Olisikohan nyt niin, että sijaisvanhemmat, jotka täällä palstalla ovat, ovat juuri niitä joilla on ääritapauksia hoidettavinaan? Tarkoitan, että todella vaikeita lapsia ja biovanhempia, jotka eivät pysty huolehtimaan jälkikasvustaan esim. huumeongelman takia.
Sitten ne biologiset vanhemmat, jotka täällä vierailevat, ovat taas fiksuimmasta päästä ja oikeudenmukaisuuden rajamailta, todella myös kaltoinkohdeltuja.
Arvaahan sen, että törmäyskurssilla ollaan. Sijaisvanhemmat näkevät lapsn kärsimyksen ja vanhempien välinpitämättömyyden. Biologiset vanhemmat näkevät myös lapsen kärsimyksen, turhan sellaisen. Puhutaan samoista asioista ihan eri kokemustaustaa vasten. Ei voi olla kovin rakentavaa, vai voisiko sittenkin?
Sitten ne biologiset vanhemmat, jotka täällä vierailevat, ovat taas fiksuimmasta päästä ja oikeudenmukaisuuden rajamailta, todella myös kaltoinkohdeltuja.
Arvaahan sen, että törmäyskurssilla ollaan. Sijaisvanhemmat näkevät lapsn kärsimyksen ja vanhempien välinpitämättömyyden. Biologiset vanhemmat näkevät myös lapsen kärsimyksen, turhan sellaisen. Puhutaan samoista asioista ihan eri kokemustaustaa vasten. Ei voi olla kovin rakentavaa, vai voisiko sittenkin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
juuri tätäkin peräänkuulutin omassa aloituksessani. mutta enilmeisesti saanut viestiäni oikein ilmituotua.
sillä takuuvarmasti koko tässä systeemissä on parantamisen varaa.
mutta eivät kaikki sijaisvanhemmat ole perseestä, niinkuin nuoriso sanoo.
jos eivät kaikki biotkaan ole klassisesti alempaa, rikollista sosiaalitaustaa.
avoin keskustelu kuitenkin vaatisi omasta panssarista ja omasta linnoituksesta luopumista. ja halua edes kurkata sen toisen puolelle. ja tunnustamaan, että kumpikin osapuoli puhuu totta. omasta kulmastaan katsoessaan.
ja asiaa päästäisiin kehittämään vastakun nämä näkökulmat voitaisiin edes kitisten yhdistää. ja yhdessä miettiä ratkaisuja.
lapsen parhaaksi. jopa sitä lasta itseään avoimesti kuullen. niin että aikuinen (kumpi tahansa: sijari >< bio) unohtaisi oman kantansa ja todella kuulisi lasta.
Olen tullut tähän samaan tulokseen kirvelevin mielin. Vaikka minä olen bioäiti, en ole sitä mieltä että huostaanotot useimmiten olisivat aiheettomia. Ei ollut aiheeton omallakaan kohdalla, vaikkei sitä ole aina ollut helppo myöntää.Liian moni lapsi elää vieläkin aivan käsittämättömän huonoissa oloissa.
Mutta minä en usko, että ne bioäidit jotka ovat pahasti huumekoukussa tai alkoholisteja tai jopa kodittomia (kuten muistaakseni sijaisisällä) kuluttavat aikaansa päivisin tietokoneella ja netissä. Luulen että täällä kirjoittelevat enimmäkseen ne bioäidit jotka ovat saaneet tai ovat saamassa oman elämänsä kuntoon, mutta joutuvat sitä todistelemaan esim sos.toimelle. Mikä onkin hyvä, sillä en usko että äidin tai isän oma sana on riittävä huostaanoton purulle.Mutta tämä todistelu on myös äärettömän turhauttavaa ja systeemiä vastaan on hankala taistella. Jopa sijaisvanhemmat täällä itse ovat kiukkuisia siitä kun eivät saa sossujaan kiinni vaikka olisi tarvetta, ei se sen helpompaa ole bioillekaan. Meitä ja meidän mielipiteitämme uskotaan vielä vähemmän, sekä sossun taholta että täällä netissä.
Minä olin hyvilläni kun löysin nämä keskustelut. Ajattelin, että muilta bioäideiltä kuulisin heidän tuntojaan ja voisimme jakaa kokemuksiamme niin etten enää tuntisi olevani yksin maailmassa tämän asian kanssa. Ja sijaisvanhempien palstasta olin ehkä vielä enemmän kiinostunut, olisin halunnut kysyä niin monta omaa mieltä askarruttanutta kysymystä ja oikeasti yrittää jutella asioista ilman katkeruuksia, syytöksiä tai muutakaan negatiivista. Olipa aika naiivi käsitys minulla:-)
Joskus täältä lukee mieltä lämmittävästi hyvästä yhteistyöstä ja oikeasta välittämisestä. Valitettavan harvoin.
Mutta kun näitäkin tapauksia on, että joutuu sosiaalityöntekijän kanssa törmäyskurssille ja sitten siinä aletaan tappelemaan. Jos sosiaalityöntekijällä ottaa joku asiakas päähän, niin kyllä hän voi tehdä mitä haluaa. Olen lukenut päätöksiä, joita ei voi todellakaan sanoa, että olisi normaali ihmisen kirjoittamia.
Sanomaasi en epäile yhtään. On niitä osunut omallekin kohdalle ihmeellisiä mielipiteitä ja käsittämättömiä asioita muuten. Kun meillä, niinkuin muillakin, yksi punainen lanka koko jutussa oli sossujen jatkuva vaihtuvuus niin monenlaisen kanssa tuli keskusteluja käytyä.
Meillä oli siinä asiassa onni matkassa että sijaisperheistä on tullut tutuksi vain yksi. Ettei tarvinnut lasta riepottaa ympäriinsä.
Oma mielipiteeni on että jos tätä systeemiä joskus aletaan parantamaan, olisi työ syytä aloittaa juuri sossuista. Hyviäkin, aidosti välittäviä ja myös puhelimella tavoitettavia on.
Jännä juttu muuten, yritin kerran ottaa yhteyttä silloisen kuntani johtavaan soskuun. Ei ollut millään mahdollista järjestää aikaa. Lopulta sanoin että asiani koskee adoptiota ja jollei aikaa löydy nyt, niin jääköön koko asia. Kummasti se aika löytyi, vieläpä samalle päivälle.