Lapsemme ottaa minua suunnattomasti päähän. Heti jos siitä kuuluu pientäkin huutoa minulta meinaa mennä hermot. Pidän kyllä lapsestamme, ei ole siitä kysymys. Ei vaan hermot kestä....
Tekisi mieli häipyä ja jättää lapsi isälle.
Itse voisi kadota johonkin ikuisiksi ajoiksi ja olla palaamatta koskaan takaisin...
Tosin en minä varmaan ikuisiksi ajoiksi katoaisi. Houkutteleva ajatus kuitenkin.
Kai minä olen kamala äiti kun tämmöisiä ajattelen, mutta minä olen totaalisessa umpikujassa...
Lapsi on sen verran nuori ettei se muistaisi minua vanhempana jos tästä häviäisin.
Tekisi mieli häipyä ja jättää lapsi isälle.
Itse voisi kadota johonkin ikuisiksi ajoiksi ja olla palaamatta koskaan takaisin...
Tosin en minä varmaan ikuisiksi ajoiksi katoaisi. Houkutteleva ajatus kuitenkin.
Kai minä olen kamala äiti kun tämmöisiä ajattelen, mutta minä olen totaalisessa umpikujassa...
Lapsi on sen verran nuori ettei se muistaisi minua vanhempana jos tästä häviäisin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä tuo minusta masennukselta vaikuttaa, Sanoisin itse masennuksen kokeneena. Masennuslääke ja ehkä nukahtamislääkekin saattaisivat auttaa. Ja se oma aika tehdä jotakin. Minä kävin kerran viikossa kansalaisopiston kurssilla. Ja saunaan halusin lapsen kylvetyksen jälkeen ehdottomasti yksin nauttimaan löylyistä. Jollekin on hyvä puhuakin. Minä valitsin mielenterveystoimistosta hoitajan, koska silloin mikään asia ei kulkeudu kylille. Voimia sinulle!
Kuulostaa väsymykseltä ja oman ajan puutteelta...repäset ittesi rutiineista irti pyydät miestäsi katsomaan muksua ja lähet vaikka ulos lenkille.
Minulla oli täysin samoja ajatuksia synnytyksen jälkeen pari kuukautta. Olin niin kertakaikkisen väsynyt, etten kestänyt huutoa, ja leikittelin ajatuksella että vaan lähtisin. Rakkaus mieheeni esti sen. Vauvaani en vielä silloin osannut rakastaa.
Itsellä auttoi ihan jo kun sain itkettyä asioita miehelleni joka oli ihmeen kärsivällinen, ja kun sain nukuttua välillä ihan kunnolla yön. Minkä ikänen lapsesi on? Nukutko tarpeeksi?
Jos siltä tuntuu, niin juttele neuvolassa asiasta (helpommin sanottu kuin tehty, ainakin itsestäni). Koita saada hoitoapua, nuku kunnolla, tee välillä jotain omaa. Ota päivä, tunti kerrallaan, niin minä teen että jaksan. Et ole kamala äiti etkä yksin näiden ajatusten kanssa.. Voimia! Kerro kuulumisia enemmänkin!
kyllä nyt on aika ottaa joku "oma juttu" ja palata aikaan ennen vauvaa vaikka sitten lenkille,airobiciin keilaamaan elokuviin ja ehdottomasti jonkun asiantuntijan juttusille!
Voimia ja jaksamista,ollaanhan me toisetkin sieltä selvitty vaikka väliin tuntui että pää halkeaa kun parku ei lopu tai maito loppuu kun ei jaksa tai...
Kaikkea hyvää sinulle