Paininystävä kysyi seuraavaa:
"Ehdotitko ihan tosissasi KLL:n kisamenestystä kriteeriksi sille, kuka valitaan edustamaan Suomea arvokisoissa? Ikähaarukka yläasteella 14 -20 v? Eihän niihin kisoihin ole enää aikoihin isompiin sarjoihin saatu edes painijoita, kun miehet eivät halua joutua vastakkain 14-vuotiaiden maitopartojen kanssa. Mikäli sen sijaan yläasteen sarjoihin saataisiin ikäluokat: 14-16v ja 17-20 v, niin asia olisikin ihan toinen."
Minunkin mielestäni KLL:n kisoja tulisi kehittää jakamalla yläaste kahteen eri ikäluokkaan. Näin saisi useampi nuori urheilija arvokisassa onnistumisen elämyksiä ja miesten ei tarvitsisi pelätä satuttavansa jopa kuusi vuotta nuorempaa poikasta liian kovilla otteilla.
"Ehdotitko ihan tosissasi KLL:n kisamenestystä kriteeriksi sille, kuka valitaan edustamaan Suomea arvokisoissa? Ikähaarukka yläasteella 14 -20 v? Eihän niihin kisoihin ole enää aikoihin isompiin sarjoihin saatu edes painijoita, kun miehet eivät halua joutua vastakkain 14-vuotiaiden maitopartojen kanssa. Mikäli sen sijaan yläasteen sarjoihin saataisiin ikäluokat: 14-16v ja 17-20 v, niin asia olisikin ihan toinen."
Minunkin mielestäni KLL:n kisoja tulisi kehittää jakamalla yläaste kahteen eri ikäluokkaan. Näin saisi useampi nuori urheilija arvokisassa onnistumisen elämyksiä ja miesten ei tarvitsisi pelätä satuttavansa jopa kuusi vuotta nuorempaa poikasta liian kovilla otteilla.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Äkkipäätä ajatellen kolmannen ikäluokan käyttöönotto olisi KLL:n kisoissa aivan paikallaan. Itse painoin tuossa 14 vuotiaana sellaiset 90 kiloa ja kieltämättä joskus oli tunne, jotta ihan väärässä sarjassa painin. Toisaalta kyllä tuo sama tilanne tuli mieleen joskus 30 vuotiaana ja 130 kiloisena.
Totta puhutte noista KLL:n kisoista.Se on vain tuo KLL:n liitto niin jääräpäinen muutosten suhteen.Sarjajaothan ovat suomeksi sanottuna aivan älyttömät.Eikä nyt ehdotettu uusi ikäluokka paisuttaisi kisojen osanottomäärää.Samat pojat siellä mukana olisi.Nyt vain järkevämmissä ikäluokissa.
Minä olen kyllä kuullut aivan toista: Koululiikuntaliitto on ollut halukas muutoksiin, mutta Painiliiton edustajat EIVÄT OLE HALUNNEET MUUTOKSIA SARJAJAKOON!
KLL:ssa on oltu huolestuneita mm suurista painonpudotuksista, joihin nykyinen systeemi houkuttaa nuoria, kunnianhimoisia urheilijoita.
Syita muutoshaluttomuuteen voivat olla esim.
-pelätään mitalin "himmenevän", mikäli 16-vuotias saa kaulaansa samanlaisen mitalin, kuin 20-kymppinen painija (toisaalta mitalia ei ole himmentänyt se, että samanlainen on jaettu 20-kiloisten tyttösten kaulaan hmm..........)
-ehkä on haluttu pitää KLL:n kisat ns. "parhaiden kakkosten" -kisana, josta hyvät huippujen sparraajat voivat saada menestyksen tuntua...(näinkin joku on minulle lausunut. En kyllä itse siihen oikein usko.)
Olivat syyt mitkä tahansa,uusi sarjajako pitäisi tehdä mitä pikimmin. KLL:n huoli suurista painonpudotuksista on todellinen. Kaikki me painia seuraavat tiedämme, että on paljon lapsia, jotka keinotekoisesti pidetään kevyissä kiloissa.
Siihen ei tule muutosta, ellei sarjajakoa tehdä uusiksi.
Huhuja...
Ne jääräpäät, joihin viitattiin aiemmin eivät kylläkään istu KLL:ssa vaan Painiliitossa. Painiliitto ei halua KLL:n kisojen sarjajakoihin mitään uudistuksia; ei älyttömiin kg -luokituksiin sen paremmin kuin ikäjakaumaankaan. Näin se vaan on.
suomessa on ihan riittävästi ns. pikkukilpailuja, joten älkää lisätkö sarjoja kll-kilpailuihin ja tehkö myös näistä kilpailuista painijoiden määrän osalta pienisarjaisia kilpailuja
Tässä isokokoiset pojat kärsii, sillä jos haluat mukaan esim 9-vuotiaana, ja olet iso kooltasi, saatat saada vastaasi jopa 4 vuotta vanhemman. Nämä hyttyssarjalaiset sitten jylläävät, sillä aina on vastassa nuorempi (ja motoriikaltaan vähemmän kehittynyt).
Ei muissakaan lajeissa tämmöistä ole. Yleensähän sarjat kulkevat 1-2 vuoden välein. Esim. Tyttöni lähtee kohta Tuusulaan KLL:n suunnistuskisoihin ihan omaan ikäluokkansa sarjaan, eli 9-vuotiaisiin. Hän on isokokokoinen ikäisekseen, eli jos suunnistajat mitattaisisiin ja punnittaisiin ja sarjat jaettaisiin sen mukaan, menisi hän varmaan 11-12-vuotiaisiin.
Ja toinen tyttöni, joka harrastaa ratajuoksua, kilpailee aina ikäisissään /- 1 vuotta. Ja kovin erikokoista sakkia sielläkin kulkee.
Olette aivan oikeassa siinä, että ongelma on aivan yhtä suuri ala-asteikäisillä ja varsinkin isokokoisilla lapsilla. Nämä "isokokoiset" painijapojat eivät kylläkään omassa koululuokassaan ole hirvittävästi muita kookkaampia. Painimolskilla he erottuvat, koska heitä on siellä vähemmän. KLL:n sarjajaot ovat kaiketi peräisin pula-ajalta, jolloin lapset olivat ravinnonpuutteen vuoksi pienikasvuisia. Onhan niitä kilorajoja yritetty "nykyaikaistaa" silloin, kun saatiin 60 kg:n sarja lisää. Mutta se ei vielä riitä. Painohaarukka on aivan liian iso sarjojen yläpäässä.
Pojat 7-13 v: 26-28, 30, 32, 34, 37, 40, 45, 52, 60 ja 75 kg
Alussa on kyllä sarjoja 2 kg:n välein, mutta yli 45 kg painavalla ala-asteikäisellä on melko ankeat sarjat. Niinpä osanottajamäärätkin niissä ovat huomattavasti pienempiä. Aina välillä kuulee hurjista painonpudotuksista, joihin nämä kilomäärät suorastaan ohjaavat lapsia.
Ymmärrän hyvin tunteenne vanhenpina. Kun isokokoinen 9-vuotias poikanne, joka on arvattavasti menestynyt ihan hyvin ikäkausikilpailuissa, astelee KLL:n painimolskille henkseleitään paukutellen ja viime hetken valmennusohjeet mielessään, menee hän sinne itsevarmana ja täynnä uskoa menestyksen mahdollisuuksiinsa. Vähintäänkin hän odottaa jotakuinkin tasaväkistä ottelua, josta jää hyvä mieli vaikka häviö sillä kertaa tulisikin. Mutta kun tuomari viheltää pilliin, kaappaa SAMAN KOKOISEN OLOINEN 3-4 vuotta vanhempi kaveri hänestä niskalenkin ja selättää saman tien. Siinä kului kokonaiset 2-3 sekunttia. Voi sitä liikunnan riemua ja onnistumisen iloa, jota KLL:ttokin haluaisi lapsille suoda. Mutta selätetyn itsetunto on kyllä täysin mennnyttä. Selättäjäkin usenmiten on jotenkin vaivautuneen oloinen. Ja kadonnutta itsetuntoa on vaikea saada palautetuksi seuraavaan matsiin mennessä.
Nämä 9-vuotiaat painijat ovat kuitenkin harrastaneet lajia jopa 4 vuotta. Kyllä heillekin pitäisi olla jo mahdollisuus "arvokisamitaliin",jollaisena KLL:n mitalia pidetään tai ainakin pistesijaan "kovissa kisoissa". Kun kaappi on jo pullollaan ikäkausikisapalkintoja, niin tämä mitali on heidän seuraava tavoitteensa.
Kahtiajako ikäkausiin pitäisi tehdä ala-asteellakin eli esimerkiksi alle 9 vuotiaat omana sarjanaan ja 10-13 -vuotiaat omassa porukassaan. Se olisi sitä reilua peliä.
Eiöhän anneta kaikille opsallistumismitali niin päästään tästäkin turhasta väittelystä. Sarjoja on harvassa suurimmissa kilomäärissä mutta niin on poikiakin harvassa. Katselkaapa vain ikäkausikisoja joissa kilomäärät ja ikäluokat ovat tiheämmät. Missä ne ovat ne isokokoiset jotka täälä mainitaan pois jääneeksi KLL-kisoista kun ei sopivaa sarjaa ole ollut. Pokkausmitaleja tulee jo nytkin tarpeeksi joten sarjoja voi toki korjailla mutta liika on aina liikaa. KLL kisoat ovat useissa sarjoissa osanottajamääriltään suurimpia. Pidetään ne sellaisina. KLL kisat on arvokilpailut eihän sinne ole tarkoituskaan kaikkien osallistua vaan ne joilla on edellytyksiä. Ja hävitäkin pitää kehittyäkseen eteenpäin.
"Eemeli" kirjoitti: "KLL kisat on arvokilpailut eihän sinne ole tarkoituskaan kaikkien osallistua vaan ne joilla on edellytyksiä. Ja hävitäkin pitää kehittyäkseen eteenpäin."
Onko oikein, että hyttyssarjalaiset ovat ainoita, joilla on edellytyksia KLL:n kisoihin? Ei kai kukaan isompikokoinen 9-vuotias sinne lähde selkäänsä saamaan, sillä vastassa on ennenpitkää jopa 13-vuotias kaveri. Ja tottakai tämä 13 vee pärjää, jos on pientä kokoa, sillä silloin ei hänelle löydy ikäisistään samankokoista vaan saa vastaansa näitä "isoja poikia", jotka ovat nuorempia, kehittymättömämpiä ja vähemmän harrastaneet.
Kyllä muissakin lajeissa on ikäsarjat; vai oletteko kuullut kll:n yu-kilpailuista, jonne keihäänheittäjät olisi määritelty sarjoihin kilojen mukaan: Sanoohan se järkikin, että isommalla kaverilla on enemmän edellytyksiä sitä keihästä lennättää. Mutta kyllä siellä katsotaan syntymävuosi.
En ymmärrä, miksi kll:n kisoja ei voisi jakaa esim: alle 10-vuotiaat, 11-14 vuotiaat jne... En usko, että kisa supistuisi, vaan tulisi jopa näitä "isoja poikia" enemmän kisaamaan, ellei olisi pelkoa ylivoimaisista vastustajista.
Eiköhän Eemelin mielipiteessä näy juuri se Painiliiton henki, joka on ollut useista, lähes vuosittain tehdyistä uudistuspyynnöistä huolimatta vallalla: KLL:n sarjajaot ovat Pyhä Asia, joihin ei pidä kajota.
KLL ei voi sarjajakoihin omatoimisesti helpolla puuttua, koska he kunnioittavat lajiliittoja asiantuntijoina. Se on aivan ymmärrettävää. Niinhän sen pitääkin olla. Mutta lajiliiton tulee kunnioittaa myös niitä viestejä, joita nytkin ihan rakentavassa hengessä on yritetty esille tuoda. Tässä ei nähdäkseni käydä mitään "turhaa väittelyä", kuten Eemeli asian näki, vaan tämä on nyt sitä kentältä tulevaa palautetta, johon Paniniliiton vaikuttajien tulisi reagoida.
Mielestäni esitetyt uudistukset ovat olleet ihan asiallisia. Ei suinkaan voi olla itsetarkoitus "suuret sarjat". Panin harrastajia on niin vähän, ettei suuria sarjoja voi tulla muuten, kuin niputtamalla samanpainoiset 7 - 13 vuotiaat samaan sarjaan ja näin saada ko. suuri sarja aikaiseksi keinotekoisesti.
Eemeli tietää, että on opittava myös häviämään. Ja siinä hän on oikeassa. Se painijan on opittava ensimmäiseksi, mutta millä tavoin, onkin eri asia. Jos sitä yritetään opettaa suorastaan nöyrryyttämällä ja itsetunto täysin nujertamalla, niin on kyllä turha ihmetellä, että miksi niin monet lupaavat painijat lopettavat harrastuksen.
Miksi ihmeessä pitäisi keinotekoisesti tehdä suuria sarjoja?
Eemelin mielestä kisoihin voivat osallistua vain ne, joilla on edellytyksiä. Edellytyksiä mihin? Pärjätä useita vuosia vanhemmalle vastustajalle? Eli siis pitäisi olla jonkinlainen ihmelapsi, jotta voisi alaluokilla osallistua kisaan. Tämä siis koskee isokokoisempia kavereita. KLL kuitenkin haluaa varmasti tarjota kaikille koululaisille tasapuoliset mahdollisuudet osallistua koulujen yhteiseen kisaa. On väärin, jos isokokoisempana joutuu odottamaan "kypsymistä" pidempään, kuin silloin,jos on sattunut perimään pienempikokoisen ihmisen geenit. Tämähän ei voi olla mitenkään oikeudenmukaista. Se on puhtaasti samanikäisten lasten asettamista eri arvoiseen asemaan.
Onhan onneksi Veikko Rantasen kisat, arvokisat, joissa on otettu huomioon motoriikan kehitys jakamalla sarjat järkeviin ikäluokkiin.
Koska painissa poikien suomenmestaruuskisoissakin on melko tyly ikäraja 17 v, ei ole ihme, että niin monet murrosikäiset pojat lopettavat painimisen. He ovat kuitenkin tuossa 13 - 14 vuotiaina pieniä huippu-urheilijoita. Heille ei enää riitä ikäkausikisoissa käyminen. Hekin haluaisivat saada osakseen menestymisen mahdollisuuksia. Esimerkiksi uimarit kisaavat Suomenmestaruuksista vuoden välein tehdyin sarjoin. Painijatkin voisivat ottaa poikien SM:ien yhteydessä selville parhaan alle 17 -vuotiaan lisäksi parhaan alle 14 -vuotiaan painijan. Keinoja murrosikäisten poikien korkeaan lopetusprosenttiin pitäisi kyllä etsiä. Tässä olisi yksi keino. Olisi päämäärään saavuttamiseen hieman lyhyempi odotus. 13-vuotiaan aika kuluu paljon, paljon hitaammin, kuin meidän aikuisten.
KLL
Mutta missä ovat ne isot pojat ikäkausikisoista joissa on sarjoja ikäluokittain tiheämmin????
Edellä kirjoittaneen Eemelin sanoin "Katselkaapa vain ikäkausikisoja joissa kilomäärät ja ikäluokat ovat tiheämmät. Missä ne ovat ne isokokoiset jotka täälä mainitaan pois jääneeksi KLL-kisoista kun ei sopivaa sarjaa ole ollut."
8-vuotiaille, olet justiin tuon 35 kg painoinen ja painin hiljattain (alle 1 v) aloittanut, niin huoltajana en päästä poikaa kisoihin, sillä vastassa voi olla jopa 10 kg painavampi. Sarjajako pitäisi näille junnuille olla ikäsarjoissa 20 kg ja siitä aina 2-3 kg ylöspäin siihen asti kuin painijoita piisaa. Silloin voisivat isommat pojat ja tytöt (heillä vielä hurjmepia eroja) uskaltautua kisoihin.
Totuushan on, että painissa pärjää jatkossakin vain höyhensarjalaiset. Normaalit keskikokoiset pojat ja miksei tytötkin saavat aina vastaansa monta vuotta vanhempia kokeneita painijoita. Siis muissa kuin ikäkausikisoissa. Pikkuhiljaa nämä tippuvat pois ja vain "rääpäleet" jäävät. Katsokaa vain kisoissa vaikka valmentajia. Entiset painijat ovat kaikki "alamittaisia".
Näinhän tuo on. Oma poikani on 9-vuotias ja ei ikäisistään löydä ainakaan meidän seurassa vertaista vastusta. Siis vertaista kokonsa puolensa, taidot ovat suunnilleen samaa luokkaa ikäkaverien kanssa. Yrittää sitten harjoitella 3 vuotta vanhempien kanssa ja ei sieltä ainakaan kauheasti niitä onnistumisen elämyksiä tule.
Eikä poika edes mielestäni ole kauhean isokokoinen, "normaalin" ylärajoilla ainakin jos luokkakavereihin vertaa. Isompiakin luokasta löytyy.
Kyllä, valmentajat ovat pienepuoleisi. Missäs isot poijat?
onpa mummut hakoteillä. jos 10-11vuotias poikasi harjoittelee 3-4 kiloa painavemman kanssa se on vain hänelle eduksi. sen sijaan äidit ja isät istuessaan painisalin reunoilla eväineen ja mehupulloineen pilaavat koko harjoituksen.
salomäki ,asell, sarkkinen,lehto, yli-hannuksela, talvitie ym.ym vähintäänkin normaalikokoisia valmentajia.
"Äidit ja isät istuessaan painisalin reunoilla eväineen ja mehupulloineen pilaavat koko harjoituksen."
Tästä olen täysin eri mieltä. On pelkästään hieno asia, jos vanhemmat jaksavat jakaa lapsensa harrastuksen seuraamalla harjoituksia syrjemmällä. Ainakin meidän salilla on paljon vanhempia, jotka töistä tultuaan jättävät kullannuppunsa salille ja itse rientävät asioilleen. Nämä "kullannuput" ovat enimäkseen niitä häiriköitä, jotka jatkuvasti kaipaavat lisähuomiota valmentajalta piiloutumalla patjojen alle ja häiritsemällä muiden harjoittelua. Varsinkin, jos tiedät lapsesi olevan ylivilkas, niin läsnäolosi molskin laitamilla rauhoittaa kummasti lastasi. Mikäli hän ei läsnäolostasi huolimatta pysty keskittymään, niin velvollisuutesi on viedä hänet pois ja tuoda yrittämään uudelleen, kun on kypsä ryhmässä toimimaan.
Nyt on kyllä hieman eksytty aiheesta. KLL:n sarjajaoistahan tässä piti keskustella eikä valmentajien koosta ym asiaan kuulumattomasta.
9-vuotias ja harjoittelee 3 vuotta VANHEMPIEN, ei painavampien kanssa, koska ei ikäisissään löydä seurastamme kokoistaan. Varmasti tekee hänelle hyvää ja taito kehittyy, mutta kovasti joutuu koko ajan yrittämään. Ja "harjoitusotteluissa" hänet selätetään mennen tullen näiden vanhempien poikien toimesta.
Ja en juuri ole istuskellut painisalin reunamilla (kotona 3 nuorempaa odottaa), olen edellisen asian huomannut pojan puheista ja siitä, mitä olen treenien loppupuolella nähnyt.
Tässä oli asiaa, vanhempien tietysti tulee muistaa se että valmentaja on se joka komentaa käskee kannustaa opastaa rankaisee jne jne siellä harjoituksissa, vanhemmat ei saa puuttua toimintaa ellei ole toisin sovittu.
Tietysti jos joku isi tai äiti on asioista erimieltä niin harjoiutusten jälkeen valmentajaan yhteyttä ja mielipiteet esiin niin tasoitetaan tietä.
Pitäisikö nyt surkutella sinua vai poikaasi.
Poikasihan oppii koko ajan lisää ja kuule painissa tosiaan joutuu yrittämään, ja onhan se karmeaa kun harjoituksissa selätetään. Mistä näitä vanhempia riittää jotka eivät ymmärrä painista mitään.
Turha on edes vielä puhua painijoista jos ikähaarukkana pidetään vaikkapa 8-17 vuotta.
Kun aletaan ottelemaan aikuisten sarjoissa ja takana on vuosien yleensä toistakymmentä vuotta harjoittelua voidaan jo puhua painijoista.
Ja vielä sinulle "pojan äiti" pysy vain kotona älä mene painisalille harjoituksia seuraamaan se vain häiritsee poikaasi.
tästä kommentista:
"Ja vielä sinulle "pojan äiti" pysy vain kotona älä mene painisalille harjoituksia seuraamaan se vain häiritsee poikaasi."
Se on taas sitä painijäärämielipidettä. Mene ihmeessä salille. Ihaile poikaasi ja kannusta häntä. Meidän seurassa ei valmentajat käy poikien kanssa kisoissa, vaan ainoastaan kisoihin pääsy on vanhempien aktiivisuudesta kiinni.
Kun itse istut salilla treenejä seuraamassa, opit itsekin jotain, voit sitten kisoissa kehua lastasi, kun ottelun aikana on osannut tehdä jotakin niin kuin treeneissä on opetettu. Ei voitto ole tärkeä, vaan se että koko ajan oppii lisää.
Kun käytät aikaasi painisalilla (jota meillä kenelläkään ei ole koskaan liikaa) annat lapsellesi rahaakin tärkeämpää, annat viestin, että olet kiinnostunut hänestä ja hänelle tärkeästä asiasta. Ihaile häntä ja kehu jälkeen päin. Se on henkistä valmennusta, jota hän tarvitsee ja vielä n. alle 12 vuotiaana ottaa Sinulta vastaan. "Isot pojat" n. 15 v, voivatkin läsnäolosi kokea jotenkin hämmentäväksi, mutta pienet pojat haluavat, että näet heidät myös harjoituksissa. Et tietenkään puutu valmentajan työhön. Kotimatkalla voit sitten antaa myönteistä palautetta kehumalla, miten hienosti hän taas oppi sen ja sen uuden liikkeen.
Harvinaisen hyvä viesti painipojan äidille.
Kiitos!
Mitä näistä suomen painia pojista tulee kun suuri osa huoltajista on äitiä ? äidit pois saleilta ja kisoista maton reunalta sinne eväslaukun viereen. Eräs tunnettu nyky valmentaja lohkaisi hyvin :
tuloksen näkee kun nykyisin äidit kasvattaa poikia ja isät tyttäriä, pojista tulee täysiä nynnyjä ja ollaan poraamassa heti kun vähän sattuu tai ei voitakkaan vastustajaa.
se, että Suomessa on yksinhuoltaja äitejä tilastojenkin mukaan aika lailla. Syyttämättä isiä äidit kuuluvat nykyisinkin hommaan mukaan. Poissulkemisen sijaan on hyödyllisempää se, että äidit saisivat tietoa painista, sen vaativuudesta, ravinnosta, kannustuksen tyylistä, urheilijan- valmentajan-vanhemman rooleista urheilussa ja vaikkapa mahdollisuudesta auttaa seuraa hankkimaan euroja kisareissujen mahdollistamiseksi. Äidit on in.
tuota ei kirjoittanut äiti, vaan se sellanen, joka haluaa jatkossakin äitien tuovan poikia ja tyttöjä parhaimman lajin pariin.
eli painin pariin. Vaikka on kr.room paini ja vapaa, niin jotkut mieltyy yhteen ja toiset toiseen. Ite katon enempi kr.room. painia, mutta siitä en taas tässä yhteydessä näe mieltä vääntää.
esim. Ahokasta höyhensarjalaisena.
Olipahan katkeran oloinen purkaus ja vielä suomalaiseen tapaan nimimerkin varjosta. Jos jollakin ihmisellä on noin vahvat mielipiteet, niin luulisihan tuon uskaltavan sanoa sanottavansa vaikka edes omalla etunimellä.
Väität siis tosiaan, että voidaan ruveta puhumaan painijoista vasta siinä vaiheessa, kun aletaan painimaan aikuisten sarjoissa. Tuon laskukaavan mukaan Suomessa ei ole kuin satakunta painijaa. Olemme siis sinun mielestä kuolemassa sukupuuttoon.
Joskus 80-luvulla ilmestyneessä Salimäen Jorman painikirjassa korostettiin sitä, jotta salille tulevat pojat pitää kasvattaa seurahengessä ja saada näin itsensä tuntemaan painijoiksi. Oli ne taidot sitten vaikka vähän heikompia, mutta kyllä ainakin meidän salilla jokainen treeneihin tuleva on PAINIJA. Kaikki eivät tosin niin taitavia, mutta onpa niitä kirvesmiehiäkin moneen lähtöön.
Ja mitä taas tulee siihen, tarvitaanko äitejä salilla, on kieltämättä kaksipiippuinen juttu. Tunnustan uhanneeni viime keväänä heittää yhden äidin pihalle salilta, kun tämä meinasi mennä sitomaan 11-vuotiaan poikansa auenneen kengännauhan. On hän käynyt senkin jälkeen poikansa otteita seuraamassa, mutta ei tarjoutunut nauhoja sitomaan.
Ainakin minusta on ihan hienoa, että osa vanhemmista on niin aktiivisia, että viitsivät seurata lastensa harjoittelua. Kun ne äidit ja isät istuvat siellä salilla katselemassa touhua, niin heitä on paljon helpompi lähestyä erilaisilla talkootehtävillä.
Oikeastaan olisi kohdallaan jos vaikka kuukausikisojen yhteydessä olisi sarja painiäitihuoltajavalmentajakaikkitietäville äideille.
Siellä saisi äidit painia keskenään ja ei kai muutaman vuoden ikäerokaan haittaisi.
Onhan se tietysti niinkin...
Äidit tietävät, että miehistä ei seuraa muuta kuin ongelmia. Toisaalta ongelmien kanssa on mukava painiskella.
Näinhän se on. Isoja lapsia nuo miehet. Ja lasten kanssa meillä ei ole ongelmia.
Tulevaisuudessa näitä sarjakeskusteluja käydään aivan toisessa hengessä. Ajatelkaapa mitä tapahtuu seuraavana sukupolvena:
Meidänt painijatyttömme ja -naisemme tulevat äideiksi. Tällöin väistämättä he ottavat myös valmennuksesta vastuuta. Ja naiset tuntien, se todella tapahtuu. Tällöin Äidit ovat ne, jotka sanelevat tuttuun tehokkaaseen tapaansa, missä kaappi seisoo.
Tekisi mieleni sanoa: Ähäkutti!
Toivottavasti ei kovin moni "painijäärä" tukehtunut pullakahviinsa tämän luettuaan.
Äidit, äidit...
Sarjat antoivat meille ne miespainijat, jotka eivät yrityksistään huolimatta saaneet poikia. He halusivat toteuttaa haaveitaan ja kunnei poikia ollut, niin kekesittiin tyttöjen paini.
Naiset ovat jo näyttäneet kyntensä armeijassa. Ihan kuten toisen maalilmansodan aikanakin näytimme, että pystymme samaan kuin miehet siviiliasioissa miesten ollessa rintamalla.
Nykyisin pystymme parempaan kuin miehet armeijassa. Ihan varmasti pystymme parempaan myös painiharrastuksen eteenpäin viemisessä. Olette itse halunneet antaa meille tämänkin asian tehtäväksemme.
Annetaan bvain ajan kulua.............
Kukakohan on ollut syypää siihen, ettei enää ole ns. naisten ja miesten -juttuja.
Me äidit olemme tienneet valtamme ja osaamisemme kautta vuosisatojen. Tämän päivän naispuolist upseerit ym, ennen "miesten" jutut, olemme suosiolla suoneet Teille. Vaikka olemme varmasti tienneet, että itsekin niistä selviämme Teitä paremmin.
Nyt on myöhäistä. Yhtä hyvin olisimme voineet pelkkiä poikia synnyttäneinä houkutella poikamme harrastamaan pitsinnypläystä tai posliininmaalausta. Me emme halunneet. Mutta Te miehet ette nähneet seurauksia. ok. Sitä saatte mitä olette tilanneet. Tulevaisuudessa ei ole enää mahdollisuutta sivuuttaa naispainijoita. He ovat Teidän tahdostanne ottamassa tämänkin osa-alueen halutuunsa. Joten lopettakaa itse ininä. Naisten tyyli hoitaa asioita on tunneperäisempi, mutta loppuviimeeksi tehokkaampi.
Hyvää Yötä.
Kuten tämäkin keskusteluketju on pysynyt erittäin hyvin siinä asiassa josta keskustelu aloitettiin.....
Oletko koskaan lapsena leikkinyt esim koulussa tms. vastaavassa ryhmässä leikkiä jossa kaikki istuvat lattialla ympyrä muodostelmassa:
Ensimmäinen kuiskaa toisen korvaan jonkun asian, jonka se toinen välittää kuulemansa seuraavalle jne jne. kun kaikki 30 lasta on käyty läpi on alkuperäinen lause muuttunut aivan muuksi :-)
Eihän vain näissä tämän ketjun viesteissä olisi hieman juuri sitä naisellista tunteen purkausta/vihaa pääsyt ilmoille? Nyt liitettiin jo armeeejan harmaat. Näistä naikkosista jotka kirjoittelevat meidän naiten harmaissa pärjäämisestä ei liene kukaan itse sielä ollut. Totuushan on kuitenkin se että miehen köriläät ne olivat ne jotka meidän harmaapukuisten naisten varustuksia avuliaasti kantoivat metsäkeikoilla ja marsseilla. Myös muutoin varuskuntapalvelu oli meille naisille sovitettu sukupuoleen sopivaksi. Ainut missä me tytöt olimme samalla viivalla ja parempiakin oli kirjalliset kokeet ja tietenkin tuo vaatepuolen yms. järjestely. Näin muodoin sanoisin että eiköhän pidetä mölyt mahassa kun ei oikeaa asiaa ole mitä sanoa. Vain kuulopuheita ja luuloja.
Hyvää päivän jatkoa.