Olen lukenut näitä tällä palstalla olevia juttuja ja todennut sen, että miten toiset äidit, jotka onnistuvat imettämään hyvin lapsensa jakelevat neuvoja kuinka kaikki sujuu hyvin kunhan vaan jaksat jatkaa jne. jne.
Kaikilla äideillä ei imettäminen yksinkertaisesti onnistu! Moni haluaisi imettää, mutta ei voi syystä tai toisesta. Kyse ei ole omasta mukavuuden halusta. En ole törmännyt yhteenkään äitiin, joka olisi omasta mukavuuden halusta lopettanut imettämisen. Päin vastoin, imettämisen ylistäminen ajaa korviketta antavat äidit tunnon tuskiin, koska sehän on luonnotonta ja lapsi ei voi voida tällöin hyvin!
Pullo ruokinta on nykyään mahdollista ja tarjolla on hyvälaatuisia korvikkeita! Miksi se tekisi äidistä huonomman äidin, jos joutuu käyttämään pulloa? Pulloruokinta ei ole helppoa! Joutuu putsaamaan pullot, keittämään ne ja tutit, ostamaan kaupasta korviketta, lämmittämään maitoa sopivan lämpöiseksi, kuljettamaan painavaa laukkua matkassa koko ajan... Ei se ole helppoa ja mukavaa! Se vasta vaivalloista onkin!
Ihmetyttää sekin, miksi lääkärit haukkuvat korviketta antavia äitejä. Eihän siinä ole mitään järkeä! Sitten samanen lääkäri voi parin viikon päästä tehdä diagnoosin, että et pystykään imettämään eikä edes anteeksi pyyntöä tule vaikka muistaa haukkuneensa edellisellä tapaamisella äidin pataluhaksi!
Toivon, että seuraavaksi kun joku täällä kyselee neuvoa imettämiseen, te täydelliseen imettämiseen pystyneet äidit, otatte myös huomioon sen, että kaikki siihe ei pysty! Vaikka se kuinka luonnonmukaista ja hienosti järjestettyä hommaa onkin, niin älkää pilkatko ja vähätelkö niitä, jotka eivät pysty imettämään!
Kaikilla äideillä ei imettäminen yksinkertaisesti onnistu! Moni haluaisi imettää, mutta ei voi syystä tai toisesta. Kyse ei ole omasta mukavuuden halusta. En ole törmännyt yhteenkään äitiin, joka olisi omasta mukavuuden halusta lopettanut imettämisen. Päin vastoin, imettämisen ylistäminen ajaa korviketta antavat äidit tunnon tuskiin, koska sehän on luonnotonta ja lapsi ei voi voida tällöin hyvin!
Pullo ruokinta on nykyään mahdollista ja tarjolla on hyvälaatuisia korvikkeita! Miksi se tekisi äidistä huonomman äidin, jos joutuu käyttämään pulloa? Pulloruokinta ei ole helppoa! Joutuu putsaamaan pullot, keittämään ne ja tutit, ostamaan kaupasta korviketta, lämmittämään maitoa sopivan lämpöiseksi, kuljettamaan painavaa laukkua matkassa koko ajan... Ei se ole helppoa ja mukavaa! Se vasta vaivalloista onkin!
Ihmetyttää sekin, miksi lääkärit haukkuvat korviketta antavia äitejä. Eihän siinä ole mitään järkeä! Sitten samanen lääkäri voi parin viikon päästä tehdä diagnoosin, että et pystykään imettämään eikä edes anteeksi pyyntöä tule vaikka muistaa haukkuneensa edellisellä tapaamisella äidin pataluhaksi!
Toivon, että seuraavaksi kun joku täällä kyselee neuvoa imettämiseen, te täydelliseen imettämiseen pystyneet äidit, otatte myös huomioon sen, että kaikki siihe ei pysty! Vaikka se kuinka luonnonmukaista ja hienosti järjestettyä hommaa onkin, niin älkää pilkatko ja vähätelkö niitä, jotka eivät pysty imettämään!
Vastaukset 44
Vanhimmat
äitejä, jotka ovat täysin oman mukavuutensa tähden lopettaneet imettämisen. On varmasti niitäkin ketkä eivät pysty.
Tiedän äitejä, jotka ovat lopettaneet imetyksen mm. siksi, että pulloruokinnan voi hoitaa joku muukin (yleensä isä, lapsenhoitaja): äidin riippuvuus lapsesta vähenee. Tiedän myös äitejä, jotka ovat lopettaneet imetyksen, koska ovat kokeneet sen vastenmieliseksi ja luonnottomaksi - mitä se ei ole! Ja tiedän äitejä, jotka eivät kertakaikkiaan ole viitsineet yrittää.
Mielestäni äideillä, jotka oikeasti eivät voi imettää (heitäkin on!) ei ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä; jos jalka on poikki, ei voi kävellä, sen nyt ymmärtää jokainen. Kun imetys ei onnistu, siirrytään toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon: pulloruokintaan ja mahd. korvikkeisiin. Riittää, että äiti tekee parhaansa.
Se vain sapettaa, että halutaan äideiksi, muttei sitten ollakaan valmiita uhrautumaan yhtään. Vrt. alussa mainitsemani tapaukset.
Jos ei onnistu niin ei onnistu - eihän siitä ihminen huonommaksi tule.
Mutta kun se äidinmaito ja imetys on pienelle vauvalle ehdottomasti kaiken parasta. Sitä on tutkittu paljonkin. Äidinmaito mm. suojaa vauvaa tartuntataudeilta ja allergioilta. Ja imetys on helppoa, hygieenista, ilmaista, luonnollista ja vaikka mitä positiivista. Siksi sitä tulee kehuttua ja mainostettua.
Ja varsinkin kun on joskus vierestä seurannut joiden "tuhraamista" imetyksen kanssa. "Vikahan" on lähes aina ollut äidin omissa asenteissa. (Huom. En sano että aina näin olisi!) Jotkut äidit ovat niin herkkänahkaisia ja itseensä käpertyneitä, että ei yhtään ihmettele, että heillä on suuria ongelmia sekä imetyksen että lapsen kanssa. Ja varmasti myös jatkossa.
Yleensäkin monessa muussakin kohtaa on unohdettu se, että äititys on maailman luonnollisin asia - ei mikään lääketieteellinen juttu, jonka kanssa tarvitaan erilaisia temppuja. Minä uskon vakaasti siihen, että jos äiti pitää raskauttaan, synnytystään ja äitiyttään normaaliin ihmiselämään kuuluvana onnellisena asia, niin säästytään monelta ongelmalta.
Raskaus ja synnytys on yksi naisen elämään liittyvistä asioista: siinä missä on kuukautiset, vaihdevuodet tai vaikka ovulaatio. Nykyään lapsenhoitoa ylikorostetaan liikaa: synnytyksen pitäis mennä täydellisesti, lapsella pitäis olla ties mitä kasvatusta... tuosta imetyksestä, itse imetän suurimmaksi osaksi ja myös käytän pulloa, koska tuo tyttö syö nykyään yhtä paljon kuin armeija miehiä. Jos imetys ei onnistu - mun parhaalla kaverilla ja siskolla ei onnistunut - niin pullo on yhtä hyvä. Korvikekin on hyvälaatuista ja puhdasta.
Äitiys ei johdu imetyksestä, tiedän monta lasta jotka ovat eläneet korvikkeilla ja ne on yhtä terveitä kuin rintamaidolla eläneet. Ei mun elämään ainakaan vaikuttaisi se olisiko mun äiti imettänyt tai ei imettänyt. Riippuen tietysti syystä.
mitään syyllistämistä niitä kohtaan, jotka eivät pysty imettämään. Taitaa olla ihan heidän omia kuvitelmiaan, että joku siitä syyllistäisi. Tunnen kyllä monia, jotka eivät imetä ihan omasta mukavuudenhalustaan, pelkäävät tissien rupsahtavan tai jotain muuta. Itsekin muuten lopetin imettämisen omasta mukavuudenhalustani. Lapset tosin olivat silloin 7 ja 9 kuukauden ikäisiä, eli ei ihan pieniä, mutta hampaita oli jo ikävästi.
Tunnen myös paljon äitejä, jotka pystyisivät imettämään, mutta eivät sitä itse usko. Monet tuntuvat kuvittelevan, että maito on loppu, jos lapsi itkee tissillä tai jos lapsi tihentää syöntivälejä tai jos se ei muuten ole tyytyväinen tissillä. Annetaan korviketta ja siinähän se oma maito vähenee. Mutta jos imetys onnistuukin sitten toisen tai kolmannen lapsen kohdalla ihan hyvin, niin olisi sitä maitoa todennäköisesti tullut ensimmäisellekin.
Jos joku kysyy neuvoa imetykseen, niin niitä neuvoja tulee. Ja ne on samoja neuvoja, joita neuvolat jakelee ja jotka oikeesti toimii. Jos ei halua kuulla neuvoja, ei niitä kannata kysyäkään. Lähes jokaisella on ollut imettämisen kanssa jotain ongelmia jossain vaiheessa, joten "täydellinen imettäjäkään" ei olisi sellainen, jos olisi luovuttanut heti ensiongelman synnyttyä.
Ei neuvojen antaminen tosiaan ole mitään syyllistämistä! Useinhan juuri tiheän imun kaudet tai tissillä itkeminen saavat jotkut luovuttamaan - ja jos silloin joku sanoo, että imetä vaan sitkeästi, niin ei se mitään syyllistämistä kyllä ole :)
Mä olen, sorry vaan, oikeesti sitä mieltä, että oikeanlaisella opastuksella LÄHES KAIKKI pystyvät imettämään vaikka miten kauan. Kaikilla se ei oo helppoa, eikä ongelmatonta varmaan kellään. Mutta mahdollista se on. Tätä on tutkittukin ja vain pari prosenttia naisista on sellasia, et maitoa ei oikeesti tule. Miksi siis vain suurin osa lopettaa imetyksen alkuunsa...? (vain muistaakseni parikyt prossaa äideistä täysimettää edes nelikuiseksi)
Kyllä mä ymmärrän, että imetyksestä luopuminen on varmasti raskasta ja että monet haluais imettää, vaikka eivät tunne siihen kykenevänsä. Mut en silti haluais, et täällä keskustelupalstoilla olis niin paljon (kuin nyt) niitä, jotka isoon ääneen julistaa joka välissä, et "kaikilla sitä maitoa ei vaan tule" ja "joskus se maidontulo vaan loppuu yhtäkkiä" ...ja saa tuoreet äidit kuvittelemaan, et niin se varmaan sitten on.
Mun oma imetystaipaleeni on ollut mutkia täynnä, mut niin vaan imetän vieläkin ja aion imettää vielä pitkään.
En voi muuta kuin nauraa tuota juttuasi!
"Mut en silti haluais, et täällä keskustelupalstoilla olis niin paljon (kuin nyt) niitä, jotka isoon ääneen julistaa joka välissä, et "kaikilla sitä maitoa ei vaan tule" ja "joskus se maidontulo vaan loppuu yhtäkkiä" ...ja saa tuoreet äidit kuvittelemaan, et niin se varmaan sitten on."
Kas kun sellainen vaihtoehto on olemassa, että se maidon tulo vaan kertakaikkiaan päättyy vaikka istuisi tissi lapsen suussa 24 h/vrk. Katsos kun todellakin on sellaisia naisia, jotka eivät pysty imettämään syystä tai toisesta! Tätä asennetta en voi ymmärtää niissä naisissa, joilla itsellä on "täydellisiä" imetyksiä vain kokemuksenaan, että kyllä se on kaikilla mahdollista kunhan vain jaksaa jatkaa ongelmista huolimatta.
Pointtini alkuperäisessä kirjoituksessa ei ole selkeästikään tullut ilmi tarpeeksi hyvin! Se oli siinä viimeisessä kappaleessa: Kun te naiset, joilla on täydellisiä imetyksiä takananne, annatte täällä neuvoja niin ottakaa ihan oikeasti se huomioon, että kaikki eivät todellakaan pysty imettämään vaikka kuinka antaisi hyviä neuvoja.
Monesti ne neuvot (jos ovat tyyliin kyllä se siitä, jaksa vaan, kyllä kaikki naiset pystyvät imettämään...blaa blaa blaa) aiheuttavat itkua ja hammasten kiristystä äideissä, jotka ihan oikeasti eivät pysty imettämään! Enkä voi ymmärtää tätä korvikkeen vastaista asennetta täällä. Jos homma ei luista, niin pullo kehiin.
Ja alan epäillä pikkuhiljaa tätä äidinmaidon allergioita suojaavaa vaikutusta. Oma äitini imetti siskoani 0,5 vuotta, veljeäni 2,5 vuotta ja minua 3kk. Velipoika on saanut pisimpään tissiä ja kaikki mahdolliset allergiat. Minä olen saanut lyhimmän aikaa, eikä ole mitään allergiaa! Milläs te tämän selitätte, oi imetyksen ylistäjät?
Itselläni on kolme lasta, ja ketään en ole pystynyt imettämää edes kahta kuukautta, sekin aika osittain korviketta pullosta. Maitoa ei vai ole tullut riittävästi, lopulta se vähäinenkin hiipui.
En ole tuntenut itseäni huonoksi äidiksi ja lapsetkin ovat olleet tosi terveitä, joskus pikku flunssia. Ei allergioita, eikä muita, vain yksi korvatulehdus.
Lisäksi luin joskus tutkimuksen koliikista. Moni koliikkivauva huutaakin vain sen takia että pelkää jäävänsä nälkään. Äiti vain yrittää ja yrittää imettää, vaik maitoa ei tuu riittävästi. Vauva oppii pian jo pelkäämään tätä nälkään jääntiä, et huutaa itsensä väsyksiin jo ennen syöntiä, eikä sitten edes jaksa syödä. Ja jos jaksaakin imeä, maitoa ei tuu tarpeeksi ja taas huutaa jne...
Parempi tarttua korvikkeisiin, ku huudattaa pienokaistaan. Varsinkin kun korvikkeista ei oo mitään haittaa vauvalle.
ja imetinkin 6,5 kk, kunnes tuttavani neuvoi antamaan pullosta korviketta että lapsi nukkuisi paremmin. Vauveli heräsi normaalisti 3-4 kertaa yöllä syömään, joten se oli tosi raskasta aikaa kun omat yöunet jäi tosi vähiin. Lapsi kasvoi hirveetä vauhtia ja konttasikin jo 5 kuukauden iässä, joten energian tarve lisääntyi, eikä rintamaito enään yksinkertaisesti riittänyt pojalle. Valitin neuvolassa väsymystäni ja siellä neuvottiin vain jatkamaan imetystä. Onneksi päätin olla välittämättä neuvoista ja opetin lasta imemään pullosta, ja näin jälkeen päin ajatellen minun olisi pitänyt antaa korviketta aikaisemmin, vaikka vain öisin, koska niin väsyneenä mitä minä olin, niin vauvan hoito oli tuskaa! Eikä omaa aikaa ollut juuri ollenkaan ja se ahdisti tosi paljon. Raskausaikana odotin imetystä, ja nautin myös imetys ajasta, mutta korvike on paljon täyttävämpää ravintoa niin isolle lapselle mitä poikani oli. Minun tapauksessa imettämisen lopettamisessa ei ollut kyse pelkästään omasta mukavuudesta vaan en yksinkertaisesti olisi jaksanut enään, eikä se olisi ollut pojan kannaltakaan enään hyväksi. Minusta jokaisen äidin kannattaisi yrittää imetystä,jos se ei jostain syystä onnistu niin sitten se ei vaan onnistu! Mutta olen myös tavannut äitejä jotka eivät vaan viitsi imettää, koska eivät halua olla riippuvaisia vauvoistaan, ja seurauksena vauva laitetaan hoitoon ja äiti lähtee radalle...
Kuulostaa niin tutulta nuo neuvolan ohjeet! Mitäs äidillä on väliä kunhan vain lapsi saa tissiä!? Näinpä juuri.
Minulla itselläni on ollut suuri poika syntymästään saakka. Imettämiseni loppui maidon loppumisen vuoksi silloin kun poika oli n. 6vkoa vanha. Tällöin tapahtui myös sellainen homma, että poikani teki hirveän kasvupyrähdyksen. Korviketta kului 1,5 litraa helpostikin päivän aikana eikä se tullut puklautuksina takaisin päin. No neuvolan tädin "hieno" vinkki oli, että määrää täytyy vähentää ja syöttövälejä pidentää, kun poika kasvaa niin hurjaa vauhtia... Eli olisi pitänyt huudattaa poikaani nälässä! Näin hienoja neuvoja neuvolan tädit antavat!
En aina ihan ymmärrä, että mitä neuvolan tädeillä liikkuu päässä? Vai liikkuuko mitään?! Niin typeriä neuvoja heiltä välillä saa. Kaikkien pitäisi tehdä niinkuin he sanovat, jos poikkeaa ohjeista niin saa haukut päällensä. Onneksi en enää ole ottanut itseeni heidän sanomisiaan vaan tehnyt niin kuin parhaaksi katson.
Se on karu tosiasia, jonka niin monet ovat huomanneet, että korvike pitää lapsen tyytyväisempänä pidempään kuin tissimaito. Jos lapsi valvottaa yöt läpeensä ja elää pelkällä rintamaidolla, niin miksi ei voisi oman jaksamisen takia antaa illalla/yöllä korviketta, jotta saisi itse nukuttua? Tällöin jaksaisi lapsen kanssa päivällä paljon paremmin. Mutta ei, kun imettäminen on niin täydellistä ja vain parasta lapselle, niin ei edes neuvola voi opastaa keinoja virkeämpään elämään. Siinä sitten valvotaan ja valvotaan ja valvotaan...
Tiedän, että rintamaito olisi lapselle mitä mainiointa ravintoa. Mutta en yhtään hyljeksi korvikettakaan, toisten imettäjien pitäisi vain muistaa se, että neuvoja jakaessa pitäisi myöskin roheasti vihjaista korvikkeen käytöstä jos tilanne siltä näyttää. Ei se lapsen terveys siitä vaarannu, jos saa pullosta ruokaa. Eikä pullo äiti kaikesta syyllistämisestä huolimatta ole yhtään sen huonompi kuin imettävä!
Annettais jos riittäis,
Teille lapsianne rakastaville äideille joilla maito ei riitä! Voihan se olla että jonkun teorian mukaan maito ei voi olla riittämättä, mutta lieneekö ihan koko totuus. Itse kuuluun kuivakkaan sukuun, jossa äidit jo kolmannessa polvessa ovat rakastaneet lapsiaan ja imettäneet sen minkä lähtee... jos lähtee. Lapsista osa on syntynyt keskosena, laskettuna päivänä ja reilusti yliaikaisena ja niin vain on ollut kaikilla sama lopputulos että ei ole maito riittänyt 6 kk:n ikään saakka. Ja jokainen äiti on yrittänyt sen ajan oppien mukaan ja varmasti eri tavoin, mutta lopputulos on sama. Joku väittäisi ettei asiassa ole mitään geneettistä, mutta itseäni ainakin lohduttaa se, että jos maito ei riitä, annan lisäruokaa mieluummin kuin pidän nälässä!
Niimpa,
mietityttaa juuri tama syyllistaminen. Miksi aitiytta mitataan yleensa kahdella asialla: mita kivuliaampi synnytys ja/tai mita fanaattisempi imettaja - sita parempi aiti.
Olisikohan tassa taustalla vahan protestanttista: "vain karsimyksella saa kirkkaimman kruunun" - ajattelua.
Aidinmaidon vastikkeella kasvaa varmasti aivan hyvia ja terveita lapsia joilla on aivan yhta vahva side aitiinsa/vanhempiinsa kuin imetetyillakin.
Uskaltaisinko vaittaa etta side isaan vahvistuu nopeammin/paremmin pulloruokituilla lapsilla kun isan on helpompi ottaa osaa syottamiseen? (joo, tiedan etta myos imettavat aidit voivat lypsaa ja isa voi sitten pullotella lapsen kanssa)
Vai eiko kasva? Pitaisiko tama kysymys siirtaa Adoptio-keskusteluun ja alkaa siella inttamaan etta ei-imetetyt lapset ovat sairaampia jatkossa ja eivat pysty luomaan yhta vahvaa tunnesidetta aitiinsa kuin rintaruokitut lapset? Miksi imetysterroristit eivat saarnaa imetysevankeliumia adoptioperheille ja manaile sairaita lapsia ja oppimishairioita?
Lopetetaan toinen toistemme painostaminen ja annetaan lastemme syoda sita mika juuri siina aiti lapsi-suhteessa toimii parhaiten, oli se vastike tai rintamaito. Nautitaan lapsistamme, oli ne biologisia, adoptoituja, pulloruokittuja tai rintaruokittuja.
" Every beautiful child is loved and every loved child is beautiful"
Musta kysymys ei oo lainkaan siitä, että tässä nyt ketään syyllistettäisiin turhaan! Musta on ihan hassua, että imettämisen eduista ei sais puhua ja neuvoja jaella siksi, ettei kenellekään tulis paha mieli.
Sehän on vähän kuin kiellettäis hammaslääkäreitä kehottamasta ihmisiä pesemään hampaitaan, ettei niille tuu paha mieli joilla on reikiä tai jotka ei vaan ehdi / jaksa / osaa / voi pestä hampaitaan...
Kyllä jos nainen haluaa imettää ja on tehny parhaansa sen eteen, se syyllistäminen on ihan kuviteltua. Ja mun mielestä niitä saa vähän syyllistääkin, jotka ei parhaansa yritä... Missä muka on keskusteluketju, jossa sanotaan kaikkia "korvikeäitejä" huonoiksi ja epäkelvoiksi?
Paljon isompi ongelma on musta se, että edes neuvolassa ei aina uskalleta puhua imettämisestä, ettei vaan kukaan sen lopettanu tuntis oloaan huonoksi. Mun terveydenhoitajani jopa myönsi tämän, kun ihmettelin, miksei imettämisestä kysellä / neuvoja anneta automaattisesti enempää. "Niin moni ei halua imettää"
Ja tää "kyllä korvikkeella kasvaa ihan hyviä ihmisiä". No totta kai kasvaa! Mutta kun on ihan kiistatonta, että imetys on lapselle terveellisempi vaihtoehto monessa mielessä - miksei sitä saisi kehua ja sen edistämisessä neuvoa ihan reippaasti, myös keskustelupalstoilla. Ihan samaan tapaan kuin muitakin terveitä elämäntapoja edistetään - tuomitsematta mutta äänekkäästi!
No kyllä sitä syylistämistä löytyy! Ei välttämättä täältä palstalta (vaikka sitäkin kyllä löytyy!) Alkuperäisessä viestissäni oli eräs lääkäri kertomus, joka sattuu olemaan aivan totta! Ja typerintä oli tilanteessa vielä se, että kyseessä oli miespuoleinen lääkäri.
En jaksa, anteeksi vaan, uskoa tuota, että imetys on kiistattomasti parempaa kuin pulloruokinta. Niin monella lähipiirissä on sattunut näin, että lapsi joka on saanut pisimpään tissiä, on kaikista allergisin. Kun taas lapsi, joka on saanut vain vähän tissiä, on kaikista tervein! Näitä "sattumuksia" kun tulee tiuhaan eteen, niin hieman rupeaa mietityttämään....
Toki lapsen pitäisi saada äidinmaitoa, onhan se kaikista luonnonmukaisinta. Mutta ei voida mielestäni edelleenkään osoittaa kiistattomasti sen terveyttä edistäviä ominaisuuksia.
Ja alkuperäinen pointtini oli se, että kun annatte niitä neuvoja, niin ottakaa se tosiasia huomioon, että kaikilla se maito ei yksinkertaisesti riitä vaikka tekisi mitä temppuja!
Siksi en voi hyväksyä pelkiksi neuvoiksi täällä palstalla niin monta kertaa nähtyjä neuvoja tyyliin "Kyllä se siitä kunhan vaan jaksat yrittää!" tai "Kaikilla niitä ongelmia on, se vaan kuuluu asiaan!" ja "Kyllä sitä maitoa tulee riittävästi kunhan vaan imetät tiuhempaa tahtia!".
Pitäisi myöskin kannustaa siihen, että lapsi voi hyvin eikä vain sitä, että äidin kruunu kirkastuu vaikka ongelmia olisi kuinka ja paljon. Jos lapsen kehitys uhkaa pysähtyä tai äidin mieliala muuttuu huonommaksi, niin onko tällöin imettäminen sen arvoista? Mielestäni ei. Pulloruokittu lapsi saa läheisyyttä ja rakkautta yhtäpaljon kuin rintaruokittu.
Enkä voi käsittää sitä asiaa, mikä niin monella imettäjällä on käsityksenä, että kun lapsi saa vain pullosta ruokaa, äiti ei olisi niin sidoksissa lapseensa. Miten niin ei olisi? Ei se pelkkä imettäminen sido lapseen. Vai onko tämä vain niiden naisten katkeraa pajatusta, jotka joutuvat roikkumaan lapsessa väkisin kiinni kun eivät voi syyllistämisen pelossa vaikka lypsää maitoa pulloon ja lähteä kävelylle yksin?!
Pulloruokitut lapset saavat mielestäni nopeammin luotua suhteen myös isään, kun hänkin pääsee osallistumaan useammassa asiassa lapsen hoitoon.
pohdintaa ja perusteltuja mielipiteitä. Hieno!!
Näin pitäisi olla, että mietitään miten meidän perhe voi hyvin. Miten ja millä lapsi kasvaa ja kehittyy - mikä on lapsen etu. Aina se ei ole imetys.
Allergioiden ja imetyksen yhteys ei ihan kyllä mene niin, että _kaikki imetetyt selviävät ilman allergiaa ja _kaikki korvikeruokitut tulevat allergisiksi...
Poikkeuksia on paljon, mutta on tilastollisesti aivan selvää, että imetys ehkäisee MM. allergioita sekä erilaisia infektioita jne. Siis allergioiden todennäköisyys vähenee huomattavasti imetyksen avulla.
Näitä tutkimuksia löytyy paljon. Ehkei yhtä paljon kuin mutu-fiilistelyjä, mutta paljon kuitenkin...
että kun äiti yrittää ja TIETÄÄ TEHNEENSÄ PARHAANSA niin se riittää! Minä imetin ekaa lastani ilman korviketta ja imetän parhaillaan toista. Minusta alkuhankaluuksien jälkeen helppoa ja mukavaa, mitä nyt välillä saa istua imettämässä "koko päivän". MUTTA en ole sen parempi äitinä kuin ns korvikeäiti (hirveä sana), joka on tehnyt kaikkensa = niin paljon kuin rahkeet riittää = yksilöllistä! Ja jokainen imetyksen edut tietävä täyspäinen äiti kyllä yrittää. Minulle ei kuulu pätkän vertaa toisten imettämiset, eikä sen pitäisi muitakaan kaivella! Ei kilpailla tällaisilla ihme asioilla, vaan nautitaan omista kultavauvoista :) Vuodet vierii niin nopeasti!
Imetin pitkään mutta ei se meinaa, että ongelmia ei olisi ollut. Oli perinteiset nännihaavaumat, tuntien imetyssessiot ja myös rinnan vieromiset yms. Ihan turha luulla, että pitkään imettävät imettävät vain siksi, että heille se sattumalta on niin helppoa. Eiköhän se työstä käy välillä kaikilla, niin luonnollista kuin onkin. Imetyksen hyvien puolien vuoksi halusin kuitenkin jatkaa, ja siinä oli varmaan neuvoistakin hyötyä. Miksi muuten Ruotsissa täysimetetään paljon kauemmin kuin Suomessa? Ovatko ne ruotsittarien tissit jotenkin ihan erilaiset kuin meidän? Tuskin. Kyllä se usein - vaikkakaan ei aina - on ihan halusta tai kulttuurista kiinni. Monet lopettavat täällä varmasti ihan tiedonpuutteenkin takia, kun eivät tiedä, mikä on normaalia ja mikä ei ja miten pulmista pääsee.
Varmasti imettäminen käy työstä niilläkin naisilla, joilla se on ns. helppoa. Mutta kun täällä ja joka puolella neuvotaan vain imettämään ja jaksamaan ongelmista huolimatta vaikka maitoa ei tulisikaan tarpeeksi. Niin tuttuja kommentteja ovat nämä: "Maitoa tulee tarpeeksi kunhan vaan imetät tiuhempaa tahtia!" No siinä sitten imetettiin tiuhempaa tahtia, kaksi tuntia tissillä, yksi nukkumassa, kaksi tuntia tissillä, yksi nukkumassa... Mitäs äidin terveydellä ja jaksamisella on väliä, pääasia vain, että lapsi syö pelkästään rintamaitoa!?!
Pointtini olikin alkuperäisessä kirjoituksessani se, että te, jotka neuvotte, ottakaa huomioon se, että kaikilla se maito ei todellakaan riitä! Tällaisissa tilanteissa en ymmärrä näitä neuvoja, joita saa, että jaksa vaan tai kaikilla niitä ongelmia on! Miksi kukaan ei voi toista tällaisissa tilanteissa rohkaista tarttumaan korvikkeeseen? Siksikö, että imettäminen on niin luonnollista ja kaikista parasta lapselle? Entä äidille? Jos äidin jaksaminen loppuu, niin sekö on sitten vauvalle hyväksi kunhan vain saa tissiä?! Mielestäni ei, koska jos äiti voi huonosti niin vauva voi huonosti.
Ja kerrohan minulle ne imettämisen hyvät puolet, kun minusta tuntuu, että ne hyvät puolet saa myöskin pulloruokittu lapsi. En ole pystynyt huomaamaan itse imettämisen esim. allergioita suojaavia vaikutuksia. En ole huomannut että pulloruokittu lapsi saisi vähemmän läheisyyttä kuin rintaruokittu. En ole myöskään huomannut hampaiden kanssa minkäänlaisia ongelmia vaikka olisikin kummalla tavalla tahansa ruokittu lapsi. En ole myöskään huomannut, että pulloruokittu lapsi olisi lihavampi kuin rintaruokittu lapsi. Eli mitä ne imettämisen niin loistavan hyvät puolet ovat, jotta sitä pitäisi jatkaa vaikka oma jaksaminen olisi täysin lopussa?!?
Siis, johan on vauhkon kuulosta tekstiä!
Kukin imettäköön tai olkoon imettämättä ja se siitä.
Ite imetin kahta ekaa vain muutaman kuukauden ja kolmatta lähes kolme vuotta. Kahdella ekalla ei juurikaan vaivoja, mutta viimeisellä jatkuvaa korvatulehduskierrettä. Silti ei käynyt mielessäkään lopettaa imetystä...
Miten niin vauhkon kuulosta tekstiä? Pohdin omasta näkökulmastani tätä imetys/korvike asiaa, ja pyysin saada perusteluja edellisen kirjoittajan väitteelle, että imettämisessä on niin paljon hyviä puolia. Itse kun en niitä voi kiistattomasti todistaa mitenkään päin. En voi todistaa sitä, että imettäminen olisi jokaisessa tilanteessa lapsen ja äidin edun mukaista, enkä sitä, että korvikkeen antaminenkaan sitä olisi.
Mutta en myöskään voi hyväksyä sitä, että nykypäivänä vielä aiheutetaan äidille stressiä ja unettomia öitä ajamalla hänet ns. pakkoimetykseen, koska "kaikki sitä vaativat". Toisilla äideillä ei maito riitä, ja tällöin olisi mielestäni kaikkien edun mukaista opastaa äidille korvikkeen käyttö aiheuttamatta suotta mitään alemmuuden tunnetta siitä.
Ja taas sinunkin kirjoituksestasi huomaa sen, että pisimpään tissiä saanut on myös saanut eniten terveydellisiä ongelmia. Onko näin?! Itseäni suunnattomasti ihmetyttää nämä väitteet, joihin nojataan kuin peruskallioon, imettämisen allergioita ja muita sairauksia vastaan suojaavien ominaisuuksien puolesta. En ole yhtään sellaista tutkimusta nähnyt, etteikö niissä olisi moittimisen varaa. Ja oman lähipiirini tapaukset vain vahvistavat kriittistä suhtautumista näihin suoritettuihin tutkimuksiin.
En tiedä sitten ollaanko me jotenkin kummallista sakkia verrattuna tutkimusryhmään. Mutta kun imetetyt lapset tuntuvat vaan saavan niin helposti meidän lähipiirissä kaikki mahdolliset sairaudet ja vaivat, niin kyllä rupeaa kummasti nuo tutkimustulokset ihmetyttämään.
nuorimmaiseni on ehdottomasti sairastellut eniten.En kuitenkaan usko, että se johtuu imetyksestä. Eiköhän nuo vanhemmat sisarukset tuoneet kaikki pöpöt tullessaan, jotka tarttuivat vauvaan. Oli miten oli...Pääasia, että me molemmat nautimme siitä!
Joopa joo. Tässäkään keskustelussa vauhkoimpia eivät tosiaan ole imetysintoilijat vaan jotkut ihan muut. Ei voi kun ihmetellä miksi? Mitä se sua haittaa, jos muut kokevat imetyksen palkitsevaksi asiaksi ja löytävät siitä hyviäkin puolia?
Sanoohan sen maalaisjärkikin, että nisäkkään lapsi on imetettäväksi tarkoitettu. Allergisia yms. lapsia on kaikin tavoin ruokituissa, mutta tutkimuksissa otanta on kuitenkin tuhansia lapsia. Enpä ole vielä kuullut tutkimuksesta, jossa imetys jotenkin haitalliseksi tai pulloa huonommaksi olisi todettu.
Vaikka omallakin imetystaipaleella oli kurjiakin hetkiä, monet rakkaimmista muistoista kuitenkin liittyvät yhteisiin ruokailuhetkiin
Siis oliko tuo edellinen mulle? En missään tapauksessa ole imetystä vastaan. Johan sen osoittaa lähes kolmen vuoden imetyskin ja sanoinhan, että kumpainenkin nautimme siitä. En vain tajua mitä varten täytyy miettiä toisten imettämistä tai imettämättä jättämisiä. Tarjottakoon tukea sitä tarvitseville, mutta muut jätettäköön rauhaan. Kukin tyylillään!
Itselläsi taitaa olla jonkin sortin vimma vihata eriäviä mielipiteitä. Sitä vartenhan tämä palsta on, että mielipiteet vaihtuvat ja keskustelua syntyy! Vai lasketko minun vauhkoamiseksi sen, että olen täällä käynyt vastaamassa jätettyihin kommentteihin? Tietenkin käyn, koska se on mielestäni "velvollisuus", koska käynnistin tämän keskustelun.
Kaikilla on näköjään mennyt ohitse alkuperäinen pointtini asiaan. Siis se, että te jotka olette imettäneet, ottakaa huomioon neuvoissanne se, että toisilla voi maito loppua kesken kaiken ja tällöin olisi myöskin neuvoissanne kerrottava se, että korvikkeiden käyttö ON SALLITTUA!
Eikä imetyksen epäonnistuminen ole ottanut oman tunnon päälle lainkaan (paria lääkärin kommenttia lukuunottamatta), koska lapseni ovat tälläkin hetkellä mitä hienoimpia ja terveimpiä lapsia mitä tiedän. Meillä on esimerkiksi paljon vähemmän flunssia ja vatsatauteja kuin sisareni perheessä vaikka lapsemme ovat samalla tavalla päivähoidossa. Ja sisareni on täysimettänyt lapsensa puolivuotiaaksi ja sen jälkeen vielä jatkanut siihen saakka kun on vanhempainvapaa loppunut. Itsellä imetyssessiot loppuivat lasten ollessa kuusi viikkoisia. Meillä lapsilla ei myöskään ole mitään allergioita, toisin kuin sisareni lapsilla, joilta löytyy eläinpöly-, maito-, vilja- ja homeallergiaa.
Eikä minua haittaa vaikka toinen imettäisi lapsensa kolme vuotiaaksi, onnea vaan valitsemalleen tielle. Mutta minua ihmetyttää suunnattomasti se, että kukaan ei voi neuvoa korvikkeen käyttöä toiselle! Miksi ei voi? Nykypäivänä kun korvikkeet ovat laadultaan todella hyviä, toisin kuin silloin kun itse olin vauva iässä!
Kyllä nisäkkään lapset ovat todellakin tarkoitettu imetettäväksi, mutta oletko itse siitä tietoinen, että eläimien joukossakin on paljon emoja, joiden imettäminen epäonnistuu? Tai pahimmillaan nämä emot hylkäävät pentunsa? Ja miten pentujen silloin käy? Ne tietenkin kuolevat! Onneksi meillä ihmisillä on olemassa tuttipullot ja korvikkeet, ei tarvitse lastansa nälkään näännyttää.
Ja se ruokintahetki, on se sitten pullosta tai rinnasta, on kaikille varmasti se keidas keskellä arkista aherrusta. Itse en ole koskaan käyttänyt ruokaa lohduttamiseen! Sitä varten on muut konstit. "Ota vähän jugurttia, jos on kerran noin paha mieli..." EI EI EI! Ruoka ei ole lohdutusta varten, enkä koskaan ole ymmärtänyt näitä ihmisiä, jotka jo vauva-aikana lykkäävät maitoa lapsen suuhun, jos selkeästi huomaa lapsen olevan vain lohdutuksen tarpeessa.
Ja mitä tulee vieraisiin kansoihin ja imetysaikoihin, niin me suomalaiset ollaan huippuimettäjiä, jos esimerkiksi verrataan ranskattariin. He kun valitsevat jo synnytyslaitoksella imettämättömyyden ja saavat jopa lääkityksen, joka estää maidon nousemisen rintoihin.
Ja mitä näihin tutkimuksiin tulee, niin kannattaa tutustua niihin tarkemmin ennenkuin uskoo sinisilmäisesti kaiken. En ole missään vaiheessa väittänytkään, että imettäminen on pahasta. Sehän on mitä mainioin tapa saada vauvalle ruokaa. Mutta näiden tehtyjen tutkimusten perusteella en itse voi KIISTATTOMASTI myöntää niitä kaikkia väitettyjä etuja todeksi! Näitä monessa tutkimuksessa esiintuotuja väitettyjä etuja ovat nämä mainitsemani allergiaasuojaavat vaikutukset sekä eri sairauksia vastaan saatava suojavaikutus. Omat kokemukset kun ovat todellakin toisenlaiset.
Eikä mielestäni mielipiteeni alkuperäiseen asiaani ole mitenkään jyrkkä. Pyydän vain, että otatte neuvoissanne muutamat tosiasiat huomioon. Eli sen, että kaikilla maito ei riitä vaikka tekisi mitä ja korvikkeita ei kannata turhaan vieroksua, ne ovat hyvä laatuisia tänäpäivänä.
Juurihan kirjoitin, että tarjottakoon tukea sitä tarvitseville! Tukea on myös rohkaista käyttämään korvikkeita, jos imetys ei luonnistu!
Olenhan itsekin kahden ekan kohdalla niitä käyttänyt.
Lähinnä tarkoitin tuon edellisen viestin Äiti71:lle. Ja kiitos kun edes yksi on ymmärtänyt sen, mitä olen halunnut pohjimmiltani sanoa.
Minä taas uskon, että jokainen äiti varmasti tietää korvikkeiden olemassaolon ja sen, että niitä voi käyttää, jos imetys ei onnistu. Jos kysytään imetysneuvoja, niin minä annan niitä, en korvikkeidenkäyttöohjeita. Muuten minua ei häiritse yhtään, jos jokunen päätyy kuitenkin korvikkeisiin; se on täysin jokaisen oma asia.
Meillä puolestaan kaikkein pisimpään (2 v 8 kk) imetetty lapsi on ollut tervein. Hän on nyt reilun kolmen vuoden ikäinen eikä ole vesirokkoa ja muutamaa flunssaa lukuun ottamatta sairastanut mitään, ei edes ainutta vatsatautia, vaikka perheemme koululaiset niitä kuskaavat kotiin. Toisaalta taas esikoisemme, joka sai ensimmäisen elinviikkonsa aikana kahdesti korviketta oman epävarmuuteni takia, on ainut lapsistamme, joka on saanut allergioita. Minunkaan otantani ei kerro koko totuutta imetyksen eduista sairauksien torjunnassa niin kuin ei sinunkaan. Laajalla ihmisjoukolla tehdyt tutkimukset ovat niitä, joihin kannattaa pikemminkin uskoa kuin yksittäiset tapaukset. Vertauksen vuoksi esim. tupakoinnilla on useita haittavaikutuksia, mutta silti kaikki tupakoitsijat eivät sairastu. Sen sijaan jotkut tupakoimattomat voivat sairastua tyypillisiin tupakkasairauksiin.
Imetys on muutakin kuin ruokintaa. Meillä imetys on korvannut imemisen tarpeen eli tuttia ei ole tarvittu. Myös lohdutuskeinona se on ollut hyvä. Jos imettää lohdutukseksi, niin ruoka eli maito ei ole silloin pääasiassa eikä siinä siis tuputeta ruokaa vaan lohdutetaan. Ei meillä isommille lapsille ole ruokaa annettu lohdutukseksi, mutta imeväisiä on pidetty sylissä ja annettu rintaa. Jotkut työntävät tutin suuhun eikä siinäkään tavassa mitään vikaa ole.
että päästiin yhteisymmärrykseen. Asia on osaltani käsitelty.
Mielestäni on kyllä outoa vauhkoamista, että epäilet rintamaidon hyviä puolia pullomaitoon verrattuna. Ja minuakin oikein pyysit kertomaan, että mitä hyvää nyt imetyksessä voi olla.
Kuka tahansa vaikkapa kennelin omistaja voi kertoa sinulle, että maidon olemattomuus on nisäkkäillä äärettömän harvinaista ja pentujen hylkäminen johtuu usein ihan muista syistä, kuten stressistä tai siitä, ettei emo aikanaan ole saanut itse hoivaa.
Ja ihan puppua on, ettei rinta ole lohduksikin tarkoitettu. Aina luonnollisempi lohtu se on kuin vaikka tutti. Miettikää nyt: kumipala suuhun on muka oikeampaa ja luonnollisempaa kuin äidin rinta! Juuri lohtu- ja huvi-imeminen pitävät maidontuotannon yllä. Jos imettää vain ruuaksi tyylin tulos ja ulos, mahdollisimman vähän ja nopeasti, maito varmasti loppuut ihan keneltä vain. Kun tyhjempää rintaa imetään, äidin keho saa viestin siitä, että tätä tarvitaan lisää!
Mother-in-law ei sitten kommentoinut kuitenkaan Suomen alhaisia imetysprosentteja; puolustautui vain sillä, että Ranskassa Suomeakin huonommin. Harvinaisen huono selitys.
Kukaan ei saa minua uskomaan, että suurimmalta osalta Suomen äitejä maito todellakin vain loppuu! Syyt imetyksen lopettamiseen ovat siis muualla. Tästä voidaan vetää selkeä johtopäätös: korvikeruokintaan ei tarvitse kannustaa, sitä harjoitetaan tarpeeksi jo nyt. Imetyksen hyvistä puolista sen sijaan pitäisi puhua enemmän.
Kukaan ei myöskään saa minua uskomaan, että ihminen - typerä, erehtyväinen ihminen - on kehittänyt äidinmaitoa paremman ruuan pienokaisilleen. Korvike on todellakin vain korvike, sanoohan sen nimikin. Varmaan korvikkeiden laatu paranee koko ajan, mutta äidinmaitoa se ei korvaa koskaan. Korviketta annetaan silloin, jos imettäminen ei ole mahdollista. Veikkaisin, että muutama prosentti äideistä ei oikeasti PYSTY imettämään.
Jos äiti ei psyykkisistä syistä voi imettää, tarvitsee hän mielestäni apua; ei vain itsensä, vaan myös lapsensa takia.
Mother-in-law kaipaisi kenties lisää tutustumista vaikkapa vauvan tunne-elämän kehittymiseen. Vai kuinka menit sekoittamaan lohtusyömisen ja rinnalla lohduttautumisen?
Pitkään imetettyjen, mutta ah niin sairaiden lasten, toistuva mainitseminen tuntuu vähän puolustelulta sekin. Ei oma lähipiiri ole mikään riittävä tutkimusotanta. Kai tiesit, että allergioihin ym. vaikuttavat myös monet muut asiat kuin imetys, perimä ennen kaikkea. On täysin mahdollista, että tuntemasi allergiset lapset olisivat VIELÄKIN ALLERGISEMPIA, jos heitä ei olisi imetetty, eikös niin?
Kannattaisi harjoittaa sisälukutaitoa paremmin. Olenko jossain vaiheessa väittänyt korvikemaitoa paremmaksi kuin rintamaito? En ole. Olen vaan todennut, että tehdyt tutkimukset rintamaidon väitetyistä hyvistä ominaisuuksista (allergia suoja, tauti suojat) ovat mielestäni sellaisia, joita kannattaa katsoa kriittisesti. Osittain kantani johtuu omista ja hyvin monien muidenkin kokemuksesta, osittain siitä, että (lähes) kaikki tutkimukset ovat sellaisia, joissa ei voida määrittää absoluuttista totuutta.
Ei meilläkään ole ikinä tuttia tarvittu, imemistarve on tyydytetty syötön yhteydessä. Lohtua kun voi antaa muutenkin kuin lykkäämällä suuhun jotain. Esimerkiksi sylissä olevaa vauvaa voi keinutella ja laulaa/puhua rauhallisesti jotain. Huvituttina ei tissin/pullon kuulu mielestäni olla. Eikä tuo väitteesi pidä paikkaansa tästä lohtu/huvi-imemisestä, että se pitäisi maidon tuotannon yllä. Sori vaan.
Ja niin pyysin kertomaan sinua mitä niin hyvää imettämisessä voi olla verrattuna pulloruokintaan, kun en itse sitä ymmärrä. Samat asiat, joiden vuoksi imettämisestä niin vauhkotaan (läheisyyden ja turvallisuuden tunne, suhteen lujittuminen, jne.jne), saavutetaan myös pulloruokinnassa. Ainoa poikkeava asia on nämä allergia- ja tautivasta-aineiden saaminen, joita en kriittisestä suhtautumisesta johtuen pysty kiistattomasti myöntämään todeksi. Joten mikä siinä imettämisessä on sellaista, minkä vuoksi sitä on pakko yrittää hampaat irvessä, jos se ei joltakin syystä tai toisesta onnistu?
Eikö tukemiseen kuulu myös se, että rohkaistaan kokeilemaan jotain, mitä itse ei ole tullut ajatelleeksi? Korvikkeisiin siirtyminen voi luoda monelle naiselle (äidille) sen onnellisen vauva-ajan. Eikö se onnellisuus ole kuitenkin tärkeämpää kuin se, saako pakosta ruokansa tissistä vai ei? Jos äiti on onnellinen, lapsikin on. Eikö se yleensä näin mene?
Te näköjään luette juuri niin kuin haluatte. Taas kerran sanomisiani vääristeltiin ja oikein urakalla.
En ole väittänyt, että korvike olisi parempaa kuin äidinmaito. Äidinmaito olisi lapselle se paras vaihtoehto, mutta jos sitä ei jostain syystä tule tarpeeksi, ei pitäisi kommenttien ja neuvojen olla vaan sitä tyyliä, jota täällä on harrastettu (kyllä se siitä kunhan vaan jaksat jne.jne.). Kyllä silloin pitäisi erikseen kannustaa tarttumaan pulloon ja korvikkeisiin. Äiti-lapsi-suhde saattaa tällöin jopa parantua, jos imettäminen on ollut kokoajan vain täynnä ongelmia.
Oletko ikinä ajatellut sitä, että tämä mainitsemasi pari prosenttia äideistä, jotka eivät pysty imettämään, on lukumääräisesti jo aika suuri määrä äitejä? Ovatko he mielestäsi vähemmistön asemassa olevina jotenkin unhoitettavia yksilöitä, joita ei tarvitse erikseen tukea?
Ja tuo ranskattarien tarina ei ollut mikään puolustus. Se oli vain toteamus, että meillä ei sentään mene kaikista huonoimmin imetyksen suhteen tällä planeetalla. Enkä ole edes ikinä väittänyt sitä, että suurimmalla osalla suomalaisista äideistä se maito vain loppuisi. Olen todennut, että sellaisiakin naisia on joille näin käy. Ja tällaisia naisia pitäisi erikseen kannustaa korvikkeiden käyttöön, ilman syyllistämistä.
Ja tuosta lohtusyömisestä ja rinnalla lohduttautumisesta sinun kannattaisi lukea Äiti71:n lähettämä uusin viesti, jolloin huomaat kyllä mitä hänkin tarkoitti! Ilmaisin asiani jugurtin kautta ihan tieten tahtoen asiaa kärjistäen! Että kannattaisikohan sitä itse kunkin lukea uudelleen niitä "tosi hyviä ja taivaan avaavia" tunne-elämäkirjoja ja vaikka jotain ala-asteen sisälukutaito-opasta niin alat ymmärtämään mitä kirjoitettu teksti tarkoittaa?
Ja kyllä tiedän sen, että allergioihin vaikuttaa myös perimä. Mutta jokaisessa imetystä ylistävässä jutussa kun aina jaksetaan jauhaa tästä allergioita suojaavasta vaikutuksesta. Allergoiden ja sairauksien puhkeamiseen vaikuttaa myös ympäristö, jossa asuu. Esim. jos asuu liian steriilissä ympäristössä, sairastaa muita todennäköisemmin paljon erilaisia sairauksia.
Tuntemiani lapsia on paljon. Ja vaikka tämä minun otanta tehtyihin tutkimuksiin verrattuna on pieni, niin se on minun totuuteni. Sitä ei mitkään laajalla otannalla tehdyt tulokset muuta. Kaikki tutkimukset ovat sellaisia, joita voi ja pitääkin tarkastella kriittisesti. Mikään tutkimus kun ei tuo esiin absoluuttista totuutta.
Ja mistä sitä tietää, vaikka nämä allergiset lapset olisivatkin vähemmän allergisia, jos heitä ei olisi imetetty niin pitkään?! Voi kun voisikin mennä aikakoneella ajassa taaksepäin ja koittaa samalla lapsella mitä tapahtuu, jos saakin vähemmän aikaa rintamaitoa!
Pari prosenttia voi toki olla lukumäärältään suuri joukko. Uskon, että äidit, jotka sairauden tms. takia eivät voi imettää, saavat lämmintä ja asianmukaista opastusta korvikkeiden käyttöön. En siis näe heidän kohteluaan suurena ongelmana.
Sen sijaan ihmettelen edelleen, miksi monta KYMMENTÄ prosenttia suomalaisista äideistä jättää imettämättä tai imettää vain muutaman viikon/kuukauden. Tämä on huolestuttavaa, eikö sinusta, mother-in-law?
Ja nisäkäsvauvalle, joka ihmislapsi on, mikään ei ole luonnollisempaa lohdun hankkimista kuin emän nisän imeminen; keinuttelu ja paijaus on mukavaa, mutta se ei ole sama asia. Parhaatkaan tutkijat eivät saa selville kaikkea uuden elämän syntymiseen ja kasvamiseen vaikuttavaa. Miksi emme luottaisi luonnon viisauteen?
Oma kokemukseni on osoittanut sen, vaikka minulla ei ole mitään sairautta, asianmukaista ja lämmintä opastusta oli turha kuvitella saavansa neuvolantädeiltä tai lääkäreiltä. Siksi pyydänkin tällä palstalla neuvoja jakelevia tarjoamaan sitä lämminhenkistä opastusta niille kanssasisarille, joilta imettäminen ei onnistu.
Minulla todettiin monien unettomien öiden ja itkujen jälkeen rinnoissa rakenteellinen virhe, jonka johdosta en voi imettää lapsiani pitkään vaikka he kuinka imisivät niitä. Tätä vikaa ei pystytä diagnosoimaan ennen imettämisen alkua. Rintani ovat myös malliltaan sellaiset, että imettäminen ei koskaan ollut helppoa. Monellakaan naisella kyseistä ongelmaa tuskin on, mutta tiedän varmuudella, että en ole ainoa.
Minäkin sain niitä "hyviä" neuvoja imetyksen alkutaipaleella ja voi kuinka harmitti ja itkut väännettiin. Imettäminen ei vain onnistunut. Testasin rintapumpulla kuinka paljon maitoa tulee, tulos 15 min lypsämisen jälkeen pullossa oli 10 ml maitoa!
Lääkärikin kehotti vain tihentämään syöttöjä ja antamaan lapsen imeä niin pitkään kuin haluaa. Kun kerroin oman näkemykseni asiasta, sain kuulla vain kuinka lapsen vuoksi on uhrauduttava ja minulla vain ei ole viitseliäisyyttä hoitaa asioita niinkuin ne pitäisi hoitaa! (Lääkärillä korvien välissä vikaa? Kyllä!!!)
Neuvolat ovat mielestäni paikkoja joiden pitäisi opastaa kaikissa lasten terveyteen ja kehitykseen liittyvissä asioissa. Näin ei kuitenkaan ainakaan tietyillä paikkakunnilla ole. Tuntuu, että ne ovat vain paikkoja, joissa mitataan äitiyden onnistumista ja sitä kuinka hyvä äiti olet. Jos et tee niinkuin sanotaan, olet huono äiti.
Monet naiset varmaankin lopettavat imetyksen liian aikaisin, toisten mielestä. Mutta mikä on se "oikea" ikä lopettaa imettäminen? Onko se silloin kun tulee ensimmäinen hammas? Meillä ensimmäinen hammas tuli 2 kk ikäisenä!!! Vai onko se oikea ikä silloin kun siirrytään osittain kiinteälle ravinnolle? Vai silloin kuin lapsi lähtee kävelemään? Tai lähtee kouluun?
Puolestani kukin saa tehdä niinkuin tykkää, mutta äidin (henkinenkin) terveys pitäisi myös imetysasioissa otta paremmin huomioon. Tällöin myös lapsi voisi paremmin.
Vaikka hienosti koetitkin perustella imemisen lohduttavan ominaisuuden, en silti voi sitä allekirjoittaa. Toiselle se on ainoa oikea totuus, minulle taas ei. Vaikka lapseni eivät ole saaneet imeä lohdutukseen vaan heidät on lohdutettu muilla keinoin, heistä on kasvanut aivan yhtä hienoja ja rakastettuja ihmisen taimia, kuin niistä, jotka ovat saaneet lohdutettaessa imettävää.
...että imetyksesi ei sinusta riippumattomista syistä onnistunut. Ihmettelen kuitenkin sitä, miksi tästä on sinulla seurannut suoranainen imetysvastaisuus. En ole itsekään elämässä kaikkea saanut ja kaikkea pystynyt tekemään, mutta en silti lähde elämöimään, miten turhia nuo asiat oikeasti ovatkaan.
Suomalaisista nelikuisista vauvoista on täysimetettyjä häviävän pieni prosentti. Onko 90 prosentilla suomalaisista naisista rintojen rakenteellista poikkeavuutta?
Peräänkuulutat korvikkeiden herkempää tarjoamista. Muistanpa erään 70-luvun äidin kertomuksen oman imetyksensä alusta ja lopusta. Vauva oli tuotu vasta vuorokausi synnytyksen jälkeen ensi kerran rinnalle. Se oli imettyään saman tien puklannut. Hoitsut olivat todenneet, että eipä tainnut onnistua, pullo kehiin vaan. Siihen loppui imetys. Tähänkö haluat palata? Oikea neuvonta ja tuki nostavat onnistumisprosenttia huomattavasti. Tämä on vauvojen etu ja myös niiden äitien etu, jotka haluavat imettää.
Arveletko, että minä en ole puheella ja sylillä koskaan lastani lohduttanut? Se, että on muitakin keinoja, ei tarkoita, että rinta olisi väärä tai huono. Ruokaa en ole ikinä lohduksi tarjonnut, eikä lapsi ole sitä halunnutkaan. Hän on nykyään terve, hoikka koululainen, jota ei kiinnosta syöminen, ellei sitten satu olemaan oikea nälkä. Rinta on eri asia; se ei ole pelkkää ruokaa! Ja pidemmät ja tiheämmät imetykset edesauttavat maidontuotantoa. Se on ihan fakta.
En lainkaan paheksu sinua ja sitä, ettet voinut imettää; sinähän selvästi halusit ja yritit. Enempää ei voi keneltäkään vaatia. Olet kuitenkin poikkeustapaus, eikä ole järkevää lopettaa imetysmyönteistä neuvontaa siksi, että parilla prosentilla naisista on poikkeavat maitorauhaset. Sehän johtaisi vain siihen, että imettäminen entisestään vähenisi. Kuka siitä hyötyisi? Eivät vauvamme ainakaan.
Mielestäni en ole imetysvastainen ihminen. Päinvastoin. Omasta kokemuksesta tiedän ne ristiriitaiset tunteet, joita syntyy kun haluaa imettää, yrittää imettää, ei onnistu. Kuitenkin jokainen äiti haluaa lapselleen hyvää oloa ja turvallista kehittymistä tasapainoiseksi ihmiseksi. Tällaisissa tapauksissa, jonka itse olen joutunut läpi käymään, en hyväksy näitä neuvoja, joita satelee joka puolella.
Näitä neuvoja ovat nämä niin monta kertaa mainitsemani asiat: tiheennä syöttöväliä, kyllä kaikilla niitä ongelmia on, jne. Ja se, että näitä neuvoja väitetään hyvin imetysmyönteiseksi on minusta täyttä puppua. Tukea on myös se, että rohkaisee tarttumaan siihen pulloon, vaikka se monesti enteilee sitä, että imetys loppuu aiemmin kuin neuvola ohjeiden mukaan olisi suotavaa. Jos äiti ei enää jaksa, niin miksi ei voisi tehdä arjesta selviytymisestään edes hieman helpompaa?
En ole ikinä halunnut sitä, että myönteinen imetyksen tukeminen loppuisi. Enkä halua sitä, että palataan 70-luvun metodeihin. Haluan vain sitä, että neuvot, joita annetaan, ovat sisällöltään sellaisia, että ne todella auttavat. En ymmärrä sitä, miten imettämisen kanssa painivaa voisi auttaa sellainen neuvo, että jaksa vaan, kyllä se siitä!? Ketä sellainen neuvo auttaa? Ei ketään.
Monen äidin elämänlaatu on parantunut, kun lapselle on edes osittain annettu pullosta maitoa. Vaikka vain illalla iltatisun jälkeen vielä vähän lisämaitoa pullosta. Korvike on niin paljon energiapitoisempaa juomaa kuin tissimaito, että paljonkin valvottava lapsi nukkuu sen avulla yöllä paremmin. Mitä väärää siinä on, että äitikin haluaa nukkua edes joskus vähemmillä heräämisillä kuin muulloin? Äidin hyvinvointi ja jaksaminen on kuitenkin onnellisen lapsuuden yksi kulmakivistä, eikö?
Enkä sitäpaitsi ole koskaan väittänyt imettämistä turhaksi. Kritisoinut kylläkin, kun sitä liiallisuuksiin saakka välillä kehutaan. Ja varsinkin kun kehumiset koskevat näitä allergiasuojia muita ominaisuuksia. Niitä kun ei mielestäni suoritetuilla tutkimuksilla edelleenkään pystytä kiistattomasti osoittamaan todeksi.
Ne ohjeet, joita täällä ja muilla palstoilla imetyksestä annetaan, ovat kuitenkin niitä, jotka yleensä toimivat. Pitääkö mielestäsi todellakin joka käänteessä korostaa sitä, että on muutama prosentti äitejä, jotka eivät ehkä kaikista yrityksistä huolimatta imettämään pysty? Totta on, että jokaisella imettäjällä tulee ongelmia vastaan ja minusta on vain hyvä, että imetyksessä onnistuneet senkin kertovat imetysongelmien kanssa painiville. Jokaiselle vauvalle tulee esim. tiheän imemisen kausia, ja niihin auttaa vain jaksaminen ja rinnan "tuputtaminen". Rintatulehduksesta johtuva maidon väheneminen on myös tilanne, josta selviää - yllätys, yllätys - antamalla rintaa tiheämmin, vaikka kuinka koskee. Vauvan yösyömisiin on hyvä ratkaisu perhepeti ja senkin kerron täällä ilomielin. Äiti jaksaa ja koko perhe jaksaa, kun yöt eivät mene valvomiseen. Ja edelleen olen sitä mieltä, että on olemassa harvoja tutkimuksia, jotka kiistatta pätevät jokaikiseen yksilöön, on tutkimuksen kohteena sitten imetys ja sen vaikutus sairauksien ehkäisyyn tai ihan mikä muu asia tahansa. Jos imetyspalstalla kysytään imetysneuvoja, niin minä kieltäydyn edelleen antamasta ohjeita korvikkeen käytöstä. Neuvolassa herkemminkin neuvotaan turvautumaan pulloon ja etenkin lastenlääkärit tuntuvat tätä ohjetta suosivan. Eikä se todellakaan ole keneltäkään imetyksessä onnistuneelta pois, jos joku kaikesta huolimatta päätyy osittaisimetykseen tai kokonaan pulloruokintaan.
että HEH HEH ja HÖH.
Siinä, että äiti haluaa nukkua hieman pidempään vaikka välillä, että jaksaisi, ei ole mitään pahaa, vaan se on todella ymmärrettävää ja hyvä idea. Näin puhun reilun 6 viikon kokemuksella, kun esikoinen on sen ikäinen :-)
Eli äidin jaksaminen on mielestäni todella tärkeä asia.
Kerron oman kokemukseni imettämisestä: imetän poikaani joka päivä useita kertoja. Tämä ei kuitenkaan riitä hänelle, vaan hän saa lisäksi korviketta. Hän vaati kovaäänisesti jo sairaalassa lisämaitoa, vaikka kätilöt ihan kädestä pitäen opastivat minua imetyksessä ja kaikenlaiset keinot ja imetysasennot ja tiheään imetykset kokeiltiin. No me teimme sitten niin, että minä imetin ja sitten annettiin lisää pullosta, jos hän tarvitsi. Ja kun lähdimme laitokselta kotiin, kätilöt sanoivat, että "hyvin teillä kotona menee, kun tämä poika osaa niin pontevasti ilmaista, jos hän tarvitsee lisää maitoa" ja niin se on mennytkin. Minä imetän ja sitten hän ilmaisee, tarvitseeko lisää maitoa. Ja paino on noussut hyvin ja sekä vauva että äiti että isä ovat hyvällä mielellä. Ja imetys sujuu edelleen, hän tulee innolla rinnalle vaikka saa ruokaa myös tuttipullosta. Nautin imetyksestä enkä murehdi sitä, että hän syö myös korviketta.
Niinpä, jossain siis vielä nykyaikanakin ollaan sitä mieltä että lisäruoallakin on käyttöä. Itselleni vakuutettiin ettei maito lopu koskaan! Ja sen nimeenhän imetyksessä onnistuneet vannovat. On vain jotenkin vaikea uskoa niin monen äidin "olleen väärässä" kun katsoo tilastoja siitä, kuinka moni pystyy täysimettämään esim. 6 kk:n ikään saakka. Tuskinpa yleisin syy on mukavuudenhalu, vaan ihan oikea pakko täydentää maitovarantoa.
Itse imetin lastani 8 viikkoa ja se oli riittävästi.Kaikki alkoi sujua paljon paremmin imetyksen lopettamisen jälkeen, myös äiti-lapsisuhde parani huomattavasti.Ensimmäisen kuukauden maitoa tuli riittävästi (kun imetin tiuhaan), mutta itse imettäminen ei ollut minulle mitenkään erikoisen miellyttävää puuhaa, toinen kuukausi sujui huonommin, maitoa tuli vähemmän, vauva itki nälkäänsä ja vatsakipujaan (ties mitä olin syönyt) ja itse väsyin siihen jatkuvaan syöttörumbaan ja univelkaan.Päätin, etten kiusaa itseäni ja lastani turhaan ja otin korvikkeet käyttöön.
Lapsellani on nyt pari kuukautta myöhemmin säännöllinen rytmi, hän on hyvinvoiva ja tyytyväinen vauva, eikä elämämme ole jatkuvaa kitinää, univelkaa ja kiristyneitä hermoja kuten pari kuukautta sitten.En ole kokenut mitään syyllistämisiä, vaikkain olen sanonut-tapani mukaan suoraankin-joillekin ihmisille, että imettäminen oli minusta helvetillistä hommaa.En välitä mitä muut sanovat, itse teen omat ratkaisuni ja näin oli kohdallamme paras.Ja voin sanoa, että rakastan vauvaani yli kaiken.Tuossa kitinävaiheessa univelkaisena en tiennyt itkeäkö vai nauraako tuota äitiyden onnea.
Joillakin imetys sujuu ja he pitävät siitä-hieno asia.Jotkut käyttävät korvikkeita, sama juttu.Pääasia, että tekee niinkuin itse näkee parhaaksi.Ja jos olen jonkun mielestä itsekäs, sekin on ihan ok.:)
Olen kanssasi samaa mieltä: en kokenut imetystä ihanana asiana.
Omalla kohdallani ehkä siksi, että rintanipäät menivät jo sairaalassa niin rikki, että verta tuli ja aikas paljon. Imettäminen teki todella kipeää, mutta sitkeästi yritin hammasta purren ja itkua pidätellen. Kotona jatkoin imettämistä edelleen itku kurkussa. Sitten nousi 39 asteen kuume ja molempiin rintoihin tuli rintatulehdus. Kokeilin imettämistä eri asennoissa (istuen, maaten jne), mutta ei auttanut. Esikoistamme imetin 4,5 kuukautta ja sairastin tänä aikana neljä rintatulehdusta. Vauvan vatsa kärsi jatkuvista antibioottikuurista ja päätin lopetella imettämisen. Maitoa olisi kyllä ollut, mutta se ei ilmeisesti tullut kunnolla ulos.
Kuopustamme imetin vain 1 kuukauden. Tänä aikana olin sairastanut jo kolme rintatulehdusta ja imettäminen oli yhtä tuskaa niin kuin ensimmäiselläkin kerralla. Sitten menin lääkäriin ja kerroin tilanteeni ja sain häneltä (naislääkäri) maidontuotantoa vähentävän lääkkeen ja pystyin lopettamaan imettämisen.
Lapsemme ovat terveitä, iloisia ja tasapainoisia lapsia. Eivät ole vielä edes sairastaneet vesirokkoa vaikka päiväkodissa se on ollut jo neljä kertaa lasten siellä oloaikana.
Minulle on tullut myös sellainen kuva kuin alkuperäisellä kirjoittajalla, että imetystä ylistetään ylikaiken ja pulloruokinta on "pahasta". Mutta jokainen tehköön niin kuin parhaaksi näkee. Minä lopetin imettämisen lasteni parasta ajatellen, kyllähän lapsi varmasti vaistoaa, jos se touhu ei ole äidistä mukavaa. Ja todellakin, söin niin monta antibioottikuuria, että lasten vatsatkin jo siitä kärsivät.
Joo kaikkien oma asia mitä tekevät imetyksen suhteen, syyllisyyttä ei saisi tuntea,jos joutuu turvautumaan korvikkeisiin.MUTTA minä ainakin tunnen syyllisyyttä, kun joudun antamaan omaa pumpattua maitoa vauvalleni. Neuvolassa kehotettiin pumppaamaan maitoa vauvalleni viikon verran, koska rinnanpäät ovat todella huonossa kunnossa,rintakumitkaan eivät auta. Nyt vauva syönyt kolme päivää pullosta ja valitettavasti ei ole yhtä tyytyväinen kuin silloin, kun sai syödä tissistä.Mikä sen ihanampaa kuin olla oman äidin rinnalla ja lutkutella tissiä.Toivottavasti poika oppii vielä syömään tissistä.Haluan imettää mahdollisimman kauan, koska se on helppoa ja vauvalle ihanaa.