Tänään olen väsynyt. Seinät kaatuvat päälle. Mietin itsekseni, miten näin kävi? Miten minä, ikuinen jaksaja ja suorittaja, sairastuin masennukseen ja paniikkihäiriöön? Minä joka ennen autoin kaikkia, jotka apua tarvitsivat.
Mutta niin vain sairastuin ja ainoa asia, joka saa nousemaan sängystä aamuisin on lapsi. Tuo pieni viaton pellavapää joka on sairauteni myötä saanut kuulla liian monta rumaa sanaa.
Tänään olen todella väsynyt ja annan itselleni luvan levätä. Mutta mitä ihmettä? En pysty lepäämään!
Kävelen kotia ympäri kuin eläin häkissä ja katselen tiskivuorta joka kasvaa keittiössä, pyykkikasaa joka kasvaa pesuhuoneessa, hiekkakasaa joka kasvaa eteisessä... Päätän järjestää keittiön. En pysty. No entäs pyykit? En pysty. En pysty tarttumaan mihinkään. Odotan vain että saan hakea lapsen päiväkodista ja kaikki on taas hyvin.
Tänään olen väsynyt, mutta ehkä huomenna jaksan hoitaa kotia?
Huomenna on uusi päivä ja ehkä taas hieman valoisampi sellainen.
Voimia teille kaikille äideille jotka olette samassa jamassa kanssani.
Jos huomenna psykologilla olisi vaikka ihan konkreettisia neuvoja minulle.....?????
Mutta niin vain sairastuin ja ainoa asia, joka saa nousemaan sängystä aamuisin on lapsi. Tuo pieni viaton pellavapää joka on sairauteni myötä saanut kuulla liian monta rumaa sanaa.
Tänään olen todella väsynyt ja annan itselleni luvan levätä. Mutta mitä ihmettä? En pysty lepäämään!
Kävelen kotia ympäri kuin eläin häkissä ja katselen tiskivuorta joka kasvaa keittiössä, pyykkikasaa joka kasvaa pesuhuoneessa, hiekkakasaa joka kasvaa eteisessä... Päätän järjestää keittiön. En pysty. No entäs pyykit? En pysty. En pysty tarttumaan mihinkään. Odotan vain että saan hakea lapsen päiväkodista ja kaikki on taas hyvin.
Tänään olen väsynyt, mutta ehkä huomenna jaksan hoitaa kotia?
Huomenna on uusi päivä ja ehkä taas hieman valoisampi sellainen.
Voimia teille kaikille äideille jotka olette samassa jamassa kanssani.
Jos huomenna psykologilla olisi vaikka ihan konkreettisia neuvoja minulle.....?????
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voimia myös sulle!Mulla aivan sama tilanne, ennen olin energinen ja kuuntelin ystäviä ja toimin heidän "psykiatrina" suurinpiirtein.. Nyt on ittellä voimat ihan loppu, ei mitään jaksais tehdä, mikään ei kiinnosta, ja väsyttää koko ajan.Mulla on 2- vuotias ihana tytär ja siihenki menee hermot koko ajan, en tiedä ku kaikki tuntuu niin vaikeelta ja mitään ei ikinä jaksais.Mulla kans tullu paniikki häiriö ja nyt olen ollu masentunut noin vuoden verran, pitäis varmaan alottaa läääkitys, mut ku sais edes sen verran ittestäs irti et soittais lääkärille!Vituttaa suoraan sanoen tää koko elämän tilanne, ja mun olotila :(
lääkäriin. Tilanne vaan pahenee. Miksi elää vitutuksen keskellä jos on mahdollisuus muuhun.
Se on vaikeaa, mutta ei mahdotonta.........
Antakaa itsellenne anteeksi ja yrittäkää hyväksyä oma sairastumisenne. Se on sairaus muiden joukossa. Juuri monesti sellaisten ihmisten sairaus, jollaiseksi itsesi kuvasit.
Äitinä se on surullista kun "joutuu" olemaan välillä inhottava lapselleen, kun ei jaksa muuta... Miksi teen näin ihmiselle, jota rakakastan eniten maailmassa???
Ja ne tekemättömät kotityöt painaa mieltä. Haluaisi tehdä, mutta kun ei jaksa...
Täytyy yrittää keskittyä oleelliseen ja antaa itselle aikaa parantua, yrittää olla katkeroitumatta.