ne kirjeet jotka olin sinulle kirjoittanut.Minulla on nyt aikeissa unohtaa sinut.
Heitin
tuleen
241746
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Miksi heitit hyvää paperia tuleen. Poltettuina kirjeiden tuottama energia on hyvin vähäinen, kun taas uudelleenkäytettynä ne voivat luovuttaa lämpöä jopa useiden vuosien ajan.
Olisit esimerkiksi voinut lähettää ne tänne. En saa koskaan kirjeitä, joten olisin voinut kuvitella kirjeiden olevan oikeasti minulle ja viettänyt niiden parissa monta onnellista hetkeä. Poskien punehtumisesta johtuvalla lämmöllä olisin valaissut keittiötä viikon ja olisimpa keittänyt pari kattilallista puuroakin.
... hirvittääkö sinua?
tulen katsomaan tänne,minkä vaikutuksen viestini saa aikaan?Mitähän sillä haen? No kirjeet on tuhkana, ja vettä sataa päälle...
Niin että hirvittääkö?Ei enää, mutta kun ne paloivat, sydän löi lujemmin...
... oli sinulle rituaali, siitä sydämen lyönnitkin. Poltan ja pyyhin sinut mielestäni pois. Tuli puhdistaa ja samalla tuhoaa lopullisesti.
No, toimiko? Poistuivatko ajatukset liekkien myötä?
alkaa elää realismissa..en soimaa itseäni siitä että tarvitsin häntä.
Työ on vielä kesken..minä rakastan tulen ja savun,nuotion tuoksua..
Ihanaa,kuulen miten raksatatte toisianne....
Saan vähän armon aikaa kun kallein posti on lukon takana peltilaatikossa ja AVAIN HUKASSA.
Kirjeet taskussa matkalla viimeksi tunsin kuinka...kohta....sydäntäni pidän tikun nokassa nuotion päällä.
Sydän karrella,etsin piilottamaani avainta kotoa,enkä ole vielä löytänyt.
Hyvä,äläkä löydäkään avainta
... Hirvittää!
Tulitikut taskuun,sanon minä!
tästä tänne. Olisin tehnyt vaan kaiken hiljaisuudessa päättäväisenä. Sen vielä sanon että minut on vallannut elämän hinku! Ei se ole elämää jos "rakastaa" saavuttamatonta. Pahinta tässä on ollut se että tiedän nyt syyn, miksi.
Miksi rakastin jotain mitä ei voi saavuttaa?
Vastaus ei ole helppo myöntää: Siksi että se on niin t u r v a l l i s t a. Ei tarvitse osoittaa sitä mistä kirjoittelee. Tosi asiassa olen pelännyt läheisyyttä. Mutta kuten sanottu...elämän jano..Nyt minä menen.
P:S
Ja se avain vielä löytyy,en anna periksi...voikaa hyvin..
Mutta kun löydät avaimen,ota kirjeet ja lähetä hänelle ne jota rakastat. Älä heitä niitä silloin pois,ethän!hän rakastaa sinuakin!!
tuosta touhuilustasi nuotilla. "Elämän hinku. Nyt minä menen!... Sydän tulitikun nokassa..."
Oikein tuntee savun hajun ja näkee miten savu paksunee ja alkaa levitä sateenraskaasen laaksoon (en tiedä miksi laaksoon, tuntui vain sopivan)...
Laitahan ne tulitikut taskuun. Jos sytytät niillä tulen, Sytytin tulen viime kesänä ja kadun loppu elämäni,savussa itkin. Itkin,mutta kirjeet jäi talteen sydämeeni. Voin aina kirjoittaa ne uusiksi niin kuin teenkin sanatarkasti! Lähetän kirjeeni hänelle !
.... kirjeeni ja savu oli unohtumaton. Poljin jaloillani tuhkaan,itkin,onneksi kukaan ei nähnyt kyyneliäni. Niin minä sinua rakastin ja rakastan aina. Ei tulikaan saanut sinua minusta pois,sen tiedän nyt! Eikä saa koskaan !
Jos heität tuleen,ei meitä ole. Enkä halua,että meitä ei olisi! Sen verran tajuan,että me olemme!
hyvä hyvä!
-----------------------
Millä saa auki vähän sellaisen järeämmän peltilaatikon?Siis en tarkoita sellaista sievää pientä vaalean punaista joita saa ostaa Suomalaisesta kirjakaupasta...
Saa sen auki.Minä tein sen..siihen tarvittiin kyllä -pientä virkkuukoukkua..-vasaraa...-isoa ruuvimeisseliä.
Ja kämmeneen tuli haava.
Nyt kuivattelen tässä hiuksiiani ja juon kahvia...
Joten suljen nyt tietokoneen ja lähden...
Rakkaus ei ole pelkkiä puheita joita ei pysty lunastamaan.
-aurinko paistaa ihanasti, eikä onneksi tuulekaan niin kovasti että olisi metsäpalon vaara.
Sydämeni odottaa vapautta...
Tämän vielä kerron teille: Puhuin kallista postista..kun kerään kaiken nippuun, neljä suljettua kirjekuorta ja paljon kirjoitusta paperilla, päiväkirjaani. Painan vaistomaisesti, hellästi kaiken sydäntäni vasten kun kannan niitä. Teen sen, eikä se tunnu pahalta. Tulen sinne nuotion ääreen ja ensimmäiseksi poltan kirjeet,avaamattomina. En tahdo tietää mitä niissä on. Kun kaikki on tuhkana tunnen valtavaa rauhaa ja -vapautta. Meri on niin sanomattoman kaunis tänään...
Teen tämän siksi että minä tahdon rakastaa, enkä vain puhua siitä.
Ne voit polttaa. Ajatuksiasi et.
Ne ovat vain paperia,jotka palaa savuna ilmaan,mutta kaikki muu jää mieleesi. Rakastan häntä todella,ei polttaminen vie häntä minusta pois.
Joku toinenkin täällä näköjään on polttanut kirjeitänsä...niin minä koskaan unohda.mutta rakastaa jotakin joka on omista toiveista peloista(kirjoitinhan läheisyyden pelosta aiemmin..) rakennettu.se on nyt ohi. en minä osaa sitä selittää.ja viekoitella toisen omaa millälailla hyvänsä- siitä olen pettynyt itseeni.tämän haluan loppuvan.kaikki mitä tämän jälkeen tänne on kirjoitettu ei ole minulta alkuperäiseltä.enkä ole itkenyt nuotiolla niinkuin joku muu täällä.itku tulee, ja se tuli jo silloin kun ajattelin kuinka alhainen olen kun kaikki periaatteeni olisin unohtanut saadakseni edes yhden yön.mutta nyt lopetan,koska en tahdo taas puhua tätä siksi että hän alkaisi minua haluamaan.