Ei jumalauta...tuntuu että ei millään enää jaksa tätä saatanan jojoamista. Hyvä päivä, huono päivä, hyvä päivä, huono päivä...!! Musta kertakaikkiaan tuntuu, etten koskaan, ikinä enää pysty suhtautumaan ruokaan normaalisti. Aivan sama mitä syön, niin jossain vaiheessa mun mieli kääntää kaiken toisin päin: "et sä voi tota syödä, sun pitäis syödä tota, no eikö se ole saatana aivan sama? ei sittenkään!!" Mä en enää tiedä mikä on "normaalia" ruokaa!
Kyllä, oon käyny psykologilla. Kyllä, oon syöny mielialalääkkeitä. Apuako? No jaa...
Viime aikoina oon ajatellut, että tekeekö tää nykyinen ravinto ihmiset sairaiks? Tää kaikki valmisruokapaska, pullamössö ja tietty karkit. Mä olen sokeririippuvainen. Ja täähän on ikuinen noidankehä: Sokeri ruokkii sokeririippuvuutta ja toisin päin.
Nyt kysynkin: onko täällä KETÄÄN, joka olisi jättänyt normaaliruokavaliostaan valkoiset jauhot, pullaleivät, perunan ja sokerin ja "parantunut"?? Tullut iloisemmaksi? Löytänyt elämälleen muutakin kuin ruoan?
Tämä teksti oli sekavaa, mutta jos joku sai napattua ajatuksen sieltä, toisen täältä, niin olisi mukava jos vastaisitte...
Kyllä, oon käyny psykologilla. Kyllä, oon syöny mielialalääkkeitä. Apuako? No jaa...
Viime aikoina oon ajatellut, että tekeekö tää nykyinen ravinto ihmiset sairaiks? Tää kaikki valmisruokapaska, pullamössö ja tietty karkit. Mä olen sokeririippuvainen. Ja täähän on ikuinen noidankehä: Sokeri ruokkii sokeririippuvuutta ja toisin päin.
Nyt kysynkin: onko täällä KETÄÄN, joka olisi jättänyt normaaliruokavaliostaan valkoiset jauhot, pullaleivät, perunan ja sokerin ja "parantunut"?? Tullut iloisemmaksi? Löytänyt elämälleen muutakin kuin ruoan?
Tämä teksti oli sekavaa, mutta jos joku sai napattua ajatuksen sieltä, toisen täältä, niin olisi mukava jos vastaisitte...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mutta onneks sokeririippuvuuteenkin on ratkaisu. Ja se on nimenomaan jo mainitsemasi vähähiilihydraattinen ruokavalio eli sokeri, peruna, valmisruoka yms. pois. Eka viikko on pahin, mutta sen jälkeen helpottaa ja sokerihimot useimmiten katoavat. Käypä tutustumassa sivuihin karpit.net Meitä on monta kohtalotoveria siellä!
Heips!Olen elänyt itse helvetillisessä kierteessä jo pian 9 vuotta. Vasta uuden suhteen ja erilaisen ajattelutavan vuoksi oon saanut omaan elämään ja syömisiin säännöllisyyttä.Minullakin on tapana tarkkailla kaikki pakettejen kyljet kaupassa, mutta toisaalta se on ihan jees, aina valitsen sen vähäkalorisemman ja rasvaisemman tuotteen..toisaalta yritän välttää sitä ainakin kun olemme mieheni ja lapseni kanssa kaupassa, ei ole aikaa notkua puolta tuntia hyllyn luona tutkimassa kaikkea..:) Itseasiassa huomasin, sairastuttuani pahasti ja jouduin leikkaukseen tänä kesänä kahdesti(ei liity tähän syömishäiriöön tämä sairaus), niin makasin ja kuitenkin söin sairaalan (ihan maukkaita)ruokia neljasti päivässä ja vedin kauheena karkkia illalla ja päivällä ja aamulla suruuni. Painoni oli silti tippunut 3 kiloa neljässä päivässä..
Eli, lähdetään siitä että suunnittelisit etukäteen päivän ruoat, säännölliset kellonajat ja runsaasti kasviksia ja vähän rasvaa, on kaikkein paras. Ihanteellinen olisi että kuitenkin söisit kohtuullisesti kaikkea, pieniä määriä, kulutuksesta riippuen, ainakin 4 tai 5 kertaa päivässä. Minä olen aloittanut tällaisen keinon kotona, syön karkkia lähes joka päivä ja olen 171 pitkä, painan 58 kiloa.
Olen aloittamassa ravitsemustieteen opinnot yliopistossa tänä syksynä, olen kuitenkin työskennellyt ravitsemustyön parissa jo lähes 10 vuotta ja tämä on sellainen ala, mikä on toisten ilo, ja toisille ikuinen ongelma. Alankin tänä syksynä luennoimaan kouluilla syömishäiriöhelvetistä ja miten sitä voisi ehkäistä.
Ota yhteyttä, jos haluat enemmän tietoa tällaiselta "itse kaiken paskan kokeneelta nykyään terveeltä puoliammattilaiselta:)
Käyn lukemassa täältä vielä tänään, jos kirjottelet!
Kiitos vaan molemmille vastauksista. Mä en tosiaan enää muista, että koska olisin viimeksi pystynyt ajattelemaan ruokaa ihan vaan "polttoaineena", se tuntuu olevan mulle elämää suurempi juttu. On tietysti ollut hyviäkin aikoja... Tänä syksynä tuntuu muuten olevan asiat mallillaan ja pikkuhiljaa on mielessä kypsynyt ajatus että haluan eroon tästä asiasta joka rajoittaa elämääni.
Mä en usko että voin antaa itselleni lupaa syödä karkkia joka päivä, se menisi aivan helvetilliseksi...mun syömät karkkimäärät ei nimittäin ole mitään 100 g kerralla... =( Joskus on auttanut että teemme kaverini kanssa eräänlaisen sopimuksen ihan kirjallisena että kumpikaan ei syö makeaa esim. viikkoon. Ne on yleensä toiminu ihan hyvin. Täytynee kokeilla taas.
Laittakaa vaan lisää ajatuksia jos tulee mieleen! =)