Minun juttuni.

Tämä alkoi jo n. vuosi sitten, mutta välillä oli taukoa muutama kuukausi ja nyt se alkoi jälleen huhtikuussa. Ahmin viikonloppuisin järjettömiä määriä ruokaa ja viikot paastoan. Viikolla syön koulussa ehkä päivittäin yhden perunan tai pari haarukallista/lusikallista sitä mitä nyt tarjolla sattuu olemaan. Muuten juon vain kahvia lopun päivää. Huhtikuussa tuli menkat ja sen jälkeen seuraavat heinäkuun aika alussa. (Ajattelin siinä välillä, että menkkojen puuttuminen johtuu siitä, että söin kahdet jälkiehkäisypillerit ihan muutaman viikon sisällä)Ja nyt ei ole menkkoja taaskaan näkynyt. Johtuisiko kenties tuosta epämääräisestä syömisestä? Ja mitä tämä tällainen yleensäkään on? Normaalia nyt ei ainakaan. Henkisesti ja fyysisesti raskasta tarkkailla kaikkea ja koko ajan. Peilistä katselen itseäni kymmeniä kertoja päivässä ja puristelen kaikkia paikkoja ja mietin, että mistä pitäisi saada vielä pois. Puntarillakin ravaan useita kertoja päivässä. Haluan lopettaa, mutta jos lopetan niin lihon enkä sitäkään halua. Mikä ajaa ihmisen tällaiseen. Miksi pitää tehdä elämästään niin helvetin vaikeaa, kun helpommallakin pääsisi. Vaikeinta on tavallaan tiedostaa ongelma, mutta olla haluton tekemään asialle mitään. Mistä saada kipinä lopettaa.
91247
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

mä sain sen "kipinän", kun kuulin mitä bulimia tekee terveydelle. vaikka välillä tulee se halu, mutta en enää uskalla. mulla on kuiteskin ollu bulimia jo n. 3 v. ja kyllä olen aivan oikeassa kuukautiset ovat jäännet juuri sen takia.

Äänestä
  • että menkat eivät loppuneet lainkaan, kun anoreksia muistuttava kausi oli meneillään. Omituista kyllä, bulimian myötä kuukautiset hävisivät hyvin aikaisessa vaiheessa...En tiedä, onko se niin ikävä asia, enemmän harmittaa, kun en osaa enää tuntea mitään seksuaalisesti. En tunne olevani nainen...ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti haluaisin...Psyykkisellä puolella haluja kovastikin, muttei fyysisellä.

    Äänestä

  • huomannut kirjoitti:

    että menkat eivät loppuneet lainkaan, kun anoreksia muistuttava kausi oli meneillään. Omituista kyllä, bulimian myötä kuukautiset hävisivät hyvin aikaisessa vaiheessa...En tiedä, onko se niin ikävä asia, enemmän harmittaa, kun en osaa enää tuntea mitään seksuaalisesti. En tunne olevani nainen...ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti haluaisin...Psyykkisellä puolella haluja kovastikin, muttei fyysisellä.

    onko sulla e- pillerit? ainakin se vois olla yks syy tohon et et tunne mitään seksuaalisesti. ne on ne hormoonit...kunhan varmistin, koska mulla ei ole ollut sellaisia ongelmia.

    Äänestä

Olen täysi-ikäisyyden kynnyksellä ja mietin, että JOS menisin terveydenhoitajalle puhumaan tästä niin ilmoittaako hän vanhemmilleni?

Äänestä
  • ei!

    Äänestä

  • .... kirjoitti:

    ei!

    Mietin vain, että onko minulla edes mitään ongelmaa koska kuitenkin juon ihan hyvällä omalla tunnolla. Tottakai olen selvillä siitä, että juomissa on kaloreita, mutta juominen on silti sellainen asia, josta en luovu. Onko se siis pelastava tekijä vai huonontava tekijä. En tiedä. En halua olla sairas, mutta tunnen itseni sairaaksi, kun ajattelen tällä tavalla. Tarvitsen apua, mutta kehen voisin turvautua. Äiti ei tule kysymykseenkään, vaikka meillä lämpimät välit onkin.

    Äänestä

Siitä kun huomaa lihoneensa bulimian takia 5kiloa lisää entiseen.Siitä kun turpoaa joka oksentelun jälkeen niin että näyttää hamsterilta.Siitä kun silmänympärykset on täynnä punaisia pilkkuja oksentelusta.Siitä kun menkat jää pois ja tajuat että raskaaks tuleminen ei ookkaan hamassa tulevaisuudessa niin helppoa.Siitä kun alkaa saada paniikkikohtauksia.Siitä kun iskee masennusvaihe ja haluut tappaa ittes.
Ei oo kivaa kävellä koulussa punaisena ja turvonneena zombiena,kun kaikki tuijottaa vielä senkin lisäks että ite tuijotat ittees.Mieti.

Äänestä
  • ..en oksenna. Vaan paastoan ahmimisen päälle useita päiviä ja sitten taas ahmin. Olen alkanut tulla täyteenkin ihan olemattomista määristä ja aika usein syömisen jälkeen oksettaa ihan mielettömästi, mutta vihaan oksentamista (onneksi. En siis voi oksentaa). Hienoa. Elokuussa ei menkkojakaan ollut nyt sitten. Miten minä, joka aina ennen lähinnä halveksuin syömishäiriöisiä, "Ottaisivat itseään niskasta kiinni." "Ei se voi olla niin vaikeaa" -ajatuksineni olin, niin olen nyt itse tässä ihmeellisessä paska kierteessä.

    Äänestä

  • Tilli. kirjoitti:

    ..en oksenna. Vaan paastoan ahmimisen päälle useita päiviä ja sitten taas ahmin. Olen alkanut tulla täyteenkin ihan olemattomista määristä ja aika usein syömisen jälkeen oksettaa ihan mielettömästi, mutta vihaan oksentamista (onneksi. En siis voi oksentaa). Hienoa. Elokuussa ei menkkojakaan ollut nyt sitten. Miten minä, joka aina ennen lähinnä halveksuin syömishäiriöisiä, "Ottaisivat itseään niskasta kiinni." "Ei se voi olla niin vaikeaa" -ajatuksineni olin, niin olen nyt itse tässä ihmeellisessä paska kierteessä.

    Mene.Lääkäriin.Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa että heti et parannu apua etkä hetken jälkeenkään,mutta ainakin sinua a-u-t-e-t-a-a-n.Kun saat ittes raahattua tohtorille,niin homma lähtee käyntiin.Ja jos et aijo mennä lääkäriin niin älä narise,koska sulle on ehdotettu vaihtoehtoa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Tilli. kirjoitti:

Tämä alkoi jo n. vuosi sitten, mutta välillä oli taukoa muutama kuukausi ja nyt se alkoi jälleen huhtikuussa. Ahmin viikonloppuisin järjettömiä määriä ruokaa ja viikot paastoan. Viikolla syön koulussa ehkä päivittäin yhden perunan tai pari haarukallista/lusikallista sitä mitä nyt tarjolla sattuu olemaan. Muuten juon vain kahvia lopun päivää. Huhtikuussa tuli menkat ja sen jälkeen seuraavat heinäkuun aika alussa. (Ajattelin siinä välillä, että menkkojen puuttuminen johtuu siitä, että söin kahdet jälkiehkäisypillerit ihan muutaman viikon sisällä)Ja nyt ei ole menkkoja taaskaan näkynyt. Johtuisiko kenties tuosta epämääräisestä syömisestä? Ja mitä tämä tällainen yleensäkään on? Normaalia nyt ei ainakaan. Henkisesti ja fyysisesti raskasta tarkkailla kaikkea ja koko ajan. Peilistä katselen itseäni kymmeniä kertoja päivässä ja puristelen kaikkia paikkoja ja mietin, että mistä pitäisi saada vielä pois. Puntarillakin ravaan useita kertoja päivässä. Haluan lopettaa, mutta jos lopetan niin lihon enkä sitäkään halua. Mikä ajaa ihmisen tällaiseen. Miksi pitää tehdä elämästään niin helvetin vaikeaa, kun helpommallakin pääsisi. Vaikeinta on tavallaan tiedostaa ongelma, mutta olla haluton tekemään asialle mitään. Mistä saada kipinä lopettaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu