kuinka suuri osa esikoislestadiolaisista edustaa Raamatun vastaista "vain me" -harhaoppia? Eli uskovat vain esikoislestadiolaisuuden olevan ainoan oikean uskon. Ja kuinka suuri osa esikoislestadiolaisista on Raamatun mukaisella linjalla, että Jeesus on kuollut jokaisen syntisen puolesta ja pelastettuja on ympäri maailmaa eri kirkkokunnissa. Sydämenusko ratkaisee.
Vanhoillislestadiolaisuuden virallinen oppi on Raamatun vastainen "vain me" -harhaoppi. Kuinka suuri osa el-joukosta siis vaeltaa samassa harhassa vanhoillisten kanssa - pitäen omaa joukkoaan ainoana oikeana?
Vanhoillislestadiolaisuuden virallinen oppi on Raamatun vastainen "vain me" -harhaoppi. Kuinka suuri osa el-joukosta siis vaeltaa samassa harhassa vanhoillisten kanssa - pitäen omaa joukkoaan ainoana oikeana?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Rosentteja ei kukaan tiedä.
Kuitenkaan virallisessa opetuksessa ei perälautaa juuri avata.
Jos avataan, se tehdään ehkä sanoilla: Joka uskoo, niinkuin raamattu opettaa, niin pelastuu.
Tämäkin jättää mahdollisuuden spekulaatioon, mitä raamattu itse asiassa opettaa.
Henkilökohtaisella sydämen uskolla ja suun tunnustuksella.
Miten kuka meistä voisikaan vastatakaan kaikiien muiden puolesta näin kollektiiviseen kysymykseen jonkun henkilön, taikka kenties tuhansien henkilöiden puolesta.
Lopulta tämä on perimältään seurakunta- identiteettiin liittyvä kysymys.
Kaikilla on se usko, niin uskon, että vain Jeesus Kristus voi syntisen pelastaa, ei kuuluminen johonkin yhteisöön taikka yhdistykseen kirkon sisällä, taikka sen ulkopuolella.
Room. 10:8 Mutta mitä se sanoo? "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; ...
... se on se *uskon* sana, jota me saarnaamme.
Room. 10:9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, ...
... niin sinä pelastut;
--------------------------------------------
Room. 10:10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
-------------------------------------------
Room. 10:11 Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään."
Room. 10:12 Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.
Room. 10:13 Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu."
Room. 10:14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
Room. 10:15 Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!"
Room. 10:16 Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?"
--------------------------------------------
Room. 10:17 Usko tulee siis kuulemisesta,
... mutta ...
... *kuuleminen* ...
... Kristuksen ...
... *sanan* ...
.. kautta.
--------------------------------------------
Vain me on yksi lahkon tuntomerkki, ja tällaisia seurakuntia löytyy paljon kaikista seurakunnista, myös ei Kristinopin suunnista.
Lahkolaisuus on raamatun mukaan Saatanan työtä.
Kysyt Esikoisista kuinka suuri osa siellä edustaa ajattelua, vain me. Uskon että valta osa, ainakin saarnoissa tämän lauseen kuulee jatkuvasti.
Tässä on varmasti yksi todellinen parannuksen paikka kaikille ryhmille jotka ovat ainoita oikeita. On silti kokonaan eri asia ketkä ovat oikeassa ja ketä vähemmän oikeassa.
"Uskon että valta osa,..."
(uskoo niin, kun Esa -luulee- heidän uskovan)
Luulojahan tämä maailma on täynnä. Kun ei tiedetä niin täytetään sitten pää luuloilla.
Identiteettiin liittyy kyllä monenlaisia säännöksiä ja ajatusmalleja. Aivan samoin, kuten muillakin uskonsuunilla esiintyy.
Päällimmäisenä on kuitenkin USKO siitä, että myöskin Jeesukseen uskovat lestadiolaiset pääsevät taivaaseen heikkouksistaan huolimatta.
Armosta ilman omia ansioita. Yksin Kristuksen tähden.
Eihän seurakunnan identiteetissä sinänsä mitään pahaa ole, ellei se tule Jumalan sanaa vastaan.
Jos ihminen kokee opetuksen vääräksi, ja kokee seurakuntaidentiteetin itselleen vahingolliseksi, niin hän etsii itselleen paremman yhteisön sitten. Näinhän moni ex-esikoislestadiolainen on menetellyt. Jumalan siunausta me toivotamme heille. Toivottavasti pääsemme kaikki illaksi kotiin.
Käsittämätöntä. Miksiköhän usein lestadiolaisten keskuudessa puhutaan, että joku etsii parempaa?
1. Eikö pitäisi joukolla tutkia, onko parempaa olemassa?
2. Jos parempaa on, eikö sitä pitäisi hankkia?
3. Miksi tyytyä toiseksi tai kolmanneksi parempaan?
Identiteetin tarkaa vaaliminen kertoo turvallisuuden tarpeesta. "Näin on aina ollut".
Moni kokee olonsa turvallisena, kun on aina niin, kun aina on ollutkin. Totuus on myöskin se että harvempi es.lessu tuntee Raamattua tarkemmin. Tosin tämä laiminlyöty asia on monen kohdalla korjaantumassa.
Muutosvastarinta lienee meille kaikille jollakin tasolla tuttu asia. Onhan se niin vaikeata muuttaa ajallisiakin tapojaan ja tottumuksiaan.
Parisuhteen kiemuroissa tämä tulee kiusallisen hyvin esiin.
Paras minulle olisi että minä valmistaisin vaimolleni ruuat ja muutoinkin palvelisin häntä.
Olen tästä täysin tietoinenkin. Mutta joku
"ötökkä" siellä vaan kangertaa sisikunnassani vastaan.
Vaimo on tehnyt hyvät ja maukkaat ruuat aina ennenkin, ja minä odotan valmista pöytään.
Ja tämä on se huonompi vaihtoehto minun kannaltani, ja myös vaimoni kannalta.
Tulee välillä mieleen että minut pitäisi pistää turkin hihaan, ja siittää kokonmaan uusiksi, että jokin muuttuisi tässä asiassa.
Mitä jos haetaan parempaa?
Ei kai parempaa voi olla kuin puhdas Jumalan sana. Miksi sen hakemisesta syyllistää muita?
Tässä joitakin aikoja sitten juuri tämä joukko suoritti nimenhuudon kannatuksestaan. Heitä oli joitakin satoja, mutta suuri osa oli harhaan johdettuja jotka poistattivat nimensä listoista.Tämä joukko kulkee vailla johdattajaa sopivien tuulien mukaan kääntyy suunta.
Mitähän nyt mahdoit tarkoittaa. Siis niitä, jotka uskovat vain-me oppiin????
Mitään tällaista ei ole ollut, ja joukkomme on yksi ja yhteinen.
Pahansuopa kirjoittaja viitannee kirjelmään jossa yhdistysjohdolle kerättiin niiden nimet, jotka haluavat liikkeemme pysyvän tunnustukseltaan edelleen evankelis- luterilaisena, jota se on ollut historiansa alusta asti.
Monista pelotteluista ja painostuksesta huolimatta nimiä tuli reilun 1600
kappaletta. Se on merkittävä määrä noin 10000 henkilöä käsittävässä yhteisössä.