Paniikkihäiriö (itsekllä 3v. ollut, nyt olen 24v.) on on todella vain mielen teettämä sairaus loppujen lopuksi, eikä se tee "kantajastaan" yhtään huonompaa kuin muut!..Kun asian tiedostaa, on helppo päästä eteenpäin. Itse tosin yritän sinnitellä ilman lääkkeitä, mutta nyt oireet taas palailevat, jouduin jopa käymään alkukesästä päivystyksessä keskellä yötä, koska sain aivan kamalan hyperventilaatiokohtauksen. Oli pakko ajaa autolla toiselle puolelle kaupunkia, ja se oli tuskallista juuri hallittavuuden menettämisen pelossa.
On päiviä kun kaikki menee hyvin, mutta nyt taas oireilee, eli junat/bussit ruuhka-aikaan aika inhottavia kapistuksia. Koulussakin keskittyminen vaatii normaalia enemmän. Välillä tuntuu, että kaikkialla kehossa kihelmöi, sattuu ja pistelee, mutta se on yleensä juuri omaa asian paisuttamista ja ylimiettimistä, ainakin omalta kohdalta. Myös illalla yksin on ikävä olla, kun on olo, että mitä jos nyt menetän hallinnan, ja olen ihan yksin...Vaikka raha-asiat kunnossa, ja kaikki muukin, paniikki-häiriö muistaa ilmoittaa itsestään aina toisinaan. Mutta hei, tästä selviää, kun muistaa terveet ja säännöölliset elämäntavat ja ulkoilu auttaa myös kovasti!
Ja kun tulee paha olo, niin aina kannattaa soittaa vaikka jollekulle, jotta saa ajatukset muualle! Itse myös kaipailen kohtalontovereiden neuvoja ja palautetta.. :)
On päiviä kun kaikki menee hyvin, mutta nyt taas oireilee, eli junat/bussit ruuhka-aikaan aika inhottavia kapistuksia. Koulussakin keskittyminen vaatii normaalia enemmän. Välillä tuntuu, että kaikkialla kehossa kihelmöi, sattuu ja pistelee, mutta se on yleensä juuri omaa asian paisuttamista ja ylimiettimistä, ainakin omalta kohdalta. Myös illalla yksin on ikävä olla, kun on olo, että mitä jos nyt menetän hallinnan, ja olen ihan yksin...Vaikka raha-asiat kunnossa, ja kaikki muukin, paniikki-häiriö muistaa ilmoittaa itsestään aina toisinaan. Mutta hei, tästä selviää, kun muistaa terveet ja säännöölliset elämäntavat ja ulkoilu auttaa myös kovasti!
Ja kun tulee paha olo, niin aina kannattaa soittaa vaikka jollekulle, jotta saa ajatukset muualle! Itse myös kaipailen kohtalontovereiden neuvoja ja palautetta.. :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Heippistä! Mulla taitaa olla menossa tuollainen "kausi" että nyt ei ole tullut paniikkihäiriön oireita.. Se on toisinaan erittäin helpottavaa, mutta toisaalta stressaan että millon sitten taas tulee...
Oon aloittanut juuri työn asiakaspalveluhommissa, ja siellä ei ole vielä tullut yhtään kohtausta, ja se on ollut iloinen yllätys...
Olen 18v tyttö ja kärsinyt paniikkihäiriöö n.2v ja ainakin saman verran kahvikuppineuroosia... Se on hieman hankalaa, kun olisi duunissa safkatauko, niin en syö, jos siellä on muita henkilöitä paikalla...En kehtaa syödä sitten, kun ajatelen aivan liikaa..
Eräs tuttavani kärsii paniikkihäiriöistä ja hän saa kohtauksen vaan silloin kun on yksin tai vieraassa seurassa jossa ei uskalla olla vapaasti oma itsensä yms. Hän ei siis koskaan saa kohtausta jonkun hänelle läheisen ihmisen seurassa. Ota siis ystävä, tai joku sinulle läheinen ihminen mukaan kun lähdet esim. ostoksille. Näin selviät siitä tuskasta. Voimia!