Mitä mieltä olette VL uusperheistä?
Vaikka VL kanta avioeroon on aina ollut ehdottoman kielteinen,(näin mielestäni pitää ollakkin) niin tosiasia on että Vl piireissäkin on tänä päivänä huomattava määrä uusperheitä.
Osa heistä on ollut VL uskossa ennen eroamistaan ja osa taas on ollut aina epäuskoisia. Kuitenkin uudestaan naimisiin menemisen jälkeen on saanut parannuksen.
Onko uusavioliitossa eläminen mielestänne jatkuvaa synnin tekoa. Eli onko se ainoa Jumalan antama oikea aviopuoliso, jonka kanssa ensimmäisen kerran on mennyt naimisiin. Eli velvoittaako Jumalan sana siihen, että pidetään ensimmäisenä solmittua avioliittoa oikeana Jumalan säätämänä liittona toisen kuolemaan saakka? Ja jos eroaa ja avioituu uudestaan, niin silloin on aivan kuin koko ajan tekemässä syntiä. Vai onko eroaminen ja uudelleen avioituminen Jumalan edessä kerran tehty synti, jota ei muistella sen anteeksi saamisen jälkeen.
Vaikka VL kanta avioeroon on aina ollut ehdottoman kielteinen,(näin mielestäni pitää ollakkin) niin tosiasia on että Vl piireissäkin on tänä päivänä huomattava määrä uusperheitä.
Osa heistä on ollut VL uskossa ennen eroamistaan ja osa taas on ollut aina epäuskoisia. Kuitenkin uudestaan naimisiin menemisen jälkeen on saanut parannuksen.
Onko uusavioliitossa eläminen mielestänne jatkuvaa synnin tekoa. Eli onko se ainoa Jumalan antama oikea aviopuoliso, jonka kanssa ensimmäisen kerran on mennyt naimisiin. Eli velvoittaako Jumalan sana siihen, että pidetään ensimmäisenä solmittua avioliittoa oikeana Jumalan säätämänä liittona toisen kuolemaan saakka? Ja jos eroaa ja avioituu uudestaan, niin silloin on aivan kuin koko ajan tekemässä syntiä. Vai onko eroaminen ja uudelleen avioituminen Jumalan edessä kerran tehty synti, jota ei muistella sen anteeksi saamisen jälkeen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olet esittänyt monta vaihtoehtoa.
On vaikea vastata, kun ei tiedä, mikä tilanne on kysyjällä mielessä?
Kerrohan se tilanne, johon odotat vastausta?
Tässähän täytyy kaivella raamattua :)
Mark. 10:2 Ja Pharisealaiset tulivat ja kysyivät häneltä: saako mies vaimonsa hyljätä? kiusaten häntä.
3 Mutta hän vastaten sanoi heille: mitä Moses teille käski?
4 He sanoivat: Moses salli kirjoittaa erokirjan ja hyljätä.
5 Ja Jesus vastaten sanoi heille: teidän sydämenne kovuuden tähden kirjoitti hän teille sen käskyn.
Avioliittohan ei voi särkyä, jos puolisot rakastavat toisiaan. Rakkauden häviäminen on itsekkyyden aikaansaamaa, ei sitä, ettei Jumala olisi tarkoittanut puolisoita yhteen. Kun omat edut tulevat toisen etuja tärkeämmäksi, se ei ole enää todellista rakkautta, koska todellinen rakkaus on täysin pyyteetöntä.
6 Mutta luomisen alusta on Jumala heidät luonut mieheksi ja vaimoksi.
7 Sentähden pitää ihmisen eriämän isästänsä ja äidistänsä, ja pitää vaimoonsa yhdistymän.
8 Ja niin tulevat kaksi yhdeksi lihaksi, niin ettei he ole silleen kaksi, mutta yksi liha.
9 Mitä siis Jumala on yhteen sovittanut, ei ihmisen pidä sitä eroittaman.
10 Ja hänen opetuslapsensa kysyivät taas häneltä kotona siitä asiasta.
11 Ja hän sanoi heille: kuka ikänä hylkää vaimonsa, ja nai toisen, se tekee huorin häntä vastaan.
12 Ja jos vaimo hylkää miehensä ja huolee toiselle, hän tekee huorin.
Ja samaa sivuten Paavali 1. korinttilaiskirjeen 7. luvussa
10 Mutta naineelle käsken, en minä, vaan Herra, ettei vaimon pidä miehestänsä eriämän.
11 Mutta jos hän eriää, niin olkoon naimatta taikka sopikaan miehensä kanssa, ja älköön mies hyljätkö vaimoansa.
Tarkoittaen siis sitä, että joko sopii puolisonsa kanssa ja palaa yhteen tai on naimatta.
12 Vaan muille sanon minä ja ei Herra: jos jollakin veljellä on uskotoin vaimo, ja se mielistyy hänen kanssansa asumaan, älköön sitä itsestänsä eroittako.
13 Ja jos jollakin vaimolla on uskotoin mies, ja hän tahtoo sen kanssa asua, älköön häntä itsestänsä eroittako.
Jomman kumman puolison uskominen ei ole este avioliiton jatkumiselle niin kauan kuin tämä "uskotoin vaimo" tai "uskotoin mies" haluaa edelleen yhdessä asua.
Mitä sitten uudelleen avioituneen, joka ymmärtää tehneensä Jumalan tahdon vastaisesti, pitäisi tehdä on ihan mielenkiintoinen kysymys. Uskon, että joka tuollaisesta asiasta saa parannuksen, hän varmasti itse osaa tuon asian parhain päin selvittää.
Se, että syntiä ei pidä enää muistella on sitä, ettei anteeksi saaneen enää tarvitse tuntea syyllisyyttä vaan hän on siitä vapaa.
Ja se, että oikeasti saa jonkin rikoksen Jumalan edessä anteeksi, saa väistämättä aikaan halun korjata tuon rikkomuksen aiheuttamat "vauriot" myöskin ihmisten kesken.
"Ja se, että oikeasti saa jonkin rikoksen Jumalan edessä anteeksi, saa väistämättä aikaan halun korjata tuon rikkomuksen aiheuttamat "vauriot" myöskin ihmisten kesken."
Tästä tuli mieleeni hypoteettinen tilanne, jossa eronneet puolisot ovat molemmat menneet tahoillaan naimisiin. Tämän synnin anteeksisaamisen ei pitäisi sen kummempiin tekoihin johtaa, sillä ainoa kuviteltavissa oleva "seuraus" olisi avioeron ottaminen jälleen kerran, eli synnin toistaminen. Hyötyä siitä ei olisi, mikäli toinen olisi tahollaan naimisissa ja haluton sopimaan alkuperäisen puolison kanssa.
Evankeliumin uskominen omalle kohdalle ei edellytä tuollaista tekoa, varsinkaan kun kyseessä olisi uusi synti (uusi avioero).
>> Tämän synnin anteeksisaamisen ei pitäisi sen kummempiin tekoihin johtaa, sillä ainoa kuviteltavissa oleva "seuraus" olisi avioeron ottaminen jälleen kerran, eli synnin toistaminen. > Evankeliumin uskominen omalle kohdalle ei edellytä tuollaista tekoa, varsinkaan kun kyseessä olisi uusi synti (uusi avioero)
Kiitos selvennyksestäsi! :) Näin on kristityn hyvä toimia, eli pyytää anteeksi, jos on pahentanut toista käytöksellään. Tämä on aivan oikein.
Raamattu sallii nähdäkseni (ja luterilaisen kirkon tunnustuksen mukaan) avioeron ja uuden liiton ainoastaan, mikäli puoliso tekee huorin (Matt.19:9). Muussa tapauksessa uusi liitto on syntiä, mutta tämänkin synnin saa uskoa anteeksi - ei evankeliumilla ole mitään rajoituksia tai ehtoja. Raamattu kehottaa ihmistä olemaan erottamatta Jumalan sitomaa liittoa, mutta näin kuitenkin voi joskus käydä ja myöhemmin osapuolet saattavat löytää uuden puolison. Tällöin (muuten kuin huoruuden tähden) on kyseessä synti, mutta tämä synti ei ole millään lailla eri viivalla muiden syntien kanssa. Senkin saa siis uskoa anteeksi ja jatkaa elämänsä rakentamista uudelta pohjalta.
Avioero on joka tapauksessa "pieni kuolema", olivat sen syyt sitten mitkä tahansa. Tällaisissa tilanteissa eron osapuolet tarvitsevat tukea ja ymmärrystä, valitsivat he sitten myöhemmin elämässään miten hyvänsä. Jeesus on sovittanut kaikki menneet, nykyiset ja tulevat syntimme - siinä on evankeliumin ihme!
Yhteenvetona: avioliitto on elinikäinen liitto miehen ja naisen välillä ja sen erottaa ainoastaan toisen puolison kuolema. Ainoa poikkeus tähän on puolison huoruuden synti, minkä seurauksena Jeesus sallii avioeron ja uuden liiton (vrt.Matt.19:9, Matt.5:32).
...koskaan yksipuoleista tai mustavalkoista.
Kysyit, että mitä mieltä olemme uusioperheistä?
Minä näen uusioperheet samanlaisina perheinä kuin "vanhatkin"(mikähän tuohon ois sopiva sana) perheet, riippumatta ovatko VL vai eivät.
Jumalan sana ei "velvoita" pelastumisen kannalta kuin yhtä asiaa, uskoa. Uskoa ei mielestäni kannata pitää velvoitteena, vaan uskon palkaksi on lupaus iankaikkisesta elämästä.
Me ihmiset teemme virheitä, me teemme syntiä ja nämä tekomme voivat joskus jättää omaan ja toisen elämään inhimillisesti vaikeasti jopa mahdottomasti korjattavia asioita. Se, että emme välttämättä ihmisinä kykene tai pysty korjaamaan kaikkea sitä, mitä olemme tehneet, ei ole este Jumalan lupaukselle kaikkien syntien anteeksi saamisesta. Kaikki synnit ja väärät teot saa uskoa anteeksi, eikä ne syntinä enää paina tunnolla, vaikka ne inhimillisenä tunnon kuormana voivat olla lopun elämää. Jumalan sana sanoo, että ei ole sellaista syntiä, ettei sitä katuva saa anteeksi, niin voimme esimerkiksi ajatella jonkun ihmisen kuolemaan johtanutta tekoa, senkin saa anteeksi, mutta inhimillisesti sitä on mahdotonta korjata ennalleen.
Älkää vain lukeko näitä niin, että kaikkea saa tehdä, koska kaikki saa anteeksi kättä heiluttamalla. Jos tuolla edellä kuvatulla ajatuksella elää, niin silloin elää mitä suurimmassa synnin luvallisuudessa ja sydämen kuolleessa tilassa.
Onko uusiavioliitossa elämäinen sitten jatkuvaa synnin tekoa? Mennyt elämä on mennyttä ja jos siellä tapahtuneet asiat ja rikkomukset tai mitä nyt ikinä taustalla onkaan, haluaa uskoa anteeksi, niin ne on annettu anteeksi, eikä Jumala muistele anteeksi annettuja syntejä, niin kuin me heikot ihmiset saatamme joskus tehdä. Meillä ihmisillä ei ole lupa kaivaa menneitä syntejä tai me elämme itse synnissä. Jumala ei edellytä ihmistekoja anteeksiannolle, mm. avioliittojen uudelleenpurkamisia/solmimisia, vaan pelkästään uskoa.
Jeesus sanoi näin:
Joh. 8
3 Mutta kirjanoppineet ja Pharisealaiset toivat vaimon hänen tykönsä huoruudesta otetun kiinni. Ja kuin he olivat sen hänen eteensä asettaneet,
4 Sanoivat he hänelle: Mestari, tämä vaimo on läydetty itse työssä, kuin hän teki huorin.
5 Mutta Moses on laissa meitä käskenyt, että senkaltaiset kivillä surmattaisiin. Mitäs sinä sanot?
6 Mutta sen he sanoivat, kiusaten häntä, kantaaksensa hänen päällensä. Mutta Jesus kumarsi ja kirjoitti sormellansa maahan.
7 Mutta kuin he seisoivat kysymyksensä päälle, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: joka teistä on synnitön, se heittäkään ensin häntä kivellä.
8 Ja hän kumarsi taas ja kirjoitti maahan.
9 Kuin he tämän kuulivat ja olivat omaltatunnoltansa voitetut, läksivät he ulos yksittäin, ruveten vanhimmista, viimeisiin asti; ja Jesus jäi yksinänsä, ja vaimo seisoi siinä.
10 Mutta kuin Jesus ojensi itsensä, ja ei nähnyt ketään paitsi vaimoa, sanoi hän hänelle: vaimo, kussa ovat sinun päällekantajas? Onko sinua kenkään tuominnut?
11 Hän sanoi: Herra, ei kenkään. Niin Jesus sanoi: en minä myös sinua tuomitse: mene, ja älä silleen syntiä tee.
Hienosti kirjoitettu. En voi kuin kiittää ulosannistasi, joka kirkastaa Jumalan sanaa niin kauniilla tavalla!
Ajatelkaa jos meidän (vl) keskuudessa olisi niinsanotusti "hyväksyttyä" eroaminen ja sen jälkeen uudestaan avioituminen, niin mitä siitä seuraisi....
miettikääpä sitä.
Kyllähän se on raamatussa selvästi sanottu. Mm nimimerkki Blastus kirjoitti ne raamatun kohdat ja pitää olla aika tyhmä jos ei ymmärrä.
Oltiin kerran mm. äidit ja isät illassa ja siellä oli keskustelun aiheena avioliitto. Ja kyllä siellä vallitsi yhteinen ymmärrys siitä, että avioliitto on Jumalan edessä lainvoimainen niin kauan kuin kuolema sen eroittaa. Ja vielä sekin, että jos avioparit eroavat ja menevät uudestaan naimisiin, niin huoruudessa elävät. Näin me se ymmärrettiin. Tässäpä meillä jokaisella on kilvoituksen paikka. Onneksi on evankeliumi jonka turvin me saamme yhdessä aviopuolisonkin kanssa matkaa tehdä
Mutta uuden liiton solmineilla on oikeus uskoa kaikki syntinsä anteeksi - sitä et sinä eikä kukaan muukaan voi kieltää. Kun on kaikki synnit anteeksi, ei ole enää mitään anteeksipyydettävää. Uutta liittoa ei ole kenelläkään sen jälkeen lupa pitää syntinä!
Katsohan muuten Matt.19:9 niin löydät poikkeuksen avioliiton elinikäisyyteen.
on sellainen, että kummasti löytyy näitä toisin uskovia ja jotka löytävät omia tarpeitaan miellyttävän uskon. Se on sitä synnin luvallisuuden hakemista itselleen. Hälyttävää...mutta elämmehän lopunaikoja ja synti rehottaa maailmassa.
Hetkinen nyt. Onko sinulla henkilökohtaisesti jotain sitä vastaan, että täällä pohditaan kysymyksiä Raamatun sanan valossa? Aikaisemmin täällä on moni uskovainenkin ihmetellyt sitä, että mistään ei voi keskustella ilman, että tulee saman tien leimatuksi pimeytyneeksi tai synnin luvallisuuden etsijäksi.
Ehdotan, että jos sinullakaan ei ole mitään tuon rakentavampaa sanottavaa, niin voit jättää tämänkin keskustelun muille, jotka haluavat oikeasti keskustella aiheesta.
En minäkään ymmärrä tuollaista roiskimista ja keskustelun estämisyrittämistä.
Lopunaikaa on ennustettu ennenkin maailman pahuuden tähden. Jopa laskettu päivämääriä tietystä synninmerkistä lähtien!
Turha tuhlata siihen voimia. Ainoa mitä se tekee, on se, että ihmisten välinen kanssakäyminen vaikeutuu.
Tuollaiset "profeetat" pilaavat ilmapiirin. Ja ovat lisäksi väärällä asialla.
Sanot viestissäsi, että kerran eronneet ja uudestaan avioituneet elävät jatkuvassa huoruudessa. Eli tämä huoruuden synti on jatkuvaa ja tästä seuraa ihmisen tuleminen kelvottomaksi Jumalalle. Tarkoitatko näin?
Tällä ajatustavalla epäuskossa eronneet ovat mahdottomia tulemaan Jumalan valtakuntaan siihen asti kunnes eroavat uudestaan tai ex puoliso kuolee ja sitten tekevät parannuksen.
Itse olisin ajattelemassa, että eroaminen on Jumalan sanan vastaista, mutta jos saa uudelleen parannuksen armon niin on Jumalalle kelvollinen vaikka olisi uudelleen avioitunut tai sitten ei.
Sen tähden kirjoitin, että miettikää, jos me (vl) alkaisimme eroamaan yhtä löysin perustein,kun suomenmaassakin ihmiset eroavat, niin mitä tapahtuisi. Pyydettäis vaan sen jälkeen tekoset anteeksi. Niinkö?
...yhteydessä avattas näkökantoja asialla, joka on jo tapahtunut, eikä kulutettais energiaa siihen, että jos me alkaisimme tekemään tai alkaisimme olemaan tms.
"Pyydettäis vaan sen jälkeen tekoset anteeksi. Niinkö?"
Lue tuolta aiempi kirjoituskeni, otin siinä kantaa juuritähän tehdään ja sitten vaan pyydetään anteeksi asiaan.
Jumalan sanan ja Raamatun tahto on, että avioliitto on elinikäinen liitto ja sitä minkä Jumala on yhditänyt, sitä älköön ihminen erottako. Niin eli, jos on jo tapahtunut avioero, niin se ei muuta tuota Jumalan tahtoa mihinkään ja siksi asiaa tulisi nyt tässä yhteydessä tarkastella tuolta "on jo tapahtunut" näkökannasta. Kun jotain on jo tapahtunut, niin ei siinä tilanteessa auta yhtään mitään jossitella "jos alkaisimme eroamaan..." tms.
Avioero ei ole Jumalan tahdon mukaista ja uskovainen haluaa olla kuuliainen Jumalan tahdolle. Niin aviokysymyksissä kuin monissa muissakin kysymyksissä huomaamme toimivamme Jumalan tahtoa vastaan, vaikka emme haluaisikaan.
Kyse on siis vain ihmisestä, jonka Jumala on jo luodessaan tiennyt omistavan myös pahan osan(lihan), jonka seurauksena Jumalan tahdon täydellinen toteuttaminen on aivan mahdotonta, siksi meitä ihmisiä varten on armo ja anteeksiantamus Jeesuksessa Kristuksessa.
Ydinasia avauksessa oli juuri se, että jos ero on jo tullut ja uusi liitto solmittu, niin onko synnin luvallisuutta elää uudessaa liitossa.