Kellään ei varmaan ole tällaista ongelmaa... Eli olen joskus ajatellut että jos meille tulisi lapsi niin meidän olisi todella vaikeaa keksiä sille yhtäkään kummia!
Meillä on molemmilla kyllä kavereita, hyviäkin sellaisia, mutta ei niin hyviä ystäviä että osaisi ajatella heidän pyytämistä kummeiksi. Sellaiset lapsuuden/nuoruuden bestikset ovat jääneet vähemmälle yhteydenpidolle puolin ja toisin. Jutellaan kyllä kun tavataan mutta varsinaisesti ei tapailla. Sisaruksia miehelläni ei ole ja suku on todella pieni, sieltä ei löydy ehdokkaita. Itselläni on sisko joka asuu ulkomailla perheensä kanssa. Olemme heidän poikansa kummeja. Sukulaiset asuu toisilla paikkakunnilla joten sielläkään ei niin läheisiä henkilöitä ole.
Emme ole kumpikaan kauhean sosiaalisia ihmisiä kuten arvata saattaa. Molemmilla on vaativa työ ja vapaa-aika menee yleensä voimia kerätessä...
Taitaa jäädä lapset hankkimatta kun ei ne raukat saisi edes kummeja ;o)
Meillä on molemmilla kyllä kavereita, hyviäkin sellaisia, mutta ei niin hyviä ystäviä että osaisi ajatella heidän pyytämistä kummeiksi. Sellaiset lapsuuden/nuoruuden bestikset ovat jääneet vähemmälle yhteydenpidolle puolin ja toisin. Jutellaan kyllä kun tavataan mutta varsinaisesti ei tapailla. Sisaruksia miehelläni ei ole ja suku on todella pieni, sieltä ei löydy ehdokkaita. Itselläni on sisko joka asuu ulkomailla perheensä kanssa. Olemme heidän poikansa kummeja. Sukulaiset asuu toisilla paikkakunnilla joten sielläkään ei niin läheisiä henkilöitä ole.
Emme ole kumpikaan kauhean sosiaalisia ihmisiä kuten arvata saattaa. Molemmilla on vaativa työ ja vapaa-aika menee yleensä voimia kerätessä...
Taitaa jäädä lapset hankkimatta kun ei ne raukat saisi edes kummeja ;o)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meillä oli vähän samanlainen tilanne. Suku on pieni ja kavereista suurin osa ei kuulu kirkkoon, eli eivät kelpaa kummiksi. Löytyi kuitenkin hyvät kummit, kun vähän mietti ja otti hieman riskilläkin sellaisen kehityskelpoisen. Kävi sitten niin että yhteyden pito vieraamman kummin kanssa tiivistyi, kun hänkin sai lapsen.
Kyllä te varmasti keksitte kummit sitten kun se aika tulee. Ei kannata murehtia liian aikaisin.
Juu, meilläkin oli kova miettiminen. Lopulta uskalsimme pyytää vähän etäisiä ihmisiä, ja onneksi he suostuivat, ja olemme tosi tyytyväisiä. Meillä paljon hyvänpäivän tuttuja, mutta ei juurikaan läheisiä ystäviä, ei myöskään kelvollisia sukulaisia.
Juuri viime kesänä puhuimme mieheni kanssa samasta asiasta. Yhdelle lapselle vielä löytyi 2 kummia, mutta entäs jos lapsia tulee enemmän.... Sisarukseni ovat vielä liian pieniä, eikä mieheni puoleltakaan löydy ketään.
Me olemme toistemme parhaat ystävät. Olemme paljon yhdessä, joten kaverit ovat vain kavereita. Sama ongelma oli kaason valinnan kanssa. kukaan ei ole niin läheinen, että voisi toimittaa kaason virkaa...
Pitää vissiin odotusaikana hankkiutua läheisiin väleihin jonkun kanssa, jotta edes pakolliset 2 kummia löytyy ;)
Onko kummeja pakko olla? Sehän on pelkkä muodollisuus nykyään? Jos sellaisia kertakaikkiaan ei löydy.
Jos lapsi halutaan kastaa, niin kaksi kummia on oltava. Joskus on kummiksi nimetty isovanhempikin. Tai kastava pappi.
...ihan tosissanne harkitko ettette hankkisi lapsia kun ei ole kummeja:) itsellä ei ole ollut kummeja, eikä ole haitannut...Ihan rehellisesti ainut, mikä pienenä harmitti kummittomuudessa oli se, kun muut saivat hienoja lahjoja kummeilta, ja itsellä ei ollut...:)
Ja nyt vanhempana ei sellaisia ole kaivannut, kun niitä ei ole ollut..