun pääsemistä.
huolehtii keskustelusta, kunhan ensin sellaisen mukavan löytää!
- Ruusu
Vielä on kesää jäljellä....
Sulla on uusi asunto, laita sitä kauniiksi ja nauti siitä... Tilaa matka keskelle suurimpia pakkasia... Lue ihania, romanttisia kirjoja...
Yritä löytää itsellesi uusia ystäviä, vaikkapa netin kautta...
Ja se halvin vaihtoehto: nauti raikkaasta tulevasta syksystä, älä ajattele sitä kielteisesti. Se voi olla myös voimavara talvelle. Tsemppiä sulle! ja baanalle! Hanki itsellesi ainakin kolme uutta harrastusta (vapaaehtoistyö, virkkaus, hölkkä, maalaus kansanopistossa, jumppa, keskustelu torikahviossa, jne jne)
Tärkeintä on, että päivälle on tietyt velvollisuudet, vaikka ne sitten olisivat vain lintujen ruokkiminen sorsalammella.
Kun vähän aikaa kuluu, huomaa, että moni asia jota ei ennen arvostanut pätkääkään, tuntuukin nyt oikeastaan ihan mielenkiintoiselta.
Asia johtaa toiseen, ja ne toiset taas vaikka miten moniin.
Uskalla olla ensin "muka" kiinnostunut, niin pikkuhiljaa alat olla oikeasti kiinnostunut.
Hyvä resepti, kokeile vaikka!- Marion.T
on sairaus jossa ihminen ei pysty ottamaan itseään niskasta kiinni.
Vaikka en ole sitä itse kokenut, joudun puhumaan paljon ihmisten kanssa jotka ovat masentuneita.
Syvässä masennuksessa ihminen lamaantuu eikä yksinkertaisesti pysty nousemaan sieltä petin pohjalta, ja koko elämä tuntuu valuvan hukkaan...
Saattaa tulla pelkoja ja tunnetta kuin katselisi itseään vierestä, ettei oikein enää olisi oma itsensä.
Oireita voi olla vaikka kuinka monia ihan fyysisistä oireista lähtien.
Masentunut on tavallaan kuin itsensä vanki, ulkopuolinen elämä kulkee ohi ilman että saa otetta siihen...ja väsymys on valtava.
Uskoisin ettei kukaan joka ei ole sitä itse kokenut pysty täysin sitä ymmärtämäänkään.
En tiedä onko masentuneille mitään vertaistukiryhmiä, ne olisivat varmasti ihan hyviä.
Silloin ei ainakaan tuntisi olevansa ainoa joka tuntee syvää masennusta.... Marion.T kirjoitti:
on sairaus jossa ihminen ei pysty ottamaan itseään niskasta kiinni.
Vaikka en ole sitä itse kokenut, joudun puhumaan paljon ihmisten kanssa jotka ovat masentuneita.
Syvässä masennuksessa ihminen lamaantuu eikä yksinkertaisesti pysty nousemaan sieltä petin pohjalta, ja koko elämä tuntuu valuvan hukkaan...
Saattaa tulla pelkoja ja tunnetta kuin katselisi itseään vierestä, ettei oikein enää olisi oma itsensä.
Oireita voi olla vaikka kuinka monia ihan fyysisistä oireista lähtien.
Masentunut on tavallaan kuin itsensä vanki, ulkopuolinen elämä kulkee ohi ilman että saa otetta siihen...ja väsymys on valtava.
Uskoisin ettei kukaan joka ei ole sitä itse kokenut pysty täysin sitä ymmärtämäänkään.
En tiedä onko masentuneille mitään vertaistukiryhmiä, ne olisivat varmasti ihan hyviä.
Silloin ei ainakaan tuntisi olevansa ainoa joka tuntee syvää masennusta....sairastaa masennusta,ja kun se on vakavaa,ei todellakaan ole mielenkiintoa tehdä yhtään mitään.miten silloin voi mennä harrastamaankaan tai tekemään yhtään mitään...
- Marion.T
masentuneelle on varmaankin turha sanoa että hyppää nyt sieltä sängyn pohjalta ja piristy, ei se ihan niin helppoa ole.
Pillerit voivat auttaa asiaa, tai sitten pahentaa sitä. Hetkelliseksi avuksi ne ovat varmaan ihan hyviä, mutta jatkuvassa käytössä tulee ongelmia.
Sinun pitää oppia rakastamaan itseäsi ja tekemään sellaisia asioita jotka tuovat hyvän mielen.
Syksy on ihanaa aikaa, nauti pimeydestä laittamalla paljon kynttilöitä palamaan, ja aromikynttilä antamaan tuoksua. Anna itsellesi aikaa ja hemmottele itseäsi.
Katsele kun syksyn upeat värit tulevat esille, nauti sateesta katsellen sitä lämpimän kotisi ikkunoista - joskus voi olla aivan ihana mennä kävelemään sateeseen, ilma on raikas ja mieli piristyy kun liikkuu...
Sitten kun olet valmis niin aloita jokin ihan uusi harrastus, jotakin sellaista mitä olet aina halunnut tehdä, ja osta itsellesi jotakin oikein ihanaa vaatetta (siis jos olet nainen)
tietenkin miehetkin voivat piristyä uudesta asusteesta:))
Kun sinulla on uusi asunto, niin sisusta sitä pirteillä väreillä, jo pienikin väripilkku muuttaa paljon asunnon ilmettä.
Kirjoittele tänne palstalle ja hakeudu livessä ihmisten seuraan - varmasti jostakin löytyy se kiva ystävä ja ehkä enemmänkin....
Ja usko aina että huomenna asiat ovat paremmin....
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja kaunista syksyä:)- "anemone"
Sulta tuli niin liikuttava viesti, tuli tippa silmään. Aloitan nyt toteuttamaan noita ihanalta kuulostavia "ihmeitä". Ihmeitä mulle kun olen vaan nukkunut. :)
- Risuparta
"anemone" kirjoitti:
Sulta tuli niin liikuttava viesti, tuli tippa silmään. Aloitan nyt toteuttamaan noita ihanalta kuulostavia "ihmeitä". Ihmeitä mulle kun olen vaan nukkunut. :)
Olen itse pääsemässä jaloilleni keskivaikeasta masennuksesta, jota on kestänyt tasan vuosi.Mutta en voi olla varma että selviytymiseni olisi lopullista, koska se on saatu pysähtymään aika hyvälle tasolle, voimakkaiden lääkkeiden ja terapioiden kautta. Sitten vielä minulle myönnettiin eläke 1.9.lähtien joten ehkä sekin on osaltaan helpottanut ajatuksiani toimeentulosta ja sen jatkumisesta. Mutta sinullehan tässä piti kirjoitaa, että anna ajan kulua, älä hätäile etkä odota liian nopeita tuloksia, koska niitä takaaskeleita tulee koko ajan.
Mutta muistaa täytyy myöskin, että hoidon ja lääkkeiden, tulee kohdata myönteinen perusta,sillä jos olet kokoajan epätoivoinen, parantumista ei tapahdu! - Marion.T
Risuparta kirjoitti:
Olen itse pääsemässä jaloilleni keskivaikeasta masennuksesta, jota on kestänyt tasan vuosi.Mutta en voi olla varma että selviytymiseni olisi lopullista, koska se on saatu pysähtymään aika hyvälle tasolle, voimakkaiden lääkkeiden ja terapioiden kautta. Sitten vielä minulle myönnettiin eläke 1.9.lähtien joten ehkä sekin on osaltaan helpottanut ajatuksiani toimeentulosta ja sen jatkumisesta. Mutta sinullehan tässä piti kirjoitaa, että anna ajan kulua, älä hätäile etkä odota liian nopeita tuloksia, koska niitä takaaskeleita tulee koko ajan.
Mutta muistaa täytyy myöskin, että hoidon ja lääkkeiden, tulee kohdata myönteinen perusta,sillä jos olet kokoajan epätoivoinen, parantumista ei tapahdu!opettelet rakastamaan itseäsi sellaisena kuin olet.
Ja nauti niistä ihan pienistä asioista - auringon nousuista ja laskuista, perhosten lennosta, valkoisista pilvistä, rankkasateesta, kynttilöiden valosta, katso maailmaa tarkemmin ja huomaat että se on valtavan kaunis paikka.
Minä itse saatan iloita vaikka hämähäkin seitistä joka kimmeltää kasteisena aamuauringossa.
Minusta juuri ne pienet asia tekevät ihmisen onnelliseksi, ei tarvita lottovoittoa, eikä edes täysin hyvää terveyttä, myös sairaana voi iloita ihan samoista asioista kuin tervekin ihminen.
Olen itse kokenut todella vaikeitakin aikoja, mutta olen aina päässyt niistä yli masentumatta, ehkä tuo ikioptimistinen luonteeni on auttanut siinä.
Myös sinulle toivotan jaksamista ja muista että parempaa voi olla jo nurkan takana - huominen on aina arvoitus, mutta me itse voimme tehdä siitä paremman.
Aurinkoista syksyä sinulle :)) - Risuparta
Marion.T kirjoitti:
opettelet rakastamaan itseäsi sellaisena kuin olet.
Ja nauti niistä ihan pienistä asioista - auringon nousuista ja laskuista, perhosten lennosta, valkoisista pilvistä, rankkasateesta, kynttilöiden valosta, katso maailmaa tarkemmin ja huomaat että se on valtavan kaunis paikka.
Minä itse saatan iloita vaikka hämähäkin seitistä joka kimmeltää kasteisena aamuauringossa.
Minusta juuri ne pienet asia tekevät ihmisen onnelliseksi, ei tarvita lottovoittoa, eikä edes täysin hyvää terveyttä, myös sairaana voi iloita ihan samoista asioista kuin tervekin ihminen.
Olen itse kokenut todella vaikeitakin aikoja, mutta olen aina päässyt niistä yli masentumatta, ehkä tuo ikioptimistinen luonteeni on auttanut siinä.
Myös sinulle toivotan jaksamista ja muista että parempaa voi olla jo nurkan takana - huominen on aina arvoitus, mutta me itse voimme tehdä siitä paremman.
Aurinkoista syksyä sinulle :))Kun ensin pääsisi tekemään jotain, josta saisi sen ensimmäisen tunteen, että on hyödyllinen, nimen omaan saisi itse kunnioituksen kohdalleen.Mutta vielä vaikeaa ja ylivoimaista, mutta tästä kirjoittelusta täällä netissä nauttii. Joka päivä helpompi osallistua, saa siitä mieli hyvää joka nostaa ajatukset jälleen eri tasolle. Vielä en ole päässyt sille tasolle että itserakautta löytyisi, pikemminkin päin vastoin, en kylläkään hae myöskään sääliä,vaan pikemminkin tasaarvoa?
- Marion.T
Risuparta kirjoitti:
Kun ensin pääsisi tekemään jotain, josta saisi sen ensimmäisen tunteen, että on hyödyllinen, nimen omaan saisi itse kunnioituksen kohdalleen.Mutta vielä vaikeaa ja ylivoimaista, mutta tästä kirjoittelusta täällä netissä nauttii. Joka päivä helpompi osallistua, saa siitä mieli hyvää joka nostaa ajatukset jälleen eri tasolle. Vielä en ole päässyt sille tasolle että itserakautta löytyisi, pikemminkin päin vastoin, en kylläkään hae myöskään sääliä,vaan pikemminkin tasaarvoa?
jos se sitten olisi se ensimmäinen askel..
Eihän sen tekemisen tarvitse olla mitään isoa ja mahtavaa. Opettele iloitsemaan pienestä, ja vaikka kuinka vaatimattomasta onnen murusesta.
Itse olen opetellut kävelemään jo kolme kertaa elämässäni, joka kerran jälkeen olen luullut etten enää koskaan kävele ja aina olen sen lahjan kuitenkin takaisin saanut..
Sen jälkeen tuntui aivan upealta kun eka kertaa kiersin korttelin(noin 100 metriä). Tuntui että olin vähintään maailmanmestari, ei haitannut vaikka tarvitsin mieheni apua siinä - tein sen kuitenkin!!! :))
Itsensä hyödylliseksi tunteminen on tärkeä asia meille jokaiselle, tuntuu todella tyhjältä vain olla ja miettiä mitä EHKÄ voisi tehdä.
Silloin kun en paljon pystynyt liikkumaan niin aloin laatimaan ristikoita, ja se oli mielenkiintoista työtä, huomasin että se oli mielenkiintoisempaa kuin niiden täyttäminen..
Istuin usein kuistilla ja seurasin lintujen puuhia ja kuuntelin luonnon ja liikenteeen ääniä, ja aurinkoisilla ilmoilla nautin auringon säteistä ja se antoi sellaisen jatkuvuuden tunteen, kun näki lintujen pesänrakennuspuuhat ja poikasten kasvatuksen ja sitten poikaseet lähtivät pesästään ja tuli syksy ja ne kauniit neitoperhot joita syksyllä ilmestyy ja keltaiset lehdet ja kaikki koko luonto ja elämä ympärillä.
Kun pääsin takaisin tolpilleni niin aloin tehdä pieniä lenkkejä ja niistä pienistä lenkeistä kasvoi jopa 30 kilometrin vaelluslenkkejä koiran ja kameran kanssa..
Itse en tuntenut sitä masennusta oikeastaan missään vaiheessa - hemmetinmoista kiukkua kylläkin silloin alussa, mutta ostin itselleni lasten nyrkkeilysäkin, ja aina kun oikein suututti niin menin hakaamaan sitä säkkiä, se muuten helpotti ihmeesti :))
En edes muista että teinkö varsinaisesti mitään hyödyllistä, itselleni hyödyllistä kuitenkin - älä ota liian isoja askelia, äläkä vaadi itseltäsi liikoja - vielä ei ole sen aika.
Minua on täällä niin moneen kertaa haukuttu säälipisteiden keräilijäksi, mutta koskaan en ole sääliä tarvinnut, ja ne jotka säälivät, saavat mennä hevon hornaan - sääli on se viimeinen asia mitä sairastunut ihminen tarvitsee, ja ne jotka säälivät tekevät sen vain ilkeyttään, ja omaa erinomaisuuttaan korostaen.
Tasa-arvo on se mitä jokainen sairastunut tarvitsee - on se sairaus sitten mikä hyvänsä.
Kummasti vain tuntuvat ystävät kaikkoavan kun jokin sairaus iskee, se on yleensä se ensimmäinen asia jonka kuulen, kun ihmisiä kuuntelen....Ja on aina vaikea antaa neuvoja asiaan, joka on niinkin arka kuin suunnaton yksinäisyys ja itsensä turhaksi ja mitättömäksi tunteminen. Kumpa ystävät olisivat niitä, jotka kestävät myös sen sairastumisen...
Todellinen ystävä on se joka pysyy rinnalla sen vaikeankin ajan, minulla sitä onnea ei ollut, toivon että sinulla olisi.
Onneksi maailma on täynnä uusia ystäviä - ihminen ei ole koskaan liian vanha aloittaakseen jotakin uutta, joko ihmissuhteissaan tai elämässään muuten vain.
Ensin täytyy oppia sietämään itseään, sitten pitämään itsestään ja sitten rakastamaan itseään.
Ja antamaan anteeksi itselleen myös ne heikkoudet joita tuntee silloin kun kaikki ei ole hyvin.
Äh.. enhän minä mikään psykologi ole, mutta elämänkoulua olen käynuy rankemman päälle ja oppinut suunnattomasti..
Usko itseesi - niin selviät kyllä vaikka kuinka kovista paikoista.
Kaunista päivän jatkoa.....Muistakaa että jokaisella mustallakin pilvellä on kultareunus...
- Masi Masén
En välitä edes huolehtia terveydestäni, puhumattakaan kämppäni siivouksesta. Nukun paljon ja pitkään.
Tällaisella diagnoosilla ei enää pääse eläkkeelle, ja kauheata se olisikin, jos tässä tilassa jäisi ilman päivittäisiä kontekteja työpaikalla.
Vaikka olen masentunut, ja vaikka syön ties mitä myrkkyjä ja lääkkeitä, niin uskon pääseväni tästä eroon jonakin päivänä. Minä kirjotan pöytälaatikkoon, ja nyt alkavat työväenopston kurssit. Yritän löytää kiinnostavia kursseja harrastuksekseni. Saa nyt sitten nähdä, jaksanko käydä niillä.
Toivon sekä sinulle että itselleni valoisaa tulevaisuutta. - Yksi monista
Riippunee masennuksen asteesta, mutta jo keskivaikea masennus liittyneenä loppunpalamiseen voi merkitä sitä, ettei kerta kaikkiaan mikään kiinnosta. Häthätää saa ruokaa hommattua ja lämmintä yösijaa, mikään muu ei vaan kiinnosta: ne muut ovat merkityksettömiä. Eikä nuokaan kiinnosta, mutta jos sen verran vielä hiillos kuultaa kelmeää punaa, niin viimeiset voimat yrittää noihin välttämättömiin suunnata.
Työ ei o mittään, seksi ei o mittään, ystävät, harrastukset, eikä matkat o mittään. Kirjat ei o mittään, elokuvat ei o mittään eikä mikään o koskaan mittään.
Uni maistuu lähhemmäs 20 tuntia vuorokaudessa ja hereillä olo on tyhjää.
Se alko viime keväänä.
Mä en o mittään. - Pirre*
tapahtunut joku muutos, tai sitte onko elämäntilanteesi muuten sellainen, että se johti tuohon masennukseen?
Minusta täytyisi hoitaa ensin masennuksen mahdollinen syy pois päiväjäjestyksestä, ja sitten sen jälkeen voisi alkaa miettimään, mitä tekee noille mahdollisesti masennusta aiheuttaville tekijöille, kuinka korjaisi elämän kurssiaan....
Joskus masennus johtuu liian suuresta työtaakasta ja sitäkautta tulee loppuunpalaminen ja masennus...
Liika alkoholin käyttö aiheuttaa myös masennusta, moni olevinaan korjaa sillä pahaa oloaan, mutta mie luulen että se vain pahentaa tilannetta, hetkellinen helpotus sillä tietenkin saadaan.
Tunnetko jostain syystä itsesi arvottomaksi; oletko menettänyt jotain, työsi, puolisosi tai asemasi yhteisössä, missä aikaisemmin koit saavasi arvostusta, kaikki nämä voivat olla asioita, jotka laukaisevat masennuksesi...?
Tuolla on tullut hyviä neuvoja ja vinkkejä, Marionilta ja muiltakin millä piristää mielialaansa, kuntoilu ja ulkoilu ovat myös hyviä keinoja aloittaa itsehoito, sillä hyvä fyysinen kunto auttaa kyllä mielenkin hoidossa.
Sellaiset toisten kanssa kimpassa tehtävät jutut, kuten erilaiset jumpat, ja etenkin musiikin mukana tehtävät auttavat kohottamaan mielialaa, vaikka on varmasti ensin vaikeaa lähteä mukaan, mutta sitten niistä ei halua viimein jäädä poiskaan.
Helppo tietenkin on täältä luetella neuvoja, mutta täältähän sinä niitä pyysitkin..:), parempaa vointia sinulle...ja iloa elämääsi. - Taatto
Rannalta on helppo huudella, mutta suutu itsellesi kunnolla. Kysy itseltäsi, että annanko kusettaa itseäni ja mikä minua vie ja minne. Ota jostain draivia. Aloita iskemällä nyrkillä pöytään, nouse ja ryhdy välittömästi tekemään niitä tekemättä jääneitä töitä. Aloita paperitöistä ja yritä selvittää maksamattomat laskut. Vie ylimääräiset roinat vintille tai vajaan. Pese piruuttas ikkunat, rääkkää itsesi, pure hampaat yhteen. Kun nuo kaikki olet tehnyt, huomaat saavasi asioita aikaiseksi ja sen taas uskoisin piristävän. Älä luota, että kukaan tulee luoksesi pumpulilla pyyhkimään masennustasi. Äläkä huiputa itseäsi lupaamalla aloittaa huomenna. Kyllä nämä palstat täällä säilyy.
- Marion.T
luepas tuo kirjoitukseni "oikea masennus".
Jos on kyse ihan oikeasta masennuksesta, joka on sairaus niin silloin ei yksinkertaisesti pysty ottamaan itseään niskasta kiinni.....
Tälläiselle tavallien laiskalle tyypille tuo kirjoituksesi on kyllä tosi hyvä ohje, jos oikein ajattelen niin mun pitäisi tehdä juuri kaikki nuo asiat mistä kirjoitit - hitto soikoon taitaa iskeä stressi kimppuun näin flunssan kourissa tuntuu että "tehtävä mahdoton" :((( - Taatto
Marion.T kirjoitti:
luepas tuo kirjoitukseni "oikea masennus".
Jos on kyse ihan oikeasta masennuksesta, joka on sairaus niin silloin ei yksinkertaisesti pysty ottamaan itseään niskasta kiinni.....
Tälläiselle tavallien laiskalle tyypille tuo kirjoituksesi on kyllä tosi hyvä ohje, jos oikein ajattelen niin mun pitäisi tehdä juuri kaikki nuo asiat mistä kirjoitit - hitto soikoon taitaa iskeä stressi kimppuun näin flunssan kourissa tuntuu että "tehtävä mahdoton" :(((En halua pilkata oikeasta masennuksesta kärsiviä tohtoroimalla asiaa jota juurikaan en tunne . Mutta ennenkuin joudutaan liian syvälle mustiin aukkoihin saattaisi siinä olla itsensä niskavilloista pöllytyksen paikka. Joistain ongelmistamme varmaan jonkunlaiset kellot etukäteen varoittaen soivat. Siinä vaiheessa jo tuo pikku kilinä tulisi ottaa huomioon, eikä heittää sitä häiritsemästä seinään.
- Marion.T
Taatto kirjoitti:
En halua pilkata oikeasta masennuksesta kärsiviä tohtoroimalla asiaa jota juurikaan en tunne . Mutta ennenkuin joudutaan liian syvälle mustiin aukkoihin saattaisi siinä olla itsensä niskavilloista pöllytyksen paikka. Joistain ongelmistamme varmaan jonkunlaiset kellot etukäteen varoittaen soivat. Siinä vaiheessa jo tuo pikku kilinä tulisi ottaa huomioon, eikä heittää sitä häiritsemästä seinään.
oikeassa, on vain aika hankala tietää ellei ole koskaan ollut masentunut, miten salakavalasti se saattaa iskeä...
Itsekin jouduin opettelemaan oikein kurssien kautta mitä masennus on, kun joudun siitä usein ihmisten kanssa keskustelemaan.
Ikipositiivisena idioottina en varmaan itse koskaan osaa edes joutua sen valtaan.....
mutta monien kurssitusten kautta olen päässyt aika hyvin perille sen syvimmistä olemuksista.... - Taatto
Marion.T kirjoitti:
oikeassa, on vain aika hankala tietää ellei ole koskaan ollut masentunut, miten salakavalasti se saattaa iskeä...
Itsekin jouduin opettelemaan oikein kurssien kautta mitä masennus on, kun joudun siitä usein ihmisten kanssa keskustelemaan.
Ikipositiivisena idioottina en varmaan itse koskaan osaa edes joutua sen valtaan.....
mutta monien kurssitusten kautta olen päässyt aika hyvin perille sen syvimmistä olemuksista....Kuinka salakavalasti, huomaako edes, että masennus on iskenyt. Huono vertaus, mutta eihän narkkariksi- eikä alkoholistiksi pamahdeta ihan tosta vaan.
Taatto kirjoitti:
Kuinka salakavalasti, huomaako edes, että masennus on iskenyt. Huono vertaus, mutta eihän narkkariksi- eikä alkoholistiksi pamahdeta ihan tosta vaan.
kuvaavaa on,että suomalaisista joka neljäs(aikuisväestöstä) käyttää mielialalääkkeitä ja miten he eroavat tai ovat eronneet ennen sen hoitoa siitä ns.terveestä joukosta?
Kyseessä siis sellainen hankala sairaus joka on vaikeasti havaittavissa.
ps.kuinkas pian ne narkkarit/alkoholistit itse havaitsevat oikean tilansa.
Alkoholistn ympäristö melko helposti havaitsee,mutta huumeiden käyttäjä pysyy sein "liian pitkään"piilossa.
Masennus on ympäristön vielä huonommin huomattavissa ja masentunut itse pahimmillaan ei edes apua huoli vaan yrittää yksin selvitä siitä niin pitkään,kuin mahdollista.
Jotain tän suuntaista on masennus,kontra terve/fyysinen sairaus/alkoholismi ym.sairaus.- Risuparta
Taatto kirjoitti:
Kuinka salakavalasti, huomaako edes, että masennus on iskenyt. Huono vertaus, mutta eihän narkkariksi- eikä alkoholistiksi pamahdeta ihan tosta vaan.
Ei tunne ja kun tuntee, on jo pudonnut kuopan pohjalle asti, elikkä se Suomalainen sisu ajaa meitä emme tunnusta millään, vaikka toinen jo on huomannut että asiat ovat huonosti. Monet itse murhat johtuvat varmaan masennuksestakin, itselläni lähellä mutta tytär ja vaimo pelastivat, olemalla olemassa ja mielessä, eli mentäessä pohjalle halua elämälle ei ole,vaan haluaa pois siitä tyhjyydestä ja karmeasta painosta joka nujertaa halut ja mielen. Sitten vielä se että toinen läheinen osaa olla loukkaamatta herkkinä hetkinä, koska masentunut ottaa kaiken myönteisenkin arvostelun vakavaksi loukkaukseksi,siinä se vaikeus on että jos hoputat, niin häneltä menee halut, siihen vähäiseenkin yrittämiseen.
- suti
Taatto kirjoitti:
Kuinka salakavalasti, huomaako edes, että masennus on iskenyt. Huono vertaus, mutta eihän narkkariksi- eikä alkoholistiksi pamahdeta ihan tosta vaan.
Masennus voi olla seuralainen lapsuudesta asti, ilman että edes tietää olevansa masentunut. Ihminen vain yrittää kestää ja pitää itseään "niskasta kiinni" koska ei paremmasta tiedä. Jossain vaiheessa kuitenkin väistämättä kaikki räjähtää käsiin.
Itselleni näin kävi 15 vuotta sitten. Vasta sitten, saatuani vuosia terapiaa ja oikeaa lääkitystä, tajusin miltä tuntuu olla hetkittäin jopa onnellinen. En ollut koskaan aiemmin sellaista edes kokenut. Luulin että kaikkien elämä oli samanlaista, yhtä mustaa ja raskasta. - Marion.T
emw34 kirjoitti:
kuvaavaa on,että suomalaisista joka neljäs(aikuisväestöstä) käyttää mielialalääkkeitä ja miten he eroavat tai ovat eronneet ennen sen hoitoa siitä ns.terveestä joukosta?
Kyseessä siis sellainen hankala sairaus joka on vaikeasti havaittavissa.
ps.kuinkas pian ne narkkarit/alkoholistit itse havaitsevat oikean tilansa.
Alkoholistn ympäristö melko helposti havaitsee,mutta huumeiden käyttäjä pysyy sein "liian pitkään"piilossa.
Masennus on ympäristön vielä huonommin huomattavissa ja masentunut itse pahimmillaan ei edes apua huoli vaan yrittää yksin selvitä siitä niin pitkään,kuin mahdollista.
Jotain tän suuntaista on masennus,kontra terve/fyysinen sairaus/alkoholismi ym.sairaus.mitä minäkin olisin sanonut.
Masennus tulee niin salakavalasti ettei masentunut aina itse edes tiedä olevansa masentunut - oireina voi olla aivan fyysísiä oireita, väsymystä joka ei lähde nukkumalla tai sitten unettomuutta, voi olla sydämessä jotakin "outoa" ja voi alkaa pelkäämään että nyt on se ja se sairaus - saattaa vaikuttaa luulosairaudelta, mutta onkin masennusta.
Voi olla paniikkihäiriöitä (niitä tosin voi olla ilman masennustakin), voi tulla outoja pelkotiloja ihan ihmeellisistä asioista, voi alkaa pelkäämään että pyörtyy kaupan jonossa, tai vastaavia oireita joissakin tietyissä tilanteissa.
Voi tuntua että on kaikesta irrallaan, ei yksinkertaisesti pysty tekemään mitään asioiden eteen, väsymys voi olla aivan valtava, edes 15 tunnin yöunet eivät vie sitä pois.
Työssä työtehtehtävät alkavat tuntua ylivoimaisilta, muisti pätkii, on paha olla, itkettää ilman mitään syytä, mikään ei tunnu miltään, ihminen aivankuin turtuu kaikillle tunteille, pelkkä tuska ja pelko jää jäljelle.
Omanarvontunto katoaa, on tunne että on maailman huonoin ja mitättömin ihminen, ruokahalu katoaa, tai sitten potilas syö masennukseensa, kuolemanpelko on yksi oireista, tai sitten alkaa miettiä kuolemaa ja itsemurhaa.
Moni vakavasti masentuneista päätyykin valitettavasti siihen...
Nämä kaikki ja monia muita oireita on masennuksessa, ja jos lääkärintarkastuksessa ei noihin oireisiin löydy mitää fyysistä syytä, on diagnoosi melko varmasti "vakava masennus".
Silloin ei auta että sanotaan, ota itseäsi niskasta kiinni - masentunut ei siihen pysty.
Kuten sanoin, sellainen joka ei ole syvää masennusta kokenut ei voi tietää mitä se on.
Jokainenhan meistä on silloin tällöin "masiksessa" mutta se on aivan eri asia kuin sairaus nimeltääm masennus.
Hetkellisestä masennuksesta noustaan jatkamaan normaalia elämää, mutta todellisessa vakavassa masennuksessa suunta on aivan toinen.
Ja tosiaankin joka neljäs aikuinen syö masennuslääkkeitä... se on valtava määrä joten kyse on todella vakavasta ongelmasta.... - Risuparta
Marion.T kirjoitti:
mitä minäkin olisin sanonut.
Masennus tulee niin salakavalasti ettei masentunut aina itse edes tiedä olevansa masentunut - oireina voi olla aivan fyysísiä oireita, väsymystä joka ei lähde nukkumalla tai sitten unettomuutta, voi olla sydämessä jotakin "outoa" ja voi alkaa pelkäämään että nyt on se ja se sairaus - saattaa vaikuttaa luulosairaudelta, mutta onkin masennusta.
Voi olla paniikkihäiriöitä (niitä tosin voi olla ilman masennustakin), voi tulla outoja pelkotiloja ihan ihmeellisistä asioista, voi alkaa pelkäämään että pyörtyy kaupan jonossa, tai vastaavia oireita joissakin tietyissä tilanteissa.
Voi tuntua että on kaikesta irrallaan, ei yksinkertaisesti pysty tekemään mitään asioiden eteen, väsymys voi olla aivan valtava, edes 15 tunnin yöunet eivät vie sitä pois.
Työssä työtehtehtävät alkavat tuntua ylivoimaisilta, muisti pätkii, on paha olla, itkettää ilman mitään syytä, mikään ei tunnu miltään, ihminen aivankuin turtuu kaikillle tunteille, pelkkä tuska ja pelko jää jäljelle.
Omanarvontunto katoaa, on tunne että on maailman huonoin ja mitättömin ihminen, ruokahalu katoaa, tai sitten potilas syö masennukseensa, kuolemanpelko on yksi oireista, tai sitten alkaa miettiä kuolemaa ja itsemurhaa.
Moni vakavasti masentuneista päätyykin valitettavasti siihen...
Nämä kaikki ja monia muita oireita on masennuksessa, ja jos lääkärintarkastuksessa ei noihin oireisiin löydy mitää fyysistä syytä, on diagnoosi melko varmasti "vakava masennus".
Silloin ei auta että sanotaan, ota itseäsi niskasta kiinni - masentunut ei siihen pysty.
Kuten sanoin, sellainen joka ei ole syvää masennusta kokenut ei voi tietää mitä se on.
Jokainenhan meistä on silloin tällöin "masiksessa" mutta se on aivan eri asia kuin sairaus nimeltääm masennus.
Hetkellisestä masennuksesta noustaan jatkamaan normaalia elämää, mutta todellisessa vakavassa masennuksessa suunta on aivan toinen.
Ja tosiaankin joka neljäs aikuinen syö masennuslääkkeitä... se on valtava määrä joten kyse on todella vakavasta ongelmasta....Se työ?Suomalaista sanotaan laiskaksi jos et tee työtä, mutta ei opeteta että pitäis myöskin nauttia siitä työstä, eikä vain jääräpäisesti painaa siihenasti kunnes elimistö pettää. Työkaverini oli kova tekemään työtä olimme samassa työssä, puhuimme paljon koska olimme aina työssä,pikkuhiljaa hänellä alkoi olla väsymisen merkkejä, hän sanoikin joskus että kyllä sitä sitten haudassa saa levätä. 2002 kesällä hän sitten ennen kesälomia sanoi että, nyt hän pojat lähtee pitkälle kesälomalle, se kesäloma ei ole vieläkään päättynyt, kun hänet haudattiin silloin kesälomalla ikää 50v. Mutta enpä vain osannut itsekkään varoa,että ajan itseni loppuun se perkeleen Suomalainen sisu.
- Taatto.
Risuparta kirjoitti:
Ei tunne ja kun tuntee, on jo pudonnut kuopan pohjalle asti, elikkä se Suomalainen sisu ajaa meitä emme tunnusta millään, vaikka toinen jo on huomannut että asiat ovat huonosti. Monet itse murhat johtuvat varmaan masennuksestakin, itselläni lähellä mutta tytär ja vaimo pelastivat, olemalla olemassa ja mielessä, eli mentäessä pohjalle halua elämälle ei ole,vaan haluaa pois siitä tyhjyydestä ja karmeasta painosta joka nujertaa halut ja mielen. Sitten vielä se että toinen läheinen osaa olla loukkaamatta herkkinä hetkinä, koska masentunut ottaa kaiken myönteisenkin arvostelun vakavaksi loukkaukseksi,siinä se vaikeus on että jos hoputat, niin häneltä menee halut, siihen vähäiseenkin yrittämiseen.
Toivottavasti. Vaikka sillä sisulla. Tsemppiä ja syksyn jatkoja.
- *anemone*
Taatto. kirjoitti:
Toivottavasti. Vaikka sillä sisulla. Tsemppiä ja syksyn jatkoja.
Sikäli on hyvin...heräsin jopa... n. klo 15.00..jaksoin jopa pestä hampaat hakea postin laatikosta josta osa roikkui ulkopuolella. No on ainakin jotain tehty ja tietty sain avattua koneen auki.
- Pirre*
*anemone* kirjoitti:
Sikäli on hyvin...heräsin jopa... n. klo 15.00..jaksoin jopa pestä hampaat hakea postin laatikosta josta osa roikkui ulkopuolella. No on ainakin jotain tehty ja tietty sain avattua koneen auki.
ja kirjoita tänne jokapäivä, me aina kysytään sitten kuinka sulla menee, jookosta? :)
*anemone* kirjoitti:
Sikäli on hyvin...heräsin jopa... n. klo 15.00..jaksoin jopa pestä hampaat hakea postin laatikosta josta osa roikkui ulkopuolella. No on ainakin jotain tehty ja tietty sain avattua koneen auki.
"sama rääki uudestaan".
Tai sitten niinkuin sinusta parhaalta tuntuu.
ps.Minulle pako todellisuudesta tulee musiikin kuuntelusta kuulokkeiden kautta,tiedä onko sinulle konstiksi,mutta hyvä ajankulu ja ajatukset ei ainakaan pyöri "kehää".- Risuparta
*anemone* kirjoitti:
Sikäli on hyvin...heräsin jopa... n. klo 15.00..jaksoin jopa pestä hampaat hakea postin laatikosta josta osa roikkui ulkopuolella. No on ainakin jotain tehty ja tietty sain avattua koneen auki.
Nuku aina kun väsyttää ja ota lyhyitä askeleita,kukaan sinulta ei vaadi enempää kuin jaksat, tiedän että ajattelet kuinka huono olet, mutta yritä muutama sekunti ajatella että minä pystyn,ja olethan jo pystynytkin,niillä tosi pienillä askelilla sitä pääsee eteenpäin.
- *anemone*
Pirre* kirjoitti:
ja kirjoita tänne jokapäivä, me aina kysytään sitten kuinka sulla menee, jookosta? :)
Yritän ja yritän. Kiitti kannustuksesta. Kirjoittelen huomenna..jos jaksan.
- Marion.T
*anemone* kirjoitti:
Yritän ja yritän. Kiitti kannustuksesta. Kirjoittelen huomenna..jos jaksan.
tänne, samoin te muutkin joita masennus painaa..
Muistaakseni Suomi24:llä on oma palsta masentuneille, olisikohan se jossakin niiden lääkärisivujen takana...
Silti olen sitä mieltä, että kannattaa kirjoittaa tännekin palstalla. Täällä tämä elämä tuntuu antavan kaiken kirjonsa mitä erilaisimmissa kirjoituksissa.
Joskus on hyvä osallistua johonkin mielenkiintoiseen keskusteluun, kyllä niitä aina joskus täältä löytyy.
Se voi olla jo se askel ulos siitä omasta pienestä mustasta maailmasta, mikä masentunella yleensä ympärillään tuntuu olevan.
Koskaan ei kannata yrittää liikaa, pienin askelin hyvä tulee..
Jos aukaisette koneen kirjoittakaa edes jokin pieni viesti päivässä.... - Marion.T
suti kirjoitti:
Masennus voi olla seuralainen lapsuudesta asti, ilman että edes tietää olevansa masentunut. Ihminen vain yrittää kestää ja pitää itseään "niskasta kiinni" koska ei paremmasta tiedä. Jossain vaiheessa kuitenkin väistämättä kaikki räjähtää käsiin.
Itselleni näin kävi 15 vuotta sitten. Vasta sitten, saatuani vuosia terapiaa ja oikeaa lääkitystä, tajusin miltä tuntuu olla hetkittäin jopa onnellinen. En ollut koskaan aiemmin sellaista edes kokenut. Luulin että kaikkien elämä oli samanlaista, yhtä mustaa ja raskasta.huomaamaan että aivan pienilläkin lapsilla voi olla masennusta.. ei siitä ennen puhuttu eikä ymmärretty.
Useinhan masennus voi ollakin ihan lapsuudesta asti koettua - on vaikea tietää miltä onnellisuus tuntuu ellei ole sitä koskaan kokenut....
Suomen pimeiden syksyjen sanotaan vaikuttavan ihmisiin masentavasti - onkohan koskaan tehty tutkimusta kuinka moni masentunut on kevät ja kesäihmisiä.
Jos on syksyihminen ja rakastaa syksyn pimeyttä ja kovia tuulia ja keltaisia lehtiä, niin onkohan sellaisilla ihmisillä vähemmän masennusta....
Itse rakastan nimenomaan syksyä, se antaa minulle aina paljon enemmän energiaa kuin mikään muu vuodenaika..Pimeys on enemmänkin ystävä kuin vihollinen ja syysmyrskyt ovat aivan ihania katseltavia ja mikään ei ole niin piristävää kuin kävely syystuulessa, sateen ropistessa sateensuojaan ja keltaisten lehtien lennellessä ympäriinsä...Se tuuli tuoksuu syksyisen raikkaalle ....Siinä on minun mielestäni elämän jatkumisen tuoksu, ei suinkaan kuoleman.
Ne lehdet jotka kuolevat ja putoavat pois antavat ravinnetta uudelle elämälle ja puu tekee taas keväällä uudet kauniinvihreät lehdet...Ilman syksyä ei olisi kevättäkään...
Sinulla on ollut onnea jos olet päässyt pois masennuksen kahleista ja kokenut miltä se onnellisuus tuntuu...Toivotaan että jatkossa pystyt olemaan onnellinen, se on se tunne joka kantaa meitä eteenpäin.. - Pirre*
Marion.T kirjoitti:
huomaamaan että aivan pienilläkin lapsilla voi olla masennusta.. ei siitä ennen puhuttu eikä ymmärretty.
Useinhan masennus voi ollakin ihan lapsuudesta asti koettua - on vaikea tietää miltä onnellisuus tuntuu ellei ole sitä koskaan kokenut....
Suomen pimeiden syksyjen sanotaan vaikuttavan ihmisiin masentavasti - onkohan koskaan tehty tutkimusta kuinka moni masentunut on kevät ja kesäihmisiä.
Jos on syksyihminen ja rakastaa syksyn pimeyttä ja kovia tuulia ja keltaisia lehtiä, niin onkohan sellaisilla ihmisillä vähemmän masennusta....
Itse rakastan nimenomaan syksyä, se antaa minulle aina paljon enemmän energiaa kuin mikään muu vuodenaika..Pimeys on enemmänkin ystävä kuin vihollinen ja syysmyrskyt ovat aivan ihania katseltavia ja mikään ei ole niin piristävää kuin kävely syystuulessa, sateen ropistessa sateensuojaan ja keltaisten lehtien lennellessä ympäriinsä...Se tuuli tuoksuu syksyisen raikkaalle ....Siinä on minun mielestäni elämän jatkumisen tuoksu, ei suinkaan kuoleman.
Ne lehdet jotka kuolevat ja putoavat pois antavat ravinnetta uudelle elämälle ja puu tekee taas keväällä uudet kauniinvihreät lehdet...Ilman syksyä ei olisi kevättäkään...
Sinulla on ollut onnea jos olet päässyt pois masennuksen kahleista ja kokenut miltä se onnellisuus tuntuu...Toivotaan että jatkossa pystyt olemaan onnellinen, se on se tunne joka kantaa meitä eteenpäin..asiantuntija lääkäri sanoi jossain artikkelissa, että kun ihan pieni vauva jätetään itkemään, eikä tahallisesti ..tai tahttomasti häntä heti huomioida, niin tällaisilla lapsilla tuo laiminlyönti ilmenee jo pienenä- ja myöhemminkin masennuksena, ja minä kyllä uskon tuohon arvioon.
Lapsen itkuhan ei ole tahallista vanhemman kiusaamista, se on merkki jostain tarpeesta, ja kun vauva yrittää ilmaista tämän tarpeensa aina turhaan, ei siitä voi muuta seurausta olla kuin turhautuminen ja masennus.
Tulipa ihan paha olo kun ajattelenkin tuota asiaa.. - Pirre*
Risuparta kirjoitti:
Se työ?Suomalaista sanotaan laiskaksi jos et tee työtä, mutta ei opeteta että pitäis myöskin nauttia siitä työstä, eikä vain jääräpäisesti painaa siihenasti kunnes elimistö pettää. Työkaverini oli kova tekemään työtä olimme samassa työssä, puhuimme paljon koska olimme aina työssä,pikkuhiljaa hänellä alkoi olla väsymisen merkkejä, hän sanoikin joskus että kyllä sitä sitten haudassa saa levätä. 2002 kesällä hän sitten ennen kesälomia sanoi että, nyt hän pojat lähtee pitkälle kesälomalle, se kesäloma ei ole vieläkään päättynyt, kun hänet haudattiin silloin kesälomalla ikää 50v. Mutta enpä vain osannut itsekkään varoa,että ajan itseni loppuun se perkeleen Suomalainen sisu.
meille jo lapsena päähän taotut työtä korostavat arvot.
Minulla oli lapsena aina syyllinen olo, kun istuin lukemassa kirjaa; aina olisi pitänyt olla tekemässä jotain "hyödyllistä". - onkohan tottakaan
Pirre* kirjoitti:
asiantuntija lääkäri sanoi jossain artikkelissa, että kun ihan pieni vauva jätetään itkemään, eikä tahallisesti ..tai tahttomasti häntä heti huomioida, niin tällaisilla lapsilla tuo laiminlyönti ilmenee jo pienenä- ja myöhemminkin masennuksena, ja minä kyllä uskon tuohon arvioon.
Lapsen itkuhan ei ole tahallista vanhemman kiusaamista, se on merkki jostain tarpeesta, ja kun vauva yrittää ilmaista tämän tarpeensa aina turhaan, ei siitä voi muuta seurausta olla kuin turhautuminen ja masennus.
Tulipa ihan paha olo kun ajattelenkin tuota asiaa..Nuoripari kertoi, että neuvolassa oli opastettu jättämään lapsi itkeskelemään joksikin aikaa ja niin sitä kuunneltiin 'määräyksestä' ja melkein kellosta katsoen.
Mummin hermoja kyllä koetteli, eikä pikkuisen täällä tarvinnutkaan itkeskellä, ainakaan yksinään. - Pirre*
onkohan tottakaan kirjoitti:
Nuoripari kertoi, että neuvolassa oli opastettu jättämään lapsi itkeskelemään joksikin aikaa ja niin sitä kuunneltiin 'määräyksestä' ja melkein kellosta katsoen.
Mummin hermoja kyllä koetteli, eikä pikkuisen täällä tarvinnutkaan itkeskellä, ainakaan yksinään.ymmärrä tuota "siedätyshoitoa", ja varmasti koppaan syliini jos meinaavat itkettää mummin pieniä, ja riitelen vielä päälle...!:)
- Kakku
vaihtaa pillerit toisiin. Kaikki eivät auta kaikille. Myös terapia olisi varmaan hyvästä. Vertaistukea löytyy ainakin Suomi24:n masennuspalstalta.
Muista, että sinulla on lupa olla tekemättä yhtään mitään. Olet sairas. Hyväksy olotilasi ja anna ajan kulua. Masentunut ei välttämättä edes pysty pakottamaan itseään liikkeelle.
Pidä aina mielessä, että siitä todennäköisesti paranee.
Valoa elämääsi toivottaen:
Kakku- *anemone*
kokeiltu jos jonkinlaista mömmöä, muutama vuosi sitten olen monta kertaa saanut "sähköshokki" -hoitoa sairaalassa se kyllä auttoi, mutta silloin sanottiin ettei enää anneta (vaikuttaa kuulemma muistiin). Tänään on mennyt vähän paremmin, olen ihaillut kymmenien kurkiaurojen muuttoa, asun aika korkealla paikalla että selvästi näkee kun ne vaihtaa auran johtajapaikkaa. Kiitos vastasit..neuvoja aina tarvitaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1593465
Juniorivalmennus Jokereissa..
Mitä hittoa siellä seurassa oikein tapahtuu?? Tämän kauden U14 ikäluokkaan on mahdutettu kaksi päävalmentajaa. Tälle kau612725Ammuskelua taas
Keskipohjanmaa tietää kertoa että Yläpubin hujakoilla ammuskeltu lauantain vastaisena yönä.332110- 1301687
- 781554
Seksikkäin asu mikä päällä olet nähnyt kaivattusi ?
Seksikkäin asu mikä yllä olet nähnyt kaivattusi ?831544Introverttinä osastolla
Yhdellä lääkäritapaamisella hoitaja valitti lääkärille etten tee mitään muuta kuin makaan ja ulkoilen. Kävin kuitenkin s3681472- 971215
- 891125
On tullut aika lukita kaupunginjohtajan ovi, ja hlö pihalle
Ei kahta eikä yhtäkään selitystä, ylimielisyys on kääntyi varomattomuudeksi, ja kaupungin jo ennestään kuihtuva talou1951106