Olen koko kesän aika ajoin kirjoittanut pojan kuulumisia. Noin viikko sitten pojan tila romahti. Saturaatiot eivät enää pysyneet normaalilla tasolla vaan hälle joudutaan antamaan lisä happea 40-70% lisäksi kuume nousi pahimmillaan 38,5een. Lääkärit eivät enää suuria lupailleet. Poika kastettiin maanantaina sairaalassa ja olemme viikon äidin kanssa pelänneet milloin hän luovuttaa taistelun. Lääkärit ovat jo nostaneet kätensä pystyyn ja luovuttaneet sekä sanoneet suoraan että he eivät tiedä mikä poikaa vaivaa eivätkä hoitokeinoa. Viimeinen oljenkorsi on vielä HYKS johon kaikki tiedot ja hoitokertomukset ovat lähteneet. Siirtokin on mahdollinen jos pojan tila kohenee mutta tuskinpa. Minuutti minuutilta, tunti tunnilta ja päivä päivältä odotetaan ja pelätään milloin hän hengittää viimeisen kerran ja odotetaan pientä ihmettä että hän toipuisi siihen kuntoon missä oli vielä pari viikkoa sitten, jotta siirto olisi mahdollinen.
Poika hiipuu pois
Huolestunut isukki
144174
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Anteeksi pateettinen otsikko, mutta muutakaan en osaa sanoa. En voi edes kuvitella miltä oman lapsen kuolinkamppailu voi tuntua. Toivotan teille voimia ja jaksamista koko sydämeni pohjasta, ja toivon, toivon, toivon niin paljon, että käänne parempaan tulisi. Kunpa lapsenne saisi elää!
Täältä saat myös täyden tuen, todella pahalta tuntui myös minusta kun luin tuon tekstisi. En ole huomannut aikaisempia tekstejäsi, mutta todellakin toivon että poikasi saisi oikeaa ja sopivaa hoitoa ja saisi elää. On varmasti todella raastavaa seurata vierestä kun oma pieni viaton lapsi voi huonosti...iso halaus ja rutistus, oikein paljon voimia teidän perheelle!!!! Mä pidän peukkuja täällä ylhäällä ja toivon parasta.
teille.toivon parasta pojallenne.
Voimia teille.
Jaksamista ja parantavaa voimaa teille ja pikku pojallenne. Toivon sydämmen pohjasta että parantava hoitokeino löytyy ja poikanne toipuu terveeksi. Ihmeitä tapahtuu joka hetki.
Täydestä sydämmestäni myös toivon teille voimia!
Jaksamista,toivoa,rakkautta,uskoa..Näitä kaikkea teille sylikaupalla..
Toivottavasti kaikki kääntyy parempaan..
voin vain sanoa ja rukoilla pienen poikanne puolesta.
Voimia sinne!
Voimia ja rukouksia puolestanne, toivottavasti lapsenne selvii..
Poika ei jaksanut enää taistella vaan nukkui pois eilen illalla klo 21.00. Uni ei ole tullut silmään koko yönä. Avovaimo sentään nukahti hetki sitten. Paljon kysymyksiä jäi avoimeksi mikä poikaa lopulta vaivasi ja mihin hän menehtyi???? Jos lääkäritkään eivät tienneet niin kuka sitten. Epätietoisuus kalvaa rintaa ja sydän huutaa miksi!!! Jos jostain aikaisemmin otetusta kokeesta kuitenkin jotain selvisisi. Mutta se ei tuo häntä takaisin. Vaikka poissa on kivut, säryt ja hengitysvaikeudet niin kuitenkin. Lopultakin hän sai olla isän sylissä ilta yhdeltätoista ilman mitään letkuja tai antureita ja hän näytti rauhallisemmalta kuin koskaan.
Otan osaa suruunne. Voimia teille.
Tiedän todella miltä tuntuu. Poikamme jäi jumiin synnytyksessä ja kuoli myöhemmin. Tiedän surun ja murheen tunteen. Lohduttavia sanoja ei ole. Yrittäkää tukea toisianne. Ihmeitä toki tapahtuu, niin meillekin luvattiin. Eli kaiken piti olla kunnossa sitten tapahtui lopullinen romahdus. Mietityttää varmasti miten isovanhemmat ja sukulaiset kestävät ja miten kohtaavat teidät. Valmista "kaavaa" ei ole, mutta kertokaa tunteistanne mahdollisimman avoimesti. Jos haluatte lukea tarinamme niin se löytynee vielä synnytys-osastolta, ja se on kirjoitettu toukokuun alussa (muistaakseni 9.5) Lohdutuksen ajatuksia Teille kohtalotoverimme. Toivottavasti en ole liian synkeä, mutta kun lääketiede ei kykene kaikkeen, valitettavasti!
tämän haluan osoittaa sekä murtuneelle äidille ja myös vauvan isälle, että pois hiipuneen poikavauvan vanhemmille. en löydä sanoja, kuinka teitä lohduttaa.
LAPSEN LAULU ÄIDILLE JA ISÄLLE
Äiti, minun täytyy jatkaa.
Joku kutsuu kulkemaan.
Täytyy taittaa taival matkaa,
vaikken tietä tunnekaan.
Siellä missä toisiansa
aallot vievät tansseihin,
siellä, veden loiskinassa,
siellä olen minäkin.
Siellä, missä korkealla
siintää pilvi sulavin,
siellä, sinipilven alla,
siellä olen minäkin.
Isi, katso, kuinka kasvan !
Kuule, kuinka kohisen !
Minkä kasvoin viime vuonna,
tänään kasvan ohi sen.
Avara on taivaan syli.
Tuulen teitä purjehdin.
Pääsky lentää pääsi yli,
siinä olen minäkin.
Älä pelkää. Tulen kyllä.
Tulen kyllä takaisin.
Iltatuulen hyväilyssä:
siinä olen minäkin.
toivon teille voimia, ja toivon sitä ihan kaikille lapsensa menettäneille vanhemmille.
Ensin suuri osanotto teille!!!!!
Meillä kuoli poika neljä vuotta sitten, yhdeksän päivän ikäisenä. Hänen keuhkot eivät "kääntyneet"
aikuismallin verenkiertoon vai jäivät sikiö verenkierrolle (näin maallikon sanoin kerrottuna).
Tämä oli näitä "yksi monesta tuhannesta"- tapaus, mistään ei selvinnyt syytä, mistä tämä johtui.
Tuli NIIN surullinen olo, kun luin nämä ja nuo kaikki aikaisemmat kertomukset.
Suuresti pistää vihaksi nämä Porissa tapahtuneet, eihän YHDESSÄ sairaalassa voi, saa tapahtua noin paljon ja samankaltaisia tapauksia!
Olisiko syytä jo virkamiesten puuttua asiaan ja tutkia missä on vikaa!!!