Sijaisvanhemmuudesta

ja auttamisenhalun, mutta oletko aivan varma jaksamisestasi jos itselläsi on neljä alle 10-vuotiasta?
Huomiotahan hekin tarvitsevat vielä paljon ja sijoitettu lapsi tulee taatusti vaatimaan paljon aikaa ja sellaisia menoja ja tapaamisia joita et vielä tässä vaiheessa osaa kuvitella.

Haluatko vanhempaa sijoitettua kuin biologiset lapsesi, yleensähän pyritään sijoittamaan perheen pienimmäksi.

En halua pelotella, olen sijaisäiti itsekin ja meillä on kaksi biologista lasta ja kaksi sijoitettua, aivan pienenä vaippaikäisenä sellaisena, ja voimavaroja se vaatii.

Nyt jo helpottaa kun lapset ovat kasvaneet, mutta edelleen teemme "enemmän" töitä ja kaikenlaisia tapaamisia, psykologeja ym on sijoitettujen kanssa.

Omien biolapsien mustasukkaisuuteen tulokkaista on myös syytä varautua.

On aivan perhe kohtaista, kuka jaksaa mitenkä paljon. Meidän perheeseemme kuuluu kuusi alle 10 vuotiasta ja kolme murkkua. Osa bioja ja osa sijoitettuja.
Sen vain sanon, että helppoa ei ole kyllä ollut, koska lapsilla on ollut moninaisia ongelmia. Vaikka tiedostimme, että lapsilla on ongelmia, niin silti niiden rankkuus yllätti. Olen täysipäiväinen äiti ja mieheni on myös paljon sitoutunut lapsiin ja joutunut työstään joustamaan (ja on halunnutkin kyllä olla mukana tässä).Ilman valtavaa sitoutumista ei tästä tulisi mitään. On terapioita ja hammaslääkäreitä, harrastuksia jne.
Itse kuitenkin olemme tyytyväisiä elämäämme, vaikkakin rahastakin aina ahdistaa, kun mm. lapsissa on niin samankokoisia, että paljon ei vaatteitakaan pysty kierrättelemään.
Tällaisella porukalla on kuitenkin osattava välillä myös asettua ammattimaiselle kannalle ja ottaa tämä osittain työnä, josta otamme mieheni kanssa kahdestaan vapaata. Paljon on vaatinut myös kodin ja arjen organisointia, että homma pyörii.
Valtava rikkaus tämä on näille kaikille lapsillekin. Lapset oppivat toimimaan erilaisten ihmisten kanssa ja aina on leikkikaveria ja seuraa. Kaikki saavat kuitenkin yksilöllistä huomiota myös meiltä vanhemmilta, sillä järjestämme sitä heille aivan tietoisesti ja yksinkin saa olla aina kun haluaa.
Haluammekin antaa näille lapsille sen mitä kaikki muutkin saisivat, joten emme tingi kun lapsista on kyse.

Olemme iloisen helpottuneita, että teitä uusia perheitä tulee. Tämä sijaisvanhemmuus on myös paras elämän koulu. Jos otatte tämän juuri tuollaisena koulutuksena avoimin mielin, että jokaisesta päivästä oppii aina jotain uutta, niin varmasti jaksatte. Muistakaa myös pitää huolta omista vapaistanne ja että saatte apua tarvittaessa.

Ps. Meidän aloittaessa yksi kauemmin sijaisvanhempana toiminut antoi minulle hyvän ohjeen, jota silloin en osannut arvostaa, mutta nyt ymmärrän sen tarkoituksen.
-"Sitten kun pystyt välillä nauramaan sellaisille asioille, jotka sinua yleensä ärsyttävät ja pystyt huokaisemaan ja istumaan alas oli tapahtunut mitä tahansa, niin olet oppinut sen tärkeimmän".

En ensin yhtään ymmärtänyt mitä hän tällä tarkoitti. Miten minä voisin nauraa, jos minua ärsyttää tai miten voisin istua alas, jos joku on vaikka särkenyt jotain.
Nyt kun olen hakannut riittävästi päätäni seinään, niin ymmärrän, että lapset joille ei useinkaan ole voinut tulla mitään käsitystä siitä miten kuuluu elää, voivat olla niin ärsyttäviä... että siihen väsyy. -jos ei opi istumaan ja nauramaan :)
Ärsyttävyyshän tulee siitä, että olemme oppineet miten kuuluu toimia ja biolapsille kun opetat asian niin pian hän sen oppii ja oivaltaa, mutta sijoitetulla se usein vie kauan, kauan...
Mutta onko tuo ihmekään. Esim. biolapsellehan opetit jo taapero ikäisenä kuinka tärkeää on pestä kädet, kun pylly on pyyhitty. Jos sijaislapsi on päässyt vaikka 6 vuoden ikään, ettei häneltä ole pyllyä pyyhitty, niin miten lapsi voisi edes tietää, että sen jälkeen pestään kädet.
Ensin on opetettava, että pylly pyyhitään ja kuinka se tehdään. Mietipä montako vuotta, lapsellasi on vienyt oppia pyllyn pyyhkiminen? käsien pesu?

No taisin taas poiketa aiheesta, mutta kirjoittelen tänne niin harvoin, et sitten tuutin täydeltä :#

Nyt täytyy kuitenkin lähteä opettamaan sitä miten ne iltapesut taas tehtiinkään.

Kirjoittelehan sitten tänne, et mitenkä lähti menemään kun lapsia tuli, niin höykkyytän lisää...

Oletteko miettinyt, jos koittaisitte tukilapsilla.
Näikisitte mitä se on kun vieraita lapsia tulee, jotka tarvitsevat erityistä tukea.
Näkisitte samalla myös miten teidän biologiset lapset suhtautuvat.
Tukitoimin tulleet lapset eivät ole välttämättä niin tarvitsevia kuin sijoitetut, mutta saisitte esimakua.

Minä jos saisin päättää, en ottaisi sijoitettuja ennenkuin omani olisi yli 13-vuotiaita.
Nämä lapset ovat niin tarvitsevia, että siinä pakosta jää oma biologinen lapsi vähemmälle.
On tehty tutkimusta siitä, miten biologiset lapset ovat kärsineet sijoituksissa, vaikkakin ovat tykänneetkin "sisaruksista".
Ei riitä, että antaa aikaa lapselle vaan aikaa pitää löytyä hänen biologiselle suvulleen,terapioihin, palavereihin ym ym ym.
Ja ne on kaikki pois omilta lapsilta.
Meillä on muutama sijoitettu. Meillä ei ole aikaa hoitaa omaa sosiaalista kanssakäymistä oman suvun kanssa, koska kaikki aika menee, että sijoitetut saavat tavata äitiään, isiään, isovanhempiaan, kummejaan , tätiään .
Kannattaa miettiä, mistä on valmis luopumaan näiden lasten takia

Eli mikäli nyt päätyisin sijaisvanhemmuuteen, niin voinko valita haluamani lapsen.

En nyt puhu mistään shirley templen valinnasta, vaan sattumalta tunnen ja tiedän lapsen, jolle voisin kodin tarjota. Lapsi siis asuu tällä hetkellä lastenkodissa ja sattumalta vielä tulee olevaan varmasti vaikeasti sijoitettava lapsi.

Jotenkin tuntuisi luonnolliselta kyetä tarjoamaan tuntemalleen lapselle koti. Toki tiedän äitinä ettei sitä omiakaan lapsiaan ole voinut valita, vaan on ollut otettava sitä mitä tuleman on ollut (herra siunaa, on sattunut aivan täyspäiset vielä). Olen tätä asiaa nyt pohtinut pitkään ja hartaasti kaikilta puolilta, enkä tule hullua hurskaammaksi. Meillä olisi puitteet tarjota hyvä (jos nyt niin voi sanoa) koti lapselle, omat ovat maailmalle jo lähteneet, mutta kuitenkin perin itsekkäänä ihmisenä mietin sitä, etten ehkä kuitenkaan olisi valmis ottamaan ketä tahansa. Ymmärtänette mitä tarkoitan. Eli ellen tätä kyseistä lasta tuntisi ja hänen tarvettaan rakastavasta kodista, en todennäköisesti edes harkitsisi tätä vaihtoehtoa.

Tuntuu vaan vaikealta lähteä esittämään tätä asiaa päättäville osapuolille siten, että he ymmärtäisivät minut oikein.