Millaisia ongelmia lihavuus aiheuttaa sinulle ihan arkipäivän jutuissa? Nyt en ensisijaisesti viittaa rappusissa hengästymiseen, vaan suuresta koosta johtuviin juttuihin.
Itse huokaisen helpotuksesta kun kesä viimein kääntyy syksyyn ja kaikenlaiset muoviset puutarhatuolit laitetaan piiloon. Minun kokoiselleni sellaiset ovat vähintään epämiellyttäviä: mahtumisen kanssa on niin ja näin, eikä voi olla edes varma kestääkö tuolin jalat painoani. Hankalia on myös sellaiset ravintolapöydät joissa sekä pöytä että penkki on kiinteästi lattiassa kiinni. Joskus väliin jää tuskastuttavan vähän tilaa, ja on pakko etsiä toinen istumapaikka. Lentokoneistuimista en edes ala valittamaan, ne on riipiviä.
Millaisia kokemuksia muilla? Nyt kaikki purnaamaan! ;)
Itse huokaisen helpotuksesta kun kesä viimein kääntyy syksyyn ja kaikenlaiset muoviset puutarhatuolit laitetaan piiloon. Minun kokoiselleni sellaiset ovat vähintään epämiellyttäviä: mahtumisen kanssa on niin ja näin, eikä voi olla edes varma kestääkö tuolin jalat painoani. Hankalia on myös sellaiset ravintolapöydät joissa sekä pöytä että penkki on kiinteästi lattiassa kiinni. Joskus väliin jää tuskastuttavan vähän tilaa, ja on pakko etsiä toinen istumapaikka. Lentokoneistuimista en edes ala valittamaan, ne on riipiviä.
Millaisia kokemuksia muilla? Nyt kaikki purnaamaan! ;)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ymmärrän joo mitä tarkoitat. Välillä tosiaan tuskastuttaa kun ei saa parkkeerattua itseään mihinkään.
Samalla vois ihmetellä sitä kun jollain naisilla (esim. allekirjoittaneella) tuntuu kaikki ylipaino kerääntyvän samalle alueelle. (ainakin jos hiukan liioittelee) Meikäläisellä tuo "kriisialue" on takamus ja lanteet. Oon kai jo suorastaan kummallisen näköinen kun yläosasta olen vain hiukan "normaalia" tukevammassa kunnossa, kasvot aika hoikat, mutta lanteilta ja pakaroista ihan räjähtänyt. Näyttää siltä kuin ylä- ja alaosa kuuluis eri ihmiselle!
Samaa vika toisinpäin kaverillani, sillä taas on takapuoli lähes lättänä, mutta rinnat kohtuuttoman isot. Ollaan joskus vitsailtu että meistä sais yhdistämällä joko yhden tosi lihavan ja yhden hoikan naisen, tai kaksi tiimalasivartaloa ;)
Mä olen saman mallinen, takamus valtaisa. Kun olin pienempi, ylävartalolle meni vaatekoko 36 ja lantiolle 46! Aika hankalaa löytää vaatteita. Ja tosiaan, on piinaavaa olla puutarhajuhlissa, jossa kaikki tuolit ovat keposia muovimolikoita. Elokuvissa ja teatterissa tukala istua ja osa nautinnosta menee pilalle. Ja linja-autot... Listahan on loputon
Ainainen stressi millä vitun keinolla saada pois 5-10kg ! Ei vaan niin ei. Kertokaa jos vinkkejä, rupeaa jo toivo loppumaan kun 180cm/100kg.
Kaikkein nolinta oli aikoinaan kun opiskelin puutarha-alaa . Olin silloin melk. 40 kg painavampi kuin nyt . Ope käski minun mennä harjoittelemaan traktorilla peruuttamista . Se oli sellainen ikivanha Valmetti johon oli vielä värkätty open istuin pieneen hyttiin kuskin istuimen lisäksi . Pakko oli mennä muutaman hikisen yrityksen jälkeen sanomaan opelle että en voi harjoitella kun en mahdu traktoriin ! Sen ilme oli näkemisen arvoinen : )
Joo, tutulta kuulostaa noi kokemukset mitä muut on jo tilittäneet. Ongelmia ei tuota tosiaankaan pelkästään paino, vaan myös koko..ja kyse on muustakin kuin sopivien vaatteiden löytymisestä. Kyllähän kangasta maailmassa riittää ;)
Muutama vuosi sitten olin muutaman ystävän kanssa kulttuurilomalla tsekissä. Tarkoitus oli viettää ilta oopperan merkeissä, liput oli jo varattu ja maksettukin. Kun menimme paikoillemme, huomasin kuitenkin kauhukseni etten mahtunut oopperan penkkiin! Ne oli sellaiset tosi vanhat, nahkapäällysteiset puurakenteiset jotka ei siis antaneet myöten tippaakaan ;)
Oli aika noloa palauttaa lippuja sen vuoksi kun ei mahtunut istumaan. Onneksi lipunmyyjällä oli sen verran ymmärrystä että antoi rahat takaisin..
Itse en ole tosi levee vaan tavallinen. Mutta kerran olin tilaisuudessa jossa istuttiin pehmeillä vähän upottavilla sohvilla ja yksi vieraista oli aika lihava. Siihen asti meni jotenkin hyvin kun istuttiin vaan ja juteltiin ja naurettiin, vatsa vaan hytkyi. Mutta kun piti nousta ylös sohvalta niin tämä kaveri ei päässytkään. Pari kertaa yritti mutta kun vatsaa oli koko syli täynnä niin ei onnistunut. Pari hänen kaveria sitten vaivihkaa veti että pääsi ylös. Vaikka eihän se tietenkään vaivihkaa onnistunut kun muut katseli, kuka suoraan kuka vähän syrjäsilmällä.
En tiedä miltä tästä lihavasta kaverista itsestä tuntui siinä tilanteessa vai oliko tottunut.
Toi on todellakin meidän tosissaan lihavien arkea. Istumapaikkaa valitessa ei riitä että mahtuu siihen, täytyy myös päästä joskus poiskin. Kovin matalat on pahoja, samoin kaikki sellaiset pehmeät ja upottavat. Esim. vesisänky on varsinainen loukku ;) Kyse tässäkin on yhtäältä painosta - ei suurta massaa jaksa punnertaa ylös niin helposti - mutta myös koosta. Kun tosiaan on "vatsaa syli täynnä" niin eipä siinä mihinkään akrobatiaan oikein veny.
Yksi itselleni tuskainen paikka on ruuhkabussit. Jos sattuu pääsemään istumaan, niin meikäläisen kokoinen nainen ei enää sovi sellaiseen hkl:n peruskapoiseen penkkiin, vaan pakostakin valloitan kaksi istumapaikkaa. Se on sit aika noloa kun osa joutuu seisomaan käytävällä, ja minä valtaan kahden edestä penkkitilaa.. Mut toisaalta parempi kai kuitenkin istua. Varsinkin pitemmän matkan seisoskeleminen on tuskaa jaloille, ja toisekseen meikäläinen tukkii sellaisen kapean bussinkäytävän aika totaalisesti. Ei hyvä sekään..