Aina kun lähden ulko-ovesta ilman koiraa(joo yleensä käytän pääovea, joskus takaovea, vain harvoin ikkunaa), se makaa ovella ja luo kulmiensa alta hyvin hypnoottisen katseen. Tämä katse saa ensiksikin itseni tuntemaan kamalaksi roistoksi, kun pystyn sillä tavalla hylkäämään eläinparan vankeuteen sisälle. Kun sitten olen poissa yli minuutin, katse alkaa kummitella mielessä; palaa pian takaisin, palaa pian takaisin. Ja sitä jatkuu kunnes huomaan palaavani takaisin.
Koiramme osaa hypnotisoida muutenkin. Kun työpäivän jälkeen istun sohvalle väsyneenä, koira tulee taas lähistölle, luo hypnoottisen katseen ja zup, huomaan pian käveleväni koiran kanssa ulkona. Vaikka juuri äsken lysähdin sohvalle. Todella outoa. Joskus havaitsen laittavani koiralle ruoan ennen itseäni, vaikka aluksi sanoinkin koiralle; ihmiset syövät ennen koiria.
Odotankin pelolla päivää, tai oikeastaan yötä, jolloin huomaan herääväni koiran pedistä kuunnellen koiran tyytyväistä tuhinaa sängystä.
Onko tilanteeni toivoton??
Koiramme osaa hypnotisoida muutenkin. Kun työpäivän jälkeen istun sohvalle väsyneenä, koira tulee taas lähistölle, luo hypnoottisen katseen ja zup, huomaan pian käveleväni koiran kanssa ulkona. Vaikka juuri äsken lysähdin sohvalle. Todella outoa. Joskus havaitsen laittavani koiralle ruoan ennen itseäni, vaikka aluksi sanoinkin koiralle; ihmiset syövät ennen koiria.
Odotankin pelolla päivää, tai oikeastaan yötä, jolloin huomaan herääväni koiran pedistä kuunnellen koiran tyytyväistä tuhinaa sängystä.
Onko tilanteeni toivoton??
Vastaukset 22
Vanhimmat
mutta onneksi et ole ainoa.
Varo, ettei ukkosi tule mustasukkaiseksi.
Miehet ovat kuin pikkulapsia, kun koira tulee taloon mies muuttuu epäileväksi.
Meillä kävi näin, kun otin koiranpennun aikoinaan.
Isukki tuumasi vähän ajan päästä, että taitaa kohta joutua itse nukkumaan sohvalle.:D
Täällä vähän sama juttu...
Mieheni sanoikin että ostaa ittelleen kaulapannan ja hihnan ja pukeutuu koko turkikseen, näin sais kulma enemmän huomiota ;)
Ja kun toisesta koirasta haaveilen, niin mieheni keksii syitä miksi toista koiraa ei missään nimessä voi ottaa... =)
Tuo mies on helposti hoidettavissa: Seuraavan kerran kun rupeat sitä toista koiraa haikailemaan, niin ilmaiset asian vaan niin, että voi voi minua naisparkaa kun on syli niin tyhjä ja hoivan tarvetta on kovasti. Mitenkäs se on kun äitiys päivä päivältä enemmän askarruttaa? - voisiko tämmöseen tuskaan mitään helpostusta järjestää? Muutaman viikon päästä miehesi on ihan kypsä koiranpennulle ;) ...
täällä tilanne on vielä pahempi. vanhus osaa lukea ajatuksia. eli se tietää jos olen menossa jonnekkin muualle kuin töihin, siis töihin menon ilman sitä se hyväksyy. koska tietää että jos ei ole töitä, niin sitten ei ole ruokaa ja autourheilua. mutta jos yritän karata vaikkapa salille ilman sitä, niin auta armias sitä koston määrää. olen aikonut kääriä pääni ympärille alumiinifoliota ettei se pystyisi lukea ajatuksiani=) suosittelen sinua myös koittaan tätä alumiinifolio juttua
on enimmäkseen siellä omien korvien välissä.:)
Ei ne koirat arvaile eikä lue ajatuksia...
kun itse alkaa tarpeeksi kuvitella, niin alkaa viimein uskoa itsekin niihin kuvitelmiin.
Suosittelen alumiinifolion sijasta psykiatria.
sattunut kuulemaan sanaa TOSIKKO?
Sulla ei taida olla koiraa, tai sitten et tarkkaile koiraasi tarpeeksi. Kyllä minä olen myös huomannut ihan outoja asioita koirissa joita ne eivät mitenkään voi tietää muuten kuin vaistoamalla ajatuksen.
Joo-o, voihan se olla niin. Mutta aika usein, koirat huomaavat hyvin tarkaan, esim. minkä takin isäntä laittaa kun menee töihin. Tai vaikka mitkä kengät, minkä hatun tms.. Sitten kun vaihdatkin takin vaikka tuulipuvun takkiin, on koira heti sitä mieltä että ehei, nyt et ole töihin menossa, mä tuun mukaan :D on se niin hassua miten tarkasti ne kaiken huomoivat :P
Joo-o, voihan se olla niin. Mutta aika usein, koirat huomaavat hyvin tarkaan, esim. minkä takin isäntä laittaa kun menee töihin. Tai vaikka mitkä kengät, minkä hatun tms.. Sitten kun vaihdatkin takin vaikka tuulipuvun takkiin, on koira heti sitä mieltä että ehei, nyt et ole töihin menossa, mä tuun mukaan :D on se niin hassua miten tarkasti ne kaiken huomoivat :P
tilanne on vakava, mutta toivoa on vielä. Kehottaisin kokeilemaan muidenkin suosittelemaa foliotötteröä. Itse olen kokenut sen hyväksi. Myöskin ruostumattomasta teräksestä valmistettu kattila ajaa samaa asiaa ja on varmasti kestävämpi, joskin ehkä epämukavampi ja painavampi kuin alumiinifoliopäähine.
Kokeilin kumpaakin. Ja ainakin ihmiset tulivat kyselemään, mitä ihmettä varten päässäni moisia oli. Eli he eivät siis pystyneet lukemaan ajatuksistani, miksi niitä pidin!! HYVIN PELITTIVÄT! Yeehhaaaa!!
Viimeksi juuri päivää ennen maalle lähtöä, puhuimme eukon kanssa siitä sinne menosta. Koira oli puoli vuorokautta aivan sekaisin. Ja mm. tämä toistuu joka ainoa kerta.
Että kyllä ne kyvyt koiralla on todelliset.
Tuli ihan hyvälle tuulelle, kun luki tuota :) Näin nämä rakkaat ystävät meitä pitävät pauloissaan.
Kuka voi noita suklaasilmiä vastustaa... Koira on kyllä juoni eläin, pää sylissä ja säälittävä katse suoraan ruskosilmillä vetoaa aina minuun. Päälle vielä pieni vispaus hännällä ;o) ah, kun mä rakastan sua
huomaan usein tekeväni aivan jotain muuta, kuin sitä mitä piti, ja se muu on koirien kanssa puuhailua.
Ajatukset ne osaavat lukea mennen tullen jos niitä kiinnostaa.
Esim. Tintti meillä saa minut heräämään vaikka keskellä yötä koskettamatta minua. Se siis tuijottaa.
Lihaa paistaessani olen telepaattisen stereolähetyksen keskipisteessä. Lähetys on voimakas ja sisältää yksinkertaisen viestin: "Koirat tarvitsevat lihaa" ... ja kas huomaan, että fifit istuvat molemmin puolin isot lähettimet suunnattuina minuun. Tottakai niille on annettava maistiaiset, koska koirat tarvitsevat lihaa ... "Koirat tarvitsevat lisää lihaa ... ja lisää ... ja lisää ...".
Jostakin syystä valmistan usein kasvisruokia, vaikka muistan kauppasta ostaneeni lihaa. Taidan olla hajamielinen.
Joskus maailmalla kulkiessa tulee heittäneeksi ajatuksen kotia kohti ja pohtineeksi, jotta onkohan niillä pikku fifeillä siellä tarpeeksi mielenkiintoista tehtävää. Ja vot kun kotioven avaa, niin sakuvauva juoksee vastaan ja huutaa: "Katto mamma, ookko huomannu, että sun tyynyn sisällä on höyneniä, muttei sitä tipua!"
Eka tyynyn jälkeen ne saattavat sitten optimisteina tutkia sen seuraavankin; "Tuon sisältä ei tipua löytynyt, mutta tämän sisällä se varmaan jo on.."
sitten tietäisit mitä meidän koirulit ja se muuten kulkee perintönä linjassani, luulevat sieltä sohvan sisältä löytävänsä, muuta kuin aina vaan samanväristä täytettä.
kertoa ...
Tämän olisit hetken kuluttua keksinyt itse ;) ...
Kun siihen soffaan on jo sukupolvien ajan merkitty hajukielellä, että "Etsi tästä!" niin olisihan se luonnotonta, jos eivät koirulit etsisi.
en muuten olisi keksinyt. Ratkaisu oli nokkani alla, mutta kun jo äitini aikanaan sanoi, että meidän tyttärellä ei ole hoksnokaa räkätorvi vaan.
voihan foliokääreet ja ruostumattomat kattilat... :) :) :)
Kiitos, näin makeasti en ole nauranut pitkään aikaan :)
Jos sanonta "nauru pidentää ikää" pitää paikkansa pidensitte meikän elinaikaa ainaskin viikolla!
;)