Syyttämiskäytäntö vaihtelee suuresti Suomessa
(21.3. 03:11)
Suomen syyttäjien ratkaisukäytännöt näyttävät heittelehtivän reippaasti alueittain. Syyttäjälaitoksen tietojärjestelmä paljastaa, että esimerkiksi syytteen nostamisessa on syyttäjäyksiköissä suuriakin eroja.
Viime vuoden tilaston mukaan syyttäjien tekemistä ratkaisuista keskimäärin 60 prosenttia oli syytteitä. Kouvolassa kivuttiin kuitenkin 73 prosenttiin. Keskiarvon alapuolelle puolestaan jäi reiluimmin Vaasa, jossa syytepäätöksiä oli vain 41 prosenttia ratkaisuista.
Suhdelukuja laskenut valtionsyyttäjä Matti Nissinen näkee aihetta huoleen, sillä ääripäät ovat kovin kaukana toisistaan. Hänen mukaansa ääripäissä olevien syyttäjäyksiköiden tulisi ryhtyä selvittämään syitä poikkeaviin lukuihin.
Nissisen arvioi, että ratkaisukäytäntöjen suuren hajonnan taustalla on useita tekijöitä. Syitä voi etsiä muun muassa poliisin ja syyttäjien työkäytännöstä ja mahdollisesti myös syyttäjien tavasta arvioida näyttöä. (STT)
"Epäreilu oikeudenkäynti Suomen yleisin ihmisoikeusrike
Oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan artiklan rikkominen on tuonut Suomelle eniten langettavia päätöksiä Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimesta.
Nelosen uutisten selvityksen mukaan Suomen tappioista peräti kaksi kolmasosaa on tullut siitä, ettei oikeudenkäynti ole ollut reilu.
Kaikkiaan Suomi on saanut Strasbourgista 33 langettavaa päätöstä sen jälkeen, kun Euroopan ihmisoikeussopimus tuli Suomessa voimaan toukokuussa 1990. Tapauksista 21 koski oikeudenkäynnin reiluutta.
Tyypillisessä tapauksessa valittaja ei ole saanut nähtäväkseen kaikkea aineistoa tai oikeudenkäynti on kestänyt liian pitkään.
"Meidän pitäisi vahvistaa tuomiovaltaa ja kehittää tuomioistuinlaitosta, joka on jätetty täysin retuperälle kymmeniä vuosia", päättelee asianajaja Matti Wuori tästä. Toisin sanoen, tuomioistuimien kehittämiseen tarvittaisiin lisää rahaa.
Toiseksi eniten tuomioita Suomi on saanut yksityiselämän suojaa sekä sananvapautta koskevien artiklojen loukkaamisesta.
Tappiot ovat maksaneet Suomelle vajaat 200 000 euroa. Suurin osa on hyvitystä ihmisoikeusrikkomuksista, mutta osa korvausta loukkauksen aiheuttamista suorista kustannuksista.
Suomen kallein tappio Strasbourgista tuli viime syksynä. Suomi määrättiin maksamaan yli 36 000 euroa Iltalehdelle ja sen entiselle päätoimittajalle sananvapausartiklan rikkomisesta. Lehti oli tuomittu maksamaan korvauksia entiselle kansanedustajalle, jonka aviomiehen kapakkatoilailuista lehti kertoi.
Toiseksi kalleimmaksi tuli huoltajuusriita, jossa "Pikku-Leenan" isä ei saanut tavata lastaan oikeuden päätöksistä huolimatta. Todistajan hiv-tartunnan paljastuminen oikeuden päätöksestä maksoi yhtä paljon."
http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/1101980295327
(21.3. 03:11)
Suomen syyttäjien ratkaisukäytännöt näyttävät heittelehtivän reippaasti alueittain. Syyttäjälaitoksen tietojärjestelmä paljastaa, että esimerkiksi syytteen nostamisessa on syyttäjäyksiköissä suuriakin eroja.
Viime vuoden tilaston mukaan syyttäjien tekemistä ratkaisuista keskimäärin 60 prosenttia oli syytteitä. Kouvolassa kivuttiin kuitenkin 73 prosenttiin. Keskiarvon alapuolelle puolestaan jäi reiluimmin Vaasa, jossa syytepäätöksiä oli vain 41 prosenttia ratkaisuista.
Suhdelukuja laskenut valtionsyyttäjä Matti Nissinen näkee aihetta huoleen, sillä ääripäät ovat kovin kaukana toisistaan. Hänen mukaansa ääripäissä olevien syyttäjäyksiköiden tulisi ryhtyä selvittämään syitä poikkeaviin lukuihin.
Nissisen arvioi, että ratkaisukäytäntöjen suuren hajonnan taustalla on useita tekijöitä. Syitä voi etsiä muun muassa poliisin ja syyttäjien työkäytännöstä ja mahdollisesti myös syyttäjien tavasta arvioida näyttöä. (STT)
"Epäreilu oikeudenkäynti Suomen yleisin ihmisoikeusrike
Oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan artiklan rikkominen on tuonut Suomelle eniten langettavia päätöksiä Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimesta.
Nelosen uutisten selvityksen mukaan Suomen tappioista peräti kaksi kolmasosaa on tullut siitä, ettei oikeudenkäynti ole ollut reilu.
Kaikkiaan Suomi on saanut Strasbourgista 33 langettavaa päätöstä sen jälkeen, kun Euroopan ihmisoikeussopimus tuli Suomessa voimaan toukokuussa 1990. Tapauksista 21 koski oikeudenkäynnin reiluutta.
Tyypillisessä tapauksessa valittaja ei ole saanut nähtäväkseen kaikkea aineistoa tai oikeudenkäynti on kestänyt liian pitkään.
"Meidän pitäisi vahvistaa tuomiovaltaa ja kehittää tuomioistuinlaitosta, joka on jätetty täysin retuperälle kymmeniä vuosia", päättelee asianajaja Matti Wuori tästä. Toisin sanoen, tuomioistuimien kehittämiseen tarvittaisiin lisää rahaa.
Toiseksi eniten tuomioita Suomi on saanut yksityiselämän suojaa sekä sananvapautta koskevien artiklojen loukkaamisesta.
Tappiot ovat maksaneet Suomelle vajaat 200 000 euroa. Suurin osa on hyvitystä ihmisoikeusrikkomuksista, mutta osa korvausta loukkauksen aiheuttamista suorista kustannuksista.
Suomen kallein tappio Strasbourgista tuli viime syksynä. Suomi määrättiin maksamaan yli 36 000 euroa Iltalehdelle ja sen entiselle päätoimittajalle sananvapausartiklan rikkomisesta. Lehti oli tuomittu maksamaan korvauksia entiselle kansanedustajalle, jonka aviomiehen kapakkatoilailuista lehti kertoi.
Toiseksi kalleimmaksi tuli huoltajuusriita, jossa "Pikku-Leenan" isä ei saanut tavata lastaan oikeuden päätöksistä huolimatta. Todistajan hiv-tartunnan paljastuminen oikeuden päätöksestä maksoi yhtä paljon."
http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/1101980295327
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Viime vuoden tilaston mukaan syyttäjien tekemistä ratkaisuista keskimäärin 60 prosenttia oli syytteitä. "
Mitäs ne 40% sit oli? Kahvinjuontiako?
Turistihan huristaa aina sinne mistä tuohta on vedettävissä. On tärkeää nähdä, että elävä elämä ja laki ovat erillään eli syytön ja syytön. Turisti edustaa aina pokaansa tai pikemminkin pokansa lompakkoa vrt. Ollila on vastuussa vain osakkeenomistajille Floridassa.
Syyttäjä on töissä meillä suomalaisilla veronmaksajilla, jotka olemme rakentaneet ja haluamme ylläpitää oikeusvaltiota. Syyttäjä tekee töitä meille ja jos täällä "keskustelevien" oma tytär löytyy teltasta housut nilkoissa ja pisteltynä niin Poliisi on pian ystävämme ja Syyttäjä tekee meille pian töitä. Voisihan asian tietysti hoitaa mafian tai jonkin MC:n kautta?
Tuomari (hyvä sellainen) harkitsee lain kirjaimen (valtava materiaali) ja hengen (valtava materiaali) sekä oman maalaisjärkensä (kokemus tieto musta tuntuu) avulla.
Tuomarilla on oikeus/velvollisuus harkita/tulkita/päättää mitä tapahtui elävässä elämässä eli yhdistää tosiasialliset tosiseikat (voivat olla sekavia juoruja tai hataraa teknistä näpertelyä) omaan järkeensä/kokemukseensa/vaistoonsa sekä lain kirjaimeen ja henkeen ja tehdä siitä sitten se mitä tapahtuu juridisesti eli lyödä nuija pöytään.
Onko Suomessa hyviä tuomareita, syyttäjiä ja tutkijoita vaiko vain harmaita virkamiehiä, macho-apinamiehiä ja teksti-insinöörejä?
Tulisiko Syyttäjän ja Tutkijan tehdä työtää vailla intoa? (vrt. oma tytär).
Mikä on näyttö jutussa tosiasiallisesti (tosiseikat) ja maalaisjärjellä harkiten?