Miksi erikoisia?

Muuten ymmärrän erikoisetkin nimet, mutta suomelle vieraiden kirjainten viljelyä nimissä en ymmärrä. Eli viittaan sinun mainitsemissasi nimissä oleviin c-kirjaimiin. Eikö Suomessa nimet pitäisi olla esimerkiksi Patrisia ja Anastasia?

Vaikken haluaisi ilkeillä, niin väkisin tulee tuosta c:n viljelystä tulee mieleen vain turhanaikainen erikoisuuden tavoittely.

Nea ja Julia ovat kyllä mielestäni ihan tavallisia nimiä nykypäivänä... ne eivät minun mielestäni ole erikoisia. Enkä tarkoita että nimiä pitäisi antaa vain koulua tms. ajatellen. Ja kyllä - erilaisuus on rikkautta. Mutta sanopa, onko mielestäsi hyvän kuuloinen nimi suomalaisella LAPSELLA vaikkapa hatusta tempaistu Patricia Virtanen, tai Hillevi Auroora Keränen? Ne olivat siis keksittyjä.

Ne ovat mielestäni niin massanimistä poikkeavia, että jossain vaiheessa tulee probleemeja...vaikka eihän nimi miestä pahenna!

Me tavallinen kansa annamme harvinaisen nimen lapsellemme: Ulla. Niitä ei sitten olekaan koulussa kuin tämä yksi. Sen sijaan on pilvin pimein Jessicaa Angelicaa Ceciliaa Jemimaa jne. Ja miten sitten suu pannaankaan. Jessica aikanaan keksii tosi ihanan nimen v. 2030 ja kastaa lapsensa Maijaksi.
Näin se menee.

"mutta eipä sille mitään voi jos joku haluaa ristiä lapsensa poikkeavalla nimellä." Sanot sinä.
Minusta pappien pitäisi voida. Olen ymmärtänyt, että jokin valta heillä on kieltäytyä kastamasta aivan mitä tahansa viattoman lapsen taakaksi.
Taitavat vain käyttää tätä mahdollisuutta liian vähän.
Nuoret vanhemmat varsinkaan eivät ymmärrä, että 20 vuotta on lyhyt aika, jonka jälkeen muotinimi on auttamattomasti vanhentunut ja lapsi silloin juuri alkaa omaa elämäänsä ja miettii nimenvaihtoa.

"...erityisesti höhlät c, z, x, w, q -kirjaimiset (Cecilia, Zaida, Xenia, Wolmar, Querty), ..."

Ei kai kukaan ole lapselleen antanut nimeä Querty? Pitäisikö antaa omalle pojalle nimeksi Asdef...

Olen samaa mieltä kanssasi noista vierasperäisistä konsonanteista. Tulee vähän teinix-meininki mieleen, eix vaan.

Jarski kirjoitti:

"...erityisesti höhlät c, z, x, w, q -kirjaimiset (Cecilia, Zaida, Xenia, Wolmar, Querty), ..."

Ei kai kukaan ole lapselleen antanut nimeä Querty? Pitäisikö antaa omalle pojalle nimeksi Asdef...

Olen samaa mieltä kanssasi noista vierasperäisistä konsonanteista. Tulee vähän teinix-meininki mieleen, eix vaan.

Otapa selville ennekuin väität. Sinä puhut mitä luulet. Ihmiset antavat mitä idioottimaisimpia nimiä penskoilleen.

johon kalikka kalahtaa! kirjoitti:

Otapa selville ennekuin väität. Sinä puhut mitä luulet. Ihmiset antavat mitä idioottimaisimpia nimiä penskoilleen.

Tiedän, että ihmiset antavat idioottimaisia nimiä lapsilleen. Johan sen täältä voi lukea. Mutta onko joku tosiaan niin typerä, että antaa lapselleen nimeksi Querty? Siis ihan oikeasti? Tunnetko sinä henkilökohtaisesti jonkun Quertyn? Vastaukseksi ei käy, että kuuli kummin kaiman siskonpojan olevan Querty, koska vailla todellisuuspohjaa olevia huhuja kyllä liikkuu.

Ennen viestini lähettämistä tarkistin asian Väestörekisterikeskuksesta. Yhtään Querty-nimistä ei ole Suomessa ollut ainakaan vuodesta 1899 lähtien. Nimi Qwerty antoi saman tuloksen. Onneksi...

Viittasit kommentissasi,että onhan Suomessa käytössä ns.yleislainoja,kansainvälisiä nimiä,kuten Regina.
Mitähän ajatuksia ne aikoinaan on herättäneet? Nyt sama asia C -ja X -kirjainten kanssa! Herätkääs nyt jo tähän päivään:)Minua ei häiritse yhtään tuttavapiirini Mico ja Clara nimiset lapset,vaikka omaavat ihan ns.tavallisen sukunimen!Se on kuulkaa tätä 2000-lukua.Kovasti on lisääntyneet Alex,Nico yms.kastettujen palstoilla ja tuskin tuo buumi ihan heti ohi menee,veikkanpa et tulevaisuudessa lisääntyy vain.Mitäs lyödään vetoa? ;)

Cilla kirjoitti:

Viittasit kommentissasi,että onhan Suomessa käytössä ns.yleislainoja,kansainvälisiä nimiä,kuten Regina.
Mitähän ajatuksia ne aikoinaan on herättäneet? Nyt sama asia C -ja X -kirjainten kanssa! Herätkääs nyt jo tähän päivään:)Minua ei häiritse yhtään tuttavapiirini Mico ja Clara nimiset lapset,vaikka omaavat ihan ns.tavallisen sukunimen!Se on kuulkaa tätä 2000-lukua.Kovasti on lisääntyneet Alex,Nico yms.kastettujen palstoilla ja tuskin tuo buumi ihan heti ohi menee,veikkanpa et tulevaisuudessa lisääntyy vain.Mitäs lyödään vetoa? ;)

Ongelma vieraiden konsonanttien kanssa on, ettei niistä periaatteessa tiedä, miten ne pitää lausua. Otetaan esimerkiksi C. Sehän on K, eikö vaan? Kuten esimerkiksi nimessä Cecilia.

Varsinkin jos nimi on harvinaisempi, saattavat ukki ja mummi olla ihmeissään, että miksi lasta kutsutaan Mikoksi, jos sen nimi on Miso.

Toinen syy siihen, miksi vierastan vieraita konsonantteja, on se, ettei lausutusta nimestä tiedä, miten se kirjoitetaan. Onpa sitten mukava, kun joka paikassa saa selittää, että "ei, nimeni ei ole Niko vaan Niko C:llä". Tästähän taisi tulla juokseva vitsi Idolsissakin :) Toivon, että C:n ja X:n viljelijät miettisivät vielä uudemman kerran. Niitä kirjaimia ei oikeasti ole suomessa, joten pakkoko niitä on väkisin siihen tunkea. Aiheuttaa vain sotkua ihan turhaan.

Se, että joku asia lisääntyy tai siitä tulee muotia, ei tee ko. asiasta aina hyvää.

Terveisin: Jari ilman X:ää.

Jarski kirjoitti:

Ongelma vieraiden konsonanttien kanssa on, ettei niistä periaatteessa tiedä, miten ne pitää lausua. Otetaan esimerkiksi C. Sehän on K, eikö vaan? Kuten esimerkiksi nimessä Cecilia.

Varsinkin jos nimi on harvinaisempi, saattavat ukki ja mummi olla ihmeissään, että miksi lasta kutsutaan Mikoksi, jos sen nimi on Miso.

Toinen syy siihen, miksi vierastan vieraita konsonantteja, on se, ettei lausutusta nimestä tiedä, miten se kirjoitetaan. Onpa sitten mukava, kun joka paikassa saa selittää, että "ei, nimeni ei ole Niko vaan Niko C:llä". Tästähän taisi tulla juokseva vitsi Idolsissakin :) Toivon, että C:n ja X:n viljelijät miettisivät vielä uudemman kerran. Niitä kirjaimia ei oikeasti ole suomessa, joten pakkoko niitä on väkisin siihen tunkea. Aiheuttaa vain sotkua ihan turhaan.

Se, että joku asia lisääntyy tai siitä tulee muotia, ei tee ko. asiasta aina hyvää.

Terveisin: Jari ilman X:ää.

Äidinkielen tunnilla kai selitettiin milloin C lausutaan K ja toisinpäin! Muistanko ihan väärin?

selitettiin kirjoitti:

Äidinkielen tunnilla kai selitettiin milloin C lausutaan K ja toisinpäin! Muistanko ihan väärin?

En tiedä, muistatko oikein vai väärin, kun en ollut samalla äidinkielen tunnilla kuin sinä.

Sinänsä suomen tunnilla on vaikea selittää, milloin c lausutaan k:na ja milloin ei. Sehän ei kuulu alkuperäisiin suomalaisiin sanoihin. Eli sitä käytetään lainasanoissa. Jotta tietää, miten se lausutaan, pitäisi tietää, mistä kielestä sana on lainattu. Joissain kielissä c lausutaan k:n tyylisesti ja joissain ei. Esimerkiksi englannissa on varmasti omat sääntönsä asialle. Kyseiset säännöt eivät välttämättä päde ranskassa. (En tiedä, kun en osaa ranskaa.) Ei pidä unohtaa myöskään sitä, että usein c saattaa kuvata äännettä, jota suomessa ei edes ole.

C:n käyttö k:n paikalla on minusta vähän sama kuin y:n käyttö j:n paikalla. Tai vaikkapa y:n käyttö i:n paikalla, kuten tehdään Henri-nimen kanssa joskus.

Jarski kirjoitti:

En tiedä, muistatko oikein vai väärin, kun en ollut samalla äidinkielen tunnilla kuin sinä.

Sinänsä suomen tunnilla on vaikea selittää, milloin c lausutaan k:na ja milloin ei. Sehän ei kuulu alkuperäisiin suomalaisiin sanoihin. Eli sitä käytetään lainasanoissa. Jotta tietää, miten se lausutaan, pitäisi tietää, mistä kielestä sana on lainattu. Joissain kielissä c lausutaan k:n tyylisesti ja joissain ei. Esimerkiksi englannissa on varmasti omat sääntönsä asialle. Kyseiset säännöt eivät välttämättä päde ranskassa. (En tiedä, kun en osaa ranskaa.) Ei pidä unohtaa myöskään sitä, että usein c saattaa kuvata äännettä, jota suomessa ei edes ole.

C:n käyttö k:n paikalla on minusta vähän sama kuin y:n käyttö j:n paikalla. Tai vaikkapa y:n käyttö i:n paikalla, kuten tehdään Henri-nimen kanssa joskus.

Niinpä, ei tarvitse mennä merta edemmäksi kalaan. Nimi Jolanda tai Yolanda. Suomessa molemmat lausutaan Jolanda. Arvaapa montako versiota olen kuullut ulkomaalaisilta? Eikä tässä ole edes kyse suomenkielelle vieraista kirjaimista x, q, z. Suurimman hauskuudenhan tuo tietenkin å-kirjain! Kun suomalainen ja suomenruotsalainen sanoo Åsa [oosa] sanoo ulkomaalainen saman nimen usein [uusa] tai [aasa]. Sama sääntöhän voidaan hakea myös nimeen Barricello. Osaamaton lausuu sen [parkello], mutta oikein lausuttuna se on [baritsello]. Tuon parinkellon kuulet jatkuvasti urheiluruudusta väärin lausuttuna. Nimittäin, kai minä oman toisen äidinkieleni tunnen.

Joku italialainen nimi on eksoottinen ja romanttinen täällä Suomessa, mutta niin on suomalainenkin nimi Italiassa. Ei voi millään panna lapselle sellaista nimeä, joka olisi luonteva ja joka kieleen sopiva kaikkialla maailmassa. Miksi lapselle ei anneta nimiä sillä kielellä, jolla hän puhuu elämänsä ajan. Miksi hänet pannaan joka paikassa luettelemaan nimensä kirjoitusasua?!
Miksi vanhemmat häpeävät olla suomalaisia.
Toisilla palstoilla motkotetaan ulkomaalaisia vaikka millä tavoin, ja tällä palstalla taas ihannoidaan heidän nimiään, jotka eivät ole yhtään sen kauniimpia kuin suomalaisetkaan. Monien nimien alkuperäkin on ihan sama, usein Raamatusta. Eri kielissä nimi vain on muotoutunut eri tavoin.
Joidenkin nimien perustuu jonkun kirjailijan keksimään hahmoon, kuten esim. Astrid Lindgrenin satuihin, joista tulevat mm. Peppi ja Ronja.

Vaikka onhan myös niin, että monet kummalliset nimiehdotukset ovat pelkkää sanoilla leikittelyä,eikä kaikilla ede ole vauvaa nimeä odottamassa. Hauskaa ja halpaa huvia.

Jarski kirjoitti:

Ongelma vieraiden konsonanttien kanssa on, ettei niistä periaatteessa tiedä, miten ne pitää lausua. Otetaan esimerkiksi C. Sehän on K, eikö vaan? Kuten esimerkiksi nimessä Cecilia.

Varsinkin jos nimi on harvinaisempi, saattavat ukki ja mummi olla ihmeissään, että miksi lasta kutsutaan Mikoksi, jos sen nimi on Miso.

Toinen syy siihen, miksi vierastan vieraita konsonantteja, on se, ettei lausutusta nimestä tiedä, miten se kirjoitetaan. Onpa sitten mukava, kun joka paikassa saa selittää, että "ei, nimeni ei ole Niko vaan Niko C:llä". Tästähän taisi tulla juokseva vitsi Idolsissakin :) Toivon, että C:n ja X:n viljelijät miettisivät vielä uudemman kerran. Niitä kirjaimia ei oikeasti ole suomessa, joten pakkoko niitä on väkisin siihen tunkea. Aiheuttaa vain sotkua ihan turhaan.

Se, että joku asia lisääntyy tai siitä tulee muotia, ei tee ko. asiasta aina hyvää.

Terveisin: Jari ilman X:ää.

Olen täysin Jarski sun kanssa samaa mieltä näistä asioista. Siis OIKEASTAAN nimilakihan kieltää ettei suomalainen saisi antaa nimeä, joka sisältää vierasperäisiä konsonantteja. Kuitenkin näitä esiintyy niin paljon etteivät papit urputa asiasta ja ne menevät myös myöhemmin läpi. Siskoni on pappi ja sanoi joskus maininneensa kastepaikassa, ettei täysin suomalaiselle lapselle saisi antaa nimeä Wertti Waltteri vaan kirjoitusmuodon olisi oltava Vertti Valtteri. Kuitenkin vanhemmat pahastuivat ja alkoivat luetella kaikkia tuntemiaan ihmisiä joiden nimissä on W. Se siitä ja läpi meni.

On kyllä käsittämätöntä, että ystävättäreni 5-vuotias Niclas joutuu jo nyt kärsimään siitä ettei hänen nimeään kirjoiteta Niklas. Eikö se olisi täysin oikein, eikä vaikuta millään muotoa kirjoitusasuun.

Ihmiset on hassuja.

t. Sanna, jonka lapset ovat Iida, Jenni ja Mikko (vaan ei kuitenkaan , Jenny tai Micko)

joka maassa erilainen kirjoitti:

Joku italialainen nimi on eksoottinen ja romanttinen täällä Suomessa, mutta niin on suomalainenkin nimi Italiassa. Ei voi millään panna lapselle sellaista nimeä, joka olisi luonteva ja joka kieleen sopiva kaikkialla maailmassa. Miksi lapselle ei anneta nimiä sillä kielellä, jolla hän puhuu elämänsä ajan. Miksi hänet pannaan joka paikassa luettelemaan nimensä kirjoitusasua?!
Miksi vanhemmat häpeävät olla suomalaisia.
Toisilla palstoilla motkotetaan ulkomaalaisia vaikka millä tavoin, ja tällä palstalla taas ihannoidaan heidän nimiään, jotka eivät ole yhtään sen kauniimpia kuin suomalaisetkaan. Monien nimien alkuperäkin on ihan sama, usein Raamatusta. Eri kielissä nimi vain on muotoutunut eri tavoin.
Joidenkin nimien perustuu jonkun kirjailijan keksimään hahmoon, kuten esim. Astrid Lindgrenin satuihin, joista tulevat mm. Peppi ja Ronja.

Vaikka onhan myös niin, että monet kummalliset nimiehdotukset ovat pelkkää sanoilla leikittelyä,eikä kaikilla ede ole vauvaa nimeä odottamassa. Hauskaa ja halpaa huvia.

Kyllä yleisesti ottaen eri kansoilla on vahva kansallistunne, ja he haluavat antaa lapsilleen nimet omalla kielellään. Äidinkieli pysyy ja on aina se läheisin kieli, vaikka muuttaisikin ulkomaille myöhemmin. Suomalainen nimi ei myöskään ole ollut menestyksen esteenä esimerkiksi jääkiekkoilijoille, poliitikoille (Martti Ahtisaari on esimerkiksi kuuluisa monissa poliitikköpiireissä) jne.

Myös islantilainen Björk on saavuttanut maailman mainetta, vaikka nimi onkin hankala englanninkielisille (heille se on usein "Bjork", vaikka levyissä ja muissa virallisissa yhteyksissä on Björk). Erikoinen nimi on varmaan lisännyt kiinnostusta, verrattuna siihen, että Björkin nimi olisikin superyleinen Caroline, Sandra tms.

Ei minulla muuten ole mitään ulkomaisia nimiä vastaan, mutta olisi kiva jos kaikilla kansoilla olisi ne omat juttunsa, eikä niin että kaikki apinoivat englanninkielestä nimet.

Eikä enganninkielisellä nimellä lapsi sen eksoottisemmaksi tai kansainvälisemmäksi tule. Joonatan Kolehmaisen on yhtä helppoa tai vaikeaa menestyä ulkomailla kuin Jonathan Kolehmaisenkin.

Sanna kirjoitti:

Olen täysin Jarski sun kanssa samaa mieltä näistä asioista. Siis OIKEASTAAN nimilakihan kieltää ettei suomalainen saisi antaa nimeä, joka sisältää vierasperäisiä konsonantteja. Kuitenkin näitä esiintyy niin paljon etteivät papit urputa asiasta ja ne menevät myös myöhemmin läpi. Siskoni on pappi ja sanoi joskus maininneensa kastepaikassa, ettei täysin suomalaiselle lapselle saisi antaa nimeä Wertti Waltteri vaan kirjoitusmuodon olisi oltava Vertti Valtteri. Kuitenkin vanhemmat pahastuivat ja alkoivat luetella kaikkia tuntemiaan ihmisiä joiden nimissä on W. Se siitä ja läpi meni.

On kyllä käsittämätöntä, että ystävättäreni 5-vuotias Niclas joutuu jo nyt kärsimään siitä ettei hänen nimeään kirjoiteta Niklas. Eikö se olisi täysin oikein, eikä vaikuta millään muotoa kirjoitusasuun.

Ihmiset on hassuja.

t. Sanna, jonka lapset ovat Iida, Jenni ja Mikko (vaan ei kuitenkaan , Jenny tai Micko)

Tuplaveestä: Sukunimemme alkaa W:llä ja jos antaisimme lapsellemme nimeksi vaikkapa Valtteri tai Vilhelmiina, aiheuttaisiko mielestäsi enemmän selittelyä, jos nimi on etunimi on kirjoitettu W:llä vai V:llä? Luulisi, että helpommin menisi jakeluun "molemmat tuplaveellä" kuin Valtteri yksöisveellä ja Wxxx kaksoisveellä. (Ja sitten ne veet menisivät kuitenkin väärinpäin.)