Kyllä muuten alkoi ottaa oma gradu huolella päähän, kun kuuntelin yhdessä kahvilassa viereisen pöydän keskustelua. Siinä kkk:ssa opiskeleva tytteli selitti, miten helppoa gradun tekeminen - sen kun vain hommaa oikeat kaverit ja maksaa niille.
V***u - tämä mun edessä oleva kirjapino ei oikein naurata, kun sitten tuollainen lellikki-taapero saa vielä mahdollisesti paremman arvosanan ja mä sentään painan 'niska limassa' töitä tän tekstin eteen. On se niin väärin. Ja kun tämä aihe taas on sellainen, jota ei voi keneltäkään ostaa (eikä kyllä omatuntokaan antais myöden) :p
No, jatkanpa avautumisen jälkeen taas kirjoittamista.
V***u - tämä mun edessä oleva kirjapino ei oikein naurata, kun sitten tuollainen lellikki-taapero saa vielä mahdollisesti paremman arvosanan ja mä sentään painan 'niska limassa' töitä tän tekstin eteen. On se niin väärin. Ja kun tämä aihe taas on sellainen, jota ei voi keneltäkään ostaa (eikä kyllä omatuntokaan antais myöden) :p
No, jatkanpa avautumisen jälkeen taas kirjoittamista.
Vastaukset 14
Vanhimmat
tuollaisessa huijaamisessa yhtään minkäänlaista järkeä? parempi vain tehdä kaikki mahdollinen itse ja ihan rehellisesti. miten tämä tyttö mahtaa vuosien saatossa pärjätäkään työelämässä? ei varmasti kovinkaan hyvin.
Niin - vaikea sitten sanoa työelämässä pärjäämisestä mitään. Luulenpa, että ne suhteet riittää gradun lisäksi vielä 'suojatyöpaikkaankin' ;) Mutta katkeraksi kyllä vetää kun tätä kirjapinoa kattoo ja noita lukuisia jäljellä olevia tyhjiä sivuja... ;(
että ohjaaja ei graduseminaareissa huomaa mitään?
Niin, en osaa tosiaan sanoa mitkä menetelmät kkk:ssa vallitsee. Meilläkin riippuu vähän ryhmä vetäjästä (eli oikeudenalastakin), että missä määrin edes seminaareja pidetään. Alkuseminaari pidetään aina, mutta silloinhan ei oikein mitään ole kirjoitettukaan - loppuseminaarin onnistuu välttämään useimmissa graduryhmissä, kunhan vaan kirjoittaa työnsä ennen kuin loppusemmoja pidetään. Siinä välissä ei ole mitään semmoja.
Tietysti sitten maturiteettikirjoitus on se, missä tämä tyttö ainakin voisi jäädä kiinni - tosin sinnekin se varmaan palkkaa jonkun toisen vastailemaan -lol-
Ja nyt taas katkeraa vääntöä wordilla...
Kuulostaa aika pahalta. Oma laitokseni oli aikoinaan niin pieni, että ohjaaja tunsi gradunvääntäjät henkilökohtaisesti (paitsi minut, koska tein gradun vasta vuosia kaiken muun jälkeen).
Olen ällikällä lyöty; en osannut aavistaa, että tilanne voisi olla tämä missään laitoksessa. Oltiin me ennen suojassa pahuudelta...
Löysin juuri asiasta yhden (kaukaa haetun, mutta validin) valopilkun: kun teet gradusi itse, voit sitten myöhemmin lähteä laajentamaan sitä lisensiaattityöksi. Jos vaikka keksit jatkaa jostain muusta aiheesta, perustutkimustaidot ovat siltikin vankat eivätkä unohdu ihan helposti.
Tsemppiä toivottaa
jatko-opiskelija
Kieltämättä hyvä näkökulma. Motivoiva peräti ;)
Sen verran pitää vielä täsmentää, että tämä tyttöhän ei meillä (onneksi) opiskele, vaan kuulemani mukaan KKK:ssa.
Ja kyllä ohjaaja minut ainakin henkilökohtaisesti tuntee, vaikka semmoja ei olekaan - onhan sitä jo luennoillakin aikonaan ollut ja muutenkin, piirit on pienet, varsinkin tällä oikeudenalalla.
Mut eilen tuli 3 s lisää - katotaan jos tänään tuli vaikka saman verran. Liekö tuo nyt sitten vähän vai paljon, mutta riitti ainakin eilen.
jokainen opiskelee. Olen ehkä sinisilmäinen, mutta kyllä minua ainakin jäisi kaivelemaan, jos en itse graduani vääntäisi...olkoonkin tuskaa... Itsensä arvostushan siinä menisi, jos aina cv:tä naputellessa muistaisi, ettei edes gradua saanut itse pykättyä.
Minun kohdallani gradussa on aika paljon kyse uuden oppimisesta ja oman ajattelun kehittämisestä ja testailusta.
Niinkin "tylsästä" prosessista kuin gradunteko voi oppia itsestään ja omista tomintatavoista jotain uutta.
Niin - ja tässä touhussa kyllä oppii ainakin löytämään heikot kohdat itsestään. Esimerkiksi lähteiden tarkistaminen alkaa jo huomattavasti ontua - siis tarkoitan sitä, että jos yhdestä lähteestä löytää asian A, niin eipä enää jaksa tarkistaa löytyykö sama asia muista lähteistä ja mitä niissä on siitä sanottu. Tuntuu enemmän asioiden yhteenkokoamiselta jo tämä .. enemmän ainakin kuin omalta pohdinnalta. Mutta aihekin on kyllä sellainen, että uutta teoreettista on lähes mahdoton keksiä.
Mutta ad fontes.
Luulisi, että ohjaaja kielenkäytön, kirjoitustyylin ja muiden vastaavien seikkojen perusteella osaisi päätellä onko kkk:n tyttö itse kirjoittanut gradutekstiä. Oletan siis, että seminaareissa, tenttitilanteissa, esseitä tehdessä jne,lehteroreilla ja professoreilla tulisi olla käsitys siitä miten henkilö kirjoittaa. Poikkeuksellisen loistava gradutyö varmasti epäilyttää, jos tekijänä on henkilö, jonka yleinen opintomenestys on ollut tyydyttävä tai huonoa suomea( tai englantia, tietyillä opiskelualoilla gradut tehdään englanniksi) tavallisesti kirjoittava henkilö löytää juuri graduunsa ilmeikkään, hallitun kielenkäytön.
Vaikka vain harvoi ajattelen kenestäkään negatiivisesti - puhumattakaan siitä, että itse olen joskus sitä mieltä,e ttä sieltä mennään missä aita on matalin (tai alareuna korkeimmalla, että voi ryömiä) - - niin jotenkin vain toivon, että tämä tytteli jää kiinni... ja että se vielä jotenkin kyetään näyttämään toteen :p
Mulla oli kanssa melkoinen paini tuon gradun kanssa ja se oli henkisesti erittäin raskasta. Mutta tiedätkö miten hyvän tunteen siitä saa kun sen on palauttanut. Tehnyt sen hikeävaluen itse ja vielä vuosien jälkeenkin voi miettiä, että se oli sellainen elämäni kova ja vaativa koettelemus ja selvisin kun olin niin sinnikäs.
Todella paljon voimia gradusi tekoon ja tsemppiä ja muista. Se kannattaa tehdä pois alta ja mahdollisimman nopeasti. Äläkä jätä pitkäksi aikaa, sillä tarttuminen on vaikeinta. Kyllä sitä sitten jo kirjoittaa. Äläkä ala lukea niitä kirjoja kannesta kanteen vaan selailet ja etsit graduun sopivaa asiaa. Laita vain aina heti mikä kirja ja mistä sivulta kirjoitat. Sitten alat noita kirjoittamiasi asioita työstää ja muokata. Eli ainakaan mulla ei mitään tieteellistä valmista tekstiä tule vaan kirjoittaminen oli prosessi, jossa ensin kirjoitin ylös kaikkea sitä mikä asiaan liittyy ja sitten muokkasin sitä ja poistin turhaa tai asian vierestä olevaa. Pidän sulle peukkuja.
Mulla oli kanssa melkoinen paini tuon gradun kanssa ja se oli henkisesti erittäin raskasta. Mutta tiedätkö miten hyvän tunteen siitä saa kun sen on palauttanut. Tehnyt sen hikeävaluen itse ja vielä vuosien jälkeenkin voi miettiä, että se oli sellainen elämäni kova ja vaativa koettelemus ja selvisin kun olin niin sinnikäs.
Todella paljon voimia gradusi tekoon ja tsemppiä ja muista. Se kannattaa tehdä pois alta ja mahdollisimman nopeasti. Äläkä jätä pitkäksi aikaa, sillä tarttuminen on vaikeinta. Kyllä sitä sitten jo kirjoittaa. Äläkä ala lukea niitä kirjoja kannesta kanteen vaan selailet ja etsit graduun sopivaa asiaa. Laita vain aina heti mikä kirja ja mistä sivulta kirjoitat. Sitten alat noita kirjoittamiasi asioita työstää ja muokata. Eli ainakaan mulla ei mitään tieteellistä valmista tekstiä tule vaan kirjoittaminen oli prosessi, jossa ensin kirjoitin ylös kaikkea sitä mikä asiaan liittyy ja sitten muokkasin sitä ja poistin turhaa tai asian vierestä olevaa. Pidän sulle peukkuja.
Todella paljon kiitos kannuksesta! Tuli ihan oikeasti tekstiä - siis tuo kirjoittamasi - joka tsemppaa. Otin tuon omalle koneelle talteen ja aina kun alkaa tekstin teko tökkiä, luen tuon tekstin.
Voimakkaita sanoja.
Kiitos.
Olin kuullut juttuja, että joku olisi joskus kauppakorkeassa "ostanut" gradun. En aikaisemmin uskonut, koska sehän tarkoittaisi yleensä ottaen aika matalaa rimaa graduille koko puljussa (siis valvontaa) Jos tuo on totta, niin eipä oikein löydy entistäkään vähää arvostusta kyltereille. Kaipa sieltä osaaviakin valmistuu.
Itse en olisi alle puolen vuoden palkalla ryhtynyt toisen puolesta dippaa vääntämään, olettaen, että se olisi ollut laillista. Todellisuudessa en olisi tehnyt sitä juuri mistään hinnasta.