Onko sattumoisin olemassa ketään muuta, joka amk:n alettua olisi tuntenut itsensä jotenkin ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi muiden seurassa!? Stressaan varmaan ihan turhaan, mutta koko ajan on sellainen "ala-aste-olo", että kukaan ei halua olla mun kanssa. Vaikka kuinka yrittäisi vääntää juttua muille ja muutenkin olla ihan normaali tyyppi, niin tuntuu että olen aivan yksin. Muille muodostuu kaveriporukoita ja itse en voi edes ruokalassa mennä istumaan toisten pöytään tuntematta syyllisyyttä tunkeilemisesta...
turha ressi...
pampula
6919
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on ollu täysin sama fiilis nyt tän kaks päivää. ei oo tullu oikee juttuun vielä mutta eiköhän tä tästä.
Kyllähän tuota on tullut juteltua monien kanssa ja ryhmätehtävissä on ollut ihan mukava meno, mutta silti tuntuu, että oon niin yksin siellä. Varsinkin, kun joillain oli myös kaveri päässyt samalle alalle..Huomaa jo kuinka siellä on näitä "pareja" ja ryhmiä.
Lukiossa oli vähän toista, kun omat "valmiit" kaveritkin oli siellä..Vaikka kavereita ei niin tarvitse oppitunneilla (lukuunottamatta ryhmätöitä jne), niin jo se helpotti, että ties kaverin olevan samassa rakennuksessa ;)
No enhän minä tuolta mitään sydänystäviä haekkaan, mutta tuttavia ja kavereita ei ole koskaan liikaa ... ja yksinkään ei ole mukava olla. Eiköhän tää helpota jonkin ajan kuluttua, pitää vaan ahkerasti yrittää tutustua muihin! Ja osallistuu yhteiseen kivaan!
ps. Tyttöjen keskuudessa tää tuntuu olevan vielä vaikeampaa.. Luokkamme pojat ovat jo löytäneet yhteisen sävelen, eikä heistä kukaan ole yksin. Tosin heitä onkin paljon vähemmän kuin tyttöjä..
Mulla on myös ollut samanlaisia kokemuksia, mutta mä oon päättänyt että pitää vaan olla oma ittensä ja mennä muiden mukana, ajattelematta et "mitähän ne musta ajattelee"... Eka päivänä jo tosin oli muutamia kivoja kavereita joiden kanssa oli heti samalla aaltopituudella, joten eiköhän se siitä lähde kuljemaan;)
Pidetään vaan lippua korkealla!!
Tulet vielä huomaamaan, että AMK opiskelu ei tuo kavereita, vaan päinvastoin vähentää niitä.
Sen verran stressaavaa / hermoja raastavaa opiskelujen suorittaminen ryhmätehtäviä suorittaen & PBL:ää käyttäen on.
Itsekkin aikanaan vieraalle paikkakunnalle opiskelemaan muuttaneena (en tuntenut ketään) koin samoja tuntemuksia pitkin ensimmäistä vuottani. Hyvin se siitä ajan kanssa kumminkin lähti menemään...Kavereita oli ja pidetään yhteyttä vielä nykyäänkin (3 vuotta opintojen päättymisen jälkeen).
Parhaiten oikeastaan sain uusia kavereita asuessani opiskelijasolussa...Koko kerrostalo oli täynnä opiskelijoita...ja meno oli sen mukaista. Hyvä puoli oli vielä että apuja sai jos jäi jumiin esim. harjoitustöiden yms. kanssa. Ihmettelenkin nykyään porukan halua eristäytyä omaan yksiöönsä, hinnalla millä hyvänsä.
Kyllä minä löysin heti ensimmäisenä päivänä jo ihmisiä, joiden seurassa aloin viettää aikaani ja näin toista vuotta aloittaessa vietän edelleen aikani koulussa samojen ihmisten kanssa. Täytyy olla sosiaalisempi. "Jos itse ei hanki itselleen ystävää, sitä yksin jää.."