Olen aivan kauhea jännittäjä. Nytkin, ensimmäisenä kouluaamuna, mahassani kourii ja on pakko käydä vessassa vähän väliä. Reppu on tarkistettava aika ajoin; tulihan kaikki tarpeellinen varmasti pakattua. Sydän tykyttää ja huomaan huokailevani syvään koko ajan.
Onko kohtalotovereita?
Aloitan sosiaalialan opinnot, joten ihan senkin takia pitäisi päästä tästä jännityksestä. Miten voin olla sosiaalinen, kun sosiaaliset tilanteet saavat minut näin pakokauhun valtaan?!
Onko hyviä neuvoja?
Hoen itselleni koko ajan, ettei ole mitään jännitettävää, ei mitään pelättävää. Kaikesta kyllä selviää. Mikään ei voi olla niin ylivoimaisen kauheaa, etteikö sitä selviytyisi. Mutta silti, vaikka saisinkin itseni hetkellisesti rauhoitetuksi, ääneni tuntuu salpautuvan kun nimeni mainitan ja minun on sanottava jotain. Edes ksinkertainen "täällä" ei tunnu tulevan suustani ulos... Kauheaa.
Kärsin ongelmastani. Auttakaa!
Onko kohtalotovereita?
Aloitan sosiaalialan opinnot, joten ihan senkin takia pitäisi päästä tästä jännityksestä. Miten voin olla sosiaalinen, kun sosiaaliset tilanteet saavat minut näin pakokauhun valtaan?!
Onko hyviä neuvoja?
Hoen itselleni koko ajan, ettei ole mitään jännitettävää, ei mitään pelättävää. Kaikesta kyllä selviää. Mikään ei voi olla niin ylivoimaisen kauheaa, etteikö sitä selviytyisi. Mutta silti, vaikka saisinkin itseni hetkellisesti rauhoitetuksi, ääneni tuntuu salpautuvan kun nimeni mainitan ja minun on sanottava jotain. Edes ksinkertainen "täällä" ei tunnu tulevan suustani ulos... Kauheaa.
Kärsin ongelmastani. Auttakaa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla on täysin sama ongelma. Olen käynyt esiintymistaidon kursseilla ja puhunut tuntikausia sujuvasti luokan edessä monelle kymmenelle ihmiselle. Silti uusi tilanne ja uudet ihmiset jännittää AINA! Se on kumma juttu. No, tänään iltapäivällä on jo rentoutuneempi olo;)
kuulostaa pahalta ja itsekin tiedän minkälaista jännittäjän elämä saattaa olla, mut olen lähes varma et suurimmasta jännityksestä pääset vielä eroon. itsekin olen aikamoinen jännittäjä, juuri kuvailemallasi tavalla, mut vähitellen jännitys on kaikonnut, vaikka vieläkin vatsassa lentelee perhosia, jos pitää esim. esiintyä suurelle joukolle..! ja sama murhe, sosiaalialalla minäkin ja ekaa päivää tänään koulus! Usko tai älä, siel on muitakin jännittäjiä kuin sinä! :) tsempataan, niin kyl se siitä.
Olen itsekin samanlainen jännittäjä...minua kiinnostaisi kovasti sosionomin opinnot..kohtalotovereita helsingistä???