Pappia kyytiin vai papille kyytiä?

Yritin kertoa asian niin lyhyesti kuin osasin. Ehkä se jäi senvuoksi vähän epäselväksi.

Kirjoitit:

"En minä nyt ole valmis uskomaan tuota pappi-juttuakaan. Eihän kukaan täysjärkinen pappi syyllistäisi ihmistä noin härskillä tavalla."

Ei tämä pappi naista syyllistänyt, hän oli sen jo itse tehnyt. Hänellä oli kovin huono omatunto ja hän kärsi siitä, olihan hän ollut uskoton miehelleen neljä vuotta.

kyllä Eeva oisi saanu olla kuuntelematta sitä kärmestä...:/

*Sori..taas lipsahti tuolta asialinjalta*

Me täällä kotona olemme jutelleet paljon tästä asiasta, onhan se kiinnostava kysymys - kertoa vai ei kertoa uskottomuudesta?

Mutta jos totuus kuitenkin tulee ilmi jostain kierron kautta, kuinkas sitten? Eikö se petetty puoliso silloin tunne itsensa kaksinkertaisesti petetyksi, ensin se alkuperäinen pettäminen ja sitten monivuotiset valheet?

Ollako vai eikö olla - siinäpä kysymys?

Minun täytyy sanoa että itse vähän ihmettelin tätä neuvoa pappis-naiselta. Sehän merkitsee sitä, että hänen mielestään parisuhdetta voi jatkaa valheen pohjalta. Tietysti neuvon tarkoituksena oli perheen ja parin onnen säilyttäminen, sillä totuus olisi merkinnyt paljon tuskaa kaikille osapuolille ja melko varmasti parin eroa.

Empä tiedä, oma elämänkumppanini ei ole minua koskaan pettänyt, ei ainakaan tietääkseni... Mutta jos hän olisi sen tehnyt, niin luulen että haluaisin se tietää. En haluaisi meidän onnen perustuvan valheelle.

vio-letti kirjoitti:

Minun täytyy sanoa että itse vähän ihmettelin tätä neuvoa pappis-naiselta. Sehän merkitsee sitä, että hänen mielestään parisuhdetta voi jatkaa valheen pohjalta. Tietysti neuvon tarkoituksena oli perheen ja parin onnen säilyttäminen, sillä totuus olisi merkinnyt paljon tuskaa kaikille osapuolille ja melko varmasti parin eroa.

Empä tiedä, oma elämänkumppanini ei ole minua koskaan pettänyt, ei ainakaan tietääkseni... Mutta jos hän olisi sen tehnyt, niin luulen että haluaisin se tietää. En haluaisi meidän onnen perustuvan valheelle.

Lue lisää

Ihan pikkuinen paradoksi.

Taatto kirjoitti:

Ihan pikkuinen paradoksi.

Täytyi oikein hakea suomenkielinen määritelmä paradoksi-sanalle.

"Paradoksi on näennäisesti tosi väite, joka tuntuu johtavan loogiseen ristiriitaan tai järjenvastaiseen tilanteeseen.

Esimerkiksi väite "Minä valehtelen aina" on paradoksi. Jos henkilö kerran valehtelee aina, niin eikös hän silloin valehtele väitteessäkin? Ja jos henkilö puhuisi väitteessään totta, niin väitteen todenmukaisuus kumoutuu henkilön väittäessä valehtelevansa aina."

Ja nyt taas ihan vain uteliaisuuttani kyselen, mihin pikkuiseen paradoksiin viittasit?

vio-letti kirjoitti:

Täytyi oikein hakea suomenkielinen määritelmä paradoksi-sanalle.

"Paradoksi on näennäisesti tosi väite, joka tuntuu johtavan loogiseen ristiriitaan tai järjenvastaiseen tilanteeseen.

Esimerkiksi väite "Minä valehtelen aina" on paradoksi. Jos henkilö kerran valehtelee aina, niin eikös hän silloin valehtele väitteessäkin? Ja jos henkilö puhuisi väitteessään totta, niin väitteen todenmukaisuus kumoutuu henkilön väittäessä valehtelevansa aina."

Ja nyt taas ihan vain uteliaisuuttani kyselen, mihin pikkuiseen paradoksiin viittasit?

Lue lisää

Että en haluaisi meidän onnemme perustuvan valheelle, kuten totesit. Se on siinä. Itkisitkö ja kärsisitkö mieluummin vaikka koko loppuelämäsi. Kuinka monta kertaa valkoinen valhe on monet onnet pelastanut. Enkä puolustele taaskaan mitään kieroilua, vaan oikeudenmukaisuutta aina arvostan

Taatto kirjoitti:

Että en haluaisi meidän onnemme perustuvan valheelle, kuten totesit. Se on siinä. Itkisitkö ja kärsisitkö mieluummin vaikka koko loppuelämäsi. Kuinka monta kertaa valkoinen valhe on monet onnet pelastanut. Enkä puolustele taaskaan mitään kieroilua, vaan oikeudenmukaisuutta aina arvostan

Lue lisää

Ymmärränkö sinut oikein nyt? Tarkoitat että sivusuhteet, -(salarakkaaksiko niitä nykyisin Suomessa kutsutaan?) - ovat ok niin kauan kun toinen ei niistä tiedä?

vio-letti kirjoitti:

Ymmärränkö sinut oikein nyt? Tarkoitat että sivusuhteet, -(salarakkaaksiko niitä nykyisin Suomessa kutsutaan?) - ovat ok niin kauan kun toinen ei niistä tiedä?

Josta voimme lähes loputtomiin vaihtaa mielipiteitä. Haluan yleensä päästä suoraan putkiaivona asian ytimeen, enkä ensin herkutella sillä kiertäen ja kaartaen, joka on tyypillinen tippaleivän ominaisuus. Paradoksista vielä. Se saattaa kätkeytyä myös siihen, että ei aina nähdä metsää puilta. Mielelläni sparraan kanssasi melkein mistä muusta vaan, mutta koen tämän aiheen olevan pohjaton suo. Se, että nyt annan periksi ei välttämättä tarkoita, että olisin aivan samaa mieltä kanssasi, kun et ymmärtänyt ilmaisuani oikeudenmukaisuudestani.

Taatto kirjoitti:

Josta voimme lähes loputtomiin vaihtaa mielipiteitä. Haluan yleensä päästä suoraan putkiaivona asian ytimeen, enkä ensin herkutella sillä kiertäen ja kaartaen, joka on tyypillinen tippaleivän ominaisuus. Paradoksista vielä. Se saattaa kätkeytyä myös siihen, että ei aina nähdä metsää puilta. Mielelläni sparraan kanssasi melkein mistä muusta vaan, mutta koen tämän aiheen olevan pohjaton suo. Se, että nyt annan periksi ei välttämättä tarkoita, että olisin aivan samaa mieltä kanssasi, kun et ymmärtänyt ilmaisuani oikeudenmukaisuudestani.

Lue lisää

Olet ihan oikeassa siinä, että tämä asia on sellainen "ikiliikkuja".

Ei ollut mitenkään tarkoitus ajaa sinua "seinää vasten", jos kommenttini niin koit. Halusin vain kysyä, olinko ymmärtänyt oikein, that's all.

Itse olen tämän "kertoa vai ei kertoa ja mitä kertoa"- kysymyksen kanssa kamppaillut paljon. Olen sitä mieltä, että jokaisella aikuisella ihmisellä pitää olla oma yksityiselämänsä huolimatta siitä, elääkö parisuhteessa vai ei. Minun omaan yksityiselämääni on kuulunut parisuhteeni ulkopuolisia rakkaus-suhteita. (Ei kuitenkaan sexisuhteita, siihen minusta ei yksinkertaisesti ole.) Näiden suhteiden olemassaolosta on elämäntoverini tiennyt, ei kuitenkaan yksityiskohdista. Ne ovat mielestäni kuuluneet siihen yksityiselämääni.

Olen myös sitä mieltä että ihminen ei voi tietää, kuka hän on, jos ei kokeile rajojaan. Niimpä me sitten kokeilimme ns. vapaata suhdetta, minä halusin tietää kuka minä olin. Sen kokeilun seurauksena sain tietää itsestäni että olen sänkykammarissa "yhden miehen nainen". Tämä minun kaverini taas sanoi siitä asiasta olevansa varma ilman kokeiluja, minä olen hänelle se yksi ja ainoa. Olisi hänen halveksumistaan ihmisenä, jos en häntä uskoisi.

Ja taas tuli seinä vastaan nin'että..

..jätän sen tähän. Tästä eteenpäin menisi liian henkilökohtaiseksi. Etkä sinä edes mitään henkilökohtaisia selityksiä halunnutkaan. Ehkä voit kuitenkin antaa anteeksi että sellaisen sinulle annoin.

Ehkä se kumminkin selvitti vähän, vai sekoittiko vaan?

vio-letti kirjoitti:

Olet ihan oikeassa siinä, että tämä asia on sellainen "ikiliikkuja".

Ei ollut mitenkään tarkoitus ajaa sinua "seinää vasten", jos kommenttini niin koit. Halusin vain kysyä, olinko ymmärtänyt oikein, that's all.

Itse olen tämän "kertoa vai ei kertoa ja mitä kertoa"- kysymyksen kanssa kamppaillut paljon. Olen sitä mieltä, että jokaisella aikuisella ihmisellä pitää olla oma yksityiselämänsä huolimatta siitä, elääkö parisuhteessa vai ei. Minun omaan yksityiselämääni on kuulunut parisuhteeni ulkopuolisia rakkaus-suhteita. (Ei kuitenkaan sexisuhteita, siihen minusta ei yksinkertaisesti ole.) Näiden suhteiden olemassaolosta on elämäntoverini tiennyt, ei kuitenkaan yksityiskohdista. Ne ovat mielestäni kuuluneet siihen yksityiselämääni.

Olen myös sitä mieltä että ihminen ei voi tietää, kuka hän on, jos ei kokeile rajojaan. Niimpä me sitten kokeilimme ns. vapaata suhdetta, minä halusin tietää kuka minä olin. Sen kokeilun seurauksena sain tietää itsestäni että olen sänkykammarissa "yhden miehen nainen". Tämä minun kaverini taas sanoi siitä asiasta olevansa varma ilman kokeiluja, minä olen hänelle se yksi ja ainoa. Olisi hänen halveksumistaan ihmisenä, jos en häntä uskoisi.

Ja taas tuli seinä vastaan nin'että..

..jätän sen tähän. Tästä eteenpäin menisi liian henkilökohtaiseksi. Etkä sinä edes mitään henkilökohtaisia selityksiä halunnutkaan. Ehkä voit kuitenkin antaa anteeksi että sellaisen sinulle annoin.

Ehkä se kumminkin selvitti vähän, vai sekoittiko vaan?

Lue lisää

Kun kirjoitit, että:
Minun omaan yksityiselämääni on kuulunut parisuhteeni ulkopuolisia rakkaus-suhteita.

Tunnustan puolestani, että minun yksityiselämääni on kuulunut parisuhteen ulkopuolisia kikkaus-juttuja, mistä en näin jälkeenpäin ole lainkaan ylpeä.

Olen tosiaan niin typerä, että pidän selän takana, ehkä vuosia muhivia rakkausjuttuja paljon pahempina ja ikäänkuin salakavalampina kuin kerran lammen yli soutelua, josta veteen, eikä muistiin jää jälkeäkään.

Yhden miehen nainen on loistava juttu, kuten myös käänteisesti. Luonto vaan joskus sekoittaa meidän ylevät ajatuksemme. Tänään voidaan vannoa vaikka mitä. Tulevaisuudesta emme tiedä.

Uskoisin kuitenkin ymmärtäväni mitä tarkoitit ja kiitos, että kerroit tuntojasi. Aikuisina ihmisinä varmaan osaamme kumpikin tahoillamme käyttäytyä ihmisiksi.

Kaikki syntisi on puolestani annettu anteeksi, entä minun? Dee dee.

Taatto kirjoitti:

Kun kirjoitit, että:
Minun omaan yksityiselämääni on kuulunut parisuhteeni ulkopuolisia rakkaus-suhteita.

Tunnustan puolestani, että minun yksityiselämääni on kuulunut parisuhteen ulkopuolisia kikkaus-juttuja, mistä en näin jälkeenpäin ole lainkaan ylpeä.

Olen tosiaan niin typerä, että pidän selän takana, ehkä vuosia muhivia rakkausjuttuja paljon pahempina ja ikäänkuin salakavalampina kuin kerran lammen yli soutelua, josta veteen, eikä muistiin jää jälkeäkään.

Yhden miehen nainen on loistava juttu, kuten myös käänteisesti. Luonto vaan joskus sekoittaa meidän ylevät ajatuksemme. Tänään voidaan vannoa vaikka mitä. Tulevaisuudesta emme tiedä.

Uskoisin kuitenkin ymmärtäväni mitä tarkoitit ja kiitos, että kerroit tuntojasi. Aikuisina ihmisinä varmaan osaamme kumpikin tahoillamme käyttäytyä ihmisiksi.

Kaikki syntisi on puolestani annettu anteeksi, entä minun? Dee dee.

Lue lisää

Saat synninpäästön. Kuinka voisinkaan muuta.

Vastauksesi herättätti monta ajatusta. Pidän ne nyt kuitenkin täällä yksityiselämän puolella, tänne "torille" en niitä halua tuoda. Olisko se nyt sitten sitä "ihmisiksi käyttäytymistä"...?

vio-letti kirjoitti:

Saat synninpäästön. Kuinka voisinkaan muuta.

Vastauksesi herättätti monta ajatusta. Pidän ne nyt kuitenkin täällä yksityiselämän puolella, tänne "torille" en niitä halua tuoda. Olisko se nyt sitten sitä "ihmisiksi käyttäytymistä"...?

Lue lisää

Voit halutessasi laittaa postia minulle. Osoitteen löydät käyntikortista. Kiitos etukäteen.

Kuka on viisas ja kuka tyhmä - mene tiedä. Oma ajatukseni oli tästä että varmasti tämä nainen tunsi suurta helpotusta neuvon saatuaan, pääsihän hän kuin koira veräjästä jos vain vastaisuudessakin piti asian omana tietonaan.

Ja kaikki elivät onnellisessa valheessa elämänsä loppuun saakka... kaapit täynnä luurankoja.

vio-letti kirjoitti:

Kuka on viisas ja kuka tyhmä - mene tiedä. Oma ajatukseni oli tästä että varmasti tämä nainen tunsi suurta helpotusta neuvon saatuaan, pääsihän hän kuin koira veräjästä jos vain vastaisuudessakin piti asian omana tietonaan.

Ja kaikki elivät onnellisessa valheessa elämänsä loppuun saakka... kaapit täynnä luurankoja.

Lue lisää

Kaikki elivät...

katunut äkkipäisyyttäsi..,minun käy kyllä hieman sääliksi ...miestäsikin, ei maha mittää.

Pirre* kirjoitti:

katunut äkkipäisyyttäsi..,minun käy kyllä hieman sääliksi ...miestäsikin, ei maha mittää.

säälii!mitäs tunkevat sen värkkinsä joka koloon!!

Pirre* kirjoitti:

katunut äkkipäisyyttäsi..,minun käy kyllä hieman sääliksi ...miestäsikin, ei maha mittää.

Oli se minulle sellainen järkytys, että rakkaus katosi saman tien, ei jäänyt jäljelle mitään, kumma kyllä ei edes vihaa.

Onneksi lapset olivat silloin jo muuttaneet pois kotoa joten en miettinyt sekuntiakaan päätöstäni muuttaa pois.

katunut! kirjoitti:

Oli se minulle sellainen järkytys, että rakkaus katosi saman tien, ei jäänyt jäljelle mitään, kumma kyllä ei edes vihaa.

Onneksi lapset olivat silloin jo muuttaneet pois kotoa joten en miettinyt sekuntiakaan päätöstäni muuttaa pois.

Lue lisää

se minustakin on se pettäminen sellainen asia,että kyllä se vie lopullisesti sen rakkauden siitä parisuhteesta,vaikka sitä yrittäisikin jatkaa.ei se muisto sieltä koskaan lähde,se kalvaa mennen tullen.
sitä voi ehkä antaa tilapäisesti anteeksi,mutta unohtaa ei milloinkaan.minä kuulun juuri näihin...

katunut! kirjoitti:

Oli se minulle sellainen järkytys, että rakkaus katosi saman tien, ei jäänyt jäljelle mitään, kumma kyllä ei edes vihaa.

Onneksi lapset olivat silloin jo muuttaneet pois kotoa joten en miettinyt sekuntiakaan päätöstäni muuttaa pois.

Lue lisää

tulee mieleeni kun luen kirjoituksiasi.
Rakkaus, jos sitä on ollut ei kyllä katoa "saman tien" niinkuin sanot.
Vihastumista, raivoa ja nöyryytettynä olemisen tunnetta tulee, mutta miehen(tai naisenkaan)yhden syrjähypyn jälkeen rakkaus ei kuole, jos sitä on ollut.
Mielestäni olet kova, liian ehdoton, tai et pysty ymmärtämään noita miehiä, jotka lähes kaikki ovat valmiita tilaisuuden tullen "kokeilemaan."
Tilaisuushan sen varkaan tekee, mutta varaskin joskus pysähtyy...hänen mieleensä tulee se rakastettava, uskollinen ja suloinen vaimo, joka odottaa kotona.
Oletko sinä sellainen suloinen, lempeä ja rakastettava?
Mielestäni et, vaan kova kylmä ja omistushaluinen, sekä järkyttävän itsekäs.
Taidan olla kova ja kylmä itsekin, sillä toivon sinulle omantunnon kipuja ja oikeastaan tarkemmin ajateltuani et ansaitse läheistä parisuhdetta, koska et ymmärrä sen edellyttämiä sudenkuoppia ja korpitaipaleita.
Olet kova nainen, jonka suun ympärillä näen sieluni silmin katkeruuden syvät juonteet ja vaot.
Oikeastaan miehesi oli onnellinen päästyään sinusta. Teillähän ei ole edes alaikäisiaä lapsia. Mikä tuollaisen naisen kanssa miestä pitää yhdessä? Korkeintaan taloudelliset intressit.

Rivien välistä sen huomaa,että sinuakin kaduttaa.
Miehesi RAKASTAA sua vieläkin ja siksi ei ole voinut etsiä itselleen uutta.
Anteeksi antamisen ilo on yksi kauneimmista
iloista!

Nallukka

Naapurissa asuu 75v pariskunta.He viettävät koko kesän mökillä.Mies antoi anteeksi vaimolle hänen 50villityksensä ja ei ole ikinä katunut päätöstään.Tottakai se joskus tulee mieleen,mutta he eivät sen anna pilata elämäänsä.
Onnellisempaa pariskuntaa saa hakea kaukaa!

Kokemusta minullakin kirjoitti:

Rivien välistä sen huomaa,että sinuakin kaduttaa.
Miehesi RAKASTAA sua vieläkin ja siksi ei ole voinut etsiä itselleen uutta.
Anteeksi antamisen ilo on yksi kauneimmista
iloista!

Nallukka

Lue lisää

Mistäs täällä haastellaan, oli niin pitkä rimpsu etten viitsinyt lukea:))

"SEN HÄN TEKI VAIN OMAA OLOAA HELPOTTAAKSEEN ajattelematta minkä tuskan minulle teki."

Luulisin, että jos hän kerran oli kunnollinen, ihana ja rakastava ihminen, niin hän saattoi elätellä toivoa, että olisit samanlainen ja antaisit hänelle anteeksi.

Väärinpä toivoi.

Jos jaksat kantaa vihaa vieläkin niin paljon, että et vastaa hänen soittoihinsa syntymäpäivänäsi, niin taidatpa olla aika ehdoton ihminen. Sinua oli loukattu, ja sitä ei voi koskaan antaa anteeksi! Sinä olet tärkeä, ei hän. Sinä olet täydellinen, hän on yhtäkkiä saastaa. Mitähän aikuiset lapsesi tästä ajattelevat?

Minun mielestäni on älytöntä että rehellisyyden nimissä kiusataan toista omien töppäyksien kertomisella.
Jos kerran on noin herkkä omatunto niin pitää pysyä kaidalla tiellä.
Minä olisin kyllä antanut anteeksi ukolleni, vaikka ei se ex- rouvan syytä yksin ole että hän erehtyi.

Olen aiemminkin tällä palstalla kertoillut sen, mitä eroa on uskollisella ja uskottomalla aviomiehellä. Uskoton aviomies juoksee naisten perässä panomielessä, mutta uskollinen aviomies käyttää vain hyväkseen kaikki tilaisuudet. Kunnolliselle aviomiehellesi tarjoutui siis poikkeuksellisen hyvä tilaisuus, jonka hän tietysti käytti hyväkseen. Uskon, että 95 % aviomiehistä olisi toiminut täsmälleen samoin, sillä ei miehinen kunnia salli perääntymistä näin hyvässä tilanteessa.

Kun tällainen tapahtuma tulee ilmi, niin silloin ihmisten ei kannattaisi tehdä hätiköidysti mitään suuria ratkaisuja, vaan täytyisi keskittää kaikki voimat lisävahinkojen välttämiseen. Alun shokkivaihekin saattaa kestää pari kuukautta, ja vasta sen jälkeen tapahtuma alkaa hahmottua oikein petetylle puolisolle. Muutaman ensimmäisen kuukauden aikana kannattaa ainoastaan pyrkiä yhdessä selvittämään se, mitä todellisuudessa on tapahtunut ja onko korjaamatonta vahinkoa tullut.

Jos perhesuhteet ovat olleet hyvät, on yhteisiä alaikäisiä lapsia, perheen talous on kunnossa ja muutenkin elämä on ollut kohdallaan, niin ei yhden lipsahduksen vuoksi kannata heti erota, vaan kannattaa jatkaa elämistä vahingosta viisastuneena. Jos sopuun päästään, niin todennäköisesti miehesi ei vastaavassa tapauksessa enää olisi niin helposti eksynyt vieraaseen sänkyyn. Nyt et antanut hänelle mahdollisuuttakaan korjata asiaa, vaan valitsit liian hätiköidysti kalliin eron, jossa teidän molempien elämän taloudellinen pohja tuhottiin.

Yleismies kirjoitti:

Olen aiemminkin tällä palstalla kertoillut sen, mitä eroa on uskollisella ja uskottomalla aviomiehellä. Uskoton aviomies juoksee naisten perässä panomielessä, mutta uskollinen aviomies käyttää vain hyväkseen kaikki tilaisuudet. Kunnolliselle aviomiehellesi tarjoutui siis poikkeuksellisen hyvä tilaisuus, jonka hän tietysti käytti hyväkseen. Uskon, että 95 % aviomiehistä olisi toiminut täsmälleen samoin, sillä ei miehinen kunnia salli perääntymistä näin hyvässä tilanteessa.

Kun tällainen tapahtuma tulee ilmi, niin silloin ihmisten ei kannattaisi tehdä hätiköidysti mitään suuria ratkaisuja, vaan täytyisi keskittää kaikki voimat lisävahinkojen välttämiseen. Alun shokkivaihekin saattaa kestää pari kuukautta, ja vasta sen jälkeen tapahtuma alkaa hahmottua oikein petetylle puolisolle. Muutaman ensimmäisen kuukauden aikana kannattaa ainoastaan pyrkiä yhdessä selvittämään se, mitä todellisuudessa on tapahtunut ja onko korjaamatonta vahinkoa tullut.

Jos perhesuhteet ovat olleet hyvät, on yhteisiä alaikäisiä lapsia, perheen talous on kunnossa ja muutenkin elämä on ollut kohdallaan, niin ei yhden lipsahduksen vuoksi kannata heti erota, vaan kannattaa jatkaa elämistä vahingosta viisastuneena. Jos sopuun päästään, niin todennäköisesti miehesi ei vastaavassa tapauksessa enää olisi niin helposti eksynyt vieraaseen sänkyyn. Nyt et antanut hänelle mahdollisuuttakaan korjata asiaa, vaan valitsit liian hätiköidysti kalliin eron, jossa teidän molempien elämän taloudellinen pohja tuhottiin.

Lue lisää

tuohon 5%.n vähemmistöön,mutta olen kyllä muuten asiasta samoilla linjoilla.

Siis tilaisuuksia olisi ollut,mutta selvinpäin en petä ja tuskin edes juovuksissa,vaan sitä en tiedä,koska en juo,silti en tunnustaudu absoluutiksi.
Ei vaan ole milloinkaan ollut mitään tarvetta näin pehmeää päätä viinalla rasittaa,ja estojeni kanssa olen aina ollut sinut,mitä niitä sitten on ollutkin,ei ainakaan naisten suhteen,onneksi ja muuhan onkin niitä asioita,millä ei tarvi mieltään vaivata.???

Yleismies kirjoitti:

Olen aiemminkin tällä palstalla kertoillut sen, mitä eroa on uskollisella ja uskottomalla aviomiehellä. Uskoton aviomies juoksee naisten perässä panomielessä, mutta uskollinen aviomies käyttää vain hyväkseen kaikki tilaisuudet. Kunnolliselle aviomiehellesi tarjoutui siis poikkeuksellisen hyvä tilaisuus, jonka hän tietysti käytti hyväkseen. Uskon, että 95 % aviomiehistä olisi toiminut täsmälleen samoin, sillä ei miehinen kunnia salli perääntymistä näin hyvässä tilanteessa.

Kun tällainen tapahtuma tulee ilmi, niin silloin ihmisten ei kannattaisi tehdä hätiköidysti mitään suuria ratkaisuja, vaan täytyisi keskittää kaikki voimat lisävahinkojen välttämiseen. Alun shokkivaihekin saattaa kestää pari kuukautta, ja vasta sen jälkeen tapahtuma alkaa hahmottua oikein petetylle puolisolle. Muutaman ensimmäisen kuukauden aikana kannattaa ainoastaan pyrkiä yhdessä selvittämään se, mitä todellisuudessa on tapahtunut ja onko korjaamatonta vahinkoa tullut.

Jos perhesuhteet ovat olleet hyvät, on yhteisiä alaikäisiä lapsia, perheen talous on kunnossa ja muutenkin elämä on ollut kohdallaan, niin ei yhden lipsahduksen vuoksi kannata heti erota, vaan kannattaa jatkaa elämistä vahingosta viisastuneena. Jos sopuun päästään, niin todennäköisesti miehesi ei vastaavassa tapauksessa enää olisi niin helposti eksynyt vieraaseen sänkyyn. Nyt et antanut hänelle mahdollisuuttakaan korjata asiaa, vaan valitsit liian hätiköidysti kalliin eron, jossa teidän molempien elämän taloudellinen pohja tuhottiin.

Lue lisää

Jos ihmiset laskisivat kuinka kalliiksi sen yhden yön huvittelu saattaa tulla, niin he ehkä miettisivät syvemmin onko "se on kerrasta poikki sanon suoraan sen"- tyyli niinkään viisasta.

Täällä lukiessa on kuitenkin se "neuvo" että - "heitä ukko/akka ulos ja heti!" - se tavallisin, jos tältä kansantuomioistuimelta tulle kysymään. Mutta ihme ja kumma, tämän ketjun yhteydessä on se uskoton puoliso saanut yllättävän paljon ymmärrystä osakseen.

Oma mielipiteeni on ettei ns. syrjähyppy ja sen ilmituleminen ole välttämättä ollenkaan eron syy, mutta pysähdyspaikka se ehdottomasti kyllä on.

vio-letti kirjoitti:

Jos ihmiset laskisivat kuinka kalliiksi sen yhden yön huvittelu saattaa tulla, niin he ehkä miettisivät syvemmin onko "se on kerrasta poikki sanon suoraan sen"- tyyli niinkään viisasta.

Täällä lukiessa on kuitenkin se "neuvo" että - "heitä ukko/akka ulos ja heti!" - se tavallisin, jos tältä kansantuomioistuimelta tulle kysymään. Mutta ihme ja kumma, tämän ketjun yhteydessä on se uskoton puoliso saanut yllättävän paljon ymmärrystä osakseen.

Oma mielipiteeni on ettei ns. syrjähyppy ja sen ilmituleminen ole välttämättä ollenkaan eron syy, mutta pysähdyspaikka se ehdottomasti kyllä on.

Lue lisää

vaikka "petetty vaimo" on mitä ilmeisimmin provosoiva mies, joka haluaa kuulla erilaisia mielipiteitä.

vio-letti kirjoitti:

Jos ihmiset laskisivat kuinka kalliiksi sen yhden yön huvittelu saattaa tulla, niin he ehkä miettisivät syvemmin onko "se on kerrasta poikki sanon suoraan sen"- tyyli niinkään viisasta.

Täällä lukiessa on kuitenkin se "neuvo" että - "heitä ukko/akka ulos ja heti!" - se tavallisin, jos tältä kansantuomioistuimelta tulle kysymään. Mutta ihme ja kumma, tämän ketjun yhteydessä on se uskoton puoliso saanut yllättävän paljon ymmärrystä osakseen.

Oma mielipiteeni on ettei ns. syrjähyppy ja sen ilmituleminen ole välttämättä ollenkaan eron syy, mutta pysähdyspaikka se ehdottomasti kyllä on.

Lue lisää

todella.
Sen olen yhden kerran kokenut jo yli viisitoista vuotta sitten.

En ollut sentään pettävä osapuoli,mutta sen seurauksena käytiin vaimon kanssa perusteellinen ja rehellinen analysointi myös niistä kotikutoisista syistä,jotka edesauttoivat tilanteeseen ajautumista.

Itsekin olin onnellisen tietämätön vaimon perimmäisistä toiveista/tarpeista.Luulin kyllä tietäväni jo siihen ikään(yhdessä jo silloin 13-vuotta),mutta oman äidin usein käyttämä fraasi,luulo ei ole tiedon väärti,oli "unohtunut"ja siinä arjen pyörteissä(yrittäjänä),kuvittelin,että kotona on kaikki hyvin,kunhan vain teen seitemän päivää viikossa töitä ja hankin tarvittavaa vaurautta kodin ja irtaimen hankkimiseksi ja sen puolen kyllä kohtuu hyvin hoidinkin.

Eipä kai tarvi paljon enemmin kertoa,miksi asiat menivät lähes karille.

Usein olen palstalta lukenut,että syrjähypystä ei voi koskaan täysin 'toipua'.
Voin kyllä vannoa,että voi,ei tietysti kaikissa tapauksissa,mutta omassa liitossa se oli yksi niitä konkreettisia asioita,joka sai suhteeseen panostuksen molemmilta osapuolilta aivan uudelle tasolle ja itsestäänselvyyksiä ei enää ollut,vaan vieläkin huomioidaan toisemme ja tuodaan esiin tunteet,oli ne sitten hyviä tai pahoja ja otetaan ne "todesta".

Olen todella hyvilläni,ettei liitto siihen kaatunut.
Sekin jo tullut moneen kertaan aiemmin sanottua,että luottamus vaimoon on aivan ehdoton ja vaimon minuun.
Mustasukkaisia emme ole koskaan olleet,ei ennen,eikä myös jälkeen ko.tapauksen.

ps,tilanne olisi varmaan toinen,jos jommalla kummalla olisi alkoholi juhlimisen kyytipoikana,silloin saattaisi olla,että lojaalisuus ja tunnetila ei aina olisi tasapainossa,vaan saattaisi niitä lipsumisia tulla puoli vahingossakin.

emw34 kirjoitti:

todella.
Sen olen yhden kerran kokenut jo yli viisitoista vuotta sitten.

En ollut sentään pettävä osapuoli,mutta sen seurauksena käytiin vaimon kanssa perusteellinen ja rehellinen analysointi myös niistä kotikutoisista syistä,jotka edesauttoivat tilanteeseen ajautumista.

Itsekin olin onnellisen tietämätön vaimon perimmäisistä toiveista/tarpeista.Luulin kyllä tietäväni jo siihen ikään(yhdessä jo silloin 13-vuotta),mutta oman äidin usein käyttämä fraasi,luulo ei ole tiedon väärti,oli "unohtunut"ja siinä arjen pyörteissä(yrittäjänä),kuvittelin,että kotona on kaikki hyvin,kunhan vain teen seitemän päivää viikossa töitä ja hankin tarvittavaa vaurautta kodin ja irtaimen hankkimiseksi ja sen puolen kyllä kohtuu hyvin hoidinkin.

Eipä kai tarvi paljon enemmin kertoa,miksi asiat menivät lähes karille.

Usein olen palstalta lukenut,että syrjähypystä ei voi koskaan täysin 'toipua'.
Voin kyllä vannoa,että voi,ei tietysti kaikissa tapauksissa,mutta omassa liitossa se oli yksi niitä konkreettisia asioita,joka sai suhteeseen panostuksen molemmilta osapuolilta aivan uudelle tasolle ja itsestäänselvyyksiä ei enää ollut,vaan vieläkin huomioidaan toisemme ja tuodaan esiin tunteet,oli ne sitten hyviä tai pahoja ja otetaan ne "todesta".

Olen todella hyvilläni,ettei liitto siihen kaatunut.
Sekin jo tullut moneen kertaan aiemmin sanottua,että luottamus vaimoon on aivan ehdoton ja vaimon minuun.
Mustasukkaisia emme ole koskaan olleet,ei ennen,eikä myös jälkeen ko.tapauksen.

ps,tilanne olisi varmaan toinen,jos jommalla kummalla olisi alkoholi juhlimisen kyytipoikana,silloin saattaisi olla,että lojaalisuus ja tunnetila ei aina olisi tasapainossa,vaan saattaisi niitä lipsumisia tulla puoli vahingossakin.

Lue lisää

En tiedä oliko se niin sinun tapauksessasi, mutta olen lukenut siitä että monet miehet osoittavat rakkautensa juuri paljolla työnteolla ja perheelle rahaa tienaamalla. Sitten mies ihmettelee kun nainen yks'kaks' sanookin että "nyt se on loppu, sinä olet aina töissä ja minä tunnen itseni hyljätyksi". Mies on kuin ällikällä päähän lyöty, hänhän oli yrittänyt kaikkensa perheen hyväksi. Nainen taas halusi enemmän yhteistä aikaa ja huomiota.

Oli mieltälämmittävää lukea kertomuksesi. Toivon teille kaikkea hyvää jatkossakin. Ja tässä parielämässäkin pätee se toinen vanha sanonta; "Kun on oikein kiire, niin täytyy istahtaa kannon päähän vähäks' aikaa ja varrota, että se kiire menee ohi." Siinä istuessa voi antaa vaimolleen/miehelleen vaikka XXXL-halauksen ;)))))

vio-letti kirjoitti:

En tiedä oliko se niin sinun tapauksessasi, mutta olen lukenut siitä että monet miehet osoittavat rakkautensa juuri paljolla työnteolla ja perheelle rahaa tienaamalla. Sitten mies ihmettelee kun nainen yks'kaks' sanookin että "nyt se on loppu, sinä olet aina töissä ja minä tunnen itseni hyljätyksi". Mies on kuin ällikällä päähän lyöty, hänhän oli yrittänyt kaikkensa perheen hyväksi. Nainen taas halusi enemmän yhteistä aikaa ja huomiota.

Oli mieltälämmittävää lukea kertomuksesi. Toivon teille kaikkea hyvää jatkossakin. Ja tässä parielämässäkin pätee se toinen vanha sanonta; "Kun on oikein kiire, niin täytyy istahtaa kannon päähän vähäks' aikaa ja varrota, että se kiire menee ohi." Siinä istuessa voi antaa vaimolleen/miehelleen vaikka XXXL-halauksen ;)))))

Lue lisää

käytännössä meni,emme ehtineet edes riitelemään,vaan minun työ ja vaimo kolmen lapsen kanssa kotona.
Yksinäistä ja raskasta vaimolla pyörittää siinä pienessä ympyrässä kotia.
Sieltä ei niin vain lähdetä reisuun tapaamaan ystäviä,joten sehän on selvää,ettei sellaista kukaan jaksa.
Rakkaus on syventynyt vuosien vieriessä ja nykyisin olen päätoiminen eläkeläinen,ja työntekoa ansiomielessä teen vain harrastepohjalta,nii'in mikäs on ollessa.

Parasta aikaa vuosikymmeniin,täytyy sanoa.

Ja kiitos sanoistasi ja koko ketjusta erikseen.

Ensiksikin ja taas, minä vio-letti, - joka kirjoitin avauksen -, EN ole kertomuksen nainen.

Olin odottanut, että joku ottaisi esille tämän uskonnollisen puolen asiasta. Nyt olet sen tehnyt. Kiitos sinulle siitä.

1. Korinttolaiskirjeen kuvaus rakkaudesta on hyvin kaunis ja usein häissä luettu Raamatunkohta. Se kuvaa rakkautta, ei meitä ihmisiä. Me ihmiset voimme vain parhaamme mukaan yrittää ilmaista rakkautta suhteessamme toisiin ihmisiin.