eilen ykköskanavalta tuli todella mielenkiinotoinen keskustelu ohjelma.
siinä puhuttiin "oikeasta " synnytysiästä.
siinä mm.sanottiin siitä kun nykyään naiset ovat tahattomasti lapsettomia,koska haluavat ammatin.nainen televisiossa oli sitä mieltä,että ammatin ehtii myöhemminkin saada,ja sitten on omaa aikaa vanhempana. itse olen 31 vuotias kun lapseni on 15. enkä kadu päivääkään.. ehdin sentään elää.
siinä puhuttiin "oikeasta " synnytysiästä.
siinä mm.sanottiin siitä kun nykyään naiset ovat tahattomasti lapsettomia,koska haluavat ammatin.nainen televisiossa oli sitä mieltä,että ammatin ehtii myöhemminkin saada,ja sitten on omaa aikaa vanhempana. itse olen 31 vuotias kun lapseni on 15. enkä kadu päivääkään.. ehdin sentään elää.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tästä asiasta voi tietysti olla montaa mieltä. Itse olen sitä mieltä että jos olisin synnyttänyt 20-vuotiaana olisi moni muu sen ikäiselle tärkeä asia jäänyt kokematta. Nyt lähes 30-vuotiaana tunnen olevani tarpeeksi kypsä lapsen saannille ja kaikki muutkin asiat esim. talous ja parisuhde on alkanut vakiintua sellaiseksi että lapsi on tervetullut.Myös järkeä on tullut lisää.Varmastikin fyysisesti 20-vuotiaan naisen keho palautuu paremmin synnytyksestä ja nuorena sitä myös ehkä jaksaa paremmin valvoa lapsen kanssa, joten fyysisessä mielessä ehkä 20-vuotias synnyttäjä on parempi kuin 30-tai 40-vuotias.
Kyllä se vaan niin on että n. 20v on se ideaali synnytysikä. nuorilla äideillä keskimääräisesti raskaudet sujuu vaivattomasti ja synnytykset ovat "helppoja" ja toipuminen nopeaa.
kyllä vaan alunperin on tarkoitettu lastenhankinnan alkavan jo nuorella iällä.
se on sitten eri asia missä iässä sitä ollaan nykymaailmassa valmiita vanhemmuuteen. tuskin ihan nuorena useimpien kohdalla.
Fyysisesti varmaan 20 vuotta on hyvä synnytysikä mutta myös ns. henkisellä iällä on mielestäni suuri merkitys.Moni-ei siis todellakaan kaikki-20-vuotias on vielä kovin vähän elämää nähnyt ja kokematon.Tällä on vaikutusta siihen miten lapsensa kasvattaa.En tarkoita että 20-vuotias äiti olisi huono äiti mutta monesti ikä tuo näkemystä lasten kasvatukseen.Ennen vanhaan ei ole kyselty haluaako nyt äidiksi vaan oli normaalia että lapset synnytettiin nuorena. Nykyään pitäisin äidiksitulon ideaali-ikänä 25v ja siitä ylöspäin olettaen että elämä on perusasioiltaan hallinnassa.
Siinä ohjelmassa juuri puhuttiinkin tästä fyyisestä iästä.
Nelikymppisenä äitinä täytyy kyllä ihan itseironisesti nauraa ja todeta, että onhan se koomista kun kroppa olisi kaksikymppisenä parhaassa lapsetekoiässä ja aivot vasta 10-20 vuotta myöhemmin. Tosin tässä iässä aivotkin alkavat olemaan liian tietoisia kaikista elämän vaaroista ja lapsen kasvatus voi helposti mennä sellaiseksi ylisuojelemiseksi, josta sitten onkin lapselle ihan psyykkistäkin haittaa.
No, uskoisin kuitenkin, että jokainen äiti tietää itse milloin on valmis äidiksi ja mikä on hänen ja puolisonsa kannalta se paras aika saada lapsia.
Oma äitini oli 17 mutta kypsä äidiksi, kuten kokemus osoitti. Tyttärensä 40 ja monen mielestä jo kenties ylikypsä.
paras ikä synnyttämään on 25v.
Itse olin 25v. kun esikoinen syntyi ja nyt 10 vuotta myöhemmin 35v. sain toisen ihanan lapsen ja olen kyllä paljon "sopivammassa" synnytys ja vauvanhoito iässä nyt!!! Se tietenkin helpottaa asiaa että meidän vauva 4kk on kuin enkeli, ette usko jos sanon että ei itke juuri koskaan.
Olen saanut ensimmäisen lapsisarjani 18-, 20- ja 23- vuotiaana. Neljännen, hännänhuipun sain 28- vuotiaana, eli suunnilleen keskimääräisessä (ensi?)synnytysiässä.
Raskauksissa ei mitenkään hirveästi ollut eroja, tytön raskaus oli ehkä väsyttävin, hänet sain 23- vuotiaana. Mutta jossain määrin raskaustuntemukset olivat nyt viimeisestä alussa voimakkaammat. Töistä jäin pois 10 vk ennen la:aa. Synnytys meni ihan hyvin, tosin ei ollut mitenkään erityisen nopea, kuten kaksi ensimmäistä synnytystäni. Mutta lapsen synnyttyä huomasin kyllä eron. Toipumiseen itse synnytyksestä meni kauemman kuin ensimmäisessä sarjassani. Olin totaalisen väsynyt. Eikä kroppakaan palautunut samalla tavalla, yhtä helposti ja vaivattomasti kuin kolmen ensimmäisen jälkeen. Rupsahdin. Aineenvaihduntakaan ei toiminut enää samalla tavalla.
Eli olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että luonto on luonut naisen synnyttämään lähempänä 20- kuin 30- vuoden ikää.
No tuohon haluisin kommentoida, että itsellä raskaudet ja synnytykset kun ikää on ollut 29 v, 31 ja 36.
Raskausaika ollut ekassa helppo, tokassa suht´koht helppo ja kolmannessa viimeiset viikot tosi raskaita ja hankalia. Sanoisin että syynä tässä oli enempikin se, että kyseessä jo kolmas raskaus, kuin se, että ikää enemmän kuin ensimmäistä odottaessa. Kaikki tuttuni ovat sanoneet samaa, että mitä enempi raskauksia, sitä hankalampia.
Synnytyksestä toipuminen taas kävi tässä viimeisessä kaikista nopeimmin ja itse synnytyskin oli kaikista nopein ja helpoin. Ensimmäisen ja rankimman synnytyksen jälkeen myös toipuminen kesti kaikista kauimmin.
Olen nyt nelikymppinen, lapseni 2- ja 3,5 -vuotiaat. Kaksi helppoa synnytystä joista toivuin todella nopeasti eli ei se ikä aina vaikuta negatiivisesti. Ja toisaalta, tapasin nykyisen mieheni vasta pitkälle yli kolmekymppisenä. Aikaisempien avokumppanieni kanssa en missään tapauksessa olisi halunnut lapsia. Eli sekin vaikutti luonnollisesti tähän myöhäiseen lastenhankintaikään.
34-vuotiaana sain esikoisen, toivottavasti ei jää viimeiseksi. Raskaus ja synnytys olivat helppoja (kuinkahan helppoa olisi ollut jos olisin kaksikymppisenä synnyttänyt, jos silloin on paras aika:D) lapsen hoitokin kevyttä. Ehkä tosiaan fysiologisesti todennäköisimmin paras ikä on kaksikymppisenä, mutta enemmän vaikuttaa äidin kunto sekä psyyke.
Itselläkään ei oikein ollut aiemmin ajankohtaista, koska aiemmat kumppanini eivät olleet valmiita saamaan lapsia, enkä itsekään vielä kaksikymppisenä ollut. Nyt on hyvä kumppani ja lapsia saa tulla lisää jos on tullakseen. Turhaan sitä ikää ajattelee, ja pitääkökään kaiken olla aina helppoa?
en katsonut kyseistä ohjelmaa, mutta puhe nykynaisten tahattomasta lapsettomuudesta kuulostaa siltä, että puhuja on tarkoittanut, että raskaaksitulo on helpompaa parikymppisenä. nykyään monet lykkäävät lasten hankkimista sinne jonnekin tulevaisuuteen, kun on aikaa ja rahaa jne. ikää alkaa silloin olla 30 ja sitten sitä huomaakin, että lasten hankkiminen ei olekaan niin helppoa, raskaaksi tuleminen saattaa olla vaikeampaa vanhempana.
Varmaan niin onkin yleensä, että mitä vanhempi, niin sitä vaikeammin tulee raskaaksi ja sitä vaikeampi voi itse raskaus olla. Minulla meni ensimmäisen lapsen tärppäämiseen kaksi vuotta - sain hänet 28-vuotiaana. Sairaslomalle jouduin jäämään jo 24. viikolla liitoskipujen takia. Synnytys oli julman pitkä ja synnytyksestä toipuminen kesti kauan. Olin pitkään aneeminen ja siksi huonossa kunnossa. Seuraavaakin lasta yritettiin vuosi ja hänet sain 31-vuotiaana. Jouduin sektioon perätilan takia ja toipuminen siitä kesti pitkään. Olin äärettömän kipeä viikkoja sektion jälkeen. Kolmas ja neljäs lapsi saivat alkunsa ensi yrityksestä, raskaudet olivat helppoja, synnytykset sujuivat ongelmitta, samoin toipuminen niistä. Kaikkein helpoin tapaus oli kuitenkin viides lapseni, jonka sain 42-vuotiaana. Töissä olin äitiysloman alkuun asti ja sektiosta (perätila) toivuin tosi nopeasti. Kilot jäivät laitokselle. Vauva-aika sujui ilman mitään ongelmia, jos nyt koliikkia ei oteta huomioon. Olen jaksanut oikein hyvin pienen kanssa, vähintään yhtä hyvin kuin edellistenkin lasten ollessa pieniä. Minulle fysiologisesti paras ikä tuntui olevan tuo 40 .