Niin, onko sitä olemassakaan? Tarkoitan nyt siis näitä vahinkoraskaus-tapauksia.
Niin monesti täällä vaan saa lukea, että mikäli nainen päättää pitää lapsen miehen vastustelusta huolimatta, ei hänellä ole oikeutta vaatia elatusmaksuja. Eli näin ollen miehellä ei olisi mitään vastuuta mahdollisesta raskaudesta.
Yhdenyön suhteissakaan ei tarvitse kumia käyttää, riittää kun sanoo naiselle aamulla että mikäli satut tästä raskaaksi tulemaan, niin se on sitten abortti tai elätät lapsen yksin.
Antaako tämä ihan oikean kuvan nuorille miehille, jotka eivät muutenkaan kumin käytöstä oikein perusta? En tässä nyt tarkoita tapauksia joissa nainen hankkiutuu tarkoituksella raskaaksi, vaan ihan "vahinkoja" (ehkäisyn unohtamista tai sen pettämistä).
Niin monesti täällä vaan saa lukea, että mikäli nainen päättää pitää lapsen miehen vastustelusta huolimatta, ei hänellä ole oikeutta vaatia elatusmaksuja. Eli näin ollen miehellä ei olisi mitään vastuuta mahdollisesta raskaudesta.
Yhdenyön suhteissakaan ei tarvitse kumia käyttää, riittää kun sanoo naiselle aamulla että mikäli satut tästä raskaaksi tulemaan, niin se on sitten abortti tai elätät lapsen yksin.
Antaako tämä ihan oikean kuvan nuorille miehille, jotka eivät muutenkaan kumin käytöstä oikein perusta? En tässä nyt tarkoita tapauksia joissa nainen hankkiutuu tarkoituksella raskaaksi, vaan ihan "vahinkoja" (ehkäisyn unohtamista tai sen pettämistä).
Vastaukset 158
Vanhimmat
olen samaa mieltä, nykyään vanhempi polvi ei oikein kanssakasvata tulevia heppi-veijareita. nainen jätetään kuin lapanen tiukan paikan tullen! on meitä moneen junaan, kuka huijaa ketäkin ja milloin missäkin asiassa, mutta tää on yks kahdesta mitä en millään muotoo hyväksy! toinen onkin sitten tämä raskaaksi tuleminen huijauksen tai petoksen kautta... ajatelkaa nyt ihmiset hyvät! miehet ja naiset- se pikkuinen on teidän omaa verta ja lihaa! sille on tulossa isin silmät ja leuka, äidin hymy ja sääret. siinä
on ihan tasan puoliksi vastuuta molemmille. mitenhän sun isäs ja äitis mahtoi asian päättää sun kohdallas, helvetti vie.. hävetkää! abortista voi keskustella ja tarvittaessa tehdä toinen toistensa tukemina, mutta toisen tunteilla leikkiminen on tosi ilkeetä!
Tottakai lapsi on yhteinen "projekti" ja on hyvä jos vanhemmat pystyvät vahinkoraskaudessa päätymään yhteiseen ratkaisuun. Ehkä lapsi tulee aina miehelle myöhemmin konkreettiseksi ja tämä varmasti korostuu kun on kysymys lapsesta jota ei pitänyt tullakaan. Näissä lapsiasioissa naisella on suurempi vaikutusvalta koska kyseessä on hänen oma kehonsa ja näin ollen miehen on taivuttava naisen ratkaisuun.
Jos itse olisin mies enkä lasta haluaisi, niin varmasti olisi sen verran itsesuojeluvaistoa että ottaisi uusissa suhteissa kumit käyttöön. Myös silloin kun vieras nainen kertoo ehkäisyn olevan kunnossa (kyseessä kuitenkin vieras ihminen, voiko tähän todella luottaa? ja onhan olemassa sukupuolitauditkin).
Oma törkeä numeronsa on sitten nämä naiset jotka huijaavat itsensä raskaaksi. Sitä en voi pitää hyväksyttävänä lainkaan! Uskon kuitnkin että suurin osa näistä "ei-toivotuista raskauksista" johtuu ihan vaan huolimattomuudesta tai piittaamattomuudesta.
jotka suostuvat olemaan lapasia.
Tasa-arvoon ei asiassa voida koskaan päästä, sillä nainen tappaa lapsensa, mikäli niin haluaa.
Eikös se ehkäisyn käyttö ole ihan kahden ihmisen asia? Miksi se pitää heti lykätä miehen hartioille? Sitten inistään jos tullaan raskaaksi ja kaikki on miehen syytä. Lapsellista.
Noin käyttäytyy ehkä nuoret teinit,mutta ei (kai??!!) aikuiset naiset. Mieheni ex huijasi itsensä raskaaksi miehelleni..Mies ei halunnut lasta ihan siitä syystä,kun heidän suhteensa ei ollut mikään ihana. Nyt joutuu maksaan elatusmaksuja ja näkee lastaan vain turvakodissa! Ns. äiti ei anna lasta isälle kotia. Isä ei ole alkoholisti,väkivaltainen,narkkari vaan ihanan rakastava isä. ONKO TÄMÄ OIKEIN??!!
Kun kirjoitit että jos mies ei halunnut lasta ei häntä voi vaatia maksamaan elatuksia? HÖPÖ HÖPÖ!
Kyllä se raha kelpaa auliisti ns. äideille,mutta lasta ei nää!
Äidin asiaksihan ehkäisy muuttuu jo ihan siksi että kyse on hänen omasta kehostaan. Jos hän jättää ehkäisyn käyttämättä ja tulee raskaaksi, ei hän voi vaan sanoa ettei kiinnosta. Hänen täytyy tehdä ratkaisu ja elää sen mukaan. Lapsi muuttaa koko naisen elämän eikä abortti suinkaan ole helppo kaikille, usko pois.
Ja jos huomasit, yritin myös sanoa etten tässä tarkoita näitä tahallaan raskaaksi hankkiutuvia naisia, vaan ihan pelkästään vahinkoja (tai miksi niitä nyt kutsutaan, niitä tapauksia joissa tullaan raskaiksi vasten suunitelmia).
En sanonut missään vaiheessa että kaikki on yksin miehen syytä, vaan yritin korostaa että kysymys on yhteisestä asiasta. Naisella on suurempi vaikutusvalta, mutta hän kantaa myös suuremman vastuun.
Tarkoitin vain sitä, mitä täällä niin usein saa lukea. Nainen tulee raskaaksi vahingossa ja mies ei halua lasta. Tässä tapauksessa monet ovat sitä mieltä, että mikäli nainen päättää pitää lapsen ei hänellä ole oikeutta vaatia mieheltä elatusmaksuja. Siis moraalista oikeutta, lakihan määrää miehen maksamaa.
Miehelle siis riittää ehkäisyksi sanoa jälkeenpäin ettei halua lasta. Mielestäni tämän mallin mukaan miehellä ei ole mitään todellista vastuuta teoistaan.
"Miehelle siis riittää ehkäisyksi sanoa jälkeenpäin ettei halua lasta. Mielestäni tämän mallin mukaan miehellä ei ole mitään todellista vastuuta teoistaan. "
Kaikkien kanssa tuo ei käy, ehkä puutteessa olevien muijien, jotka ei saa kuin joskus jonkun sänkyynsä, mutta ne, joilla on valinnan varaa, ne eivät anna itseään panna paljaalla yhden illan jutuissa.
Tuokin asia on pitkälle kiinni naisen itsetunnosta, vaatiiko hän ehkäisyn vai ei, myös kumppaniltaan. Luulisi sen aina olevan pienemmän asian kuin synnytyksen ja siitä seuraavat vuodet yksinhuoltajana.
Minun mielestä miehille ei anneta oikeutta tarpeeksi päättää omasta elämästä. Ei lapsi ole vain naisen asia vaikka onkin hänen kehossaan. Jos mies ei halua lasta ja on esim. yhden yön suuhteessa saanut alkunsa, saisi hän kirjautua irtu lapsen elämästä. Jos nainen pitää lapsen, pitäkööt yksin, ilman miehen rahoja. Tiedän että kuulostaa julmalta, mutta myös miestä on kuunneltava.
Kiitos "nainen" sulle, oikeesti hyvästä kirjoituksesta.
Aina on naiset inisemässä... Vahinkoraskauden sattuessa on miehen näkökulmasta 2 vaihtoehtoa; 1) Nainen haluaa pitää lapsen ja mies ei... Miestä ei tarvitse kuunnella lainkaan raskauden aikana - onhan keho naisen, naisen elämä naisen elämä ja nyytillä oikeus syntyä. Miehen ELÄMÄSTÄ ja päätäntävallasta viis!
2) Nainen ei halua pitää lasta, mies kylläkin olisi valmis vanhemmaksi... Keho on naisen, naisen elämä on naisen elämä ja kenelläkään ei ole oikeutta päättää toisen elämästä ("pieniä" ristiriitoja ensimmäisen tilanteen kanssa, eikö vain?!) Lapsen ja miehen elämästä viis!
Tietty on se kolmaskin vaihtoehto, että kaikki sujuu kummankin osapuolen tahdon mukaisesti ja sopusoinnussa, oli kyseessä sit abortti tai lapsen pitäminen.
Miehellä tulisi olla juridisestikin samat oikeudet kieltäytyä vanhemmuudesta kuten naisellakin (nainen voi tehdä abortin koska vaan tai pitää lapsen silloin kun NAINEN ITSE kokee tilanteen sopivaksi ja siten päättää omasta elämästään). Miehellä pitäisi olla oikeus mennä juristien eteen kieltäytymään isyydestä ja siten vapautumaan elareista ja naisesta (jonka kanssa ei halua perhettä). Vasta siten saavutetaan tasa-arvo täsäkin asiassa. Pitäkööt nainen lapsen, jos haluaa, mutta miksi hemmetissä yksin tehdyllä päätöksellä voi/pitää/saa olla vaikutus toisen elämään?!
Päätin heti tulla tarkistaan kuinka moni nainen on eriä mieltä minun kanssa. Yllätys kyl oli että vielä on hiljaista. Mitenkähän muuten on jos mies ei tunnusta lasta omakseen eikä tehdä isyytestiä, voiko nainen vaatia elatusta. Tämä on tätä tasa-arvoa
Itse tehin abortin koska mies ei halunut lasta ja itse en tiennyt haluanko. Miksi pilata miehen elämä. Miksi tehdä isätön lapsi kun aikaa on vielä tehdä onnellinen perhe. Ja jos kerran itse edes mietin aborttia niin tuskin olin valmis äidiksi vaikka ikää on ja työpaikka. Hetkeäkään en ole päätöstä katunut.
että miehillä ei ole minkäänlaista vastuuta ehkäisystä?
Vastuu on molemmilla. Mutta jos vahinko pääsee käymään niin kenellä onkaan vastuu päätöksestä pitääkö lapsen
mielestäsi on miehen vastuu jos hän voi unohtuneen ehkäisyn kuitata sanomalla ettei halua lasta?
Missä vaiheessa "Nainen" sanoi noin? Voit hyvinkin linkittää sen kohdan, sillä tämä on aika lyhyt keskustelu vielä.
Miksi muuten mies ei voi kuitata tilannetta noin? Kuittaahan nainenkin tilanteen joko tekemällä abortin (jopa yksinpäätöksellä ja vastoin miehen tahtoa) tai pitämällä lapsen (jopa yksinpäätöksellä ja vastoin miehen tahtoa). Mikä kotileikkien kustantaja mies on?!
Jos nainen haluaa pitää lapsen (ja mies ei) niin nainen vetoaa omaan kehoonsa, oman elämänsä päättämisoikeuteen ja lapsen oikeuteen elämään. Jos nainen ei halua pitää lasta (ja mies haluaisi lapsen) niin niin nainen vetoaa omaan kehoonsa, oman elämänsä päättämisoikeuteen ja lapsen oikeuteen syntyä toivottuuna aikaan.
Ristiriitaista asiassa on, että mies joutuu sopeutumaan ja jopa MAKSAMAAN naisen yksinpäätöksestä... Käsittämätöntä, ja eletään jopa vuotta 2005!
Naisen kehoon miehellä ei ole oikeutta, eikä sanomista, mutta lapsen syntyessä mies pidetään ilman muuta kukkaron muodossa vastuullisena ja velvollisena sellaisesta lapsesta, johon ei ollut lainkaan samonista. Nainen siis päättää, koska kyseessä on biologinen seikka... Mitähän seuraisi, jos miehet vetoaisivat siihen tosiseikkaan, että mies on fyysisesti vahvempi kuin nainen...? Samaa logiikka tuo on, kun vedotaan biologisiin seikkoihin.
Muualla on ollut runsaastikin keskustelua nk. juridisesta abortista, ts. mies sanoutuu irti kaikista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan lapsen suhteen.
Juridinen abortti on ja tulee olemaan Suomessa mahdottomuus samasta syystä, kun nyt käydään kiihkeää keskustelua yksinäisten naisten oikeudesta hedelmöityshoitoihin.
Se syy on RAHA. Yksinkertaista.
Koska Suomessa on laki lasten elatuksesta, on jokainen isätön lapsi, oli sitten "vahinko" tai hedelmöityshoidolla tarkoituksella isättömäksi tehty, suuri taloudellinen taakka kunnalle. Siksi isä on kaivettava vaikka mistä kivenkolosta.
Elatuslaki taas perustuu näkökantaan lapsen parhaasta, ei suinkaan isän tai äidin mutu-juttuihin. Se on luotu aikana, jolloin ei juuri ollut vaihtoehtoja, mutta tikanpojat silti osasivat puuhun. Niinä aikoina todella monet isättömät lapset ja yksinäiset äidit kärsivät paljon vääryttä sekä silloisiin moraalikäsityksin pohjautuen myös syrjintää. Toki myös silloin moni mies saatiin naimisiin vanhalla konstilla.
Ajat ovat muuttuneet monin tavoin ja tilanteita on erilaisia. Lain koneisto on jäykkä ja hidas ja kääntyy hitaasti, jos haluaakaan kääntyä. Edelleen kuitenkin lähtökohtana on lapsen paras - ja kuntien kukkaro.
Tämmöseen se aina menee...Lapsen etu, naisen keho, naisen elämä, uskonnolliset syyt jne, mikä nyt sitten sattuukin olemaan linjassa naisen halujen kanssa.
Ei kyseessä ole rahakaan. Jos nainen haluaa pitää lapsen, niin pitäkööt, mut varmistakoot myös ensiksi että voi sen yksin elättää ja kasvattaa. Miksi miehen tulisi yksinpäätöksen takia kärsiä ja menettää oman elämänsä hallitseminen? Ainut joka hyötyy tuommosesta lapsesta on nimenomaan kunta ja valtio, joten valtion kassasta tuo pitäis ottaa - ei yksittäisen vääryyden kokeneen henkilön kukkarosta.
ja kiihkottomasti esittää faktoja aiheesta.
Mutta osaanhan minäkin lähteä rummuttamaan; eli ongelmana on vain se, etteivät miehet ole tänä historiallisesti katsoen lyhyenä aikana ehtineet sopeutua siihen, että he ovat vastuussa koheltamisistaan.
Ennen mies, jos oli suoraselkäinen, tunnusti tekosensa ja maksoi ruokkoa, jollei ollut, potkaisi piian pihalle, horo mikä horo ja kenen lie penska.
Nykyisinä aikoina ei auta itku miehellä, jollei osaa olla sorkkimatta ympäriinsä niin voipi joutua maksumieheksi. Ja sekös niitä kismittää yli kaiken, ei ilonpidosta pidä kohtuuttomia maksaa, tämä on tasa-arvo-ongelma. *nauraa partaansa*
asian pointti olikin!
Kai tänäpäivänä ollaan niin vieraannuttu todellisuudesta, että sana "vastuu" on pässyt unohtumaan. Elämä on täynnä pelkkiä oikeuksia...
Naisen näkökulmasta siis; on pelkkiä oikeuksia.
Abortin ja raskauden suhteen miehellä on pelkkiä velvollisuuksia.
Itse kannan täysin vastuun omasta lapsestani, jonka sain ihanan, haluamani naisen kanssa. Entistä tapausta panostin ja lähestulkoon manipuloin aborttiin, sillä tiesin ettei meillä ollut yhteistä tulevaisuutta. En voisi kuvitellakaan miltä elämäni näyttäisi nyt, jos tuo entinen ja väärä olisikin päättänyt antaa raskauden edetä loppuun asti... Elarit, mitä todennäköisimmin JOUTUISIN maksamaan, olisi pois mun nykyisen perheen varoista. Vastuu ei mielestäni ole elareiden maksamista, vaan se, että on lapsen ja naisen kanssa yhdessä ja sopusoinnussa - tätä en olisi exän kanssa ollut.
Me miehet tunnemme kyllä hyvin, mitä vastuu on, mut eipä sitä kenenkään tahansa vaan haluta lapsia vahingon sattuessa maailmaan saattaa.
Olisi toki korkea aika, että miehenkin oikeudet taattaisiin lailla.
sinun kanssasi.
Mutta.
"Naisen kehoon miehellä ei ole oikeutta..." Minusta voisi ollakin, jos nainen päästää miehen kehoonsa. Sehän ei ole mikään pakko, koskaan.
Varmasti lähes 100% kuntien niskoilla jo nyt...Valitan, ei ollut hyvä peruste olla myöntämättä juridista aboerttia miehelle.
Keksi parempi.
Ennen ei ollut aborttejakaan reilua 11 000 joka vuosi...
Eikä ämmä osaa sanoa ennen yhdyntää mitään ehkäsyn tarpeellisuudesta? Vai eikö uskalla, jos sattuu jäämään vaille kullia??!!
huoli ehkäisystä jos ei lasta halua. Vai onko tärkeintä vaan ettei tarvi käyttää ikävän tuntuista kumia?
olla olemassa nykyaikana? Ehkäisy voi pettää. Miten monta kertaa se pitää sanoa, ennenkuin tyhmimmätkin sen tajuaa. Eikä siinä tilanteessa auta, ettei tiennyt sitä. Sitä on raskaana, ja vaihtoehdot on ne, mitkä on.
Tyhmä pikku kana!
Nimittäin varsinkin NAISET ovat kumeja vastaan...Tästä on tutkimustietoa olemassa.
ollet yhtä mieltä siitä, ettei miehelle kuulu minkäänlaista vastuuta mahdollisesta raskaudesta. Onko ketään joka olisi eri mieltä asiasta?
Jos harrastat seksiä sun täytyy olla valmis myös ottaan vastuun mahdollisista seurauksista... Niin naisen kuin miehenkin...Oli se seuraus sit abortti tai vauva tai ei mitään seurausta... Ja jos et oo valmis siihen, ni et oo valmis seksiinkään...
vastuu, paitsi jos on jo etukäteen sovittu, että mies ei halua lasta, ja jos nainen tulee raskaaksi, se on hänen ongelmansa. Jos noista asioista ei ole puhuttu, tietysti kaikki, mikä tapahtuu, on molempien aiheuttamaa, ja molempien vastuulla. (Ja jos mies epäilee, ettei ole lapsen isä, senhän voi testata myöhemmin. Monet naiset ovat yrittäneet manipuloida isäksi toista miestä tultuaan raskaaksi miehelle, joka ei sovi tai halua isäksi.)
Ja koska kaikki tapahtuu naisen kehossa, tietysti naisella on pääasiallinen oikeus päättää, mitä hänen keholleen tapahtuu.
Jos mies ei halua lasta, hänen on paras tehdä kantansa selväksi ennenkuin ryhdytään seksiin. Vahinko voi sattua kenelle vain.
jos mies ei halua lapsia, steriloikoon itsensä, Miehelle se ei ole niin kovin iso operaatio. Sitten voi turvallisin mielin rakastaa niin paljon kuin haluaa, eikä ole pelkoa yllätysraskauksista. Sukupuolitaudit sitten ovat asia erikseen.
Siihen ei pitäisi kellään olla nokan koputtamista! Säästyisi mies kaikilta akkojen aiheuttamilta huolilta ja voisi jatkaa vapaata elämäänsä rauhassa.
suositella kaikille aborttia haluaville naisille...Säästyisivät raasut abortin vaurioilta...
tapaukset, joissa lasta on ruvettu tekemään yhteisymmärryksessä ja iloittu positiivisesta testistä. Sitten jo alkuraskauden aikana mies löytää toisen naisen eikä enää halua koko lasta. Toteaa naiselle että tee abortti tai elätät lapsen yksin. Onko naisella silloin oikeus vaatia elatusta?
on ajoissa ilmoittanut kantansa niin on naisen vastuulla pitää lapsi tai tehdä abortti. Saa siis itse huolehtia lapsen elatuksesta.
Ajoissa tarkoitti siis niin että abortti on vielä mahdollinen. Jos mies ilmoitaa kantansa myöhemmin on elatusvastuu molemmilla.
ja seulonnoissa selviääkin että vauva on vammainen. Mies ei missään tapauksessa halua vammaista lasta (asiasta ei olla puhuttu ennemmin), mutta nainen ei taas halua tehdä aborttia.
Mies uhkaa lähteä jos nainen päättää pitää lapsen, eikä katso olevansa elatusvelvollinen. Molemmat ovat yhteistuumin olleet lasta tekemässä, mutta nyt mies vaatii naista tekemään abortin lähellä raskauden puoliväliä.
Mikäli nainen päättää pitää lapsen, onko hänellä oikeus vaatia mieheltä elatusmaksuja?
silloin on elatusvelvollinen. Jos lasta on yhdessä ruvettu hankkimaan, ei siitä voi enää jänistää. Ei vaikka olisi sitten vammainen.
Kohta mennään jo siihen että avioeron jälkeen mies voi sanoa ettei aio maksaa tyttärestään elatusmaksuja, koska haluasi pojan.
Ei ketään voi pakottaa tekemään aborttia - joidenkin mielestä se on murha. Näistä asioista olisi kai paras puhua, ennenkuin alkaa suunnitella lasta. Vahingonkin sattuessa, mielestäni molemmat ovat vastuussa, eikä aborttiin voi pakottaa.
Jos yhteiseen suunnitelmaan on kuulunut terve lapsi, niin ei missään nimes saa vaatia elareita.
Jassoo, näyttää siltä, että ollaan hyvää matkaa menossa kohti amerikkalaista mallia.
Ennen yhdyntää molemmat osapuolet täyttävät huolellisesti kaavakkeen, mieluiten maistraatissa oikeaksi todistetun, missä käydään kaikki mahdolliset vaihtoehdot läpi sekä vakuutetaan molempien ryhtyvän yhdyntään yksimielisesti...
eikä vammasta ole tiedetty etukäteen. Ei kai mieheltä silloinkaan voida elareita vaatia. Ei ketään voi vaatia elättämään lasta joka on vammainen! Tai väärää sukupuolta. Tai väärän väriset hiukset. Tai hörökorvat.
Miehellä on täysi oikeus synnytyksen jälkeen sanoa että anna lapsi pois tai maksa itse!
mies voi perhe-elämään kyllästyttyään lähteä kävelemään ja jättää eletusmaksut maksamatta. Ei kai nyt kukaan halua kakaraa joka huutaa vuorokaudet ympäriinsä!!!
Isyyteen toki on ihan luonnollista pakottaa?
saisi lähteä kävelemään niin kauas kun pippuri kasvaa!!! Jos on valmis tappamaan oman lapsensa jota on itse HALUNNUT JA OLLUT TEKEMÄSSÄ tarkoituksella.
Pakottaa nainen aborttiin lähellä raskauden puoliväliä... Lapsihan liikkuu jos silloin ja muutaman viikon päästä synnyttyään selviäisi keskosena. Ei todellakaan ole kysymys mistään solumöykystä!
Tuolla lailla ajattelevan miehen saisi puolestani ampua ihan samasta syystä, asennevamma on paljon vaikeampi vamma kuin kehitysvamma (sehän voi jopa tarttua!).
lasta halunnut, niin kyllä se mun mielestä on ihan riittävä syy "isyyteen pakottamiseen".
Kyllä se luonnottomammalta tuntuu pakottaa nainen abortoimaan YHDESSÄ HALUTTU lapsi raskauden puolivälissä...
yhteistä "suunnitelmaa" ei ole ollutkaan. Koko vammaisuuden mahdollisuudesta ei olla edes keskusteltu, ennen sen toteamista.
Onko miehellä vielä puolivälissä raskautta oikeus tarkentaa suunnitelmia näin (eli vammaisen lapsen kohdalla abortti tai elätät yksin)? Sen ymmärrän jos haluaa erota, ketään ei voi pakottaa suhteeseen. Mutta mielestäni elatusmaksut ovat se vastuu mikä kuuluu lapsen tekemiseen!
sitä, että asiasta puhutaan ennen kuin seksiin ryhdytään. Vahingon jo tapahduttua se on joskus liian myöhäistä. Ei naista voi pakottaa tappamaan lastaan, jos hän ei sitä halua tehdä.
heittää parkuvan vauvan seinään. Ei kai nyt kukaan halua kakaraa joka huutaa vuorokaudet ympäriinsä!!!
tässähän oli kysymys siitä että yhdessä halutaan lasta, niin nainen kuin mieskin. Mutta miehellä on oikeus muuttaa mielensä jos lapsi ei olekaan aivan hänen toiveidensa mukainen...
vähän ojentaa... mutta mitäpä tuollainen selkärangaton liero mistään mitään ymmärtäisi!
Muutamaa päivää ennen seulontoja olivat meillä käymässä ja niin innostuneesti puhui lapsesta ja tulevasta isyydestä. Mitä kaikkea tekisivät yhdessä ja kuinka lapsi olisi maailman tärkein asia... Suunnitteli jo pitävänsä pidemmän isyysloman ja arvosteli miehiä jotka eivät pidä lomaa ollenkaan.
Ja muutaman päivän päästä oli valmis TAPPAMAAN oman lapsensa!! Jätti tämän äidin eikä koe olevansa velvollinen osallistumaan "maailman tärkeimmän asian" elatukseen.
Kaverillani on laskettu aika parin viikon päästä ja nyt kokee vihdoin päässeensä jotenkin shokin (miehen lähtemisen) yli. Totesi vaan että toisaalta oli sitten hyvä että kävi näin jo tässä vaiheessa. Kamalampaa olisi ollut jos lapsen vamma olisi selvinnyt vasta synnytyksessä ja mies olisi sairaalasta lähtenyt pakkaamaan tavaroitaan...
Ja elatusmaksut aikoo vaatia varmasti!
halutusta lapsesta...? Haluttu tai ei-haluttu - mies maksaa ja naisella on kaikki oikeudet! Olisikohan "hieman" väärin...
Mies hehkui isyyden onnea, lapsi oli hänen elämänsä tärkein asia! Hän suunnitteli pitkää isyyslomaa, kitä kaikkea tekisi lapsen kanssa. Arvosteli jopa kovin sanoin niitä isiä, jotka eivät pitäneet isyyslomaa...
Ja pari päivää myöhemmin oli tappamassa tätä "elämänsä tärkeintä asiaa" (vatsassa potkivaa olentoa voi jo kutsua lapseksi)! Jätti vaimonsa eikä katso olevansa elatusvelvollinen.
Vaimolla pian laskettuaika ja nyt alkaa jo olla päässyt yli miehen tempusta. Totesikin että hieno homma kun selvisi näin aikaisessa vaiheessa. Olisi ollut huomattavasti kamalampaa jos mies olisi heti synnytyksen jälkeen jättänyt vaimonsa. Nyt kerkesi sentään hoitamaan asioita kuntoon ennen lapsen syntymää...
Niin, ja ne elatusmaksut saa kyllä maksaa!
ennen kuin räyhäät ihan toisesta asiasta?
Tässä keskustelussa on kyse miehen vastuusta, ei tuosta yksittäisestä tapauksesta jossa mies kieltäytyi touhusta kun lapsi olikin vammainen. SUN esimerkillä ei ole mitään tekemistä keskustelun aloittajan esimerkin kanssa. Kyse on vahingoista, ei suunnitelmallisuudesta ja vammaisista lapsista! Siinä pieni ero sulle...
Kyseessä on aina vaan vahinkoraskaudet... Lue keskustelun aloitus, niin tiedät paremmin.
"tai jos molemmat haluaa lasta". Siinä vaiheessa tämä haarautui tapaukseen jossa molemmat halusivat lasta, mutta mies muutti mielensä kuullessaan lapsen vammasta...
Lue tuolta alhaaltakin, mistä vedotaan lapsen sukupuoleen syyksi sanoutua irti isyydestä. Silläkään ei ole mitään tekemistä vahinkoraskauden kanssa, kuten ei tällä kinastelulla vammaisesta lapsesta (jolloin raskaus on/oli kummankin osapuolen toivoma ja haluama). Turhaan "pädette" tällä keskustelunhaaralla, ja haukutte miehiä sen perustella millä jonku tutun tutun mies teki kun lapsen vammaus selvisi - pysykää asiassa, eli vahinkoraskauksissa, tai aloittakaa toinen keskustelu tästä toisesta, vahinkoraskaukseen kuulumattomasta, asiasta.
onkos se sitten oikein ja antaa hyvän kuvan niin nuorille naisille kuin miehille, että nainen saa todellakin lopulta päättää kyllä tämän asian itse? Se kuitenkin on tosiasia että jos nainen lapsen päättää pitää ei isukilla ole asiaan mitään sanomista. Tai toisinpäin jos isä haluaakin lapsen ei naisella ole mitään velvollisuutta lasta synnyttää.. Olisiko oikeasti tasapuolista että miehelläkin halutessaan olisi mahdollisuus vaatia lasta itselleen eli kun kerran paksuksi tulee synnyttää kanssa? Voisi ehkäisy alkaa kiinnostaa huomattavasti enemmän molempia osapuolia?
No, tämä vaan visiona siinähän tulee vastaan oikeus määrätä kehostaan jne.. Mitähän asiasta ajattelee abortin vastustajat joiden mielestä hedelmöittynyt munasolukin on ihminen. Pitäisikö alkaa ajaa miehen oikeuksia omaan jakautuneeseen sukusoluunsa?
Minusta asia kuuluu kummallekkin, ja on kummankin vastuulla. Jos nainen/mies ei tahdo lasta, hänen pitäisi vaatia ehkäisyä, tai jo ennalta huolehtia siitä itse. Jos kumminkin tapahtuu vahinko, niin yhdessä se selvitetään. Joko tehdään abortti tai ei. Mutta jos nainen huijaa miestä koska haluaa raskaaksi, on hänen silloin elätettävä lapsensa itse.
No kumminkin, kerronpa teille oman tarinani. Itse olen 16 vuotias tyttö. n.2kk sitten harrastin seksiä poikaystäväni kanssa. Kultani on ihanan huolehtivainen, ja käytimme kahta kortsua. Mutta yllättävää kyllä, molemmat hajosi. Tajusimme sen vasta muutaman päivän päästä, eikä jälkiehkäsypillereitä vaikuttanut enää hakea.
Lopulta kävin terveyskeskuksessa YHDESSÄ kultani kanssa tekemässä raskaustestin ja positiivinenhan se oli. Sitten mietimme sitä muutaman päivän ja totesimme että abortin teen. Näin nuorikin olen vielä. Sitten YHDESSÄ kävimme terveyskeskuksessa varaamassa ajan, ja hän tuli minun mukaani kun aika koitti. KOKO päivän hän istui kanssani/odotti ja puoliksi myös sen maksoimme.
Minä olisin ymmärtänyt, vaikka hän ei olisi halunnut osallistua moiseen touhuun mitenkään, mutta kultani on niin ihana että vaati päästä minun mukaan, ja tarpeen hän tulikin. Se oli aika raskas päivä, toivottavasti ei toiste tarvi kokea. Ja hän on siis vasta 17.
Joku jossain tuolla ylempänä puhui jotain teinien vastuuttomuudesta. Ei näin kaikilla. En tiedä liittyykö tämä edes tänne, mutta olen hellun huolehtimisesta niin onnellinen, että pakko oli kertoa :)
että pääsitte kultasi kanssa yhteisymmärrykseen tilanteen ratkaisemisesta. =)
Itse olen aina vastustanut aborttia omalla kohdallani. Tarkoitan että aborttiin päätyisin vain ns ääriolosuhteissa (omani tai lapseni henki vaarassa tai raiskaus). Tämä siis pätee vain itseeni, jokainen nainen tehkööt ratkaisunsa itse, enkä halua muiden tekemisiä moralisoida.
Itselleni kuitenkin abortti tuntui vieraalta jo niihin aikoihin kun aloitin sukupuolielämän. Siksi ehkäisystä huolehtiminen on ollut minulle tärkeää ja lisäksi olen uusissa suhteissa edellyttänyt kumin käyttöä miehiltä (ne taudit...).
Mutta koska mikään ei ole koskaan 100% varmaa, olen ennen sänkyyn menoa kertonut kumppanille oman suhtautumineni aborttiin ja korostanut että mikäli nyt (ehkäisystä huolimatta) tulisin raskaaksi pitäisin ehdottomasti lapsen. Ja samalla edellyttäisin mieheltä myös elatuksesta huolehtimista.
Eli mikäli omassa tapauksessani olisi käry käynyt, mielestäni minulla olisi ollut oikeus vaatia elatusmaksuja. Olin kuitenkin tehnyt kantani selväksi ja mies siitä huolimatta halusi seksiä.
jos olisin vähän vanhempi ja elämäntilanteeni erilainen niin tuskin olisin sitä tehnyt. Periaatteessa en sitä kannata. Mutta alotin nyt vasta ammattikoulunkin, ja itsekin olen tavallaan vielä lapsi. Se ei olisi sille vauvalle oikein jos sen tässä vaiheessa jo tekisin. Tulisi vain ongelmia. Teen lapsia sitten kun on parempi aika, ja tämä koulu alkaa olemaan takanapäin. Ei vielä kuitenkaan :)
on saanut rakkautta omilta vanhemmiltaan, on kasvanut rakastavaksi, tasapainoiseksi, järkeväksi, ja tulee olemaan loistava äiti omille lapsilleen jos ja kun niitä tulee, sopivammalla ajalla.
Lyön myös vetoa, että olet vaaka horoskooppimerkiltäsi. He ovat järkeviä ja selväpäisiä jo nuorena.
Saat uskoni hyvään maailmaan palaamaan. Toivon, ettet joudu kokemaan kovin paljon surua enää. Ansaitset vain hyvää. Olet kyllä varmaan niitä, jotka käyttävät surut ja vaikeudetkin hyödykseen, oppivat niistä, kasvavat ja syvenevät yhä.
Ja olet näköjään valinnut poikaystäväsikin hyvin. Osoittaa taas sitä järkevyyttä. Minä olin sinun ikäisenäsi ihan kakara.
Hyvää jatkoa sinulle.
Jos todella toimit noin ja tulet raskaaksim, niin kyllä mies ehdottomasti on elatusvelvollinen! Ei voi ainakaan väittää ettei oltaisi varotettu...
Olen kyllä leijona, ja todella sellainen niinkuin sanotaan; itsepäinen ja "villi" :) Muuten meni tuo kasvatusjuttu oikein. Vaikka on sitä silti tullut mullaki sekoiltua vaikka ja mitä. 13 vuotiaana join ja poltin ensimmäisen kerran. Teen sitä edelleen, vaikka tiedän ettei pitäisi. Mutta järki yleensä pysyy mukana, ettei satu mitään pahempaa. :)
sellainen juttu, joka voidaan testata. Jos ehdokkaita on useampia, nainen voi marssittaa kaikki miehet testeihin. Ja testit toteaa jollain aika isolla varmuudella isän juuri häneksi, josta on ollut kyse. Onneksi lapsen oikeudet on sentään tässä suhteessa kohdallaan, vaikka hän ei voikaan esittää vastalausetta abortille.
Ehkäisy on molempien asia. Mies ei voi työntää siitä vastuuta pelkästään naiselle.
Valitettavasti naisella on oikeus yksin päättää abortista. Se asia myös mun mielestä pitäis korjata.
kieltämättä tuo on kinkkinen juttu, että naisella on oman kehonsa myötä aina tietty valta-asema näissä jutuissa. Täyteen tasa-arvoon emme siis pääse ikinä. Usein kuitenkin naisen päätyessä aborttiin syynä on yksin jääminen, tuen puute mieheltä.
Jos mies haluaa lapsen, mutta nainen ei kannattaa kysyä miksi hän ei halua. Joku saattaa muuttaa mielensä jos huomaa että mies todella seisoo rinnalla ja ottaa vastuun lapsestaan.
ja helposti. Lakiin vaan sellainen kohta mikä takaa myös miehille oikeuden. Sellaisissa tilanteissa, jossa nainen päättää pitää lapsen vastoin miehen tahto, tulisi miehellä olla juridisesti oikeus irtisanoutua koko touhusta, kieltää isyytensä ja välttää elarit. Aivan kuten naisellakin on siihen oikeus tekemällä abortti vastoin miehen tahtoa & toiveita. Ei ole oikein, että oikeudet on yhdellä osapuolella ja toisella pelkkiä velvollisuuksia.
eihän tuossa lainkaan toteudu miehen tasa-arvo siinä tilanteessa että hän haluaisi lapsen ja vastuun siitä - mutta nainen ei :(
"Yhdenyön suhteissakaan ei tarvitse kumia käyttää, riittää kun sanoo naiselle aamulla että mikäli satut tästä raskaaksi tulemaan, niin se on sitten abortti tai elätät lapsen yksin."
Jos saat AIDS'in sen yhden yön seksin takia, miltä silloin tuntuu? Kuka on voittaja? Oliko se paljas nautinto sen arvoista?
Miten miehellä voi olla velvollisuuksia, kun ei ole edes minkäänmoisia oikeuksia...? Ei abortin, ei raskauden, elareiden, oman elämän eikä huoltajuuden suhteen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000010231570
Pidä housut jalassa. Sinulla on siihen oikeus, vaikka hämmästyttävän moni mies ei ole siitä tietoinen.
kuullut miehestä joka olisi joutunut naisen raiskaamaksi ja nainen vielä estänyt käyttämästä kumia!! Siinä tapauksessa voitisiin jo puhua "isäksi pakottamisesta"...
On sinulle ainakin yksi oikeus: Anna steriloida itsesi. Älä kerro naiselle, ainakaan, jos hän on sinulle vain yhden yön juttu. Saat hyvät naurut jälkeenpäin, jos osoittautuu, että hän olikin yrittänyt tehdä sinusta isän lapselleen, jota jo kantoi. Sellaista sattuu vielä, vaikka ei kai yhtä usein kuin ennen, kun isyyden voi nyt niin helposti todeta testillä.
Tuo sterilointi on verrattavissa aborttiin siinä mielessä, että sen päättää mies. Voitteko kuvitella tilannetta, jossa nainen yrittäisi pakottaa miestä sterilointiin! Sama juttu abortin kanssa. Jos asia tapahtuu sinun ruumiissasi, sinä siitä loppujen lopuksi päätät. Ellei kohtalo päätä.
naisillakin?! Nyt onkin kyseessä vahinko ja miten eriarvoisessa asemassa sukupuolet ovat. Totta hemmetissä harrastan seksiä, minulla on siihen täysi oikeus. Suojaan itseni ja hoidan omalta kannalta ehkäisyn, minkä tulisi viestittää naiselle etten lasta halunnut, mikäli vahinko sattuu (?!?). Eli vahinkolasta en ole suunnitellut enkä halunnut, mut nykylainsäädäntö mahdollistaa sen, että minut voi joku eukko pakottaa isäksi ja vielä maksamaan hänen kotileikkinsä. Kummallista.
Sterilointi on kenties verrattavissa aborttiin siinä mielessä, että päätöksen tekee mies. Ihan kuten nainen abortin suhteen.
Millä saatais miehelle vielä oikeus päättää lapsen syntymisestä (samat oikeudet kuten naisellakin siis).
on erilainen kuin minun. Minusta kukin loppujen lopuksi päättää omasta ruumiistaan. Sinusta miehen pitäisi päättää naisen ruumiista. Ei se oikein taida toimia noin. Biologia on vahvempi kuin "omistusoikeudet" lapseen.
Jos on kyse viisaasta naisesta, joka valitsee kumppanikseenkin viisaan ihmisen, asiat luultavasti hoidetaan neuvottelemalla. Riitapukarit joutuvat tyytymään ratkaisuihin joihin heillä ei ollut sananvaltaa. Paras ratkaisu varmaan olisi kasvaa ihmisenä, miehenä ja naisena, ennenkuin edes alkaa havitella lapsia tai seksiä.
Kukin päättää itse ruumiistaan, kyllä. Kummankin osapuolen tulisi myös saada päättää omasta elämästää, eikä niin kuin nyt, että nainen sanelee tahdin. Kukaan ei voi väittää, etteikö ei-haluttu lapsi ja elarit sotkisi miehen elämää...
Naisen ruumiiseen en ole kajoamassa, peräänkuulutan miehelle myös oikeuksia m.m. juridisen abortin muodossa. Pitäkööt nainen lapsen, jos haluaa, mut miksi ihmeessä sen lapsen tulisi koskea miestä lainkaan, kun nainen sen yksinpäätöksellä pitää?
että ehkäisy voi pettää, ja siitä seurata raskaus? Mitä miehen tulee sitten tehdä, kun on vailla oikeuksia?
...
valita lapsen sukupuoli? Siis jo lasta tehtäessä päättää että jos tulee tyttö en ole elatusvelvollinen, koska haluan pojan?
Tarkoitan siis tätä että kun pariskunta saa yhdessä toivotun ja odotetun lapsen, se osoittautuukin olevan väärää sukupuolta. Mies lähtee kävelemään ja sanoo että elatusmaksuja ei ole oikeutta vaatia sillä hän halusi pojan. Vaimo saa itse elättää tyttären sillä sitä mies ei halunnut!
Miten lapsen sukupuoli liittyy tähän keskusteluun mitenkään? Kyse on vahinkoraskauksista ja vastuukysymyksestä niiden sattuessa, ei siis vammaisista lapsista, väärästä sukupuolesta, yhdessä hankituista ja suunniteltuista lapsista. Vahinkoraskaus kun ei ole sama kuin syntynyt lapsi - sen luulis "onko miehellä siis oikeutta"kin tietävän...
Tuli 17v raskaaksi silloiselle poikaystävälleni 24v. Suhde ei muutenkaan ollut ruusuilla tanssimista ja mies oli luokannut mua todella pahasti juuri ennen raskauden selviämistä. Raskaudesta kuultuaan hän suhtautui siihen tyylillä "lapsi tai minä ja mitään elatuksia jos haet teen elästäsi helvetin".
Ratkaisu oli helppo =). Elatusmaksuja en hakenut, ehkä pääasiallisesti koska en halunnut koko ihmisestä kuullakaan. Ja se oli erittäin hyvä ratkaisu!
Nyt 5 vuotta myöhemmin mies on kypsynyt "isäksi". Kai johtuu siitä että kavereilla on alkanut tulemaan lapsia ja hänkin haluaisi leikkiä isää... Haluaisi ottaa poikaa mukaan mökille ja kuljettaa harrastuksiin jne.
Ahdistaa todella ajatus että juotuisin jakamaan rakkaan poikani ihmisen kanssa joka on minuanoin syvästi loukannut... Näkemään häntä esim. joka toinen viikonloppu, sopimaan kaikista pojan asioista jne. Mutta koska isyytä ei ole tunnustettu, ei hänellä ole mitään oikeutta lapseen ja vältyn koko sotkulta!
Eli harkitkaa hyvät naiset kannattaako isyyttä ylipäätänsä selvittää. Onko muutaman euron elarit sen arvoiset että joutuu sietämään tuollaista ihmistä?
muttei varmasti exällesi (tai lapsellesikaan, kyllä poikakin tarvitsee isän mallia). Taas on naisen itsekkyys huipussaan!
Ja miestä niin pytyttää, kun taas on yksi nainen selviytynyt elämässään ja järjestänyt asiansa. Oikein katkeruus ja kitkeryys tihkuu. Vai pitäisi naisten vielä ryhtyä pykäämään onnellisia loppuja kaikenkarvaisille k-päisille itsekeskeisille kakarantasolla oleville joskin siitoskykyisille hyypiöille.
Oikein "onnellinen loppu" ja onnea vastaisuudessakin, ja te muut, miettikää tosiaan, kannattaako vaatia isän tunnustamista, siitä saattaa monasti olla enemmän riesaa kuin iloa, ja te jotka olette eroamassa, onko varmasti puolisonne sillä tasolla, että uskallatte ottaa yhteishuoltajuuden - monet toki ovat, onneksi suurin osa, mutta on tapauksia, jolloin on viisainta vaatia yksinhuoltajuus.
Pieni sanakirja mies-suomi:
naisen itsekkyys = itsestään huolta pitävä itsenäinen nainen
ex minulle teki (siis jo ennen tätä jättämistä), en koe olevani hänelle mitään velkaa. Poikani puolesta on parempi ettei saa sellaista miehen mallia mitä tuo kyseinen ihminen tarjoaa.
Miehen mallin poikani saa uudelta mieheltäni, joka rakastaa häntä ja huolehtii aivan niin kuin "isän" kuuluukin. Kuten myös minä huolehdin mieheni pojasta ja yhdessä tarjoamme lapsillemme normaalin, rakastavan perheen. =)
Jos itsestään ja lapsestaan huolehtimista kutsutaan itsekkyydeksi, olkoon sitten niin.
Tajutkaa jo, et jos mies kohtelee teitä kaltoin, niin se ei tarkoita sitä, että hän kohtelisi naista samalla tavalla. Valitettavasti toki niasella on myös tuon suhteen juridinen suojaus... Miehellä ei lainkaan. TAAS.
on aina väkivaltainen. Surullinen tosiasia. =( Sen kaavan murtaminen vaatii paljon, enkä usko ex:ästäni siihen olevan... Enkä ainakaan laita lastani tuota testaamaan! Lapsellani on oikeus turvalliseen ja rakastavaan perheeseen, sen olen hänelle antanut.
Ex käytti oman oikeutensa silloin kun halusi lapsesta eroon. Tein niin kuin hän tahtoi, kertaakaan en ole yhteyttä ottanut enkä mitään vaatinut. Mitä muuta hänellä on enää oikeus vaatia? Jos olisin hänen ensimmäiseen vaatimukseensa suostunut, ei koko lasta edes olisi...
Jos ex on todella tapansa parantanut ja haluaa ottaa isän vastuun, saa hän tehdä sen toisen naisen ja tämän lapsien kanssa. Silloin toivon (jo naisen ja lapsien vuoksi) kaiken sujuvan hyvin. Itselläni ei historiamme vuoksi ole rohkeutta tuohon leikkiin osallistua.
Poikani tietää ettei isäpuoli ole hänen "oikea" isänsä. Jos hän aikuisena haluaa biologisen isänsä tavata, se on hänen oma valintansa. Niin kauan kuin hän on lapsi, on hän minun vastuullani ja teen valinnat hänen parasta ajatellen.
miehen oikeudet tässä jutussa täyttyneet juuri parhaalla mahdollisella tavalla:
Nainen piti lapsen, mutta VAPAUTTI MIEHEN KAIKESTA VASTUUSTA!!
Onko oikein mieheltä tulla vielä tämän jälkeen peräämään OIKEUKSIAAN LAPSEEN?
Mitä naisen sitten pitäisi tehdä jos tämäkään ei kelpaa?!?
Puhutaankin yleisestä käytännöstä, ei yksittäistapauksista. Vahinkoraskauksia sattuu usein, ja myös näiden raskauksien seurauksesta syntyy lapsia... Joita miehet JOUTUU elättämään, vaan koska nainen on ne halunnut pitää. Se, että nainen vapauttaa miehen (kuten kuuluukin jos päättää yksin lapsen pitää), on erittäin harvinaista...
oli kysymyksessä tapaus jossa nainen oli vapauttanut miehen kaikesta vastuusta. Eli siis toiminut juuri niin kuin suurin osa täällä odottaa toimittavan.
Häntä pidetään kuitenkin itsekkäänä, kun ei anna miehelle myöhemmin oikeutta tavata lasta.
Olen varmasti ymmärtänyt palstan käytännön väärin. Luulin, että jos joku kertoo oman tarinansa, voin kommentoida HÄNEN kirjoitustaan.
hyvän ratkaisun, pidä siitä kiinni. Exälläsi ei todellakaan ole mitään oikeutta lapseesi!!
Itse toimisin kohdallasi aivan samalla tavalla. Kaikkea hyvää perheellesi ja aurinkoisia syyspäiviä :)
naisille jotka lain turvin sortavat miehiä!!! Ensin ollaan kynsinhampain repimässä isäksi jollekin äpärälle vastoin miehen tahtoa. Ja kun tämä ei onnistu, kostetaan sitten kun mies haluaisi olla isä lapselleen. Toivottavasti saat kaikki lapsesi vihat niskaasi kun hän huomaa millaisena pelinappulana olet häntä käyttänyt!!!
isää tapaamasta lastaan? Onko sinulla käsitystäkään mitä tuollainen toimintasi tekee lapselle? Täällä on muutenkin tarpeeksi lapsia, joiden isät eivät välitä tavata heitä. Haluat siis poikasi mukaan tuohon ryhmään, vaikka isänsä hänestä välittäisi?
Miten olet asian pojalle selittänyt? "Isä haluaa ottaa sinut mukaan mökille ja uimaan, mutta äiti ei päästä koska haluaa kostaa isällesi" vai vanhanaikaisesti "isäsi ei välitä sinusta"...
mielestäni on väärin, (mutta niin kovin yleistä) että käytät lastanne riitakapulana. Lapsella on oikeus isä-suhteeseen, paitsi jos isä on väkivaltainen häntä kohtaan. Se voi tuntua sietämättömältä naisen mielestä, mutta hänen pitäisi ajatella lapsensa parasta.
Siis voiko ehkäisyn todellakin unohtaa? En jaksa millään uskoa että minulle kävisi koskaan niin...!
tarpeeksi päissään pyörimään niin saattaahan tuo päästä unohtumaan (kuten moni muukin asia)... Eri asia on sitten kannattaako siinä kunnossa sitten niihin hommiin ryhtyäkään. Saattaa olla tuloksena lastakin ikävämpi jälkiseuraus (kaikki satunnaiset partnerit kun eivät ole sukupuolitaudeista puhtaita ja HIV:tä löytyy myös Suomesta...)!
Vakisuhteissa olevilta olen usein kuullut noita "pillerit unohtui"-versioita. Jos näin on päässyt käymään, ei kukaan kiellä käyttämästä muuta ehkäisyä lisäksi. Ja jos niitä usein tuppaa unohtelemaan, itse miettisin ainakin vaihtoehtoista ehkäisykeinoa.
Eli mielestäni kyseessä on puhdas välinpitämättömyys.
Miten hoidat ne tapaukset sitten, jossa nainen on tahallaan hankkiutunut raskaaksi? Katsos, semmonen pienen pieni juttu... Niissäkään tapauksissa miehillä ei ole minkään maan oikeuksia, pelkkiä velvollisuuksia...
Eli nainen yksin voi päättää hankkiutuvansa raskaaksi, ja miehen tulee maksaa tästä naisen toiveetsa ja halusta.
Mielenkiinnolla jään odottamaan vastaustasi tähän...
hiukan "herrasmiesmäisemmin". Jos olisin mies, ja minulle tehtäisiin moinen temppu, en katsoisi olevani asiasta vastuussa, taloudellisesti tai muuten. Voihan tietysti olla, että lapsi myöhemmin koskettaisi sydäntäni (usein käy niin, etä-isille) ja haluaisin ottaa isän roolin. Ja kaduttaisi, jos siitä ei silloin tulisi mitään, jos olisi liian myöhä luoda lähempiä suhteita.
Joka tapauksessa tuollainen ikävä tilanne on parempi välttää, olemalla pettämättä toinen toisensa luottamusta.
Nainen, joka hankkiutuu salaa raskaaksi pettämällä sovitut säännöt (ehkäisyn), ei ajattele herrasmiesmäisesti...
Ei se miehiä auta, etteivät katso olevansa vastussa - laki tukee naista ja turvaa myös että tämmöinen naisen puolelta sikamainen käytös saa jatkoa sen jälkeen kun lapsi on syntynyt; mies JOUTUU maksamaan elareita. Siinä ei mitkään halut auta ja SIKSI juridinen abortti tulisi suoda miehille.
En usko että semmonen kersa, joka saa alkunsa tuommosella yksipuolisella päätöksellä, yleensäkään saa isänsä ihastuksen - onhan sen lapsen äiti manipuloiva ja lakeja ja ennenkaikkea miestä raadollisesti hyödyntävä paskiainen. Sit ollaan marisemassa, kun mies ei "vastuutaan" kanna... Kummallista.
Miten semmonen mies, joka ei petä luottamusta, saa oikeutensa silloin, kun nainen pettää luottamuksen? Ainut, joka hyötyy (ja saa haluamansa;lapsen) pettämällä luottamuksen, on luottamuksen pettävä nainen. Missä on sen tunnollisen miehen oikeudet sitten? Juridinen abortti poistaisi tuommosen räikeän epäkohdan, jota moni nainen suomessa joka vuosi hyödyntää.
MIELIPITEELLÄ ei ole lainkaan painoarvoa, vaan nimenomaan juridisella abortilla olisi.
Mielestäni on ymmärrettävää, että äidiksi voi haluta niin kovasti, että on valmis tekemään mitä tahansa tullakseen raskaaksi. Mutta jos nainen niin haluaa tehdä, hänen ei pitäisi odottaa mitään taloudellista tai henkistä tukea mieheltä, jonka on juuri pahimman kerran pettänyt. Inhimillisyys, hyvät käytöstavat, hieno luonne määräisivät mielestäni niin. Ymmärrän kyllä, että laki on asiasta eri mieltä. Minusta lakia pitäisi muuttaa. Jos olisin mies ja minulle tehtäisiin noin, veisin asian oikeuteen (jos olisi varaa) ja toisin asian esille julkisesti. Mutta olen aika naiivi. Ehkä tuo ei auttaisi mitään. Sitäpaitsi, en ole mies, joten asia ei voi koskaan koskea minua. Paitsi, jos tekisin itse niin...
Ymmärrän, mutta tuomitsen sen, jos pakotetaan mies mukautumaan naisen omaan kotileikkiin.
Mutta ihan kuten tässäkin lauseessa:"Jos olisin mies ja minulle tehtäisiin noin, veisin asian oikeuteen (jos olisi varaa) ja toisin asian esille julkisesti. " Millään miehellä ei ole varaa viedä tuommosta oikeuteen;laki kun ei tunnusta miehen oikeuksia! Aivan se ja sama mitä HALUAA tehdä, kun laissa ei kerran ole säädetty sellaista pykälää, joka suojaisi tai turvaisi miehen.
Sinulla naisena on lain turvaama oikeus käyttäytyä noin, ja laki velvoittaa miehen maksamaan SUN tekemästä päätöksestä. KÄSITTÄMÄTÖNTÄ!!!
ihmisen kanssa! Johan sanoin, että olen kanssasi samaa mieltä!
Minusta laki on epäoikeudenmukainen miestä kohtaan, ja sen takia laki tulisi muuttaa. Mitä voisimme tehdä sen muuttamiseksi? Minulla ei ole ideoita. Onko sinulla?
me ihmiset. Otamme kaiken, mitä lain mukaan voimme ja annamme vain sen verran kuin laki pakottaa.
Harvoin tapaan ihmisiä (on heitä kyllä, mutta vähemmistö), jotka pohtivat, mikä on oikeudenmukaista kussakin tilanteessa, eikä sitä, miten paljon voivat hyötyä toisten kustannuksella. Itse kukin voimme muuttaa yhteiskuntaa olemalla itse parempia ihmisiä. En tiedä, millainen itse olen, luultavasti ihan samanlainen kuin enemmistö. Ihanne kuitenkin kai olisi, mielestäni, että jaksaisimme asettaa yhteisen hyvän, oikeudenmukaisuuden, omien etujemme edelle.
Eikö olisi hieno tunne, kun tapaisi sattumalta lapsen haluttoman isän myöhemmin, ja esittelisi lapsen ylpeänä siitä, että on jaksanut kasvattaa sen yksin. Iloisena siitä, että ei ole antanut periksi ahneudelleen, vaan on toiminut oikeudenmukaisesti. Jokainen hyötyy; nainen saa sen äidin roolin, jonka halusi. Mies sai seksinsä, eikä joutunut elinikäiseen maksukierteeseen lapsesta, jota ei koskaan edes suunnitellut, saati sitten halunnut. Ja lapsi saa rakastavan äidin, ja hyvän suhteen isäänsäkin, ilman kaunantunteita vanhempien välillä. Jos isä siis haluaa jonkinlaista roolia esittää. On isänä oleminen paljon muutakin kuin rahan jakelu. Miksi pitäisi kieltää lapselta isä, vaikka isä ei ollut millään tavalla "syyllinen" lapsen syntymään? Miksei voi yrittää toimia rauhassa, niin että jokainen hyötyy?
En tiedä, jaksaisinko itse. Mutta siksi en olekaan hankkiutunut äidiksi.
NAINEN ottaa kaiken, mitä lain mukaan voi. NAINEN on se, joka ei menetä mitään halutessaan lasta. NAISELLA on kaikki oikeudet ja valta abortin / lapsen synnyttämisen suhteen.
"Miksei voi yrittää toimia rauhassa, niin että jokainen hyötyy? "
No, tuohon kun vielä heittää mukaan ne tavat, jolla miehiä kohdellaan huoltajuuskiistoissa, niin on varsin selvää, ettei mies ikinä voi tuosta hyötyä. Siis tilanteessa, jossa lapsi putkahtaa maailmaan ilman miehen suostumusta tai haluja, oletettavasti valtaosa lapsista syntyy toki toivottuina. Maksa mies, vaikket lasta halunnut, ja taistele tuulimllyjä vastaan jos haet lapsesi huoltajuutta ja oikeuksia lapseesi (etenkin jos lapsesi äiti on VIHJAISSUT sinun ottavan joskus bastuööliä ja/tai olevan väkivaltainen).
Juridinenkaan abortti ei kieltäisi lapselta isää, jos lapsi ja ISÄ niin haluaisivat sittemmin.
"Lapsi saa hyvän suhteen isäänsä, ilman kaunan tunteita vanhempien välillä." "Miksi kieltää lapselta isä, vaikka isä ei ollut millään tavalla "syyllinen" lapsen syntymään".
Tarkoitatko todella, että äidin pitäisi antaa isälle oikeus nauttia "isyydestä" vielä juridisen abortin jälkeenkin? Mielestäni tässä tapauksessa mies on itse kieltänyt isän lapselta, eikä hänellä ole mitään oikeutta tavata lasta.
Juridisen abortin ansiosta lapsi on "kuollut" niin isälle kuin tämän suvullekin. Eihän nainenkaan aborttinsa jälkeen voi yhtenä päivänä keksiä että nythän voisinkin leikkiä äitiä muutaman tunnin!
Olen juridisen abortin kannalla. Jos itse tulisin raskaaksi, eikä mies halua lasta en häntä isäksi pysty pakottamaan. Puolestani hän saisi vapaana miehenä jatkaa elämäänsä abortoituaan juridisesti lapseni.
Mutta kaikki tietävät että naiselle abortti on lopullinen päätös. Sen jälkeen lapsi on kuollut eikä sitä enää takaisin saa vaikka kuinka kaduttaisi. Siksi abortti kannattaa tehdä vasta harkittuaan asiaa tarkkaan.
Sama pätee mielestäni juridiseen aborttiin ja miehen olisi suhtauduttava siihen samalla vakavuudella. Jos kaksikymppisenä toteaa ettei itsestä ole isäksi, ei kolmekymppisenä voi enää katua. Vaikka kuinka tuntuisi pahalta ajatella että tuolla jossain on omaa lihaa ja verta oleva lapseni. Päätös on lopullinen, eikä sitä voi enää muuttaa siinä vaiheessa kun mielenkiinto omaa lasta kohtaan herää. Ei lasta voi laittaa kaappiin odottamaan isän kasvamista aikuiseksi.
Ja asiaa pitää myös ajatella laajemmin, koko oman perheensä kautta. Jos en itse halua isäksi, tarkoittaa se ettei äidistäni tule mummoa eikä isästäni ukkia. Heille abortoitu lapsi on aivan yhtä kuollut kuin isälleen.
kieltää lapselta isän. Sehän sen tarkoituskin on. Miksi ihmeessä mies juridista aborttia haluaisi, jos olisi tarkoitus olla isä lapselleen?
Juridisessa abortissa nainen ja lapsi jatkavat elämäänsä yhdeessä, mies omaansa toisaalla. Heidän välillään ei ole mitään sen kummempaa sidettä, kuin kahden ventovieraan ihminen.
Mikäli isyys tunnustetaan, isä kantaa vastuunsa elatusmaksujen muodossa ja voi sitten aikanaan ottaa yhteyttä lapseensa. Koska on tämän isä.
Lapsi saisi tietää kaiken isästään. Isää vaan ei velvoitettaisi mihinkään, kuten nykyään tapahtuu. Eli jos nainen haluaa lapsen, ja mies ei, niin on mies velvollinen maksamaan/elättämään lasta. Toisin sanoin; rahoittamaan naisen yksinpäätöstä.
Tämmöstä taakka ei tule naiselle, joka vastoin miehen toiveita, tekee abortin.
Rahan maksaminen ei ole vastuuta, eikä kuukaisittaiset tiliotteet muodosta minkäänmoista sidettä lapsen ja isän välille. Se kuukaisittain tilille tuleva rahako EI kiellä lapselta isää? Onko isäsuhde siis olemassa, jos nainen - anteeksi lapsi - saa mieheltä lain turvin vaadittua elatusmaksuja?
mies säilyttää suhteensa lapseen. Hän ON lapsen isä. Haluaa hän sitten hyödyntää tätä mahdollisuutta tai ei.
Juridisen abortin ymmärrän niin, että se katkaisee isän ja lapsen välisen suhteen. Mies EI OLE enää lapsen isä. Miksi hän silloin saisi tavata lasta?
Aivan kuin nainen abortin suhteen, tekee mieskin juridisen abortin suhteen lopullisen ratkaisun. Hän abortoi lapsen, eikä häntä velvoiteta mihinkään. Samalla hän tietenkin menettää kaikki oikeutensa osallistua myöhemmin lapsen elämään.
siitä tosiasiasta, että kaikkea elämässä ei tarvitse lailla määrätä!?
Asioista voi sopia kahden ihmisen välillä, ilman lain pakotusta. Tällainen toiminta on inhimillistä. Tällaisia ihmisiä on olemassa.
Suomessa monet ihmiset ovat kuin robotteja - heitä pitää säädellä ja pakottaa ja kieltää. Ette näköjään ymmärtänyt ollenkaan, mitä kirjoitin kahden ihmisen välisestä sopimuksesta. Te haluatte ängätä tähän jonkun mustavalkean lain, ja kutsua sitä "juridiseksi abortiksi". Ettekö pysty edes kuvittelemaan, että muualla päin maailmaa on ihmisiä, jotka pystyvät keskustelemaan asioista, ihmisinä??
Suomi on tehnyt teidät kaltaisikseen - tylsiksi nappuloiksi lakiensa viidakossa. Milloin alatte lopulta ajatella omilla aivoillanne? Teilläkin varmaan on jonkinlaiset aivot. Miksette käytä niitä?
Tottakai lapsen pitää antaa tuntea isänsä, ja pitää yllä suhdetta häneen, siinäkin tapauksessa, että mies puijattiin isyyteen. Biologisesti hän on lapsen isä. Lapsi saa puolet ominaisuuksistaan isältä, ja hänellä on, ainakin myöhemmin, halu ymmärtää itseään paremmin, ja siihen hän tarvitsee isäänsä. Se biologinen yhteys on kieltämätön. Jokainen adoptoitu tai orpo lapsi tietää, mitä tarkoitan. Lapsella on oikeuksia. Lapsen parasta tulisi ajatella, ja siksi vanhempien tulisi sopia asioista sivistyneesti. Oma kauna tulisi panna syrjään, lapsen takia. Lapsi ei ole kummankaan vanhemman "omaisuutta". Lapsi on ihminen, jolla on oikeuksia. Onko sitä niin vaikea teidän ymmärtää??
Taidan jättää omat komenttini tähän. On näköjään ajanhukkaa yrittää keskustella teidän kanssanne. Mitä te haluatte on vain yhdenlainen kommentti: "Kyllä, kannatan tätä 'juridista aborttia'".
Muu maailma nauraa teille, suomalaiset. Olette tosi hassuja, avuttomia nappuloita byrokratian koneistossa.
haluaa ottaa yhteyttä isäänsä ja isä sen hyväksyy. Miksei silloin saisi.
Tuskin se miehen taholta tapahtuisikaan!
Jep paree lopettaa tuohon.
Lailla on turvattu naisen oikeus... MIksi siis enää edes yrittää turvata miehen?! Hyvä jättää asia siis tähän...Eikö vaan?
Robottimaisuus on sitä, että jokin pakotetaan johonkin. Vapaus on sitä, että tämä vapautetaan siitä taakasta.
haluaa elatusmaksuja maksaa, jos samat oikeudet lapsen tapaamiseen säilyvät ilmankin. Hieno systeemi!
1. Nainen haluaa äidiksi ja mies ei halua. Asiasta puhutaan. mies tekee selväksi, ettei ole kiinnostunut lapsista.
2. Nainen lopettaa pillereiden syömisen ja tulee raskaaksi.
3. Mies kieltäytyy ottamasta rahallista vastuuta, koska tilanne on naisen aikaansaama, ja mies teki kantansa selväksi jo aikaisemmin.
4. Nainen ottaa yhteyttä viranomaisiin ja alkaa vaatia miestä maksamaan. Laki takaa useimmissa tapauksissa, että miehen on maksettava naiselle tästä naisen tekemästä rikoksesta. Petos on rikos.
5. Nainen on tyytyväinen. Hänellä on lapsi. Ei ole miestä rasitteena, ja rahaa tulee.
6. Mies on tyytymätön. Sen sijaan, että voisi vaatia naiselta korvausta petoksesta, hän maksaa naiselle naisen petoksesta.
7. Lapsi on onneton, koska hänen vanhempansa tappelevat. Hän on vanhempien pelinappula, esine. Hänen tunteitaan ja parastaan ei oteta huomioon. Raha kun aikuisten (suomalaisten) maailmassa on ainoa asia, mikä merkitsee jotain.
Mutta se edellyttää kahta kypsää ihmistä. Ja henkisesti täysi-ikäinen nainen ei petä miehen luottamusta. Jos hän haluaa lapsen ja mies ei, niin hän suostuttelee miehen asiaan ja lupaa, että kantaa vastuun yksin. Jos mies sitten suostuu siittämään sen lapsen, ystävän palveluna, ja sitten lähtemään, niin mitäpä siinä kenelläkään enää on riitelemistä. Jos mies myöhemmin kypsyy isäksi, ja nainen ja lapsikin haluavat hänet mukaan kuvioihin, niin sehän olisi hieno juttu. Ehkä jonkinlainen maksujärjestelmäkin syntyy siinä vaiheessa; puhun siis aikuisista ihmisistä, en noista lailla paimennettavista lampaista.
Toinen tilanne kokonaan on silloin, mielestäni, kun raskaus tapahtuu ehkäisystä huolimatta, eli on vahinko, ei petos. Silloin on mielestäni itsestään selvää, että molemmat ovat vastuussa, ellei toinen (yleensä äiti) ota vapaaehtoisesti vasta omalle vastuulleen. Siinäkin tapauksessa, että toiselle annetaan lupa pestä kätensä asiasta, pitäisi hänellä aina olla oikeus pitää yhteyttä lapseen, jos hän myöhemmin niin haluaa. Älkää hyvät ihmiset käyttäkö lastanne riitakapulana.
Kummassakaan tilanteessa ei tarvitse ottaa viranomaisia avuksi, jos vanhemmat ovat henkisesti täyskasvuisia ihmisiä.
Mutta jos on kyse matalammalla kehitystasolla olevista ihmisistä, yhteiskunnan täytyy tietysti tulla avuksi. Petoksen tapahduttua lain pitäisi mielestäni olla miehen puolella, jos nyt puhutaan vain rahasta. Lapsen elättäjän puolella, jos oli kysymys vahinko - puhun edelleen rahasta. Ja lapsen puolella joka tilanteessa. Lapsen parasta tulee ajatella aina. Lapselta ei kysytty, halusiko hän syntyä ehjään, rakastavaan perheeseen vai riitaisalle yksinhuoltajalle.
jos isä on olemassa. Vain jossain Suomen takapömppölässä voi edes tulla mieleen moinen ajatus, että kun viranomainen sanoo (miehelle), että lapsesi on nyt "abortoitu", lapsi lakkaa olemasta, hänelle.
Lapsi ei lakkaa olemasta. Hän on ihminen, jolla on oikeus isään ja äitiin. Rahasta riippumatta. Toistan: rahasta riippumatta.
Nainen kiskoo mieheltä rahaa niin paljon kuin voi, jos on ahne luonteeltaan, ja on se tyypillinen suomalainen asenne, että otetaan kaikki, minkä lain avulla voi.
Lapsi haluaa vain rakkautta molemmilta vanhemmiltaan. Rakkautta voi tarjota köyhempikin huoltaja. Rakkautta on se, että ajattelee toistenkin parasta, eikä aina vaan omaa pankkitiliään.
Lapsen oikeudet ovat aina tärkeämmät kuin vanhempien oikeudet. Näin ainakin sivistyneessä ihannemaailmassa. Ei ehkä takahikiällä.
lapseen, vaikkei elareita maksakaan? Onhan miehekäs asenne tuollaisella isillä...
Koko homman idea on siis siinä, miten saadaan elatusmaksut poistettua/siirrettyä veronmaksajien harteille.
voisi verrata adoptioon. Se on tässä yhteydessä kaikkein selkeintä. Varmasti sinäkin tiedät, miten se niissä tapauksissa mene. Vanhemmat on, mutta ei ole.
elatusmaksuja ei siirretä eikä poisteta veronmaksajien niskaan. Vaan ämmä maksaa ne itse itselleen, jos joku maksaa. Lasten synnyttäminen muiden piikkiin loppuu samalla silmänräpäytyksellä. Se on sitten todellakin OMA.
Ei ole kukaan puhunut oikeuksista lapsen tapaamiseen. Nuori lapsi tuskin osaa kaivata isäänsä siinä määrin ja/tai olla kiinnostunut taustastaan. Hieman vanhempana LAPSI voisi ottaa yhteyttä isään, jos lapsi ja isä HALUAA. Siinä pieni ero, ketään ei oo pakotettu tai velvoitettu mihinkään, vaan lapsen saanti on niin naisella kuin miehelläkin haluttu tapahtuma.
Joko nyt meni jakeluun?
olisi verrattavissa äitiin joka antaa lapsensa adoptoitavaksi?
Eihän tällaisellakaan äidillä ole oikeutta myöhemmin sekaantua lapsen elämään.
jokainen tekee lapsia silloin kun itsellä on siihen varaa. Ja asumistuet, saa etsiä sellaisen asunnon missä itsellä on varaa asua. Ja opintotuet, kukin käy kouluja niin pitkälle kuin itsellä rahkeet riittää...
Olette siis koko ajan huijanneet, että tässä olisi kyseessä vain pienestä lain muutoksesta, joka jo ruotsissa olisi tuloillaan. Tämähän onkin hiukan suurempi muutos; Lopetetaan koko hyvinvointiyhteiskunta. Nyt puhutte asiaa, olen täysin samalla kannalla, olemme lapseton pari, joka ei hyödy täsät hyvinvointiyhteiskunnasta mitään, terveydenhuoltomme maksaa työnantaja jne. Me joudumme vain maksamaan, emme saa mitään, joten tälle kannalle minäkin lähtisin, jokainen pitäköön huolen vain itsestään, ja kyllä ne halut pitää huolta itsestään kasvaa kun nälkä kurnii... Vanhuksia ja vammaisiamme vain kävisi sääli, mutta suku pitäköön huolta omistaan.
"Olette siis koko ajan huijanneet, että tässä olisi kyseessä vain pienestä lain muutoksesta, joka jo ruotsissa olisi tuloillaan."
Tehotyttö sanoi, että tuosta keskustellaan ja tutkitaan ruotsissa, kaiken muun sä oot taas keksiny omassa päässäsi.
"Tämähän onkin hiukan suurempi muutos; Lopetetaan koko hyvinvointiyhteiskunta. "
Missä vaiheessa sanottiin noin? Puhehan oli elatusmaksuista, ei muusta?!
Kuka väittää, ettei nainen muka saa elätettyä itseään ja sitä haluamaansa lasta omalla työllään?? Onko sitä oltava niin laitostunut ja passiivinen, että kuvittelee olevansa oikeutettu yhteiskunnan tukeen joka asiassa. Suomessa todella hyysätään liikaa, ja tuossa näemme tuloksen.
Elatusmaksuja ei tarvita, jos naisella on kykyä käydä ansiotyössä. Jos nainen lapsen halusi ja mies ei halunnut, niin kaipa nainen laski, että pennosensa riittävät lapsenkin kuluihin. Ja jos ei rahkeen riitä, niin ei sitten pidä lähteä synnyttelemään lapsia toisten elätettäviksi.
Muissa maissa toimii yhä yksilön vastuu. Suomessa monet näyttävät käyttävän sosiaalitukea ikäänkuin se olisi jatkuva tulonlähde, ei väliaikainen apu, kunnes pääsee jaloilleen. Missä on ylpeytenne? Missä itsenäisyytenne? Onko Suomi yksi iso hoitokoti, tehosikala, kasvihuone?
jonka voi antaa miehn huostaan silloin tällöin, miehen mielihyväksi, mutta se maksaa.
Entä lapsi? Lapsen etu? Eikö teistä kukaan ajattele lapsen etua, vaan ajattelette lasta kuin pelinappulaa, kiertopalkintoa.
Sydämettömiä, rakkaudettomia, typeriä ihmisiä.
Sanoi niin. Ämmien täytyy itse elättää itse haluamansa kekerat tai jotain sinne päin... Pointti oli kuitenkin se, että yhteiskuntakaan ei tue yksinhuoltaja äitiä, vaan itse elättää lapsensa. Tässä yhteiskunnassa kukaan ei elä alle toimeentulorajan = tämä on hyvinvointiyhteiskunta. Tuloton äiti on oikeutettu saamaan tukea yhteiskunnalta aivan kuten kaikki muutkin heikompi osaiset ovat, oli lapsi isän puolelta haluttu tai ei.
Jos tuo malli täytyy lopettaa, niin loppuuhan silloin hyvinvointivaltiomme.
Jätetäänkö heiltäkin elarit pois? Täytyyhän sitä jo lasta tehdessä ottaa huomioon ettei välttämättä voi lopunikää miehen kukkarolla elellä...
Ja lapsilisät tietysti kanssa. Jos ei pariskunta muuten pysty lastaan elättämään, niin ei arvi niitä tehdä!
Ja ylijäävät verovarat voidaan suunnata kriminaalihuollolle.
palata malliin ennen tätä holhousyhteiskuntaa. Jokainen saa elättää itsensä ja perheensä omalla työllään, kustantaa itse lastensa, vanhustensa ja vammaistensa hoidon. Mitään työttömyys- tai sairaslomarahoja ei makseta, jokainenhan on itse itsestään vastuussa. Kustantaa oman asumisessa, lastensa koulutuksen, terveydenhuollon jne.
Eiköhän sillä päästä tästä laitostuneisuudesta hetkessä eroon ja jokainen oppii itsenäisyyttä ja vastuuta.
joka synnyttää lapsen vastoin miehen tahtoa JA vaati elatusmaksuja? Onko tämmöinen nainen vastuullinen ja ajattelee lapsen parasta? TUSKINPA!
Tiedätkö mihin totuuteen perustuu jaettava hyvinvointi?
Siihen että ON mistä jakaa. Jos on pelkästään ottajia ja ns. elatussuhde (=suhde elätettävien ja työssäolevien välillä) kääntyy tappiolliseksi se on hyvinvointivaltion loppu.
Näin todellakin päättyy hyvinvointi, mutta eri syystä kuin sinä sanoit.
Tulottoman ämmän ei tule hankkiutua raskaaksi ennen kuin on tuloja. Sosiaalisesta syystä tehtävä abortti ottaa myös nämä näkökohdat huomioon.
Otto-oikeutta ei voi olla ikuisesti; meillä on elatussuhdeluku tällä hetkellä jossain 125 vaiheilla. Jokainen kymmen YLI sadan tarkoittaa aina vain syvenevää lamaa. Laman aikana (=90-luvulla) se oli 150 ja jokainen täyspäinen muistaa missä hädässä silloin oltiin. Kelkka voitiin kääntää vain, kun oli kansaa joka nosti meidät suosta, eli työssä käyvä kansanaosa.
Mutta nyt ollaan uudenlaisten haasteiden edessä. Eläkkeelle jää niin paljon ihmisiä tämän vuosikymmenen loppuun mennessä, että me emme voi jakaa rahaa kotiin siitä, että joku tekee mukuloita täyspäiväisesti. Jotta Siomi ei joutuisi konkaan ja poistetuksi maailmankartalta, on meidän kaikkien osallistuttava TYÖpanoksella talkoisiin. Nyt ei auta synnyttämiset!!
Jos jonain päivänä kirjoitetaan laki, jonka mukaan isällä on oikeus toteuttaa juridinen abortti tietyin ehdoin, se on sivitsyvaltiolle kunniaksi ja ajaa yhteiskunnan etua.
Miksi tähän koko ajan sekoitetaan näitä eronneita? Nehän ei kuulu pätkääkään koko jutun piiriin.
Koska se menee jakeluun?
Lapsi on mielestäni tärkein, ja hänen parastaan pitäisi ajatella.
Jopa tilanteessa, jossa nainen on manipuloinut tai suorastaan pettänyt miehen tekemään itsensä raskaaksi (jolloin mies ei ymmärrettävästi halua olla missään tekemisissä lapsen eikä äidin kanssa), voi myöhemmin käydä niin, että miehen isänvaistot heräävät. Oli hän sitten maksellut elatusmaksuja, tai ei.
Jos näin tapahtuu, sehän on hyvä asia. Vai eikö? Ja eikö silloin normaalit, järkevät vanhemmat järjestä niin, että isä voi tavata lastaan? Se on hyvä asia miehelle. Isyys on ihana asia. Se on hyväksi lapselle, tietysti. Lapsi tarvitsee tietoa biologisesta isästään. Miksi kieltää se häneltä, aikuisten riitojen takia? Ja se on hyväksi äidille, koska hän voi silloin tällöin antaa lapsen isän huostaan ja pitää itse hengähdystauon.
Mutta naisen ahneus ja kostonhalu ja miehen katkeruus naista kohtaan tulee esteeksi, ja molemmat unohtavat näytelmän pääosan esittäjän, lapsen.
Minusta nainen, joka tekee rikoksen pettämällä miehen isäksi, pitäisi joko pakkoabortoida tai vaatia, ihan lailla, jos se on ainoa tapa Suomessa saada ihmiset tekemään mitään, että hän huoltaa lapsen itse, omalla työllään, eikä hae apua uhteiskunnalta eikä mieheltä.
On hieno asia, että SUomessa on yhteiskunnan maksama koulutus, ja jopa ilmaiset ateriat. Se on hyvin hyvin harvinaista maailmassa, ja hieno juttu. Köyhäkin lapsi voi parantaa osaansa elämässä, opiskelemalla. Sitten ei ainakaan sen yksilön tarvitse olla yhtieskunnan rasite, kun on löytänyt oman paikkansa, hyvän työn, ja maksaa veroja muidenkin hyväksi. Koulutus on todella tärkeä yhteiskunnalle.
Ja sairaanhoito ja työttömyystuki, tarvitaanhan niitä.
Mutta jos hankkiutuu äidiksi ilman asiaan halukasta kumppania, ei pitäisi sitten olla käsi ojossa sossun luukulle ja miehen lompakolle. Mielestäni.
mitä veronmaksajille maksaa äidin pitämän lapsen elatus. Jos se todella on rahasta kiinni, niin miksi heikkotuloisilla, työttömillä, pitkäaikaissairailla on "lupa" tehdä lapsia? Heille maksetaan asumistukea, toimeentulotukea, sairaspäivärähaa, työttömyyskorvausta jne.
Jos ei pystytä yksin elättämään edes itseä, miten silloin voi olla hyväksyttävää hankkia vielä lapsia yhteiskunnan elätettäviksi? Varmasti tällaisten ydinperheiden elättäminen maksaa enemmän kuin omillaan toimeentulevan naisen elatustuki (vai mitä nimeä siitä nyt käytetäänkään). Ja eronneet isät jotka jättävät elatusmaksut hoitamatta, yhteiskunnan piikkiin menee kaikki!
voidaan hyvin marssia yhdessä sossun luukulle ja hakea korostusta toimeentulotukeen ja asumistukea isompaan asuntoon kun on lapsi tulossa?
isäänsä. Mutta mies joka on vaatinut tekemään abortin ja kieltänyt isyytensä ei todellakaan ole lapsen isä. Näin hän on itse päättänyt. Piste.
Jos miehille annetaan mahdollisuus itse päättää isyydestää, niin minimivaatimus on että sitten seisotaan päätöksen takana. Se saisi hetken jopa harkitsemaan juridista aborttia. Aivan kun nainen joutuu harkitsemaan omaa aborttiaan. On todella lapsellista mieheltä kuvitella että lapsen voi laittaa jonnekin kaappiin säilöön, katkaista velvollisuutensa tähän ja sitten vuosien päästä ottaa taas esille kun mieli on muuttunut.
Jos lapsi sitten aikuisena haluaa ottaa yhteyttä isäänsä, voi hän miehen suostuessa näin tehdä. Mutta miehellä ei ole enää oikeutta ottaa lapseen yhteyttä. Eli juuri tämä adoptio-malli, jossa mies on antanut lapsen adoptoitavaksi ja näin luopunut kaikista lapseen liittyvistä oikeuksista. Eihän adoptioakaan voida purkaa jos biologiset vanhemmat sattuvat katumaan.
On sinä päivänä, kun joku jätetään ilman yhteiskunnan tukea. Eli jos nainen, jolla ei ole itsellään resursseja elättää lastaan jätetään lapsineen nääntymään, niin ei ole enää hyvinvointi valtiota. Hyvinvointi tarkoittaa sitä, että jokaisesta pidetään huolta, ihmiset, kansalaiset voivat hyvin, kukaan ei ole oman onnensa varassa.
Jos aiotaan lopettaa yhden ihmisryhmän (ei-toivottujen lasten äidit) kohdalta hyvinvointi, niin se tarkoittaa, että täällä on huonosti voivia ihmisiä, jolloin emme elä enää hyvinvointivaltiossa. Ei-toivottujen lasten äidit ovat kieltämättä usein nuoria kouluttamattomia jne, joten ovat hyödyttömiä yhteiskunnalle, mikä aiheuttaa kierteen, sillä hyödyttömyydellä on tapana periytyä sosiaalisesti. Mutta hyödyttömiäkään ei voi jättää hyvinvoinnin ulkopuolelle, sairaat, vanhukset, narkkarit jne, ovat kaikki hyödyttömiä, miksi vain tuolta yhdeltä hyödyttömien ryhmältä evätään oikeus hyvinvointiin? Sitä ei evätä siksi, että asumme hyvinvointivaltiossa. Jos se evätään edes yhdeltä ryhmältä, emme asu enää hyvinvointivaltiossa.
Suomessa ei ole mistä jakaa, ei ole ollut pitkään aikaan, mutta silti elämme hyvinvointivaltiossa, ainut joka täällä voi huonosti on valtio ja sen talous, ihmisillä on hyvä olla. Ehkä on parempi, ettette ihan niin isoksi asiaksi muuta tätä juridinen abortti asiaa, että alatte koko valtio mallia muuttamaan.
Koska on totuus, että vain kymmenes osa naisista pystyy abortin tekemään, niin eikö silloin tämä juridinen abortti juttu aiheuta vain lisää kustannuksia yhteiskunnallemme? Koska siis emme lopeta hyvinvointivaltiomallia vain juridisen abortin takia, lähtekäämme siitä olettamuksesta, että heikoimmista pidetään yhä huolta.
Se nainen ei siis tee aborttia ja mies sanoutuu irti maksmisesta. Niin lapsella ei ole kuin yksi elättäjä ja se lisää yhteiskunnan menoja. Mikäli elättäjiä olisi kaksi, niin äiti tarvitsisi yhteiskunnan tukea vähemmän äitiyslomansa aikana ja muulloinkin. siis jos mies kantaaa vastuunsa maksamalla, niin valtion ei tarvitse maksaa.
Nyt siis mielestäsi voi syyttää ämmiä valtiontalouden tilasta, kun lisääntyvät holtittomasti. Mutta kun olisi juridinen abortti juttu, niin voisimme syyttää miehiä. Eli löytyihän tästä asiasta hyväkin puoli kun etsi...
ikäli nämä (usein) nuoret, kouluttamattomat yh-äidit lapsineen jätetään tukien ulkopuolelle, mitä siitä seuraisi? Rikollisuussta, slummeja, lapset kasvaisivat samassa ympäristössä eivätkä saisi eväitä muunlaiseen elämäntapaan. Jotkut huostaanotettaisiin aikanaan, mutta arvatkaapa maksaako se yhteiskunnalle hieman enemmän kuin elarit? Onnellisimmassa asemassa olevat saisivat jäädä vanhempien nurkkiin, mutta kouluttautumiseen ei enää mahdollisuutta olisi, täytyisi vaan löytää töitä jostain.
Nykyään yh-äidit saavat saman tuen kuin kuka tahansa muu. He voivat opiskella pitkällekin, kukin voimiensa mukaan ja saada hyväpalkkaisen ammatin. Näinollen pystyvät tarjoamaan lapsilleeen kunnon lapsuuden ja turvaamaan omalta osaltaan näiden tulevaisuuden.
Mikäli mitään olen käsittänyt, näiden tukien tarkoituksena olisi saada ihminen niin kiinni elämään, että tämä pystyisi alkaa itse elättämään itseään. Olen asunut maassa jossa näitä tukia ei myönnetä ja voin sanoa että siitä syntyneiden ongelmien kurissa pitämiseen menee varmasti enemmän rahaa (ja ihmishenkiä) kuin kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseen Suomessa. Ja lisäksi saavat kaikki, hyvässäkin asemassa olevat pelätä puolestaan.
Tähänkö haluamme päätyä?
Isän vaistot heräävät myöhemmin, isällä oikeus muuttaa mieltä jne.
Onko sinulla käsitystäkään siitä mitä on vanhemmuus? Ei se ole sitä, että tänään en halua olla äiti/isä, haluan tehdä jotäin kivaa ja toteutaa itseäni. Kyllä lapsi siellä odottaa, ehkä parin vuoden päästä olen valmis hänen vanhemmakseen... Ei todellakaan.
Vanhemmuus on suuri vastuu, sen suurempaa vastuuta toisesta ihmisestä emme kannettavaksemme saa. Joko otamme sen vastaan tai emme. Lapsi ei ole mikään lelu, joka voidaan ottaa esille silloin kun se sopii miehelle. Tuollainen käytös jos mikä loukkaa lapsen arvoa.
Jos itse joskus tuohon tilanteeseen joutuisin, päästäisin miehen halutessaan pois vastuusta. Mutta korostaisin moneen kertaan, että hänen on oltava aivan varma päätöksestään. Kun mies on kerran päättänyt etti ole lapselle isä, on tuo suhde todella pois pyyhitty. En edes uskaltaisi antaa tuollaisen ihmisen tavata lastani.
Lapsi tarvitsee turvallisia ja luotettavia ihmissuhteita. Lapsi on jo kertaalleen menettänyt isänsä, millä taataan että tuo ihminen tällä kertaa jäisi lapsen elämään? Tunnustaisiko hän isyyden ja alkaisi huolehtia lapsen elatuksesta? Vai haluaisiko hän leikkiä isää vaan silloin tällöin, kun ei muuta mielenkiintoista ole tekeillä? Ei se ole kostonhalua tai ahneutta, se on lapsen turvaamista.
Suomessa ei ole kenenkään pakko synnyttää. Ei kenenkään pakko edes tulla raskaaksi. Ja jos kaikesta huolimatta on raskaana on vielä olemassa adoptio.
Joten itse elättäminen, jos ei ole varaa, siihen ei todellakaan kukaan täällä pakota!
lisää yhteiskunnan menoja? Äitihän elättää yksin, ilman yhteiskuntaa ja isää. Sehän tässä on näkökulma tähän elättämiseen.
on se, että ihmisillä on niihin yksinkertainen ratkaisu, kullakin omansa, ja jokainen on yleensä väärässä.
Siinä olet oikeassa, ettei minulla ole lapsia. Olen vaan seurannut sivusta, kun ystäväni oli siinä tilanteessa. Hänen naisystävänsä petti hänet, väitti ottavansa pillerinsä, muttei niin tehnytkään. Tuli raskaaksi. Ystäväni ensimmäinen reaktio oli, ettei hän halua olla naisen eikä tulevan lapsen kanssa missään tekemisissä. Hän oli sitten lopulta liian paljon herrasmies voidakseen olla ottamatta taloudellista vastuuta, vaikka syy ei ollut ollut hänen. Yhdessä asumisesta hän kuitenkin kieltäytyi, naisen suureksi pettymykseksi.
Vasta lapsen ollessa noin vuoden ikäinen isä alkoi tuntea lämpimiä tunteita lastaan kohtaan, ja nyt, pojan ollessa kuusivuotias, hän on isänsä silmäterä. Heitä on ilo katsella yhdessä.
Tämä isä oli valmis pesemään kätensä koko sopasta, mutta asiat kääntyivät toisin päin. Naisen suunnitelmat perheestä eivät onnistuneet, mutta tällä lapsella on isä ja äiti, ja molemmat rakastavat häntä.
Mitä shokissa oleva mies sanoo ja tekee, ei välttämättä ole samaa, miten hän ajattelee myöhemmin. Muista, tässäkin tapauksessa, kuten niin usein, nainen toimi epärehellisesti. Mutta lapsi oli viaton. Minusta olisi ollut ihan ymmärrettävää, jos mies olisi kieltäytynyt maksamasta elatusmaksua. Ja uskon, että kun hänen isäntunteensa myöhemmin heräsivät, hän olisi alkanut ottaa taloudellisestikin osaa lapsensa kasvatukseen, koska ei voinut muutakaan, koska rakasti poikaansa niin paljon, vaikka inhoaakin nyt sitä naista.
Sanotaanpa selvemmin, että on helpompi lukea, tarvitsematta ajatella lauseiden välistä:
"Mutta jos hankkiutuu äidiksi ilman asiaan halukasta kumppania, (jonka kanssa luultavasti pystyy lapsen elättämään, ilman yhteiskunnan tukea) ei pitäisi sitten olla käsi ojossa sossun luukulle ja miehen lompakolle."
Puhun naisesta, joka ei ole hyvätuloinen, ja joka tahallaan, miehen mieltä kysymättä, hankkiutuu raskaaksi ja sitten olettaa, että mies elättää, tai jos mies karkaa, yhteiskunta elättää. Se on niin itsekäs ajattelumalli. Mielestäni. Jos nainen haluaa olla äiti, pitäköön ensin huolen siitä, että on asemassa, jossa voi elättää lapsensa omilla tuloillaan.
Vahinkoraskaudet ovat asia erikseen. Kaikki eivät halua tehdä aborttia, ja minusta se on moraalikysymys - ei ehkä olisi kaikille, mutta jotkut ajattelevat abortista sillä tavalla. Ei aborttiin voi pakottaa.
vahinkoraskaus ja mikä tahallaan "hankkiuduttu"? Jos valehtelee miehelle että käyttää ehkäisyä tai miehen tietämättä jättää aiemmin käytetyt pillerit pois niin ok. Ymmärrän että silloin on itse hankkiutunut tilanteeseen.
Mutta jos ehkäisystä ei edes puhuta (uusi suhde) tai luotetaan joihinkin ihmeen varmoihin päiviin. Onko nekin tahallaan hankkiutumista (naisella ei siis ole tarkoitus tulla raskaaksi)?
Sitten tapaukset joissa ehkäisy jostain syystä pettää, mies perääntyy yhdessä suunnitellusta raskaudesta tai lapsi osoittautuu vammaiseksi ja mies siksi vaatii aborttia. Onko nainen silloinkin velvollinen elättämään lapsen ilman yhteiskunnan tukea?
Ja viimeiseksi, mitä tarkoitatte yhteiskunnan tuella? Pelkkiä elatusmaksuja, vai myös äitiysavustusta, lapsilisiä, äitiyspäivärahaa, kotihoidontukea jne.?
Siitä olen aivan samaa mieltä, tuollaista käytöstä en tule varmasti ikinä ymmärtämään... Ja koska ystäväsi osallistui lapsen elatukseen alusta asti, hän on siis koko ajan ollut isä pojalleen, mikä on todella hieno asia. Upeaa että asita ovat tänä päivänä noin hyvin.
Kuitenkin jos hän olisi aikanaan kieltäytynyt isyydestä (sitä tapahtuu tänäkin päivänä vanhempien välisestä sopimuksesta), ei hän olisi enää pojan isä. Juuri sen takia miehen on hyvä harkita tarkkaan ennen tähän "juridiseen aborttiin" ryhtymistä, eikä tehdä sitä suuttuneena/äkkipikaistuksissaan. Se todellakin tarkoittaa että siinä menettää kaikki lapseen liityvät oikeudet. Samoja asioita juotuu nainen miettimään ennen omaa aborttiaan.
Tietenkin, ihmisiähän me ollaan kaikki, voi hyvin olla että jos mies vuosien päästä katuu, saa hän uuden mahdollisuuden lapsen äidiltä. Sen antaminen ei kuitenkaan ole äidin velvollisuus, eikä hänestä kieltäytyessään tule itsekästä ja huonoa äitiä. Mies on todellakin abortoinut lapsen eikä ole enää sen isä.
yhä uudestaan.
Sanot, että mies menettää kaikki oikeudet lapseen.
Minä sanon, että äiti ei saa kieltää lapselta oikeutta tavata isää. Jos äiti on valehdellut isälle, ja hankkiutunut raskaaksi, äiti menettää oikeutensa olla hyvä äiti ja määräillä lapsen elämästä. Jos isä suostuu osallistumaan edes jollain tavalla lapsen elämään, se on lapselle bonusta. Oli se 'jokin' sitten rahaa tai rakkautta tai molempia.
Jos sellaista lakia ollaan tuomassa voimaan, pitää mielestäni ottaa huomioon enemmän näkökulmia, eikä olla niin simppeli. Nämä ovat monimutkaisia asioita, ja päätösten seuraukset jatkuvat pitkään.
Ja älä nyt tule ja läimäytä minua jollain sellaisella kliseellä, että 'Juuri sen takia miehen on hyvä harkita tarkkaan ennen tähän "juridiseen aborttiin" ryhtymistä, eikä tehdä sitä suuttuneena/äkkipikaistuksissaan.'
Katsot koko ajan asiaa vain naisen näkökulmasta. Naisen lisäksi tässä on kyseessä lapsi, mahdolliset sisarukset, mies, molempien vanhemmat ja sukulaiset, yhteiskunta... Ei voi olla niin rajoitettu ajattelussaan. Tai voi olla, mutta joutuu sitten kantamaan seuraukset. Oma elämä jää suppeammaksi kuin se voisi olla, ja samalla rajoittuu lapsenkin elämä (jos sinulla lapsi on).
Jos ehkäisy pettää, se on vahinko. Ehkäisy voi olla kumi tai 'varma' päivä tai mikä se nyt onkaan, mutta jos siihen luottaa, ja se pettää, niin se on vahinko. Ja molemmat ovat vastuussa, mielestäni.
Jos ei käytetä ehkäisyä, eikä kumpikaan vaivaudu ottamaan selvää, onko ehkäisy kunnossa, ja vaatimaan sitä, silloin molemmat ovat vastuussa. Ja jos mies sitten haluaa abortin ja nainen ei, minusta molemmat ovat edelleen vastuussa. Koska abortti on arvokysymys, joillekin, eikä siihen voi pakottaa, mielestäni.
Jos mies lähtee lätkimään vammaisuuden takia tai muutettuaan mieltään, mielestäni molemmat ovat vastuussa.
Yhteiskunnan tuen yksityiskohdista en tiedä, ei ole kokemusta. Sitä on niin valtavasti, Suomessa. Ilmainen koulutus ja sairaanhoito on hieno asia, eikä lasta voi rankaista kieltämällä häneltä ilmaisen koulutuksen, niin julma en olisi minäkään.
En tiedä, mikä ero on äitiysavustuksella, lapsilisällä, äitiyspäivärahalla ja kodinhoidon tuella. Selittäisitkö?
vaan hänen naisystävänsä vain, eivät olleet koskaan puhuneet avioliitosta tai mistään pitkäaikaisesta suhteesta. Olisi ollut hiukan eri juttu, jos he olisivat olleet naimisissa.
Eli kaikki vahingot (johtuvat sitten molempien huolimattomuudesta tai ehkäisyn pettämisestä) ovat inhimillisiä, eivätkä poista isän vastuuta. Olen aivan samaa mieltä siitä, että hankkiutuessaan raskaaksi vastoin miehen tahtoa, nainen tekee todella väärin. Mielestäni miestä ei tarvitsisi tuossa tilanteessa vetää vastuuseen lapsesta. Mutta sitten meillä onkin taas tämä ongelma; mistä tiedämme että kysymyksessä on vahinko eikä tahallinen teko? On vain miehen sana naisen sanaa vastaan, kumpaa uskomme?
Se, mitä täällä on tuosta juridisesta abortista puhuttu tekee kuitenkin tilanteesta erilaisen. Siinä mies voi aina halutessaan irrottautua raskaudesta/lapsesta samoin ehdoin kuin nainen abortin tehdessään. Eli raskausviikolle 12 asti ilman mitään syytä ja lapsen ollessa vammainen aina raskausviikolle 24 asti. Myös niissä tapauksissa kun on kyse vahingosta tai jopa yhdessä toivotusta lapsesta.
Mitä noihin yhteiskunnan tukiin tulee, ensisijaisesti tässä on kai puhuttu elatustuesta, jonka yhteiskunta maksaa yh-äidille joka ei saa elatusmaksuja isältä (lapsen isyys selvittämättä tai mies ei suostu maksamaan). Luulen että ollaan tarkoitettu että tämä tuki jätettäisiin pois yh-äideiltä jotka tekevät lapsen vastoin isän tahtoa. Mutta kun ollaan jankutettu yhteiskunnan tuista monikossa, niin tarkoittavatko nämä muutakin? Yhteiskunta tukee kaikkia lapsiperheitä, tulotasosta riippumatta ainakin seuraavasti;
Äitiysavustua tarkoittaa joko äitiyspakkauslaatikkoa (vaatteita ym vauvan tavaroita) tai vaihtoehtoisesti rahana 140e. Sama kaikille.
Lapsilisä maksetaan jokaisesta lapsesta kerran kuussa, taitaa olla 100euron huikkeilla. Sama kaikille.
Äitiyspäivärahaa äiti saa ollessaan poiss töistä hoitaakseen kotona alle 9kk ikäistä lasta. Tämä raha on sidonnainen äidin tuloihin.
Kotihoidontukea maksetaan taas äidille, joka jää äitiysloman jälkeen kotiin hoitamaan alle 3v lasta. Summa taitaa olla jotain 350-400e/kk.
Lisäksi jotkut kunnista maksavat lapsiperheille kuntalisää, jonka suuruus vaihtelee paikkakunnittain.
Summat saattavat olla hieman erilaisia, en itse asu Suomessa joten ei ole tarkkaa tietoa. Tällaisen käsityksen olen kuitenkin saanut.
Eli kun sanotaan että edellä mainituislta yh-äideiltä pitäisi ottaa yhteiskunnan tuet pois, tarkoitetaanko sillä myös näitä tukia? On vaan mielestäni aika kova paikka jos toibottu lapsi todetaan raskauden puolivälin jälkeen vammaiseksi ja mies vaatii aborttia. Jos nainen ei tähän suostu (rv 24 maha on jo iso ja lapsi potkii kovasti. Voi silloin syntyessään selvitä keskoshoidossa), saa mies liueta vastuusta ja yhteiskunta vetää pois kaikki nämä yllä mainitut etuudet...
tahalteen raskaaksi hankkiutumisesta, vaan yksinkertaisesti ehkäisyn unohtamisesta tai sen pettämisestä.
Kuitenkin olen yhä sitä mieltä, että mikäli mies irtisanoutuu lapsesta, ei hänellä ole enää oikeutta palata. Eli sama homma kuin antaisi lapsensa adoptoitavaksi. Lapsi on toki olemassa, mutta et ole enää hänen vanhempansa, eikä sinulla ole mitään oikeutta häneen.
Koska miehen lähtiessä pois, naisella tulisi olla oikeus jatkaa lapsen kanssa omaa elämäänsä eikä jäädä odottamaan josko mies jokun päivä haluaisi tavata lapsen. Nainen saataa myös tavata uuden miehen joka on valmis adoptoimaan lapsen. Tällöin uudesta miehestä tulee lapsen virallinen isä, eli biologisen isän tyhjäksi jättämä paikka täyttyy jo viranomaistenkin silmissä. Lapsella on nyt oikea isä, eli tähän biologista isää ei enää tarvita.
Siitä olen samaa mieltä, että lapsen halutessa tavata isää, onnistuu se isän ollessa suostuvainen. Mutta isällä ei ole enää oikeutta ottaa yhteyttä lapseen.
vaikea selittää tässä, mutta katsopa tuonne aloitukseen "Juridinen aborttini", nimimerkki "lilli" kertoo siellä oman tarinansa. Ehkä siitä ymmärrät mitä yritän tässä sanoa.
Usko pois, ajattelen tätä (biologisen vanhemman tapaamista) kuitenkin pohjimmiltaan lapsen näkökulmasta. Itselläni on pikkusisko joka adoptoitiin perheeseemme hänen ollessaan 1v. Tytön biologinen äiti on oman äitini serkku, joka lapsen syntyessä oli 20v päihteiden (alkoholi, huumausaineita) käyttäjä ja eli muutenkin rikollista elämää. Ei siis ollut kykenevä huolehtimaan lapsesta, eikä uskonut ikinä siihen pystyvänsä. Kun lastenkodista kysyttiin mahdollisuutta antaa lapsi sijaisperheeseen, hän halusi että ensin kysyttäisiin jos joku sukulaisista haluaisi ottaa tytön.
Omat vanhempani epäilivät tuota sijaislapsi-systeemiä, pitivät lapsen pompottelemista paikasta toiseen lähinnä epäinhimillisenä. Halusivat kuitenkin vielä toisen lapsen ja siksi ehdottivat jos voisivat adoptoida tytön. Tämä onnistui ja ensimmäiset neljä vuotta sujuivat hyvin.
Lapsen ollessa viiden, hänen biologinen äitinsä otti ensimmäisen kerran yhteyttä. Hän oli nyt kuivilla ja aloitteli uutta elämää, oli löytänyt miehen ja halusi tavata tyttöä. Tyttö tiesi lähtökohtansa ja lopulta vanhempani suostuivat. tytölle kerrottiin naisen olevan hänen biologinen äitinsä, mutta nykyään enää vaan täti. Tyttö saisi kuitenkin käydä tädin kanssa kaupungilla, puistossa, jäätelöllä jne näin halutessaan. Tyttö halusi ja ensimmäiset tapaamiset sujuivat ok.
Kuitenkin pian biologisen äidin "äidinvaistot" her'äsivät ja hänen puhumansa asiat alkoivat ahdistaa tyttöä. Tyytö ei halunnut kuulla olleensa aikanaan tädin mahassa, että täti oli hänet synnyttänyt ja haluaisi olla taas hänen äitinsä. Ja sedästä voisi tulla hänen isänsä. Eräs vierailu päättyi siihen, ettei täti ja setä halunneet päästää tyttöä palaamaan kotiin ja lopulta jouduttiin sotkemaan poliisit asiaan.
Kyllä, tämä on juuri tällainen ihannetilanne, jossa biologisen, lapsensa pois antaneen vanhemman vaistot heräävät myöhemmin. Hän saa tavata lasta, minkä pitäisi olla pelkkää plussaa lapselle. Kuitenkin muistan tuiosta ajasta vaan äidin syliin takertuneen hysteerisesti itkevän pikkutytön. Tytön joka ei enää uskaltanut nukkua muualla kuin vanhempien sängyssä eikä halunnut mennä kerhoon tai kavereille leikkimään.
Biologinen äiti katosi taas muutamaksi vuodeksi ja tilanteesta selvittyään tyttö sai huomata äidin jälleen hylänneen hänet. Tytön aloitettua koulun, biologinen äiti soitti ja olisi halunnut yrittää uuudestaan tavata tätä. Vanhempani kieltäytyivät heti.
Tässä tapauksessa tehtiin juuri se virhe, että biologinen vanhempi sai halutessaan ottaa yhteyttä lapseen. Niin ei olisi ikinä pitänyt antaa tapahtua. Kaikki yhteydenotto olisi pitänyt lähteä lapsesta ja hänen tarpeistaan. Tällä lapsella oli jo uusi perhe, uudet vanhemmat eikä hän tarvinut biologista äitiä mihinkään. Samalla lailla voi olla isän hylkäämän lapsen kanssa. Äiti lähipiirinsä (ja kenties uuden miehensä) kanssa on jo luonut lapselle turvallisen perheen ja kodin. Ventovieraan biologisen isän sekoittaminen siihen pahimmillaan aiheuttaa lapselle paljon pahaa oloa ja kärsimystä. Lapsen tarpeita ajatellen yhteyden otto tapahtuu aina lapsesta käsin, ei isästä. Ottaessaan yhteyttä lapseensa, isä ajattelee vaan omia tarpeitaan (ja ne hänen on hyvä selvittää jo ennen juridista aborttia).
ihmisten kertovan, miten heidän koko elämänsä oli oman minuutensa etsimistä, juuriensa hakemista, kunes lopulta saivat yhteyden oikeisiin vanhempiinsa. Todella sydäntä raastavia tarinoita. Minulla ei ole kokemusta tästäkään asiasta, mutta voin kuvitella, miten erilaiseksi tuntisin itseni perheessä, jossa minun luonteenpiirteni ja ulkonäköni ovat hyvin erilaiset kuin "vanhempieni".
Tunnen myös lapsia (sukulaisiani), joilla on hieno isäpuoli, mutta pitävät myös yhteyttä oikeaan isäänsä, nyt äitinsä kuoltua. Äiti esti entistä miestään tapaamasta lapsiaan. Minusta se ei ollut viisas teko häneltä. Lapsiaan hän kyllä rakasti, kovasti, mutta olisi ollut parempi antaa heidän kasvaa ilman isään kohdistuvaa syyttelyä ja vihamielisyyttä.
Meillä on erilaisia kokemuksia, ja kullakin vahvat mielipiteet. Niinhän se yleensä on elämässä. Tällaiset asiat ovat vaikeita lailla säätää, kun on otettava huonioon niin monta asiaa.
Et ole muuttanut minun kantaani, enkä minä sinun. Voimme kumpikin elää oman elämämme niin kuin parhaaksi näemme, mutta ei yritetä pakottaa muita ajattelemaan tavallamme.
vaan yh-äideistä, jotka pettivät miehen. Siis heille ei mielestäni korvauksia (en tiedä, mitä niistä, eikä se minulle kuulu).
Kiitos, kun selitit nuo tuet. En minäkään kyllä asu Suomessa, mutta on kiva verrata Suomen oloja täkäläisiin. Täällä ei ole palkallista äitiyslomaa, ja palkatonkin vain lyhyen ajan. Eikä mitään äitiyspakkauksia.
erilaisia, ihan yhtä paljon kuin meitä ihmisiäkin. Lakien tarkoitus on turvata kaikkien elämä ja saattaa meidät tasa-arvoiseen asemaan. Hieno ajatus, mutta mahdotonta (varsinkaan tällaisissa asioissa)löytää yhtä ainoaa lakia joka sopii kaikille.
Tilanteet on niin erilaisia ja parasta olisi jos jokainen, niin isä kuin äiti, pysähtyisi hetkeksi miettimään mikä on todella parasta lapselle. Joku tuntee voivansa luottaa uudelleen mieheen joka aikanaan on isyyden kieltänyt, toinen taas ei. Parastahan on että pystyisi kuitenkin harkitsemaan toimintaansa ilman vihaa ja katkeruutta.
Itse olen onnellisesti avoliitossa ja reilu puolivuotiaan tytön äiti. Mikäli joskus mieheni kanssa eroamme (tällä hetkellä tuntuu hyvin epätodennäköiseltä), toivon että saamme lapsen asiat sovittua yhteisymmärryksessä. Todennäköisesti päätyisimme yhteishuoltajuuteen jolla takaisimme lapselle mahdollisimman läheiset välit kumpaankin vanhempaan.
Mutta aurinkoista syyspäivän jatkoa ja kaikkea hyvää sinulle toivottelen :)
että tarkoitit vaan tätä kieroa erityisryhmää, etkä suinkaan kaikkia yh-äitejä. Olen kanssasi samaa mieltä asiasta, mutta kuten sanottu, vaikea osoittaa toteen kuka valehtelee. Samoin kun on hankala määritellä mitkä tuet pitäisi poistaa. Ja toisaalta, tuethan (toivottavasti!)menevät lapsen elatukseen. Lapsi kuitenkin on syytön koko soppaan ja ansaitsee vaatteet ja ruuat.
Mutta, mutta... Hankalaksihan tämä menee! Väärin joka tapauksessa tekee nainen joka hankkiutuu raskaaksi vastoin miehen tahtoa. Sen verran uskon kohtaloon, että varmasti paha saa palkkansa vaikkei sitä lailla ikinä pystyttäisi määrittelemään. Toivottavasti lapsi silti saa mahdollisimman hyvät eväät elämään :)
Hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi.