1.Jos et ole kiinnostunut ei niin hengellisistä löpinöistä, niin kehoitan siirtymään kohtaan 2.
Meidän opettaja antoi tehtäväksi tehdä kotiläksynä esseen aiheesta kirkolle kritiikkiä. Aattelin laittaa oman esseeni tänne, kun se oli nyt tullu kirjoitettua. Katosoppas ku aina ihmetellään, että mitä vikaa meidän mielestä on kirkossa, niin esseessäni on vissiinkin kärjistämällä löytänyt jotain.
Vasta huomasin, että kirjoituksestani paistaa ehkä läpi tällainen lihallinen ylpeys. Olen tosi pahoillani siitä ja tarkoituksenani ei ole ollut tehdä moisella asenteella tekstiäni. Niin, että pyydän teitä olla huomioimatta moista narsismia, sillä sydämestäni en siinä halua pysyä.
Ja ainiin, tää on vähän hankala lukuinen...sori.
Näitä voi sitten ihan vapaasti arvoistella, mutta en tietenkään kehoita rauhaa rikkovaan arvosteluun, mutta sellaista silti yleensä tulee. Koitan vastata niin hyvin kuin pystyn.
2. Kirkolle kritiikkiä
Ensimmäiseksi ottaisin esille kirkkomme pahimman epäkohdan ja suurimman virheen: Opetetaan, että vain uskomalla Jeesuksen Jumalan pojaksi ja syntien sovittajaksi päästään Jumalan valtakuntaan.
Onpa ihmisillä hassu käsitys armosta; se tulee vain ihmiselle, ilman että ihminen edes katuu omia syntejään, taikka haluaisi luopua niistä. Eihän kartanon omistajakaan anna velkoja anteeksi kartanon aarteen varastaneelle rosvolle, jos rosvo ei kadu tekoaan ja pyydä armoa - ja vielä vähemmän hän antaa anteeksi silloin, jos rosvo sanoo jatkavansa rosvoiluaan jatkossakin niin kuin lutherilainen usein mielessään sanoo synnistänsä.
Niin ei myöskään meidän taivaallinen isämme anna anteeksi niille, jotka eivät kadu tekojaan ja halua luopua saastaisuudestansa.
Ei ole Jeesus turhaan näitäkään sanoja sanonut: Matt 7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: "Herra, Herra!", pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
Eli uskominen ei tarkoita sitä, että uskot Jumalan ja Jeesuksen olemassa olon, vaan se tarkoittaa, että uskot/tottelet sen, minkä Jumala on meille sanonut. Kyllähän meidän vanhempansakin sanovat meille kerran meitä nuhdeltuamme, että uskotko jo minua, vai pitääkö minun rangaista, meidän tehdessämme vääryyttä. Samalaisesta uskomisesta on kysymys Jumalaankin nähden. Ei riitä se, että uskon vanhempani puhuvan totta, vaan vasta se riittää, että tottelen myös ne sanat.
Mutta eipä tätäkään Raamatun kohtaa ole liiemmin nykyseurakunnissa viljelty. Sillä ei totisesti tämä ole mukavaa kuultava perus-tapauskovaiselle - sillä sehän suorastaan pakottaisi heidät luopumaan saastaisuudestansa, jota he harjoittavat hyvällä omalla tunnolla, ilman pienintäkään aikomusta taistella saastaisuuttansa vastaan.
He eivät ymmärrä, etteivät he samaan aikaan voi olla sekä Perkeleen että Jumalan palvelijoita, vaan että heidän on palveltava joko jompaa kumpaa. He eivät jaksa ottaa ristiänsä, eli kaikkea sitä vaivaa, kärsimystä, häpeää ja vainoa, mitä automaattisesti seuraa Jumalan kuuntelemisesta. Onhan se totta vie mukavampi esimerkiksi elellä yksilapsisessa perheessä baareissa illat vietellen ja pitäen hauskaa, kuin että hoitaa 12 lapsista perhettä harrastaen toisten ihmisten palvelimista ja vähäisimpänä olemista, niin kuin kristintyn kuuluu harrastaa. He eivät ymmärrä, että Jumala ei anna armoa ihmisille sen tähden, että he voisivat jatkaa saastaisuudessansa elämää itseänsä varten, aivan toisin kuin Raamatussa sanotaan: Room 6:19 Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.
Room 15:1 Mutta meidän, vahvojen, tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia, eikä elää itsellemme mieliksi.
En nyt löytänyt kohtaa, jossa sanotaan, että meidän tulisi elää Herraamme ja lähimmäistämme varten, eikä itseämme, mutta tässä Paavalin Roomalaiskirjeessä on sanottu toistaalta asia aika hyvin ja samalla sivuuttu erästä toista kirkomme suurta epäkohtaa, jonka seuraavaksi voisitaisiin käsitellä.
Oletetaan, että nuhtelemme lurherilaista hänen viinan käytöstään varoittaen häntä viinan vaaroista, siis siitä, että kuinka helposti siitä tulee maailmallinen meno ja pahat ajatukset - kehoitamme lutherilaista luopumaan siitä, koska suomalaisessa kulttuurissa viinan juonti harvoin pysyisi siinä mallissa, että sitä ei voitaisi luokitella maalliseksi saastaisuudeksi(Jeesus kehoittaa meitä luopumaan siitä, mikä meitä viettelee:Matt 18:9 Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; parempi on sinun silmäpuolena mennä elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvetin tuleen.)
Lutherilainen tähän vastaa ja monesti vielä valehtelee; että mitä pahaa siinä, on että otan saunaoluet, sillä enhän silloin mihinkään humalaan joudu - kyllä minä osaan pitää huolen siitä, etten joudu viinan avulla vieteltyksi! No sitten jos vastaamme, että etkö tajua, ettet elä itseäsi varten, vaan muita ihmisiä ja Herraa Jumalaasi varten, jos mielit olla uskovainen - sinun kuuluu huomioida heikko lähimmäisesi, joka viinan tuomia kiusauksia vastaan kamppailee sillä tavoin, että on päättänyt olla käyttämättä alkoholia ollenkaan. Miksi haluat kannustaa lähimmäistäsi viinaan omalla joumisillasi? Tämä on lutherilaiselle liikaa; ei häntä kiinosta alkuukaan mikään muu kuin oma elämä ja ehkä vastaa näin: "Ei oo mun ongelma, jos joku pässi on niin heikko. Ei tarvi olla uskovainen, jos ei pysty humalatilaa estämään!" (tässä vielä toinen kohta samasta aiheesta: 1Kor 8:13 Sentähden, jos ruoka on viettelykseksi veljelleni, en minä ikinä enää syö lihaa, etten olisi viettelykseksi veljelleni. ")
Mitä tekevät Lutherilaiset papit nähdessään tällaista toimintaa. Eivät he alkuukaan lähde moittimaan miestä, sillä Raamatussahan sanotaan: älä tuomitse, ettei teitä tuomittaisi. Tähän minun ei tarvitse varmaakaan laittaa edes viittausta, sillä niin hyvin on kyseinen kohta tunnettu ja sitäkin enemmän väärin käytetty! Eikö minun kuuluisi nuhdella mukamas vikaan mennyttä ja sanoa, ettet tuolla toiminnallasi ansaitse iankaikkista elämää - ei, jos kysytään papilta, sillä se on tuomitsemista.
Eipä voisi pahemmin väärin ymmärtääkkään kyseistä kohtaa; se tarkoittaa, että meidän ei tule ylpeänä ja nokka pystyssä tuomita toisia mitättömistä asioista. Sillä sanotaanhan kyseisen kohdan jatkossa, että sillä mitalla millä te mittaatte, teitä tullaan mittamaan. Toisin sanoen, viitataan turhanpäiväiseen rikkeiden etsimeen toisten tekemisistä, että voitasiin sillä tavoin nostaa itseä paremmaksi ihmiseksi. Elikkä jos tuomitsemme toisia ulkokoisilla pikku asoilla, emmekä suo heille laupeutta, niin silloin meitäkin on viimeisenpä päivänä samalla tavoin tuomittava. Mutta jos tuomitsemme rakkaudella totuudessa pysyen, niin emmehän voi olla muutakuin kiitollisia, että meitä sillä samalla mitalla viimeisenä päivänä mitataan.
Tätä varten on kyseinen kohta, eikä kieltämään nuhtelemista, jonka kohta tulemme huomaamaan: Matt 5:20 Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.
Tämän Jeesus itse on sanonut fariseuksista, jotka olivat sen ajan opettajia ja pappeja.
Ei lienee vaikea arvata, että miten minun reagoitaisiin, jos sanoisin suomen kansalle näin:"Ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi, kuin tavanomaisten luhreilaisen/katolilaisten/ordoksi(jne.) kirkon pappien, niin ette te pääse taivasten valtakuntaan." Veikkaisinpa, että ensimmäinen kommentti tulisi aika alta yksikön, mikä menisi jotenkin näin: "mikä sinä olet niitä tuomitsemaan - älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi".
Oi kuinka mielellään haluttaisiin unohtaa nuhteen sanat, sillä eihän toki sanan ruoska ole kenellekkään kaunista kuultavaa - niinpä ollaan yhdellä raamatun jakeella väärin tulkittuna onnistuttu kätevästi kokonaan hoitamaan nuhtelmisen virka pois päiviltä. Eihän kukaan halua kuunnella sitä, että hänen tekoja moitittaisiin, taikka häntä sanoittaisiin epäuskoiseksi elämänsä tähden - eihän tämä ole ihmiskorville ollenkaan hauskaa kuultavaa. Mutta tietäkäämme, että se uskovainen, joka ei nuhtele toisia nähdessään heidän menevän väärään, tekee syntiä ja vihaa lähimmäistä, aivan toisin kuin kirkossamme opetetaan; et rakasta lähimmäistä, jos tuomitset häntä.
Mutta otetaanpa toinen kohta, mitä Raamattu sanoo asiasta:
Hes 3:18 Jos minä sanon jumalattomalle: sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et häntä varoita etkä puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen jumalattomasta tiestänsä, että pelastaisit hänen henkensä, niin jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi.
Hes 3:19 Mutta jos sinä varoitat jumalatonta ja hän ei käänny jumalattomuudestansa eikä jumalattomalta tieltänsä, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut.
Elikkä kristitty on hoitanut rakkauden velvollisuutensa, jos nuhtelee pakanaa(huomaa, etteivät kristityksi itseään sanovat kuolleet uskovaiset ole sen kummepia kuin muut pakanatkaan, sillä heissä asuu ihan sama herra - Perkele, joka ei saa heissä mitään muuta aikaan kuin pakanallisia tekoja eli syntiä.).
Jos et uskovaisena siis nuhtele, epäuskoinen kuolee synneissänsä, mutta hänen verensä vaaditaan sinun kädestäsi, sillä olet niin paljon vihannut häntä, ettet ole häpeän pelon tähden vaivautunut kertomaan hänen joutuvan kadotukseen.
Sitten täytyneen vielä lisää käsitellä vanhurskauttamisoppia, sillä siinäkin ollaan jo hyvin väärille teille jouduttu, vaikka Luther aika hyvin muutama sata vuotta sitten oikaisin käsitystä, niin että osa uskoikin sen.
Monet papit kyllä siinä ihan oikein opettavatkin sanoessaan, etteivät työt pelasta, mutta he sanovat tämänkin ilman viisautta ja taitoa. Eli he ovat sen jostain lukeneet, mutteivat he sitä käsitä, sillä monet heistä ovat ilman Pyhää Henkeä, joka totuutta kirkastaa. Kerronpa siis, että missä he menevät vikaan:
he sanovat, että uskokaa vain niin pelastutte - tämä on oikein, mutta kerroin jo, että mikä tässä uskomisessakin on ymmärretty väärin - mutta lisättäköön tähän nyt siis uusi ja iso seikka: He kieltävät sen, etteikö Jumalan voisi palvelijoidensa kautta antaa syntejään anteeksi, perustellen sitä sillä, ettei ihmisellä ole voimaa. Oikein kyllä on, ettei ihmisellä ole voimaa, mutta eihän ihminen sitä synninpäästöä suoritakkaan, vaan Jumala. Elikkä, jos joku ei lutherilainen haluaa tehdä parannuksen, niin lutherilaisuudessa häntä neuvotaan vain alkamaan rukoilemaan syntejä anteeksi, uskomaan Kristukseen ja aloittamaan hyvät työt. Sitten olempa kuullut tarinoita, jossa joku pakana on muka pikku hiljaa vaan kasvanut uskovaiseksi lutherilaiseksi, tajutessaan enemmän Jumalan vanhurskauttansa. Niin niin, eipä Jumalan vanhurskauteen noin vain kasveta, vaan se ei kyllä voi jäädä huomaamatta, kun armoton täysin paha Perkele vaihtuu täysin hyvään, suloiseen ja täydelliseen Jumalaan sydämessämme. Säälittää vähän peruslutherilaiset, kun he vähän ylempänä mainutun vastauksen papeilta saavat.
Eivät lutherilaistet oikein tiedä, että milloin he ovat uskovaisia ja milloin eivät, he epävarmoina jatkavat vaellustaan toivoen vaan, että ehkä olen uskovainen ja luottavat pahaa tietämättömänä siihen valheeseen, jota papit heille saarnaavat. Raamatussa sanotaan: Matt 16:19 Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa."
Elikkä, ei Jumala ole hyväksi nähnyt, että ihmiset rukoilevat itse syntejään anteeksi, vaan että Jumala ne palvelijansa kautta anteeksi antaa - näin on ihmisen helpompi uskoakkin, eikä hän jää epävarmaan tilaan. Vaikka minä en taida nähdä Jumalan aivoituksia, niin ehkä tämän Jumala on kirkastanut tahdostansa: ei ole ihmisen hyväksi nähty itse itseänsä pyhittää rukouksessa, vaan että he toisten ihmisten kautta Jumalan valtakunnan löytävät, sillä tällöin varmistutaan siitä, ettei paha pakana tuo itse mitään Jumalan valtakuntaan ja että myös pahaan ihmiseen saadaan myöskin istuttaa Jumalan suloinen sana hänen valtakunnassaan, eikä ihmisen tarvitse yksin hapuilla julmassa maailmassa etsien epätoivoisesti totuutta. Ja ettei tämä minun sanomani olisi hiekalle rakennettu, on minun annettava muutaman Raamatun kohta tueksi:
Room 1:17 Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta".
toisin sanoen, Jumalan uskovaisesta palvelijasta tulee sama usko katuvaan syntiseen.
Ap.t 8
14. Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen.
15. Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen;
16. sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen.
17. Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen.
Eli tässä on kysymys ihmisistä, jotka oli vain kastettu ennen Johanneksen tuloa, heillä ei ollut vielä Pyhää Henkeä, eli nimeä elämän kirjassa.
Jos rukoilemalla voisi saada synnit anteeksi, niin eivätkö he silloin olisi voineet rukoilla syntinsä anteeksi? Mutta näin ei ole Jumalan tahto, vaan tarkaappa miten kohta jatkuu:
17. Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen.
Toisin sanoen, käyttivät taivasten valtakunnan avaimia ja antoivat heille synnit anteeksi.
Se joka tulee taivasten valtakuntaan muuta reittiä, kuin portista, on varas ja ryöväri, elikkä: jos sinulle ei anna uskovainen ihminen syntejä anteeksi, jolle taivasten valtakunnan avaimet ovat anneutut, et voi tulla taivasten valtakuntaan portin kautta, sillä et taida saada porttia auki ilman avaimia.
Sitten on miellä moitittavaa siinä, että kuinka väärin ihmiset niitä hyviä tekoja tekevät - eipä heiltä muuta voikkaan odottaa, koska heissä asuu sellainen herra, joka ei hyvää saa koskaan aikaan. Elikkä he tekevät hyviä tekoja ensinnäkin Jumalalle kelpaavaisuudeksi, vaikka jotkut kyllä oikein opettavatkin, ettei niillä autaaksi tulla, mutta myös toiseksi, maallisen kunnian saavuttamiseksi. Kuinka mielellään ihmiset haluavat kuulla toisten suusta: sinä olet hyvä ihminen - on tämä kyllä kaunista kuultavaa, mutta myrkyllisempää kuin kalkkarokäärmeen myrkky. Raamatussa sanotaan:
Matt 6:2 Sentähden, kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
he tekevät joko maallisen kunnian tähden hyviä tekojansa, taikka jos tämän ymmäärtvät ja haluavat siltä välttyä, niin sitten pelkästään saadaksensa ajatella mielessänsä, että minä olen tehnyt hyvän teon. Kummastakaan syystä ei todellinen kristitty tee hyviä tekoja eli rakasta lähimmäistä, vaan hän tekee niitä sen tähden, että on vain kiitollinen taivaalliselle isällemme, joka häntä on niin paljon rakastanut, että itse antautui syntisen ihmisen palvelijaksi ja pilkattavaksi sovittaen samalla heidän pilkkausensa. Eli oikeat hyvät teot ovat vain kiitosta Jumalalle, ei hyvän mielen etsimistä, ei maineen etsimistä tai ei itsensä hyväksi luokittemisen mahdollisuuden etsimistä.
Mutta kun uskovaiset moittivat jotain uskotonta hänen menostansa, niin uskoton yleensäkkin epätoivoisesti koittaa alkaa tekemään niitä hyviä tekoja oikealla mielellä, tietämättä sitä, ettei hän voi siihen kertaakaan pystyä, ellei häntä revitä ensiksi juurineen irti.
Elikkä heidän tulisi huomatessaan olevan väärällä tiellä, lähestyä suoraan Herra Jeesusta katuen tekojansa pyytäen niistä anteeksi antoa ja vasta sen jälkeen alkaa ilolla ja kiitoksella tekemään hyviä tekoja ollessansa jo Jumalan valkunassa. Tämä on suuri ja paha epäkohta, mikä näkyy erittäin selvästi kansakuntamme kirkossa.
Sitten vielä lisää epäkohtia. Otetaanpa esille vaikka tällainen mitätön seikka kuin naispappeus taikka homouden toteuttaminen.
Raamattu sanoo niistä:
1. "nainen vaietkoon seurakunnassa", en löydä kohtaa, mutta varmasti sellainen on.
Room 1:27 samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.
ja tämä on homouden toteuttamisesta.
Nämä molemmat on Paavali meille Pyhän Hengen kautta sanonut, tarkoittaen niillä juuri sitä, mitä niissä lukee. Ei niitä saa väännettyä yhtään erillaiseksi, enkä usko niiden olevan millään tasolla vertauskuvia, koska Paavali yleensä puhuu asioista ilman vertauksia suoraan yksinkertaisille uskovaisille opetukseksi heidän elämäänsä, toisin kuin esimerkiksi vaikka vanhassa testamentissa usein kerrotaan vertauksilla.
Miksi emme voi siis vaan yksinkertaisesti uskoa näitä sanoja? Emme tietenkään, meidät "pelastaa" meidän hengellinen rikkautemme, sillä kyllähän me tajuamme sen verran liberaalisuudesta ja tasa-arvoisuudesta ja tajuamme myös sen, ettei ne koske tätä päivää. Mutta tajuammeko oikein? Ei Jumalan sanasta katoa yksikään piirto, ennekuin taivas ja maa katoavat, eikä tämän maailman käsitys liberaalisuudesta muuta piironkaan vertaan Jumalan lakia.
Pystytkö kuvittelemaan mikä on seurauksena meidän hengellisestä "rikkaudestamme". Siitä on seurauksena vain se, ettemme pääse taivasten valtakuntaan:
Mark 10:25 Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."
Ei siinä sen kummenpaa.
Jos ottaisimme lapsesta esimerkkiä, jolla ei ole mitään tarvetta tuoda omia hienoja ajatuksia Jumalan valtakuntaan, vaan ainoastaan nöyränä kuunnella, niin taitaisimme sanomattoman tavoin helpommin käydä taivasten valtakuntaan.
Mutta kun ei - niin on vaan alusta asti päätetty, ettei Jumalan valtakunta ole kuin hengellisesti köyhille ja yksinkertaisille. Jos kerran tai kahdesti nuhdeltuani pappi ei oman hengellisen rikkautensa tähden viitsi kuunnella Raamatun sanaa, vaikka ymmärtää Raamatun olevan oikeassa, niin en minä voi sille sanoa enää mitään muuta kuin, että olet liian rikas, etkä taida tulla taivasten valtakuntaan ennekuin olevat valmis hylkäämään omat lihasi tuotokset, vaikka niistä paljon enemmän saisitkin maallista kunniaa ja parremman istuimen, jota niin paljon rakastat.
Jos ihminen huomaa olevan väärällä tiellä, niin parempi on hänen kokonaan hyljätä kaikki omat tekonsa ja ajatuksena, ja käydä valtakuntaan sillä mielellä, ettei hänellä ole mitään hyvää tuotavaa sinne. Ei kannata nuhteen kuultua kokeilla auttamattomasti omilla teoilla lähestyä valtakuntaan ja pienillä elämän parannuksiilla, vaan hyljätä kaikki oma asia ja ajatella, etten ole aikuisuutena koskaan yhtä ainutta hyvää tekoa tehnyt, enkä ole koskaan yhtä ainutta hyvää ajatusta keksinyt, sillä tämä on oikein, vaikka pahalta se kuullostaakin kuolleen kristityn silmissä, joka on monta kymmentä vuotta luullut harrastaneesa laupeutta. Hän haluaisi päästä vähemmällä ja pikkaisen huomattuaan olevansa väärässä muuttaa ehkä hyvällä tuurilla käsitystänsä haluamatta myöntää itsensä täydelliseksi saataiseksi tunkioksi - no kukapa haluaisi. Mutta niin on tehtävä, jos haluaa päästä valtakutaan, ei se muulla tavoin onnistu.
Tässä vielä Raamatun vakuutus sanomisilleni:
Matt 15:13 Mutta hän vastasi ja sanoi: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.
Elikkä uskottomissa ei asu Pyhää Henkeä, joka istuttaisi hyvää istutusta, jonka tähden kaikki uskottoman istutukset ovat revittävä juurineen irti. Moni nuhteen kuultua repii vain osan pahuudestansa rikkaudessansa, mutta samalla muuraa kiinni mahdollisen pääsyn valtakuntaan. Ei tapahdu kansa kunnan kirkossa sitä, että joku huomatessaan olevan väärällä tiellä, luopuisi kaikesta, vaan vain osasta - tämän rikkauden tähden. Tämä koskee erityisesti hengellisesti rikkaita pappeja, jotka eivät vaan voi yksinkertaisesti alistua myöntämään, että he eivät ole eläneet oikein, he korjaavat vain ehkä osan, missä he huomaavat olevan väärässä, kun niille sanotaan, mutta eivät missään tapauksessa myönnä, että olen elänyt pelkkässä saataisuudessa ja pahuudessa omia himoja toteuttaen.
Tämä tästä asiasta, vähän tulee kertaustakin, mutta en aivan onnistunut esittämään tätä asiaa aivan niin kuin ajattelen.
Sitten olisi vielä paljon moitittavaa siitä, että kun ihmiset pienillä ulkoisilla teoilla kerävät pisteitänsä ja mainetta itselleen unohtaen kokonaan vähäisimpänä olemisen ja toisten palvelijaksi asettautumisen, joka laissa on tärkeintä- muttei heiltä taaskaan voi muutakaan odottaa, sillä ei heissä asu Kristusta. Jos he tämän ymmärtäisivät, niin he voisivat herätä sokeudestansa.
Pelkästään Raamatun Jeesuksen sanonta: mutta kun tulen viimeisenpä päivänä, niin löytyneekö enää elävää uskoa. Hyvinpä Jeesus on nähnyt mitä tulevan pitää. Ehkä hän saattaa löytää vielä jostakin kolkilsta viimeisenä päivänäkin jonkun vähäisen määrän uskovaisia, jotka halveksituimpia ja yksinkertaisimpia ovat.
Meidän opettaja antoi tehtäväksi tehdä kotiläksynä esseen aiheesta kirkolle kritiikkiä. Aattelin laittaa oman esseeni tänne, kun se oli nyt tullu kirjoitettua. Katosoppas ku aina ihmetellään, että mitä vikaa meidän mielestä on kirkossa, niin esseessäni on vissiinkin kärjistämällä löytänyt jotain.
Vasta huomasin, että kirjoituksestani paistaa ehkä läpi tällainen lihallinen ylpeys. Olen tosi pahoillani siitä ja tarkoituksenani ei ole ollut tehdä moisella asenteella tekstiäni. Niin, että pyydän teitä olla huomioimatta moista narsismia, sillä sydämestäni en siinä halua pysyä.
Ja ainiin, tää on vähän hankala lukuinen...sori.
Näitä voi sitten ihan vapaasti arvoistella, mutta en tietenkään kehoita rauhaa rikkovaan arvosteluun, mutta sellaista silti yleensä tulee. Koitan vastata niin hyvin kuin pystyn.
2. Kirkolle kritiikkiä
Ensimmäiseksi ottaisin esille kirkkomme pahimman epäkohdan ja suurimman virheen: Opetetaan, että vain uskomalla Jeesuksen Jumalan pojaksi ja syntien sovittajaksi päästään Jumalan valtakuntaan.
Onpa ihmisillä hassu käsitys armosta; se tulee vain ihmiselle, ilman että ihminen edes katuu omia syntejään, taikka haluaisi luopua niistä. Eihän kartanon omistajakaan anna velkoja anteeksi kartanon aarteen varastaneelle rosvolle, jos rosvo ei kadu tekoaan ja pyydä armoa - ja vielä vähemmän hän antaa anteeksi silloin, jos rosvo sanoo jatkavansa rosvoiluaan jatkossakin niin kuin lutherilainen usein mielessään sanoo synnistänsä.
Niin ei myöskään meidän taivaallinen isämme anna anteeksi niille, jotka eivät kadu tekojaan ja halua luopua saastaisuudestansa.
Ei ole Jeesus turhaan näitäkään sanoja sanonut: Matt 7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: "Herra, Herra!", pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
Eli uskominen ei tarkoita sitä, että uskot Jumalan ja Jeesuksen olemassa olon, vaan se tarkoittaa, että uskot/tottelet sen, minkä Jumala on meille sanonut. Kyllähän meidän vanhempansakin sanovat meille kerran meitä nuhdeltuamme, että uskotko jo minua, vai pitääkö minun rangaista, meidän tehdessämme vääryyttä. Samalaisesta uskomisesta on kysymys Jumalaankin nähden. Ei riitä se, että uskon vanhempani puhuvan totta, vaan vasta se riittää, että tottelen myös ne sanat.
Mutta eipä tätäkään Raamatun kohtaa ole liiemmin nykyseurakunnissa viljelty. Sillä ei totisesti tämä ole mukavaa kuultava perus-tapauskovaiselle - sillä sehän suorastaan pakottaisi heidät luopumaan saastaisuudestansa, jota he harjoittavat hyvällä omalla tunnolla, ilman pienintäkään aikomusta taistella saastaisuuttansa vastaan.
He eivät ymmärrä, etteivät he samaan aikaan voi olla sekä Perkeleen että Jumalan palvelijoita, vaan että heidän on palveltava joko jompaa kumpaa. He eivät jaksa ottaa ristiänsä, eli kaikkea sitä vaivaa, kärsimystä, häpeää ja vainoa, mitä automaattisesti seuraa Jumalan kuuntelemisesta. Onhan se totta vie mukavampi esimerkiksi elellä yksilapsisessa perheessä baareissa illat vietellen ja pitäen hauskaa, kuin että hoitaa 12 lapsista perhettä harrastaen toisten ihmisten palvelimista ja vähäisimpänä olemista, niin kuin kristintyn kuuluu harrastaa. He eivät ymmärrä, että Jumala ei anna armoa ihmisille sen tähden, että he voisivat jatkaa saastaisuudessansa elämää itseänsä varten, aivan toisin kuin Raamatussa sanotaan: Room 6:19 Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.
Room 15:1 Mutta meidän, vahvojen, tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia, eikä elää itsellemme mieliksi.
En nyt löytänyt kohtaa, jossa sanotaan, että meidän tulisi elää Herraamme ja lähimmäistämme varten, eikä itseämme, mutta tässä Paavalin Roomalaiskirjeessä on sanottu toistaalta asia aika hyvin ja samalla sivuuttu erästä toista kirkomme suurta epäkohtaa, jonka seuraavaksi voisitaisiin käsitellä.
Oletetaan, että nuhtelemme lurherilaista hänen viinan käytöstään varoittaen häntä viinan vaaroista, siis siitä, että kuinka helposti siitä tulee maailmallinen meno ja pahat ajatukset - kehoitamme lutherilaista luopumaan siitä, koska suomalaisessa kulttuurissa viinan juonti harvoin pysyisi siinä mallissa, että sitä ei voitaisi luokitella maalliseksi saastaisuudeksi(Jeesus kehoittaa meitä luopumaan siitä, mikä meitä viettelee:Matt 18:9 Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; parempi on sinun silmäpuolena mennä elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvetin tuleen.)
Lutherilainen tähän vastaa ja monesti vielä valehtelee; että mitä pahaa siinä, on että otan saunaoluet, sillä enhän silloin mihinkään humalaan joudu - kyllä minä osaan pitää huolen siitä, etten joudu viinan avulla vieteltyksi! No sitten jos vastaamme, että etkö tajua, ettet elä itseäsi varten, vaan muita ihmisiä ja Herraa Jumalaasi varten, jos mielit olla uskovainen - sinun kuuluu huomioida heikko lähimmäisesi, joka viinan tuomia kiusauksia vastaan kamppailee sillä tavoin, että on päättänyt olla käyttämättä alkoholia ollenkaan. Miksi haluat kannustaa lähimmäistäsi viinaan omalla joumisillasi? Tämä on lutherilaiselle liikaa; ei häntä kiinosta alkuukaan mikään muu kuin oma elämä ja ehkä vastaa näin: "Ei oo mun ongelma, jos joku pässi on niin heikko. Ei tarvi olla uskovainen, jos ei pysty humalatilaa estämään!" (tässä vielä toinen kohta samasta aiheesta: 1Kor 8:13 Sentähden, jos ruoka on viettelykseksi veljelleni, en minä ikinä enää syö lihaa, etten olisi viettelykseksi veljelleni. ")
Mitä tekevät Lutherilaiset papit nähdessään tällaista toimintaa. Eivät he alkuukaan lähde moittimaan miestä, sillä Raamatussahan sanotaan: älä tuomitse, ettei teitä tuomittaisi. Tähän minun ei tarvitse varmaakaan laittaa edes viittausta, sillä niin hyvin on kyseinen kohta tunnettu ja sitäkin enemmän väärin käytetty! Eikö minun kuuluisi nuhdella mukamas vikaan mennyttä ja sanoa, ettet tuolla toiminnallasi ansaitse iankaikkista elämää - ei, jos kysytään papilta, sillä se on tuomitsemista.
Eipä voisi pahemmin väärin ymmärtääkkään kyseistä kohtaa; se tarkoittaa, että meidän ei tule ylpeänä ja nokka pystyssä tuomita toisia mitättömistä asioista. Sillä sanotaanhan kyseisen kohdan jatkossa, että sillä mitalla millä te mittaatte, teitä tullaan mittamaan. Toisin sanoen, viitataan turhanpäiväiseen rikkeiden etsimeen toisten tekemisistä, että voitasiin sillä tavoin nostaa itseä paremmaksi ihmiseksi. Elikkä jos tuomitsemme toisia ulkokoisilla pikku asoilla, emmekä suo heille laupeutta, niin silloin meitäkin on viimeisenpä päivänä samalla tavoin tuomittava. Mutta jos tuomitsemme rakkaudella totuudessa pysyen, niin emmehän voi olla muutakuin kiitollisia, että meitä sillä samalla mitalla viimeisenä päivänä mitataan.
Tätä varten on kyseinen kohta, eikä kieltämään nuhtelemista, jonka kohta tulemme huomaamaan: Matt 5:20 Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.
Tämän Jeesus itse on sanonut fariseuksista, jotka olivat sen ajan opettajia ja pappeja.
Ei lienee vaikea arvata, että miten minun reagoitaisiin, jos sanoisin suomen kansalle näin:"Ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi, kuin tavanomaisten luhreilaisen/katolilaisten/ordoksi(jne.) kirkon pappien, niin ette te pääse taivasten valtakuntaan." Veikkaisinpa, että ensimmäinen kommentti tulisi aika alta yksikön, mikä menisi jotenkin näin: "mikä sinä olet niitä tuomitsemaan - älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi".
Oi kuinka mielellään haluttaisiin unohtaa nuhteen sanat, sillä eihän toki sanan ruoska ole kenellekkään kaunista kuultavaa - niinpä ollaan yhdellä raamatun jakeella väärin tulkittuna onnistuttu kätevästi kokonaan hoitamaan nuhtelmisen virka pois päiviltä. Eihän kukaan halua kuunnella sitä, että hänen tekoja moitittaisiin, taikka häntä sanoittaisiin epäuskoiseksi elämänsä tähden - eihän tämä ole ihmiskorville ollenkaan hauskaa kuultavaa. Mutta tietäkäämme, että se uskovainen, joka ei nuhtele toisia nähdessään heidän menevän väärään, tekee syntiä ja vihaa lähimmäistä, aivan toisin kuin kirkossamme opetetaan; et rakasta lähimmäistä, jos tuomitset häntä.
Mutta otetaanpa toinen kohta, mitä Raamattu sanoo asiasta:
Hes 3:18 Jos minä sanon jumalattomalle: sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et häntä varoita etkä puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen jumalattomasta tiestänsä, että pelastaisit hänen henkensä, niin jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi.
Hes 3:19 Mutta jos sinä varoitat jumalatonta ja hän ei käänny jumalattomuudestansa eikä jumalattomalta tieltänsä, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut.
Elikkä kristitty on hoitanut rakkauden velvollisuutensa, jos nuhtelee pakanaa(huomaa, etteivät kristityksi itseään sanovat kuolleet uskovaiset ole sen kummepia kuin muut pakanatkaan, sillä heissä asuu ihan sama herra - Perkele, joka ei saa heissä mitään muuta aikaan kuin pakanallisia tekoja eli syntiä.).
Jos et uskovaisena siis nuhtele, epäuskoinen kuolee synneissänsä, mutta hänen verensä vaaditaan sinun kädestäsi, sillä olet niin paljon vihannut häntä, ettet ole häpeän pelon tähden vaivautunut kertomaan hänen joutuvan kadotukseen.
Sitten täytyneen vielä lisää käsitellä vanhurskauttamisoppia, sillä siinäkin ollaan jo hyvin väärille teille jouduttu, vaikka Luther aika hyvin muutama sata vuotta sitten oikaisin käsitystä, niin että osa uskoikin sen.
Monet papit kyllä siinä ihan oikein opettavatkin sanoessaan, etteivät työt pelasta, mutta he sanovat tämänkin ilman viisautta ja taitoa. Eli he ovat sen jostain lukeneet, mutteivat he sitä käsitä, sillä monet heistä ovat ilman Pyhää Henkeä, joka totuutta kirkastaa. Kerronpa siis, että missä he menevät vikaan:
he sanovat, että uskokaa vain niin pelastutte - tämä on oikein, mutta kerroin jo, että mikä tässä uskomisessakin on ymmärretty väärin - mutta lisättäköön tähän nyt siis uusi ja iso seikka: He kieltävät sen, etteikö Jumalan voisi palvelijoidensa kautta antaa syntejään anteeksi, perustellen sitä sillä, ettei ihmisellä ole voimaa. Oikein kyllä on, ettei ihmisellä ole voimaa, mutta eihän ihminen sitä synninpäästöä suoritakkaan, vaan Jumala. Elikkä, jos joku ei lutherilainen haluaa tehdä parannuksen, niin lutherilaisuudessa häntä neuvotaan vain alkamaan rukoilemaan syntejä anteeksi, uskomaan Kristukseen ja aloittamaan hyvät työt. Sitten olempa kuullut tarinoita, jossa joku pakana on muka pikku hiljaa vaan kasvanut uskovaiseksi lutherilaiseksi, tajutessaan enemmän Jumalan vanhurskauttansa. Niin niin, eipä Jumalan vanhurskauteen noin vain kasveta, vaan se ei kyllä voi jäädä huomaamatta, kun armoton täysin paha Perkele vaihtuu täysin hyvään, suloiseen ja täydelliseen Jumalaan sydämessämme. Säälittää vähän peruslutherilaiset, kun he vähän ylempänä mainutun vastauksen papeilta saavat.
Eivät lutherilaistet oikein tiedä, että milloin he ovat uskovaisia ja milloin eivät, he epävarmoina jatkavat vaellustaan toivoen vaan, että ehkä olen uskovainen ja luottavat pahaa tietämättömänä siihen valheeseen, jota papit heille saarnaavat. Raamatussa sanotaan: Matt 16:19 Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa."
Elikkä, ei Jumala ole hyväksi nähnyt, että ihmiset rukoilevat itse syntejään anteeksi, vaan että Jumala ne palvelijansa kautta anteeksi antaa - näin on ihmisen helpompi uskoakkin, eikä hän jää epävarmaan tilaan. Vaikka minä en taida nähdä Jumalan aivoituksia, niin ehkä tämän Jumala on kirkastanut tahdostansa: ei ole ihmisen hyväksi nähty itse itseänsä pyhittää rukouksessa, vaan että he toisten ihmisten kautta Jumalan valtakunnan löytävät, sillä tällöin varmistutaan siitä, ettei paha pakana tuo itse mitään Jumalan valtakuntaan ja että myös pahaan ihmiseen saadaan myöskin istuttaa Jumalan suloinen sana hänen valtakunnassaan, eikä ihmisen tarvitse yksin hapuilla julmassa maailmassa etsien epätoivoisesti totuutta. Ja ettei tämä minun sanomani olisi hiekalle rakennettu, on minun annettava muutaman Raamatun kohta tueksi:
Room 1:17 Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta".
toisin sanoen, Jumalan uskovaisesta palvelijasta tulee sama usko katuvaan syntiseen.
Ap.t 8
14. Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen.
15. Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen;
16. sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen.
17. Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen.
Eli tässä on kysymys ihmisistä, jotka oli vain kastettu ennen Johanneksen tuloa, heillä ei ollut vielä Pyhää Henkeä, eli nimeä elämän kirjassa.
Jos rukoilemalla voisi saada synnit anteeksi, niin eivätkö he silloin olisi voineet rukoilla syntinsä anteeksi? Mutta näin ei ole Jumalan tahto, vaan tarkaappa miten kohta jatkuu:
17. Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen.
Toisin sanoen, käyttivät taivasten valtakunnan avaimia ja antoivat heille synnit anteeksi.
Se joka tulee taivasten valtakuntaan muuta reittiä, kuin portista, on varas ja ryöväri, elikkä: jos sinulle ei anna uskovainen ihminen syntejä anteeksi, jolle taivasten valtakunnan avaimet ovat anneutut, et voi tulla taivasten valtakuntaan portin kautta, sillä et taida saada porttia auki ilman avaimia.
Sitten on miellä moitittavaa siinä, että kuinka väärin ihmiset niitä hyviä tekoja tekevät - eipä heiltä muuta voikkaan odottaa, koska heissä asuu sellainen herra, joka ei hyvää saa koskaan aikaan. Elikkä he tekevät hyviä tekoja ensinnäkin Jumalalle kelpaavaisuudeksi, vaikka jotkut kyllä oikein opettavatkin, ettei niillä autaaksi tulla, mutta myös toiseksi, maallisen kunnian saavuttamiseksi. Kuinka mielellään ihmiset haluavat kuulla toisten suusta: sinä olet hyvä ihminen - on tämä kyllä kaunista kuultavaa, mutta myrkyllisempää kuin kalkkarokäärmeen myrkky. Raamatussa sanotaan:
Matt 6:2 Sentähden, kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
he tekevät joko maallisen kunnian tähden hyviä tekojansa, taikka jos tämän ymmäärtvät ja haluavat siltä välttyä, niin sitten pelkästään saadaksensa ajatella mielessänsä, että minä olen tehnyt hyvän teon. Kummastakaan syystä ei todellinen kristitty tee hyviä tekoja eli rakasta lähimmäistä, vaan hän tekee niitä sen tähden, että on vain kiitollinen taivaalliselle isällemme, joka häntä on niin paljon rakastanut, että itse antautui syntisen ihmisen palvelijaksi ja pilkattavaksi sovittaen samalla heidän pilkkausensa. Eli oikeat hyvät teot ovat vain kiitosta Jumalalle, ei hyvän mielen etsimistä, ei maineen etsimistä tai ei itsensä hyväksi luokittemisen mahdollisuuden etsimistä.
Mutta kun uskovaiset moittivat jotain uskotonta hänen menostansa, niin uskoton yleensäkkin epätoivoisesti koittaa alkaa tekemään niitä hyviä tekoja oikealla mielellä, tietämättä sitä, ettei hän voi siihen kertaakaan pystyä, ellei häntä revitä ensiksi juurineen irti.
Elikkä heidän tulisi huomatessaan olevan väärällä tiellä, lähestyä suoraan Herra Jeesusta katuen tekojansa pyytäen niistä anteeksi antoa ja vasta sen jälkeen alkaa ilolla ja kiitoksella tekemään hyviä tekoja ollessansa jo Jumalan valkunassa. Tämä on suuri ja paha epäkohta, mikä näkyy erittäin selvästi kansakuntamme kirkossa.
Sitten vielä lisää epäkohtia. Otetaanpa esille vaikka tällainen mitätön seikka kuin naispappeus taikka homouden toteuttaminen.
Raamattu sanoo niistä:
1. "nainen vaietkoon seurakunnassa", en löydä kohtaa, mutta varmasti sellainen on.
Room 1:27 samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.
ja tämä on homouden toteuttamisesta.
Nämä molemmat on Paavali meille Pyhän Hengen kautta sanonut, tarkoittaen niillä juuri sitä, mitä niissä lukee. Ei niitä saa väännettyä yhtään erillaiseksi, enkä usko niiden olevan millään tasolla vertauskuvia, koska Paavali yleensä puhuu asioista ilman vertauksia suoraan yksinkertaisille uskovaisille opetukseksi heidän elämäänsä, toisin kuin esimerkiksi vaikka vanhassa testamentissa usein kerrotaan vertauksilla.
Miksi emme voi siis vaan yksinkertaisesti uskoa näitä sanoja? Emme tietenkään, meidät "pelastaa" meidän hengellinen rikkautemme, sillä kyllähän me tajuamme sen verran liberaalisuudesta ja tasa-arvoisuudesta ja tajuamme myös sen, ettei ne koske tätä päivää. Mutta tajuammeko oikein? Ei Jumalan sanasta katoa yksikään piirto, ennekuin taivas ja maa katoavat, eikä tämän maailman käsitys liberaalisuudesta muuta piironkaan vertaan Jumalan lakia.
Pystytkö kuvittelemaan mikä on seurauksena meidän hengellisestä "rikkaudestamme". Siitä on seurauksena vain se, ettemme pääse taivasten valtakuntaan:
Mark 10:25 Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."
Ei siinä sen kummenpaa.
Jos ottaisimme lapsesta esimerkkiä, jolla ei ole mitään tarvetta tuoda omia hienoja ajatuksia Jumalan valtakuntaan, vaan ainoastaan nöyränä kuunnella, niin taitaisimme sanomattoman tavoin helpommin käydä taivasten valtakuntaan.
Mutta kun ei - niin on vaan alusta asti päätetty, ettei Jumalan valtakunta ole kuin hengellisesti köyhille ja yksinkertaisille. Jos kerran tai kahdesti nuhdeltuani pappi ei oman hengellisen rikkautensa tähden viitsi kuunnella Raamatun sanaa, vaikka ymmärtää Raamatun olevan oikeassa, niin en minä voi sille sanoa enää mitään muuta kuin, että olet liian rikas, etkä taida tulla taivasten valtakuntaan ennekuin olevat valmis hylkäämään omat lihasi tuotokset, vaikka niistä paljon enemmän saisitkin maallista kunniaa ja parremman istuimen, jota niin paljon rakastat.
Jos ihminen huomaa olevan väärällä tiellä, niin parempi on hänen kokonaan hyljätä kaikki omat tekonsa ja ajatuksena, ja käydä valtakuntaan sillä mielellä, ettei hänellä ole mitään hyvää tuotavaa sinne. Ei kannata nuhteen kuultua kokeilla auttamattomasti omilla teoilla lähestyä valtakuntaan ja pienillä elämän parannuksiilla, vaan hyljätä kaikki oma asia ja ajatella, etten ole aikuisuutena koskaan yhtä ainutta hyvää tekoa tehnyt, enkä ole koskaan yhtä ainutta hyvää ajatusta keksinyt, sillä tämä on oikein, vaikka pahalta se kuullostaakin kuolleen kristityn silmissä, joka on monta kymmentä vuotta luullut harrastaneesa laupeutta. Hän haluaisi päästä vähemmällä ja pikkaisen huomattuaan olevansa väärässä muuttaa ehkä hyvällä tuurilla käsitystänsä haluamatta myöntää itsensä täydelliseksi saataiseksi tunkioksi - no kukapa haluaisi. Mutta niin on tehtävä, jos haluaa päästä valtakutaan, ei se muulla tavoin onnistu.
Tässä vielä Raamatun vakuutus sanomisilleni:
Matt 15:13 Mutta hän vastasi ja sanoi: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.
Elikkä uskottomissa ei asu Pyhää Henkeä, joka istuttaisi hyvää istutusta, jonka tähden kaikki uskottoman istutukset ovat revittävä juurineen irti. Moni nuhteen kuultua repii vain osan pahuudestansa rikkaudessansa, mutta samalla muuraa kiinni mahdollisen pääsyn valtakuntaan. Ei tapahdu kansa kunnan kirkossa sitä, että joku huomatessaan olevan väärällä tiellä, luopuisi kaikesta, vaan vain osasta - tämän rikkauden tähden. Tämä koskee erityisesti hengellisesti rikkaita pappeja, jotka eivät vaan voi yksinkertaisesti alistua myöntämään, että he eivät ole eläneet oikein, he korjaavat vain ehkä osan, missä he huomaavat olevan väärässä, kun niille sanotaan, mutta eivät missään tapauksessa myönnä, että olen elänyt pelkkässä saataisuudessa ja pahuudessa omia himoja toteuttaen.
Tämä tästä asiasta, vähän tulee kertaustakin, mutta en aivan onnistunut esittämään tätä asiaa aivan niin kuin ajattelen.
Sitten olisi vielä paljon moitittavaa siitä, että kun ihmiset pienillä ulkoisilla teoilla kerävät pisteitänsä ja mainetta itselleen unohtaen kokonaan vähäisimpänä olemisen ja toisten palvelijaksi asettautumisen, joka laissa on tärkeintä- muttei heiltä taaskaan voi muutakaan odottaa, sillä ei heissä asu Kristusta. Jos he tämän ymmärtäisivät, niin he voisivat herätä sokeudestansa.
Pelkästään Raamatun Jeesuksen sanonta: mutta kun tulen viimeisenpä päivänä, niin löytyneekö enää elävää uskoa. Hyvinpä Jeesus on nähnyt mitä tulevan pitää. Ehkä hän saattaa löytää vielä jostakin kolkilsta viimeisenä päivänäkin jonkun vähäisen määrän uskovaisia, jotka halveksituimpia ja yksinkertaisimpia ovat.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Luin vähän alkua. Ihan hyviä ajatuksia.
meni kyllä kirjoituksen pituus silloin vähän ööveriksi :)
että sen on essee? Minusta ainakin hieno kirjoitus!
Pitkä luritus, johon mahtuu tietysti kohtuullisen paljon kieli- ja kirjoitusvirheitä. Ennen luovuttamista opelle voisit tutustua sanoihin 'elikkä', '12 lapsista', 'sivuuttu', 'täytyneen', 'voisitaisiin', 'kenellekkään', 'Lutherilaiset', 'kuullostaakin' jne jne
en vaan osaa aina laittaa lurituksiani suomenkieliopin mukaan - oikeastaan en paljo koskaan.
En ole vielä lukenut loppuun, mutta pakko kommentoida aloitustasi, joka mielestäni ei pidä paikkaansa.
**** Ensimmäiseksi ottaisin esille kirkkomme pahimman epäkohdan ja suurimman virheen: Opetetaan, että vain uskomalla Jeesuksen Jumalan pojaksi ja syntien sovittajaksi päästään Jumalan valtakuntaan. ****
Tarkoitatko, että kirkko opettaa, että kunhan vain uskot Jeesukseen, mutta käyttäytymällä koko ajan syntisesti, olet pelastettu? Tuo ei pidä paikkaansa. Kirkko opettaa näin: Matt 7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: "Herra, Herra!", pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
Kirkko opettaa, että jokainen on osallinen armosta, jokainen syntinen! Mutta kirkko ei opeta, että jatka vain syntistä elämää Raamatun opetuksista välittämättä, niin pelastut. Kirkko pohjaa opetuksensa Raamattuun ja siihen mitä siellä sanotaan. Jokainen syntinen ja saastainen saa syntinsä anteeksi, koska Jumala antoi ainokaisen poikansa meidän tähtemme. Raamattu puhuu kaikenkattavasta armosta, mutta siellä myös kerrotaan, että Jeesuksen opetusten mukaan tulee elää! Sitä kirkko ei ole koskaan kieltänyt! Tilanne on kuitenkin se, että me emme voi tuomita ihmistä. Tarkoitan tällä sitä, että minä en voi sanoa juopolle laitapuolenkulkijalle (hänhän tekee syntiä juomalla itsensä humalaan) ettet koskaan tule pelastumaan, koska et lopeta juomista. Tiedän, että humalahakuinen juominen on syntiä, mutta minä en tiedä kuinka suuri Jumalan armo loppujen lopuksi on. Siksi jätän tuomitsemisen ja yritän omalla kohdallani toteuttaa lähimmäisenrakkautta parhaani mukaan. Voin kertoa mitä Raamattu asiasta sanoo.
***Eli uskominen ei tarkoita sitä, että uskot Jumalan ja Jeesuksen olemassa olon, vaan se tarkoittaa, että uskot/tottelet sen, minkä Jumala on meille sanonut.***
Olen tässä 100% samaa mieltä! Olet kuitenkin ihan metsässä, jos kuvittelet kirkon opettavan, että kunhan vain uskot Jumalan olemassaoloon, tulet pelastumaan! Raamatusta voi löytää vastauksen. Mutta kristinusko on kuitenkin armouskonto ja se armo on suuri! Armoa ei voi ansaita teoilla. Ei sillä, että yrität ansaita paikkasi taivaassa tekemällä hyvää. EI! Jumalan armo pelastaa, ei teot, mutta selvää on, että jos uskot Jeesuksen olemassaoloon, mutta tapat, ryöstät ja rikot kaikkia käskyjä vastaan, et täytä taivaallisen Isän tahtoa. Eikä kirkkokaan opeta näin, mutta emme ihmisinä voi tuntea sitä suurta armoa, jonka Jumala meihin kohdistaa, siksi jätän tuomiotyön muille.
Oletko koskaan jutellut henkilökohtaisesti luterilaisen papin kanssa, joka ei ol vl.? Ehdottaisin, että tekisit niin ja korjaisit väärät käsityksesi. Millä perusteella sanot mitä sanot? Kuka sinulle on näin kertonut? Ehkä olet käsittänyt asiat väärin.
Ja he kysyvät minulta, että enkö minä muka ole uskovainen, kun uskon Jumalaan ja sitten he kertovat minulle ne raamatun kohdat, jossa sanotaan uskomisen pelastavan.
Sitten jos vaikka löydän jonkun epäkohdan heistä, niin he eivät pidä oleellisena sitä.
Jos vaikka moitin jotain alkoholista, niin he sanovat sen olevan vain tulkinnan varainen asia ja että tärkeintä on kumminkin että uskon.
Elikkä he eivät halua luopua synnistä.
sanoit:"....mutta siellä myös kerrotaan, että Jeesuksen opetusten mukaan tulee elää! Sitä kirkko ei ole koskaan kieltänyt!"
Voi olla. Sielläkin saattaa olla moni mielisiä ihmisiä. Sitten lisättäköön tähän vielä se, että oikein ei tarvi toimia, vaan oikein tulee haluta toimia sydämestään....opettaako kirkko näin?
sanoit:"EI! Jumalan armo pelastaa, ei teot, mutta selvää on, että jos uskot Jeesuksen olemassaoloon, mutta tapat, ryöstät ja rikot kaikkia käskyjä vastaan, et täytä taivaallisen Isän tahtoa."
Toisin sanoen, mielestäsi väärin toimija on auttamattomasti uskoton. Mielestäni sellainen on uskoton, joka tappaa, ryöstää, tekee huorin, eikä halua sydämessään olla erossa näistä ja vihata. Käsittääkseni taivaallisen isän tahto on täytetty sillä, että me sydämestämme sen täytämme, sillä koska meissä asuu paha liha, emme voi mitenkään alkuunkaan täyttää teoillamme taivaallisen isämme tahtoa.
Sanoohan paavalikin, että jos minä teen nyt sitä mitä en tahdo, en minä tee sitä, vaan synti joka minussa asuu.
Toisin sanoen, ei uskovaiset sydämestään tee pahaa, vaan lihastaan, elikkä he eivät tahdo tehdä syntiä ja ovat sillä sydämen puolesta täyttäneet Jumalan tahdon.
Olet jutellut luterilaisten kanssa. Itse olen kuitenkin huomannut, että kaikki luterilaiset eivät tunne välttämättä kirkon oppia. Oletko jutellut luterilaisen papin kanssa?
Sanot näin: Sitten jos vaikka löydän jonkun epäkohdan heistä, niin he eivät pidä oleellisena sitä.
Niin, tätä esiintyy aika usein. Sitten annat esimerkiksi alkoholin. Eli tarkoitatko, että pelkkä viinilasin nauttiminen on syntiä? Tätä en ymmärrä. Miksi? Ainoastaan siksikö, että se saattaa vietellä heikon veljen? Jeesuskin joi alkoholia ja opetuslapset, tekivätkö he syntiä tai miksi he eivät ajatellet heikompaa veljeä? Päihtymistä ei Raamatussa sallita, mutta se onkin eri asia kuin viinilasi. Tiestikö sen, että ennen ehtoollisviini oli aina alkoholipitoista? Kun päätettiin, että siirrytään alkoholittomaan, niin tietyissä maissa siitä syntyi suuri kohu, koska katsottiin ettei se olisi enää viiniä, eli sitä mitä Jeesuskin ehtoollisella joi. Kaikkialla ei nykyäänkään käytetä alkoholitonta.
Entä jos vanhoillisista löydetään epäkohta, niin sanotko sinäkin ettei se ole oleellista? Monen mielestä te olette siirtyneet takaisin lakiuskovaisuuteen, vaikka kiellätte sen. Ulkoisten asioiden perusteella määritellään kuka uskoo ja kuka ei. Sanoiko Paavali koskaan, että jos et syö lihaa olet hyvä uskovainen ja voin nähdä siitä sielusi tilan? Siitähän hän pyrki eroon! Ei hän pyrkinyt, kuten ei Jeesuskaan, tutkimaan sielun tilaa mm. sen perusteella syötkö lihaa, pesetkö kädet ennen ateriaa, täytätkö kymmenykset jne. Teitä kritisoidaan siitä, että teillä tätä tapahtuu; jos meikkaat sielusi tila on epäiltävä. Näen päivittäin vl:liä, jotka koreilevat vaatteilla, kaulakoruilla, käsirenkailla, hiuksilla jne., mutta odotas kun joku meikkaa, niin oletetaan, että et ole enää uskossa. Minusta se kuulostaa tekopyhyydeltä; aivan kuin asioilla olisi eroa. Siitähän Jeesus halusi eroon! Mitä mietit Jeesuksen sanovan sellaiselle henkilölle, joka tiukasti noudattaa "käyttäytymisääntöjä", joista on tehty syntejä tai siihen verrattavia asioita, mutta rikkoo niitä räikeästi jollain toisella. Esim. se, että voin koristella itseäni vaattteilla ja permanenteilla, koruilla jne., mutta heti kun laitan silmiini ripsiväriä tai korvakorut (vaikka ilman reikiä) tai sävytän hiuksiani, olen sielun tilaltani epäilyttävä. Minusta se kuulostaa farisealaisuudelta. Aivan niinkuin Jumalalle merkitsisi jotain, että onko hiuksissani permanentti vai sävytys. Lainoppineet ja fariseukset arvostelivat Jeesusta ja opetuslapsia siitä, että he eivät noudattaneet mm. käsienpesusääntöjä. Heidän mielestään tuollaiset ulkoiset asiat kertoivat oliko henkilö uskossa vai ei. Jeesus oli sitä vastaan, sillä se ei kertonut mitään sielun tilasta! Minusta jotkut teidän "sääntönne" vastaavat tilannetta, jonka mukaan Jeesus olisi sanonut, että sellainen henkilö, jolla on otsakiehkurat (juutalaisilla miehillä täytyy olla otsakiehkurat) on hyvä uskovainen, mutta henkilö joka on ne leikannut on sielun tilaltaan epäilyttävä. Eikö kuulosta uskomattomalta? Sanoisiko Jeesus niin? En usko. Ajattelen, että jotkut teidän sääntönne ovat tuohon verrattavia (hiuksia saa käyttäytymisnormien mukaan permanentata, mutta ei sävyttää).
En missään nimessä halua loukata, mutta haluaisin todella ymmärtää, että miten oikeutatte itsellenne "säännöt" ja sen, että niiden perusteella voidaan arvioida sielun tilaa. Sen ymmärrän, että henkilö haluaa niitä noudattaa, mutta se on osa tapakulttuuria. Se ei ole osa kristinuskoa, sillä siinä ei jaotella ulkoisten asioiden perusteella uskovia ja ei-uskovia.
juuri oleellista jutella papin kanssa? Minusta taas olisi todella mielenkiintoista jutella jonkun ns. "kirkkouskovaisen" kanssa. Sieltähän sitä saa tietoa miten he käsittävät kirkon opetuksen.
on tärkeää jutella juuri papin, koska he edustavat kirkkoa. Ev.lut.kirkko on tunnetusti kansankirkko, jossa esiintyy monenlaisia mielipiteitä, mutta on myös olemassa tietty KRISTINOPPI, jonka pohja on Raamatussa. Tämän opin tuntevat papit ja he voivat kertoa esim. vl.kaverille, että kirkon kanta pelastuskysymykseen ei ole sellainen, että kunhan jatkat vain synnissä elämistä, mutta uskot Jeesuksen olemassaoloon, tulet pelastumaan.
Yksittäisillä ev.lut. kirkkoon kuuluvilla on monenlaisia käsityksiä. Sen huomaa tälläkin palstalla. Monet eivät yksinkertaisesti tunne edes armo-oppia, joka on luterilaisen uskon peruskivi. On niitä, jotka ovat asiaan todella perehtyneet ja tietävät luterilaisen uskon opin kappaleet, ja on niitä, jotka eivät niitä kunnolla tiedä. Monet vain uskovat johonkin, mutta eivät tunne oppia. Tämän vuoksi on tärkeää jutella jonkun kanssa, joka tuntee kristillisen opin, kuten luterilaisen papin.
Mutta toki on kiinnostavaa jutella myös ns. tavallisen kirkkouskovaisen kanssa ja saada tietoa miten he ymmärtävät asiat, MUTTA se ei taas tarkoita että se olisi luterilaisen kirkon ja opin kanta asiaan. Esim. kyseinen vl.kaverin tilanne. Joku luterilainen väittää hänelle, että luterilainen kirkko sanoo jokaisen joka vain tunnustaa Jeesuksen olemassaolon, mutta elää muuten Raamatun vastaisesti, pelastuvan. Eihän se ole totta! Kirkko ei opeta sellaista, mutta joku on asian vain niin ymmärtänyt.
Kommentoin nyt toista kohtaan (en ole vieläkään lukenut koko viestiäsi).
Puhut viinasta ja siitä miten se viettelee heikkoja. Kirjoitin aikaisemmin nimellä Liila ja seuraavan viestin olen kirjoittanut Sepeteukselle aikaisemmin, mutta se sopii tähänkin tilanteeseen.
***Näin minäkin olen asian ymmärtänyt, että tapakulttuuri muuttuu. Sitä en kuitenkaan ole ymmärtänyt, että miksi vl:t sekoittavat nämä asiat siihen, onko henkilö uskossa vai ei. Vaikka Paavali kehottaa olemaan syömättä lihaa kun joukossa on paljon juutalaisia, niin ei hän toki ollut sitä mieltä, että lihan syöminen tai sen jättämättä syöminen kertoisi mitenkään henkilön uskosta. Tästähän alkuseurakunta nimenomaan halusi päästä eroon; etteivät ulkoiset asiat kertoisi sielun tilasta. Ei siis ollut mitään väliä söitkö esim. lihaa vai etkö syönyt. Ainoastaan silloin kun joku saattoi loukkaantua, niin lihan syöntiä tuli välttää. Mutta niin pitkälle ei koskaan tulisi mennä, että tästäkin asiasta tulisi käyttäytymisnormi, josta et koskaan voisi poiketa. Eli ajatteenpa, että Paavali haluaisi syödä lihaa. Hänellä olisi ystävä, joka ei haluaisi (juuri tällainen tilannehan alkuseurakunnassa vallitsi) ja kokisi sen syönnin hyvin loukkaavaksi. Paavali menisi vierailulle hänen luokseen. Mitä Paavalin tulisi tehdä? Hän itse vastaa Raamatussa, että tulisi välttää lihan syöntiä, jos se loukaaa. Niinpä hän ei syö lihaa vierailunsa aikana. Kuitenkaan Paavali ei tarkoita sitä, että hänen tulisi kieltäytyä ikuisiksi ajoiksi lihan syönnistä, koska se saattaa loukata jotain, vaan vain tietyissä tilanteissa. Kotona ja muiden "samanhenkisten" kanssa hän toki voi syödä sianlihaa.
Seurattuani vanhoillisia näyttää siltä, että heidän tapakulttuuristaan on tullut normi, josta ei sovi poiketa, tai muuten katsotaan ettei henkilö ole uskossa. Eikö Paavali ollut juuri tätä vastaan? ****
Sanot ettei viinaa saa käyttää, koska se voi olla viettelykseksi lähimmäiselle. Annat myös esimerkiksi Paavalin sanat ruuasta. 1Kor 8:13 Sentähden, jos ruoka on viettelykseksi veljelleni, en minä ikinä enää syö lihaa, etten olisi viettelykseksi veljelleni. Mutta mitä Paavali sanoo muuta? Kor. 8:8 Ei ruoka vie meitä lähemmäksi Jumalaa, Emme menetä mitään, jos jätämme syömättä, emmekä voita mitään, jos syömme. Paavali puhuu hyvin monessa kohdassa ruuasta, sillä se oli akuutti ongelma alkuseurakunnassa. Jeesus osoitti että kaikki ruoka on hyvää syödä, mutta tämä oli vastoin Vanhan testamentin ja juutalaisten perinnettä. Jeesuksen kuoltua asia aiheutti riitoja monissa seurakunnissa. Käytiin kiistoja siitä täytyikö pakanakristittyjen noudattaa juutalaisia lakeja. Vastakkain olivat juutalaiset ja pakanakristityt. Paavalin kanta voitti ja siksi tänäkään päivänä me emme noudata Vt:n juutalaislakeja, kuten kieltoa sianlihan syönnistä. Paavali kuitenkin huomasi miten paljon tuhoa se, että uudet kristityt söivät sianlihaa juutalaiskristittyjen edessä aiheutti. Tämän vuoksi hän kirjoittaa monissa kirjeissään, että jos se loukkaa heikompaa veljeä, niin sitä ei tule harjoittaa, mutta ei Paavali tarkoita sitä, että koskaan ei tulisi syödä sianlihaa ja noudattaa muita lakeja. Ei! Koska Kristityt olivat vapaat laista ja tämän asian puolesta hän taisteli kunnes voitti!
Siksi sanonkin, että alkoholin juominen ei ole synti, mutta jos heikompi veli ei pidä siitä, niin sitä ei tule juoda, mutta ei siitä saa tulla laki, jota kaikkien olisi noudatettava. Jo Jeesuksen aikana oli alkoholisteja. Miksi Jeesus ja opetuslapset olisivat juoneet alkoholia, jos se olisi ollut ehdoton synti? Mutta en usko, että Jeesus olisi tehnyt sitä, jos se olisi loukannut jotakuta.
Ja miksi teillä vl:llä puhutaan vain siitä, ettei alkoholia tulisi juoda, koska se saattaa houkuttaa heikon veljen? Ettekö ymmärrä, että se koskee myös muita asioita? Miksi polttaa tupakkaa kun se voi loukata heikompaa veljeä? Sanot näin:" Miksi haluat kannustaa lähimmäistäsi viinaan omalla joumisillasi? Tämä on lutherilaiselle liikaa; ei häntä kiinosta alkuukaan mikään muu kuin oma elämä ja ehkä vastaa näin: "Ei oo mun ongelma, jos joku pässi on niin heikko."
Kysynkin mikä ero tupakalla on? Sinun sanojasi seuraten: Miksi haluat kannustaa lähimmäistäsi nikotiiniriippuvuuteen omalla tupakoinnillasi?
Minä henkilökohtaisesti en tee asioita, jos ne loukkaavat lähimmäistäni, mutta se ei tarkoita sitä että minun täytyisi tehdä pitkä kieltolista asioista, joita en koskaan saa tehdä! Paavali taisteli tästä eroon. Hän taisteli saadakseen linjansa läpi, ettei kristittyjä sitoisi lait ja säännöt. Juutalaiskristittyjä loukkasi se, että pakanakristityt söivät mm. sianlihaa ja siksi sitä tuli vältää, mutta ei Paavali tarkoittanut, että ikuisesti. Jos Paavali olisi ajatellut, että mitään juutalaiskristittyjä loukkaavia asioita ei koskaan tulisi tehdä, ei hän olisi taistellut irti niistä! Ymmärrätkö? Tällöin vielä tänäkin päivänä noudattaisimme juutalaisia lakeja, mutta emme kuitenkaan siinä toivossa, että ansaitsemme niillä taivaspaikan. MUTTA Paavali opettaa, ettei sillä ole merkitystä syömmekö lihaa vai emme! Haluaisin sinun todella sisäistävän tämän asian ja siksi kysynkin sinulta, että miksi Paavali taisteli irti juutalaisista laeista, vaikka tiesikin sen loukkaavan juutalaiskristittyjä? Eikö olisi ollut helpompi sanoa, että jatkamme juutalaisten tapojen noudattamista, koska se loukkaa suurta osaa veljistämme? Paavali ei kuitenkaan tehnyt niin, miksi?
Totta on, ettei viinasta tule tehdä syntiä itsessään, mutta täällä suomalaisessa kulttuuriisa on niin vähän kohtuu käyttäjiä, että ei varmasti ole pahitteeksi olla kokonaan ilma viinaa.
sanoit:"Kotona ja muiden "samanhenkisten" kanssa hän toki voi syödä sianlihaa. "
Ei jää heikolta veljeltä huomaamatta tällaiset kiertelyt. Eikö Paavali juuri sanonut, etten ikinä syö enää lihaa. Miksi hän sanoi "ikinä"?
Paavali haluaa olla täydellinen rakkaudessansa ja sen tähden ei halua antaa yhdellekkään omalle nautinnolle sen vertaa arvoa, että se saattaisi pienimmässäkään määrin loukata heikkoa veljeä.
Olkaa täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen isänne täydellinen on.
kysyit:"Eikö olisi ollut helpompi sanoa, että jatkamme juutalaisten tapojen noudattamista, koska se loukkaa suurta osaa veljistämme? Paavali ei kuitenkaan tehnyt niin, miksi? "
Koska juutalaiset tavat eivät pyrkineet suojaamaan kallista aarretta, vaan pikemminkin viemään väärälle tielle.
Alkoholin absoluuttisuus mielestäni taas erittäin hyvin suojaa meiltä maailmalliselta menolta ja se on erittäin hyvä esimerkki Jeesuksen kehoituksesta: ja jos silmäsi viettelee sinua, repäise se pois, sillä parempi sinun on silmäpuolena käydä elämään sisälle, kuin että mollemmat silmät tallella joudut helvettiin.
Kuinka itse ymmärrät tämän Jeesuksen kehoituksen.
sanoit:" Ei! Koska Kristityt olivat vapaat laista ja tämän asian puolesta hän taisteli kunnes voitti! "
Ovat hyvinkin vapaat, sillä heidän tahto on laissa pitäytyä.
Mutta tiedäkkin, että he haluavat säilyttää vapautensa välttämällä syntiä, niin kuin Jeesus kehoittaa.
Meidän ei tule kiusata Jumalaa.
Jos minä ajattelisin kristinvapauden tällälailla, niin tekisin väärin:
Menen strippibaariin, koska tiedän ettei se ole itsessään synti ja luotan siihen että kun ole vapaa, niin voi mennä minne huvittaa.
Ei näin, koska tällä et edes auta kalliin aarteesi pysymistä, vaan pikemminkin viet sen vaarallisille vesille. Jos me vain jotenkin voimme suojata uskoamme, tehkäämme se, emmekä jätä tekemättä suojaamistamme kiusateksemme Jumalaa samalla sanoen:"kyllä minä luotan, että sinä pidät poissa minut synnistä, vaikka minä täällä strippi baarissa käykin."
sanoit:"Kotona ja muiden "samanhenkisten" kanssa hän toki voi syödä sianlihaa. "
Ei jää heikolta veljeltä huomaamatta tällaiset kiertelyt. Eikö Paavali juuri sanonut, etten ikinä syö enää lihaa. Miksi hän sanoi "ikinä"?
Pakko kommentoida tätä. Kirjoitin sinulle pitkän vastauksen, jossa kerroin mikä tilanne oli. Ajattetko vieläkin, että Paavali oli sitä mieltä, että lihaa ei pidä koskaan syödä? Paavali taisteli irti tästä! Pakanakristittyjen ei tarvinnut noudattaa juutalaisia lakeja, ja yksi niistä vapautti sianlihansyönnin. Toisinsanoen sinä yritätät väittää, että kaikki uskovaiset alkuseurakunnassa noudattivat juutalaisia tapoja. Tämän luulon voimme kuitenkin Raamattuun tutustumalla kumota. Jos olet lukenut Raamattua ollenkaan, niin tiedät, että Kristityt ovat vapaat laista ja tiedät sen, että tämä tapahtui Paavalin aikana. Juutalaisia lakeja ei enää tarvinnut noudattaa. Ainoastaan silloin kun esim. lihansyönti loukkasi, sitä ei tullut harjoittaa.
Näin Paavali sanoo: gal. 5:11 Veljet, jos minä tosiaan yhä julistan ympärileikkausta, miksi minua sitten vainotaan? Silloinhan ei julistamani risti olisi enää loukkauksena.
Eli tutustu Raamattuun, jotta tiedät, että Paavali vaati juutalaisten lakien hylkämistä.
Miksi sinusta sianlihan syönti on nykyään sallittu?
Mikä tekee synnin? Voiko kaikki julistaa synniksi, koska se loukkaa heikkoa veljeä? Entä jos joku vl. sanoisi, että minua loukkaa sianlihan syönti. Pitäisikö siitä tehdä käyttäytymisnormi, jota kaikkien tulisi noudattaa? Entä tupakan poltto? Miksi tietyt vl:t eivät lopeta sitä kokonaaa, kun tiedetään, että se houkuttaa heikkoja veljiä?
***Kuinka itse ymmärrät tämän Jeesuksen kehoituksen.***
Ymmärrän kehotuksen niin, että jos minua ajaa syntiin jokin asia, niin minun on parempi, että en tee mitään sellaista, mikä minua saattaa siihen ajaa. MUTTA se ei tarkoita sitä, että siitä olisi tehtävä koko yhteisöä koskeva käyttäytymisnormi, koska kaikki eivät koe asiota samalla tavalla. Aivan samalla tavalla kuin aikoinaan Paavali ei vaatinut pakanakristittyjä jatkamaan juutalaisten lakien noudattamista, niin samalla tavalla minä en voi vaatia, että kaikkien on otettava minun taakkani kannettavaksi!
Apostolien teot 15: 10 Miksi te siis nyt uhmaatte Jumalaa ja panette opetuslasten harteille ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä me itse ole jaksaneet kantaa?
11. mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran jeesuksen armo, samalla tavoin kuin heidät.
Kyseinen puheenvuoro käytiin Jerusalemin kokouksessa, jossa päätettiin tuleeko pakanakristittyjen noudattaa lakia. Samalla tavalla kenenkään ei tule kantaa minun taakkaani! Kaikilla ihmisllä on heikot kohtansa, mutta et voi vaatia jokaista kantamaan sinun syntejäsi ja heikkoja kohtiasi. Se olisi itsekästä.
***Koska juutalaiset tavat eivät pyrkineet suojaamaan kallista aarretta, vaan pikemminkin viemään väärälle tielle. ****
Miten teidän tapakulttuurinne (meikkaamattomuus, korvakoruttomuus, urheilukilpailuissa käymättömyys) suojaa teitä paremmin synniltä kuin Jumalan laatimat lait?
Kerrotko vielä miten ne pikemminkin veivät harhaan? Sitenkö, että ihmiset ajattelivat niitä noudattamalla olevansa hyviä uskovaisia? Miten teidän tapakultuurinne eroaa tästä? Ettekö te kuvittele olevanne hyviä uskovaisia, kun elätte sääntöelämäänne? En näe niissä eroa.
Lopuksi vielä Raamatun lause: room. 2:28 Oikea juutalainen ei ole se, joka on juutalainen ulkoisesti, eikä oikea ympärileikkaus ole se, joka on ulkoisesti näkyvänä ruumiissa.
29. Oikea juutalainen on se, joka on juutalainen sisimmässään, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus, jota ei saa aikaan laki, vaan hneki. Tällainen juutalainen saa kiitoksen Jumalalta, ei ihmisiltä.
Monet vl:t saavat tällä hetkellä kiitoksen ulkoisesta olemuksestaan toisilta vl:ltä, eli ihmisiltä. Oikea uskovainen ei ole se, joka täyttää tapakulttuurinne vaatimukset ulkonäöstä, vaan se joka sydämeltään oikeamielinen.
Juutalaisten lakien pohjana ei ole Raamattu, mutta niin rajojen, mitä uskovaiset harrastavat, ovat Raamatun mukaisia.
Sillä eikö ihmisen ole helpompi olla kokonaan menemättä strippi baarin ja kehoittaa kaikkia muitakin uskovaisia siihen, ettei siitä tulisi tapa?
Eli en näe yhteyttä niiden Juutalaisten lakien ja uskovaisten itse itselleen asettamien rajojen välillä, sillä Juutalaisten lait eivät ole kuin niitä itseänsä varten. Mutta uskovaisten rajat ovat heitä itseään varten, eikä uskovaiset ole rajoja varten, niin kuin juutalaisuudessa.
Ja olen edelleenkin sitä mieltä, että Paavali sanoisi nytkin, ettei ikinä tule juoda enää alkoholia, jos se täällä suomen maassa on niin monelle vilpittömästi viettelykseksi.
Pitäydyn mieluummin siinä Paavalin sanassa: ei ikinä, kuin sinun perusteluissa, jossa sen merkitys kumotaan...tää on vähän törkeesti sanottu, mutta en nyt osaa sanoa sitä sivistyneemmin.
ksyit:"Miksi sinusta sianlihan syönti on nykyään sallittu?
Mikä tekee synnin? Voiko kaikki julistaa synniksi, koska se loukkaa heikkoa veljeä? Entä jos joku vl. sanoisi, että minua loukkaa sianlihan syönti. Pitäisikö siitä tehdä käyttäytymisnormi, jota kaikkien tulisi noudattaa? "
Lihan syönti on sallittu, koska se ei viettele meitä mihinkään syntiin yhtään enempää kuin kasvis syöntikään.
Synnin tekee itserakkaus, jossa ei ajeta vain lähimmäisen etua.
Kaikkea ei voi julistaa synniksi, eikä oikeastaan mitää ihminen voi julistaa synniksi - pitäytykäämme vain siinä, että itserakkaus on synti.
Jos joku vl. sanoisi että sitä loukkaa lihan syönti, niin meidän pitäisi kysyä, että millä se sen perustelee? Jos lihan syönti hänet todella veisi synnin tielle, niin ei ole ollenkaan minusta väärin, että mekin olisimme sitä syömättä.
vastaan myöhemmin lisään jos tarpeen, mutta nyt pitää mennä.
***Juutalaisten lakien pohjana ei ole Raamattu, mutta niin rajojen, mitä uskovaiset harrastavat, ovat Raamatun mukaisia. ***
Juutalaisten lait lukevat Vanhassa testamentissa. Eivätkö ne ole Jumalalta? Ne lukevat Raamatussa! Olemme toki armon alla, mutta kyllä ne Jumalan sanaa silti ovat!
Mutta missä ovat niiden tapakulttuurin rajojen pohjat, joita te noudatatte? Missä puhutaan siitä, että on oikein permanentata hiuksensa, mutta ei värjätä? Missä puhutaan siitä, että urheilukilapiluissa ei sovi käydä? Missä sanotaan, että saat koristautua vaatteilla ja koruilla, mutta et korvakoruilla tai meikillä?
Strippibaarissa käynti ei olekaan yhtään sama asia kuin se tapakulttuurinne asiat. Himoitseminen ei ole hyvästä.
***Eli en näe yhteyttä niiden Juutalaisten lakien ja uskovaisten itse itselleen asettamien rajojen välillä, sillä Juutalaisten lait eivät ole kuin niitä itseänsä varten.***
Kerro, että mitä varten em. mainitsemani asiat ovat? Eikö meikkaus ole pahasta sen vuoksi, että ihmisen ei ole hyvä muuttaa herran luomaa ja koristautua? Miksi sitten tätä on lupa rikkoa muulla tavalla? Ikäänkuin kiertelemällä; koristaudutaan uusimmillla muotivaatteilla, koruilla, permenteilla jne. Se tarkoittaa, että "sääntö" on muuttanut itsetarkoitukseksi, jota noudatetaan täysin ulkokultaisesti, samalla kuvitellen, että olen näin Jumalalle otollinen. Ne eivät kerro mitään sielun tilasta. Vanhoillisuudessa tilanne on ikävä kyllä mennyt siihen, että ihminen on sääntöjä varten.
***Kol. 2:16 Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä. ***
Näin sanotaan Raamatussa, mutta aina täytyy ajatella lähimmäistä. Ketään ei tule tieten tahtoen loukata, mutta omaa taakkaa ei saa asettaa muiden kannettavaksi!
Et muuten kommentoinut tupakointia. Miksi siinä ei ajatella heikkoa veljeä?
***Lihan syönti on sallittu, koska se ei viettele meitä mihinkään syntiin yhtään enempää kuin kasvis syöntikään. ***
Mihin viettelee hiusten värjäys? Itserakkauteen? Eikö saman tee permanentti? Tiedän, että jankutan asiaa, mutta haluan todella tietää eron.
Ja eikö tupakanpoltto viettele? Se viettelee nautinnonhakuisuuteen, riippivuuteen ja Jumalan antaman ruumiin tuhoamiseen. Eivätkö ne riitä siihen, että ei tule polttaa?
Jos juutalaisten lait oisivat Jumalan lakia, niin silloin Kristityn tulisi sitä noudattaa, koska meidät kristityt ovat kutsuttu noudattamaan Jumalan lakia.
sanoit:"Ne lukevat Raamatussa! "
Mutta nämä lait ovat mielestäni vertauskuvallisia, niin kuin Luther on joitakin niistä erittäin hyvin osannut avata; mm. tätä puolijakoinen sorkka ja märehtimis juttu.
kysyit:"Mutta missä ovat niiden tapakulttuurin rajojen pohjat, joita te noudatatte? Missä puhutaan siitä, että on oikein permanentata hiuksensa, mutta ei värjätä? Missä puhutaan siitä, että urheilukilapiluissa ei sovi käydä? Missä sanotaan, että saat koristautua vaatteilla ja koruilla, mutta et korvakoruilla tai meikillä? "
Monessa Raamatun kohdassa: mm. jos silmäsi viettelee...ja sitten on salamonin sananlaskuissakin:Sananl 6:28 Voiko kukaan kävellä hiilloksella, jalkain häneltä kärventymättä?
Toisin sanoen, voiko kukaan käydä mm. seksikkäissä tansseissa, katsomatta himoiten lähimmäiseen.
Ja ei olekkaan niin oleellista, onko se raja asetettu värjäykseen vaiko permanentiin, mutta se on oleellista, että niitä kannattaa asettaa, että me välttäysimme tulisilla hiilillä kävelemiseltä.
Voiko kukaan rakastaa lähimmäistänsä jatkuvalla meikkaamisellansa ja ehostamisellansa?
koska omalla meikkauksella ja liiallisella ehostamisella on erittäin vaikea rakastaa lähimmäistä ja paljon paljon helpompi rakastaa itseään, niin on parempi olla meikkaaatta ollenkaan, sillä Herra on itse siihen sanassaan kehoittanut.
sanoit:"Strippibaarissa käynti ei olekaan yhtään sama asia kuin se tapakulttuurinne asiat. Himoitseminen ei ole hyvästä. "
Jos minä nyt haluaisin takertua pikku seikkoihin, niin voisin kysyä, minkä tähden emme saa mennä srippi baariin, lukeeko raamatussa, että se on syntiä?
Ei Raamatussa niin lue, eikä strippibaarissa käynti ole itsessään yhtään enempi synti kuin vaikka hiusten värjäys, sillä Herra ei katso ulkoiseen tekoon, vaan ajatukseen, jolla teomme teemme.
Elikkä, miten perustelet sen, että käydessäni siellä baarissa, niin välttämättä katsoisin himoiten naiseen?
Et varmaankaan voi sitä perustella ja en voi minäkään perustella sitä, että ihmiset välttämättä vaikka kilpaurheilussa liiaksi urheiluun mielistyisivät, mutta koska tiedämme tämän olevan lähellä, niin jätämme sekä baarit, että liiallisen kilpaurheilun.
Mammonan rakastaminen ei ole hyvästä, niin kuin ei ole himoitseminenkaan.
sanoit:" Se tarkoittaa, että "sääntö" on muuttanut itsetarkoitukseksi, jota noudatetaan täysin ulkokultaisesti, samalla kuvitellen, että olen näin Jumalalle otollinen."
tällain ei saa ajatella, vaan tulee ajatella, että kiitos Herralle, kun on antanut minulle mahdollisuuden olla ilma meikkiä.
sanoit:"Vanhoillisuudessa tilanne on ikävä kyllä mennyt siihen, että ihminen on sääntöjä varten. "
lihamme tähden varmasti osittain onkin mennyt, mutta sitä vastaan me myös taistelemme.
sanoit:"Et muuten kommentoinut tupakointia. Miksi siinä ei ajatella heikkoa veljeä? "
Niin, unhodin sen.
Elikkäs ole tupakoinnin suhteen aika oikeassa ja tupakointi on vähän niin kuin "työn" alla.
Jos tupakointi todella on jollekkin paha himo jota vastaan joutuu taistella, niin ei olisi ollenkaan tyhmä idea lopettaa tupakointia kokonaan.
sanoit:"Ikäänkuin kiertelemällä; koristaudutaan uusimmillla muotivaatteilla, koruilla, permenteilla jne."
Joo, tätä varten puhujat monesti näistä muotivaatteistakin saarnaavat ja huomauttavat tämän ajatuksen tärkeyttä.
sanoit:"Mihin viettelee hiusten värjäys? Itserakkauteen? Eikö saman tee permanentti? Tiedän, että jankutan asiaa, mutta haluan todella tietää eron."
Oikein, molemmat viettelevät samaan. Mutta koska raja on laitettava johonkin, niin on hyväksi nähty se tässä kohdin. Näissä asioissa minunkin mielestä tulisi enemmänkin painottaa juuri siihen ajatukseen ja pitää "rajoja" suuntaa antavina ja välttää synnin menemistä liian tärkeäksi.
sanoit:"Ja eikö tupakanpoltto viettele? Se viettelee nautinnonhakuisuuteen, riippivuuteen ja Jumalan antaman ruumiin tuhoamiseen. "
En usko, että se näihin viettelee. Uskoisin sen enemmänkin viettelevän oman kunnian/huomion etsimiseen ja pitemmälllä vaiheella se saattaa olla jo himoitsemista.
Ja nämä saattaisivat aivan hyvinkin jo riittää siihen, että ei kannata polttaa ollenkaan.
Mutta en ole varma, enkä osaa tällaisia päättää, niin annan vain tällaisen näkemyksen.
Eivät ne lait olleet mitään vertauskuvallisia, vaan ne tulivat Jumalalta! Jeesus toi kuitenkin kaikki meidät armon alle ja lain tie päättyi. Sinunko mielestäsi Vanhan testamentin lait ovat vain ihmisten tekemiä??
Strippibaarista: Mikä on strippibaarin tarkoitus? Siellä tanssivat alastomat naiset, joita miehet menevät katsomaan ja kenties maksavat heille. Sinne mennään saamaan seksuaalista nautintoa. Siinä strippibaarin idea lyhykäisyydessään. Raamatussa ei tietenkään voi lukea kaikkia asioita, mitkä ovat syntiä. Selitän kuitenkin sinulle miksi strippibaarissa käynti on synti. Jo Jeesus sanoo, että se joka katsoo naista himoiten on tehnyt huorin. Huorin tekeminen kielletään Raamatussa. Kukaan ei kuitenkaan voi olla ikinä himoitsematta, mutta on eri asia mennä strippibaariin varta vasten himoitsemaan. Siellä nainen on objekti, jota käytetään tyydyttämään omia seksuaalisia haluja. Tätä Raamattu ei hyväksy, vaan miehen ja naisen seksuaalinen suhde tulee toteuttaa avioliitossa.
***Elikkä, miten perustelet sen, että käydessäni siellä baarissa, niin välttämättä katsoisin himoiten naiseen? ***
Strippibaarin koko idea perustuu siihen, että naista katsotaan himoiten. Naiset tanssivat alasti ja viettelevät miehiä. Tästä en edes jaksa alkaa väittelemään. Ja syntiä se on myös sen vuoksi, että Raamattu ei kehota naisia viettelemään ventovieraitamiehiä, joista ei tiedä ovatko he varattuja vai eivät. Siksi jo sellaiseen paikkaan meno sotii Raamattua vastaan. Se on huoruutta, jonka Raamattu kieltää.
Siten strippibaarissa käynti on synti. Hiusten värjäystä ei voi kuitenkaan mitenkään rinnastaa tähän. Mielestäni vanhoilliset ovat tehneet keinotekoiset rajat, kuten sen että permanentata saa muttei värjätä. Jos värjäys on tulisilla hiilillä kävelyä, niin sitten on hiusten kiharruskin. Tai jos itsensä meikkaus on tulisilla hiilillä kävelyä, niin sitten on muukin turha koristautuminen. Ymmärrän pointtisi, mutta minä yritänkin sanoa, että vl:t ovat alkaneet kiertää "sääntöjä" tekopyhästi. Kuvitellaan, että olet otollinen Jumalalle kun vain ripsiväriä ei eksy silmiin, mutta muuten kyllä saa koristella itseään. Se on ulkokultaista sääntöelämää, jollaista myös lainoppineet harrastivat. Jeesus opetti toisin.
***Näissä asioissa minunkin mielestä tulisi enemmänkin painottaa juuri siihen ajatukseen ja pitää "rajoja" suuntaa antavina ja välttää synnin menemistä liian tärkeäksi. ****
Tuossa olet oikeassa. Se ajatus on tärkein! Minusta se on yksiselitteisesti väärin, että hyväksytään kaikkinainen koristautuminen vaatteilla, kiharilla hiuksilla, koruilla, mutta kuvitellaan, että se on jotenkin "oikeammin" kuin esim. hiusten värjäys.
MInä sanoin: Se viettelee nautinnonhakuisuuteen, riippivuuteen ja Jumalan antaman ruumiin tuhoamiseen. "
Sanoit: En usko, että se näihin viettelee. Uskoisin sen enemmänkin viettelevän oman kunnian/huomion etsimiseen ja pitemmälllä vaiheella se saattaa olla jo himoitsemista.
Olen tässä eri mieltä. Jos mietitään mitä varten tupakka on, niin: se on nautintoaine. Sillä halutaan saada itselle hyvä olo, eli nautintoa. Tupakka on myös äärimmäisen riippuvuutta aiheuttava aine. Se vie siis todelliseen riippuvuuteen muuttamalla elimistön luontaista tilaa. Samalla tuhoat tieten tahtoen Jumalan antaa sielun temppeliä. Tupakka-askin kyljessä lukee, että se tappaa. En siis voi ymmärtää miten vanhoillisten suhtautuminen siihen on vieläkin sallivaa.
Teenkö sinusta väärin, jos menen vaikka srippibaariin hakemaan ystäväni sieltä pois?
Jos srippibaarissa käynti olisi itsessään synti, niin silloin minä automaattisesti tekisin syntiä astuessani sinne sisälle. Tämä vaikuttaa kyllä pilkun viilaukselta, mutta kumminkin on tarpeellista laittaa, sillä se kumoaa(vaikka onkin typrä vertaus) sen että käynti on itsessään synti.
Elikkä ei mielestäni voida väittää edelleenkään, että se olisi syntiä, vaan syntiä on juuri se mitä sanoit; himoitseminen.
Veikkaisinpa, että jotku "uskovaiset" voisivat perustella omaa käyntiä srippi baarissa näin:
Ei ollu lähenpänä mitään baaria, niin menin sinne vaan juomaan olutta, kun oli jano. Mitä syntiä siinä teen?
Tällain voi joku perustelella käyntiään ja mielestäni joku erittäin harva voisi oikeastikkin näin tehdä. Senpä tähden voin rinnastaa baarissa käynnin tanssimiseenkin; ihmiset menevät tanssimaan vain nautinto ja himo mielessä. Jos väittävät etteivät tee niin, niin joku saattaakin olla oikeassa, mutta he ovat silti menneet kävelemään tulisilla hiilillä samalla tavoin kun meneen sinne pahan enkelin baariin.
Eli osittain samaa mieltä olen sinun kanssa:tanssiaisiin mennään harvemmin ihan vain liikuntaa harrastamaan ja vielä harvemmin mennään srippibaarin tyynnyttämään jano!
sanoit:"Tai jos itsensä meikkaus on tulisilla hiilillä kävelyä, niin sitten on muukin turha koristautuminen."
Niin, siinäpä se.
Niin kuin sanoin, aivan hyvin voisi olla kihartamisessa vaikka raja, tai jossain vastaavassa.
Mutta ymmärräthän, että sitä rajaa ei kannata kiristää liian kireälle.
Miltä tuntuisi: älä kiharra hiuksiasi, älä kampaa hiuksiasi, älä pese hiuksiasi.
Nämä eivät enää olisi antamassa suuntaa, vaan estäivisivät meiltä jo osittain lähimmäisen rakkautta. Sillä eikö pukeutimen, hiusten laitto, siisteys ja puhtaus ole myös lähimmäisen kunnioittamista? Jos me kiellettäisiin kaikki ulkoiset tavat ulkonäön huolehtimiseen, niin silloin emme voisi enää kunnioittaa lähimmäistä ulkonäöllämme....eikö näin?
Elikkä ei itsessään hiustenvärjääminen ole yhtään pahempaa kuin kampaaminenkaan, mutta koska raja värjäämisessä on mielestäni paljon selkeämpi, kuin että raja siinä, ettei hiuksia saa laittaa tietynlaiseen muotoon. Ihmisten on helpompi käsittää värjääminen, kuin jaotella hiustenlaittokeinoa eriasteisiin ja sieltä kieltää tietyt asteet esimerkiksi.
Tupakka asia ei ole minulle oikeen kirkastunut, niin en tosiaankaan voi mennä puoltamaan sitä, mutta en uskalla myöskään sanoa sitä itsessään synniksi. Ehkä jos joskus ymmärrän siitä enemmän, voin siitä enemmän keskustella.
Mutta ei tosiaankaan kuullosta ollenkaan pahalta tupakasta luopuminen ja siihen minustakin tulisi uskovaisten nyt kiinnittää huomiota.
En usko, että Jeesus olisi voinut liiemmin tupakoida, jos eläisi nykyään. Kaikki missä me poikkeamme Kristiksusta, siinä teemme väärin.
Helpottiko?
Onneksi itse huomasit tuon "lihallisen ylpeyden", sillä niin ylhäältä päin ja välillä jopa ilkeämielisesti sekä pahasti epäuskoisten käytöstä yleistäen ja omien ennakkoluulojesi valossa sitä tulkiten kirjoitit tekstisi. Se varsinainen, välillä ihan oikea asiasikin hukkuu pahasti sen ylemmyydentunnon alle, joka tekstistäsi paistaa. Lisäksi teet juuri sen, mistä varoitat: pyydät anteeksi "narsismiasi", mutta silti laitat kirjoituksesi tänne luettavaksi sellaisenaan. Miten se eroaa epäuskoisesta, joka pyytää ensin heikkouttaan anteeksi ja vetää sitten räkäkännit?
Pari asiaa. Sanot:
"Eihän kartanon omistajakaan anna velkoja anteeksi kartanon aarteen varastaneelle rosvolle, jos rosvo ei kadu tekoaan ja pyydä armoa - ja vielä vähemmän hän antaa anteeksi silloin, jos rosvo sanoo jatkavansa rosvoiluaan jatkossakin niin kuin lutherilainen usein mielessään sanoo synnistänsä."
Raamatusta löytyy useita kohtia, joissa saarnataan synnit anteeksi ilman armon anelemista. Vrt. esim. syntinen nainen. Aneletko sinä itse seuroissa syntejäsi anteeksi, vai otatko armon vastaan omalle kohdallesi täysin ansiotta, ilman sen kummempia aneluita? Mieti tätä.
Jos palautat esseesi opettajalle, niin kirjoitathan "luterilainen", ei "Lutherilainen", ja aina pienellä alkukirjaimella.
Kehottaisin kirjoittamaan samat asiat uudestaan, kymmenesosalla tuota kiihkoa ja raivoa, kymmenen kertaa suuremmalla rakkaudella. Kehottaisin myös välttämään kuvitteellisia kysymyksiä ja vastauksia epäuskoisten puolelta, sillä elämänkokemus on ainakin minulle osoittanut tuollaisten ennakkoluulojen olevan useimmiten perusteettomia. Siinä on meille uskovaisille valvomisen paikka, ettemme anna väärää todistusta lähimmäisistämme, sillä niin kuin Jeesus sanoo, ei meitä saastuta se, mitä suuhumme laitamme vaan se, mikä sieltä tulee ulos.
Näitä ajatuksia sinulle jakoi rakentavaan henkeen n. 30-v uskovainen, jo koulunsa käynyt mies.
sanoit:"Lisäksi teet juuri sen, mistä varoitat: pyydät anteeksi "narsismiasi", mutta silti laitat kirjoituksesi tänne luettavaksi sellaisenaan."
en korjannut tekstiä ensiksi siitä syystä, että en kovin helposti osaa muotoilla sanoja siihen tyyliin, etteivät ne näytä niin ylpeiltä.
Toiseksi en korjannut niitä siitä syystä, että uskoin teidän voivanne lukea tällaista ylpeetä tekstiä pelkästään suodattamalla sen, koska siihen kehoitin. En siis uskonut, että siitä vaivannäöstä olisi sen suurempaa hyötyä, kun olen jo kertonut ylpeyden vääräksi.
kysyit:"Aneletko sinä itse seuroissa syntejäsi anteeksi, vai otatko armon vastaan omalle kohdallesi täysin ansiotta, ilman sen kummempia aneluita? Mieti tätä. "
Ajatellen näin(tai ainakin näin pyrin tekemään): ole mennyt taas vikaan ja pyydän niistä syntien anteeksi antoa. Ajattelen, että voi minua surkimusta, kun olen taas tehnyt sitä mitä vihaan. Ja mielessäni lupailen, etten halua tehdä sitä enää, vaikka melkein tiedän, että silti saatan tehdä niin. Kysyn Jumalalta, että vieläkö se jaksaa palvelijansa kautta antaa ne anteeksi.
Vaikka en näitä kaikkia aina ajattele, tuollainen mieli minulla on anteeksi uskoessani.
Jos minulla ei ole sellainen mieli, niin silloin en koe saaneen syntejäni anteeksi.
En yksinkertaisesti vain voi uskoa anteeksi syntejäni samalla ajatellen; haluan tehdä sitä lisää.
sanoit:"Raamatusta löytyy useita kohtia, joissa saarnataan synnit anteeksi ilman armon anelemista."
En siis tarkoita, että tämä aneleminen pitäisi olla ulkoista, vaan sisäistä. Ei yksikään rikas taikka synnin rakastaja saanut syntejään anteeksi. Ei syntinen nainenkaan halunnut tehdä vastaisuudessa enää syntiä, vai halusiko?
sanoit:"Kehottaisin kirjoittamaan samat asiat uudestaan, kymmenesosalla tuota kiihkoa ja raivoa, kymmenen kertaa suuremmalla rakkaudella. "
Joo, viisas kehoitus, mutta sellainen, jossa on vaikea pitäytyä.
sanoit:" Siinä on meille uskovaisille valvomisen paikka, ettemme anna väärää todistusta lähimmäisistämme, sillä niin kuin Jeesus sanoo, ei meitä saastuta se, mitä suuhumme laitamme vaan se, mikä sieltä tulee ulos. "
Olen nämä kuvitteelliset esimerkit ottanut vähän niin kuin katukuvasta. Eli en ole yhdenkään väittänyt tekevän noin, mutta jos katukuvasta otettaisiin lutherilainen ihminen, niin arvelen sen toimivan niin. Hän ei välttämättä toimi niin, mutta eikai ole väärin arvella.
Ja ymmärrän vähän erilain tuon Jeesuksen sanat: ei meitä saastuta se, mikä menee suusta sisään, vaan se mikä tulee sieltä ulos.
Ajattelen sen tarkoittavan samaa kuin, että ei meitä saastuta ulkoinen teko, vaan ajatus, millä sen teemme. Mutta ei varmaan ole tarpeen nyt keskustella tästä...vai miten?
Vastaan ihan nopeasti, koska ajatusmallisi on hälyttävä parilta kohtaa:
"en korjannut tekstiä ensiksi siitä syystä, että en kovin helposti osaa muotoilla sanoja siihen tyyliin, etteivät ne näytä niin ylpeiltä."
Ja juuri siitä syystä sinun olisi tullut olla laittamatta sitä näkyviin. Tai vaihtoehtoisesti kysyä apua ja neuvoja sen muokkaamiseksi ennen kuin pistät sen nettiin. Taitamattomuus ei vapauta ihmistä vastuusta, ei koskaan!
"Olen nämä kuvitteelliset esimerkit ottanut vähän niin kuin katukuvasta. Eli en ole yhdenkään väittänyt tekevän noin, mutta jos katukuvasta otettaisiin lutherilainen ihminen, niin arvelen sen toimivan niin. Hän ei välttämättä toimi niin, mutta eikai ole väärin arvella."
Nimenomaan ON väärin arvella. Mikä oikeus meillä uskovaisilla on valittaa, kun maailma meitä pilkkaa ja että maailman ihmisillä on meistä niin vääriä ennakkoluuloja, jos itse sorrumme ihan samaan? Mitä sinä sanot seuraavan kerran, kun epäuskoinen ihminen puhuu "sääntöjen orjuuttamista ja lapsitaakan alle nääntyvistä lestoista, jotka saavat kaikki synnit anteeksi kädenheilautuksella"? Tunne vastuusi, äläkä ole kenellekään pahennukseksi, älä uskovaisille äläkä epäuskoisille.
"Ja ymmärrän vähän erilain tuon Jeesuksen sanat: ei meitä saastuta se, mikä menee suusta sisään, vaan se mikä tulee sieltä ulos.
Ajattelen sen tarkoittavan samaa kuin, että ei meitä saastuta ulkoinen teko, vaan ajatus, millä sen teemme. Mutta ei varmaan ole tarpeen nyt keskustella tästä...vai miten?" "
Olet osittain oikeassa, mutta osittain karmealla tavalla väärässä. Onko sinun mielestäsi oikein esimerkiksi tappaa, jos ajattelisit sen johtavan jollain lailla parempiin oloihin? Onko sinusta oikein valehdella, jos ajattelet sen koituvan kuitenkin kaikkien parhaaksi? Onko naapurin naimisissa olevan nuoren neidon suuteleminen vähemmän väärin, koska tämä oli se aloitteen tekijä ja itse ei edes juurikaan pidä tästä? Onko varastaminen vähemmän väärin, jos ei varasta itselleen vaan muille?
Esittämälläsi mallilla "ajatus on tärkein, ei teko" voi päästä todella äkkiä synnin luvallisuuteen ja täysin vastuuttomaan käytökseen. Muistathan, että jo kahdeksas käsky pelkästään velvoittaa meitä puhumaan totta lähimmäisistämme. Toivon, että jatkossa sinä et niin helposti "arvelisi" mitään asioista, joista et välttämättä mitään tiedä. Muista tehdä toisille se, mitä toivot heidän tekevän sinulle.
Haluaisitko epäuskoisen kirjoittavan samaan sävyyn koulutehtävän lestadiolaisista, pelkkien ennakkoluulojen ja arvailujen perusteella?
"Miten se eroaa epäuskoisesta, joka pyytää ensin heikkouttaan anteeksi ja vetää sitten räkäkännit?"
????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????
"Miten se eroaa epäuskoisesta, joka pyytää ensin heikkouttaan anteeksi ja vetää sitten räkäkännit?"
HAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAH
mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos.
Vertauksessa Jeesus osoittaa, että lain tie on päättynyt. Hän puhuu juutalaisten laeista, jotka eivät enää olleet tärkeitä, koska armon tie oli alkanut. Juutalaisten mielestä ihmisen saastutti mm. vääränlainen ruoka, se ettei pessyt käsiä ( (matt. 15:20 Nämä ne ihmisen saastuttavat, ei se että syö pesemättömin käsin) ja monet muut ulkoiset asiat. Jeesus puhuu vertauksessa juuri tästä ja kertoo, että ihmisen saastuttaa aivan jokin muu kuin ruoka tms. Juutalaisille lainoppineille oli tärkeää vain ulkoisesti noudattaa sääntöjä, mutta sydämessä saattoi olla kaikkea mielettömyyttä. Sydämen puhtaus oli Jeesukselle tärkeintä, ei ulkoinen.
Ikävä kyllä monet ovat ajattelleet, että kyseinen kohta antaa oikeutuksen esim. tupakanpoltolle. Mutta kukin voi sydämmessään miettiä olisiko Jeesus hyväksynyt (tai mitä olisi ajatellut) tietoista itsensä saastutusta, nautinnon hakua ja riippuvuuteen joutumista.
sanoit:"Ja juuri siitä syystä sinun olisi tullut olla laittamatta sitä näkyviin. Tai vaihtoehtoisesti kysyä apua ja neuvoja sen muokkaamiseksi ennen kuin pistät sen nettiin. "
Näin tärkeemmäksi laittaa sen nettiin, kun olla laittamatta sitä sen tähden, että siinä on itserakas sävy.
Eli ajattelin, että siinä saattaa olla jotain asiaa, minkä lukia voi löytää ja ehkä hyödytä siitä.
sanoit:"Haluaisitko epäuskoisen kirjoittavan samaan sävyyn koulutehtävän lestadiolaisista, pelkkien ennakkoluulojen ja arvailujen perusteella? "
Ei olisi kyllä pahastuisi yhtään, jos esimerkiksi joku sanoisi esimerkin siitä miten lestadiolainen saattaisi käyttäytyä tilanteessa jossa tulee riitoja: tällaiset esimerkin saattaisin antaa meistä itsetämme, vaikkei tällaista erityistä tapausta tuntisikaan:" Lestadiolainen sen sijaan, että menisi nuhtelemaan lähimmäistä, alkaakin vain takana päin puhumaan pahaa, mikä ei ole oikein"
Eli tällaisen saattaisin itsekkin tehdä meistä ja samantyylisen teistä nyt tein - niitä ei ole tarkoitettu kenenkään pahennukseksi, vaan jokaiselle huomaamaan ehkä omat virheensä, jota esimerkki saattaa peilata.
Jos arvelen toisista ihmisistä heidän parhaaksensa, en tee väärin, mutta jos oman kunnian tai jonkun muun seikan takia arvelen, niin teen väärin.
sanoit:"Taitamattomuus ei vapauta ihmistä vastuusta, ei koskaan! "
Olen erimieltä. Raamatussa opetetaan, että tässä maailmassa profetoiminen ja vissiinkin ymmärryskin on vajavaista.
Tästä seuraa seikka, ettei yksikään meidän tekomme ole tehty taidolla, vaan vajavaisella viisaudella. Elikkä silloin ei olisi yksikään ihmisen kautta tehty teko Jumalalle otollinen.
Mutta koska Jumala ei rankaise meitä meidän ymmärtämättömyydestä, koska emme sitä voi estää, vaan Jumala rankaiseen meidän kierosta ajattelustamme.
Toisin kuin sanot, niin voi mielestäni tappaminenkin olla oikein. Ei käsittääkseni Daavidkaan tehnyt väärin tappaessaan Goljatin, koska hän ajatteli sillä ihmisten parasta, eikä omaa etuaan.
Minulla olisi tästä muitakin esimerkkejä, jos haluat, niin voi tuoda ne esiin.
Mielelläni keskustelisin tarkemmin aiheesta, mutta en kerta kaikkiaan ehdi. Vastaan vielä tähän ja jätän kehoituksen jatkaa juttua ystävien kanssa.
"Näin tärkeemmäksi laittaa sen nettiin, kun olla laittamatta sitä sen tähden, että siinä on itserakas sävy."
Eli mielessäsi ei käynyt korjata sitä sävyltään paremmaksi ja laittaa sitten nettiin? Tämä on juuri sitä vastuun pakoilua, mitä tarkoitin.
"Eli tällaisen saattaisin itsekkin tehdä meistä ja samantyylisen teistä nyt tein - niitä ei ole tarkoitettu kenenkään pahennukseksi, vaan jokaiselle huomaamaan ehkä omat virheensä, jota esimerkki saattaa peilata."
Ensiksi: olen itse uskovainen ja sanoin sen jo aiemmin. Toiseksi, sinulla on ilmeisesti aika vähän kokemusta epäuskoisista ihmisistä tai sitten meidän epäuskoiset tuttavamme ovat vain hyvin erilaisia. Ainoa, mikä omissa epäuskoisissa tuttavissani ja ystävissäni on surullista on se, että he ovat armosta osattomia. Muuten heidän elämänsä pyörii perheen ympärillä, he käyvät ahkerasti töissä ja huolehtivat puolisoistaan ja lapsistaan. Ajattelin, että jos kukaan heistä lukisi sinun kirjoittaman tekstisi, heillä olisi oikeutettu syy pahentua.
"Jos arvelen toisista ihmisistä heidän parhaaksensa, en tee väärin, mutta jos oman kunnian tai jonkun muun seikan takia arvelen, niin teen väärin."
Mutta on suuri ero siinä, nuhteletko ihmistä ASIASTA, vai haukutko hänet ihmisenä pystyyn.
Olet ilmeisesti hyvin nuori, uskossasi kiivas ja kasvussasi vielä matkalla. Toivon sinun keskittyvän rakkauteen ja rauhaan, niin Jeesuskin meitä opettaa. Esseestäsi vielä sen verran, että siinä piti kritisoida kirkkoa, mutta sen sijaan kritisoit, haukut ja arvostelet ihmisiä. Tästä tulee suuri osa sitä "ylpeää sävyä", joka tekstiäsi leimaa. Lisäksi tämä aiheen vierestä kirjoittaminen laskee arvosanaasi valitettavan paljon, jos näin opettajan näkökulmasta asiaa ajattelen.
"Opetetaan, että vain uskomalla Jeesuksen Jumalan pojaksi ja syntien sovittajaksi päästään Jumalan valtakuntaan."
Ei ole koskaan näin opetettu, olet uskonut valhepropagandaa.
Vaan opetetaan, niin, että uskomalla Jumalan sanan ja nauttimalla Pyhät sakramenti uskossa, saadaan uskon kautta Kristukseen kaikki synnit anteeksi ja lahjaksi Kristuksen vanhurskaus.
Ja tämä on oIkea Kristuksen oppi, joka perustuu YKSIN ARMOON YKSIN USKOON JA YKSIN KRISTUKSEN LAHJAVANHURSKAUTEEN.
Mutta, paitsi että sinä valehtelit ja väärensit sen, mitä kirkossa opetetaan, niin olet langennut omaa vanhurskautta harjoittamaan. Ja tällä tavoin häpäiset, ja turhennat elävän Jumalan sanan, ja Kristuksen ainoan oikean pelastukseen johtavan tien. Aamen!
mutta on niitäkin, jotka sanovat, että kun nyt uskon, niin muuta ei tarvita. Eli he ymmärtävät uskomisen väärin.
sanoit:"Vaan opetetaan, niin, että uskomalla Jumalan sanan ja nauttimalla Pyhät sakramenti uskossa, saadaan uskon kautta Kristukseen kaikki synnit anteeksi ja lahjaksi Kristuksen vanhurskaus. "
Raamatussa ei kumminkaan opetata, että uskomiseen tarvittasiin sakramettien nauttimista.
"Raamatussa ei kumminkaan opetata, että uskomiseen tarvittasiin sakramettien nauttimista."
Et siis tunne Jumalan sanaa.
Joka uskoo ja KASTETAAN se pelastuu. Siinä oli ensimmäinen Pyhä Sakramentti.
Mark. 16:16 Joka
- uskoo ja
- kastetaan,
se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Ap. t. 10:48 Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä.
Ap. t. 22:14 Niin hän sanoi: 'Meidän isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa ja näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen suunsa äänen;
Ap. t. 22:15 sillä sinä olet oleva hänen todistajansa kaikkien ihmisten edessä, sen todistaja, mitä olet nähnyt ja kuullut.
Ap. t. 22:16 Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.'
Ap. t. 2:37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?"
Ap. t. 2:38 Niin Pietari sanoi heille:
"Tehkää parannus ja
- ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
- niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
Ap. t. 2:39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."
Mark. 14:22 Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille ja sanoi:
*) "Ottakaa, tämä on minun ruumiini."
Mark. 14:23 Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille; ja he kaikki joivat siitä.
Mark. 14:24 Ja hän sanoi heille:
*) "Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan monen edestä.
------------------------------------------
Joh. 6:52 Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: "Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?"
Joh. 6:53 Niin Jeesus sanoi heille:
*) "Totisesti, totisesti minä sanon teille:
- ellette syö Ihmisen Pojan lihaa
- ja juo hänen vertansa,
ei teillä ole elämää itsessänne.
Joh. 6:54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni,
- sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Joh. 6:55 Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
Joh. 6:56
Joka syö minun lihani ja juo minun vereni,
- se pysyy minussa, ja minä hänessä.
Joh. 6:57 Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se,
- joka minua syö, elää minun kauttani.
mutta ei elämän kirjoihin mikään edellytys.
Mark. 16:16 Joka uskoo ja kastetaan,
se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Tässä kohdin paljastuu hyvin juuri se, että kaste ei ole ehdoton uskovaisena olemiseen:
Jos se olisi ehdoton, niin miksi Jeesus ei olisi sanonut, että se joka ei usko TAIKKA se jota ei kasteta, se ei pääse taivasten valtakuntaan.
Mutta Jeesus vain toteaa, se joka ei usko, se joutuu kadotukseen.
Elikkä kun tarkastelemme koko jaetta, huomaamme, että kaste on vain eräs sakramentti, jonka avulla ilmoitamme liittyvän Jumalaan, mutta se ei ole meidän pelastuksemme, vaan pelkkä toteamus pyhästä liitosta.
Ap. t. 22:16 Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.'
Tässä kohdin taas ei puhuta, että kaste pyyhkisi pois synnit, vaan sen tekee sovitosaarna.
Se, että haluamme sydämestämme kastattaa itsemme, on sen merkki, että haluamme luopua synnistä ja liittyä Jumalaan, joka puolestaan on ehto sille, että saamme synnit anteeksi.
Ap. t. 2:38 Niin Pietari sanoi heille:
"Tehkää parannus ja
- ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
- niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
Tässä puhutaan samasta nöyrymisestä, eli toisin sanoen, se joka ei nöyrry sille tasolle, että olisi valmis luopumaan synnistä ja liittymään Herraan, se ei voi saada syntejään anteeksi.
Ja että uskoisit tämän olevan muutakin kuin pelkkää sanojen vääntelemistä, niin annan siitä todistukseksi muita Raamatun kohtia. Sillä yksittäistä jaetta on aina verrattava toisiin ja totuus kulkee näiden kaikkien jakeiden keskellä. Eli emme löydä totuutta välttämättä muutamaan jaetta tarkastelessamme, koska voimme silloin ymmärtää jotain väärin. Tämän tähden ovat muut jakeet tehty täsmentämään tarkoitusta, niin että kaikki tukevat toisiansa.
Eli asiaan, tässä on tarkennus siitä, milloin saadaan Pyhä Henki:
Ap.t 8 luku
14. Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen.
15. Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen;
16. sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen.
17. Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen.
tässä kohdin asian on selvästi sanottu ja miten asian on tarkalleen ottaen kasteen kannalta on.
Toiseksi, jos kaste on edelletys, niin silloin joutuisimme väittää, ettei lapset pääse taivaaseen ilman kastetta.
Joh. 6:53 Niin Jeesus sanoi heille:
"Totisesti, totisesti minä sanon teille:
- ellette syö Ihmisen Pojan lihaa
- ja juo hänen vertansa,
ei teillä ole elämää itsessänne.
Tämä tarkoittaa, että ellette pese syntjänne pois hänen nimessään ja veressään, ettet voi olla eläviä, koska teissä ei asu mitään muuta kuin syntiä.
Eli meidän pitää uskoa synnit anteeksi, eikä sen sijaa alkaa tekemään "hyviä" töitä, koska niissä ei ole elämää, eli meidän lihassamme ei asu mitään hyvää.
Toiseksi:
Joh 13 luku:
5. Sitten hän kaatoi vettä pesumaljaan ja rupesi pesemään opetuslastensa jalkoja ja pyyhkimään niitä liinavaatteella, jolla oli vyöttäytynyt.
6. Niin hän tuli Simon Pietarin kohdalle, ja tämä sanoi hänelle: "Herra, sinäkö peset minun jalkani?"
7. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Mitä minä teen, sitä et nyt käsitä, mutta vastedes sinä sen ymmärrät".
8. Pietari sanoi hänelle: "Et ikinä sinä saa pestä minun jalkojani". Jeesus vastasi hänelle: "Ellen minä sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun kanssani".
Ja tämä tapahtui ennen kuin he kävivät ehtoolliselle. Voit sen tarkistaa sielä Johanneksen 13 luvusta.
No mitä arvelet kohdan tarkoittavan?
Se kästittääkseni tarkoittaa, sitä, että meidän tulee ennen ehtoolliselle menoa pyyhkiä matkat tomut ja saastaisuudet jaloistamme pois, eli syntimme pois.
Elemmme tätä tee, niin meille käy niin kuin Jeesus sanoo:"Ellen minä sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun kanssani".
Eli ilman evankeliumin saarnaa, ei meillä ole osuutta Jeesuskessa. Miksi pitäisi uskoa synnit anteeksi ennen ehtoolliselle menoa, jos kerta ehtoollisella puhdistaudutaan?
Meidän kansankirkkomme opettaa kasteesta siten, että siinä lapsi otetaan Jumalan lapseksi.
Mutta itse olen kyllä sitä mieltä, että kun lapsia kuolee jo ennen syntymää tai synnytyksessä ja sen jälkeen ennen kuin on ehditty kastaa, niin kyllä he pääsevät taivaaseen. Ei nimittäin voi olla synnittömämpää ihmistä kuin kuin viaton lapsi.
Siis tarkoitin tuossa äskeisessä, että kaste on mm. se asia mikä meillä (vl) ymmärretään toisin kuin ev.lut.kirkko opettaa. Kirkko siis opettaa että VASTA kasteessa lapsi otetaan Jumalan lapseksi. Mutta me taas ymmärrämme niin että lapsi on alusta alkaen jo siellä kohdussa Jumalan lapsi. Ymmärsitkö?
Meille kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa.
"Elikkä kun tarkastelemme koko jaetta, huomaamme, että kaste on vain eräs sakramentti, jonka avulla ilmoitamme liittyvän Jumalaan, mutta se ei ole meidän pelastuksemme, vaan pelkkä toteamus pyhästä liitosta."
Eksyttäjät
Hurmahenget kieltävät ensimmäisen uskonkappaleen
Mitäpä puuttuu meidän hurmahengiltämme ja sakramenttien halveksijoilta kuin se, etteivät he tiedä eivätkä tahdo tietää mitään meidän lapsenuskostamme:
"Minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan."
Mitä on vesi?, he sanovat. Vesi on vesi, kuinka on mahdollista, että se voisi pestä pois synnin ja pelastaa meidät kuolemasta?
He eivät usko Jumalaa olevan, sillä he kieltävät hänen tyonsä.
He kuulevat kyllä korvillaan ja sanovat suullaan: "Minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen", mutta sydämessään he eivät sitä usko.
-Sillä kun hän itse sanoo: "Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi, mutta joka ei usko, se kadotetaan", ja kun kaikki on mahdollista hänelle, joka on kaikki luonut, miksi sitten ei olisi mahdollista, että vesi samassa puhdistaa ihmisen ja tekee hänet autuaaksi?
Jumalalle ei mikään ole mahdotonta, sanoo enkeli Gabriel Marialle.
Samoin voitaisiin myös sanoa toisista uskonkappaleista:
kuinka se on mahdollista? Kuinka on mahdollista, että Jumala voi tulla ihmiseksi ja syntyä vaimosta ilman miestä ainoastaan Pyhän Hengen kautta ja puhtaasta neitsyestä?
Kuinka on mahdollista, että neitsyt voi tulla raskaaksi ja synnyttää pojan?
Eihän neitsyt voi olla äiti eikä äiti voi olla neitsyt?
Järki sanoo, ettei kukaan voi olla samalla kertaa puhdas neitsyt ja äiti.
Ja totta onkin, ettei mikään järki saa näitä sopimaan yhteen. Mutta usko saa ne hyvin sovituiksi yhteen ja sanoo: "Sinä mieletön, Jumala on kaikkivaltias, sentähden on hänelle kaikki mahdollista."
"Minä en tahdo milloinkaan", sanoi tohtori Carlstadt, "antaa taivuttaa itseäni uskomaan, että Jumala avaa taivaan ja antaa Poikansa astua alas ja sulkee hänet siihet leipään, joka jaetaan sakramentissä."
Tämä on häijyä epäuskoa. Mutta mikähän muu lienee tähän syynä kuin se, ettei hän pidä Jumalaa kaikkivaltiaana?
Sillä se täytyy järjenkin tunnustaa, että myönnetään Jumala kaikkivaltiaaksi, silloin on myös myönnettävä, että kaikki, mitä hän sanoo, voi ja sen täytyy tapahtua.
Kun Jumala kerran on kaikkivaltias ja on luonut taivaan ja maan, niin olisiko mahdotonta, että leipä on Kristuksen ruumis ja viini Kristuksen veri, kun läsnä ovat ne sanat, jotka hän lausuu Matt. 26:26:nnessa: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini... juokaa tästä kaikki, sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi."
Luterilainen kirkko on luterilainen, ja tunnustuskirjoissa on tuonkirkon oppi.
Ei kirkko siinä (opillisessa) mielessä ole mikään kansankirkko. Siellä on Lutherin oppi puhtaana tunnustuskirjoissa, ja se on virallinen kirkon oppi, jota muun muassa Lauri Leevikin (L.) edusti. Kasteen opissa Lastadiuskin horjui, koska hänellä on kahdenlaista opetusta tässä Kaste- asiassa.
Hyvän omantunnon liitto Jumalan lkanssa ei tarkoita sitä, että ihminen on Jumalassa oman tuntonsa kautta, se on Raamatun vastaista harhaoppia.
Ihminen on aina Jumalassa vain siinä tapauksessa jos hän on Kristuksessa Jeesuksessa. Ja Kristuksen kautta ainoastaan voi olla Jumalassa, ei millään muulla tavalla.
Omatunto samvete on vain ihmisen oma käsitys hyvästä ja pahasta ei mitään sen arvokkaampaa.
Omatunto on muokattavissa helposti sellaiseksi kun se halutaan muokata, ellei Kristus asu ihmisen sydämessä.
Tuo sana että "Kaste on hyvän omantunnon liitto
Jumalan kanssa", on asia jota sinä et selvästikään ymmärrä, eikä myöskään seurakuntasi sitä ymmärrä.
1. Piet. 3:21
Se nyt meitäkin kasteessa autuaaksi tekee, joka sitä aavisti (ei että lihan saastaisuudet pannaan pois, vaan että se on
- hyvän omantunnon liitto Jumalan tykönä)
- *Jesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta,*
Kristus on täyttänyt lain ja antanut meille oman vanhurskautensa lahjana. Ylösnousemus on tuo jossa saatana on lopullisesti voitettu. Eli lunastustyö suoritettu.
Ja nyt omatuntomme voi rauhoittua, koska me olemme Kristuksen Pyhällä Kasteella kastettuina saaneet lahjaksi Pyhän Hengen ja kaikki syntimme anteeksi, niin kuin Pietari meille vahvistaa.
Eli Hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa tarkoittaa sitä, että olemme saaneet pukeutua uskon ja Kasteen kautta Kristuksen vanhurskauden vaatteeseen. Ja tämän seurauksena Jumala ei enää näe syntejämme, koska hän katsoo syntiemme esemesta Kuolleista ylösnousseen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen ansioon.
Tee tästä synnistäsi parannus, sillä kun sinä lisäät Jumalan sanaan omiasi, niin sinä saat kokea kovia vitsauksia. Tämä on Jumalan sana.
ovat sanomiseni ristiriidassa Lutherin sanojen kanssa?
esim. tämä:
Mitäpä puuttuu meidän hurmahengiltämme ja sakramenttien halveksijoilta kuin se, etteivät he tiedä eivätkä tahdo tietää mitään meidän lapsenuskostamme:
Enhän minä suinkaan halveksi kasteen merkitystä, mutta ei tässä Luther kyllä väitä, että kasteessa saadaan Pyhä Henki...vai miten ymmärrät kohdan?
enkö mukamas laittanut kohtiini suorat viittaukset Raamattuun, että jokainen taitaa ne lukea.
Jeesus opettaa, että pienet lapset ovat Jumalan Vapahtajamme syntyi kerran ihmiseksi ja lunasti meidät. Hänen lunastustyönsä perusteella lapset ovat autuaita.
Miksi lapset sitten kastetaan, kun he kerran ovat autuaita? Siksi, että he säilyisivät autuaina. Kasteen sakramentti on hyvän omantunnon liitto. Lue sinäkin ajatuksella se 1 Piet. 3:21!
Hyvän omantunnon liittoon kastetaan meidät, että meillä säilyisi usko ja hyvä omatunto. Ne eivät säily itsestään. Hyvää omatuntoa säilytetään Jumalan valtakunnan hoidossa. Sieltä ihminen löytää elämän veden, josta ulkonainen kasteen vesi todistaa. Sen avulla säilyy sydän puhtaana ja sen voimalla painetaan alas turmeltuneesta ihmisestä nousevat synnin voimat.
Ja jos ihminen joutuu sielunvihollisen pettämänä epäuskoon, hän rikkoo puoleltaan kasteen armoliiton Jumalan kanssa. Jumalan puolelta tämä liitto pysyy kuitenkin voimassa niin, että kun epäuskoinen ihminen saa parannuksen armon, hän saa palata jälleen hyvän omantunnon liittoon. Häntä ei tarvitse kastaa uudestaan, sillä parannus on kasteeseen palaamista.
Sen tähden Jumala toivoo, että me säilyisimme kasteen armoliitossa koko elämämme ajan!!!
Näin kuule Nasaretti me ymmärrämme kasteen sakramentin. Mutta ehkä sinä et sitä ymmärrä, kun kehtasit väittää, että minä en sitä ymmärrä!!!
Selität viisaasti.
Kyllä jokainen uskova kastattaa lapsensa lähetyskäskyn takia. Jeesus käski (ei pyytänyt tai toivonut) kastamaan ja opettamaan kaikki, minkä hän oli käskenyt pitää. Miksi tästä jätettäisiin omat lapset osattomaksi?
Jumala oli viisas johdattaessaan Raamatun kirjoittamista. Markuksen 16:16 menee alkukielessä näin: joka uskoo ja on kastettu, pelastuu. Uskovalle kaste on siis välttämätön. Kasteoppiriitoihin tuo antaa oman säväyksensä. Lapsena tai aikuisena, pääasia, että on kastettu.
Kastettu lapsi on opetettava uskoon, ja pakana, joka on aikuisena vasta kuullut Jeesuksen evankeliumin, on otettava kaste.
Älä mene vääristelemään tai spekuloimaan, että ja-sanalla ei olisi Raamatussa merkitystä. Alkuseurakunnan kristityistä sanotaan, että he pysyivät apostolien opetuksessa JA keskinäisessä yhteydessä JA leivän murtamisessa JA rukouksissa.(Apt 2:42) Kyllä uskonelämän hoitamisessa nuo kaikki ovat oleelliset. Näin opetettiin jo ev-lut rippikoulussa.
Ja vielä, jos niin kovasti kritisoit ev.lut kansankirkkoa, voithan aina erota siitä. Mikä olet arvostelemaan ylhäältä päin sitä, johon itsekin kuulut. Olethan itse kastettu samaan uskoon ja jäsenenä seurakunnan rekisterissä. Siunaa esivaltaasi, älä kiroa.
Muutoin kirjoituksesi oli vähän raskasta luettavaa asenteellisuutensa ja kiroitusviwheiden vuoksi. Kun kirjoitat tietokoneella, käytä oikolukua tekstinkäsittelyohjelmassasi. Se korjaa pahimmat kielivirheet. Asenteen muokkaa parhaiten aika ja iän tuoma kypsyys.
Aivan asiasta ovat uskonsisaresi ja veljesi kommentoineet, tekstisi ei varsinaisesti kyllä Kristusta kirkasta, eikä ehkä vedä parannukseen. Toivottavasti olen siinä väärässä!
kastamaton lapsi ei ole uskovainen?
Sanoppa minulle, että voiko kuollut kuolla?
Kirje efesolaisille - 2. luku
1. Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne,
Jos kerta kuollut ei voi kuolla, niin minkä tähden ne ihmiset, jotka eivät vielä olleet edes kuulletkaan mitään ilosanomasta ja kasteesta, olivat joskus kuolleet rikoksiensa tähden?
He eivät voi kuolla hengellisesti, ellei he ole olleet joskus eläviä hengellisesti. Toisin sanoen, heidän on ollut pakko olla taivasten valtakunnassa ilman kastetta, koska kukaan ei ole heille siitä koskaan kertonut.
sanoit:"Älä mene vääristelemään tai spekuloimaan, että ja-sanalla ei olisi Raamatussa merkitystä."
Enhän minä haluakkaan vääristellä Raamattua, mutta jotta Raamattu ei sotisi itse itseään vastaan, on meidän ymmärrettävä joidenkin kohtien merkistys vähän eritavalla, kuin ne on sanasta sanaan kirjoitettu.
Eli enkös silloin menisi paljonkin vääristelemään Raamattua, jos väittäisin sen Apostolien tekojen olevan väärässä, jossa kerrotaan, että eräällä seurakunnalla ei ollut Pyhää Henkeä, sillä heidät oltiin vain kastettu.
Eikö tämä juuri olisi sitä Raamatun vääristelmistä, sillä tässä on asia selvästi kerrottu, kun se sijaan se yksittäin jae ei välttämättä kerro asiaa niin hyvin.
Eikä muuten kastettu ryöväriäkään ristinpuulla, vaan se riitti, että hänelle synnit anteeksi annettiin.
sanoit:"Mikä olet arvostelemaan ylhäältä päin sitä, johon itsekin kuulut."
Ei saakkaan arvostella ylhäältä päin mitään, mutta sen sijaan on aivan oikein, että Jumala palvelijoittensa kautta arvostelee ja nuhtelee kaikkea vääryyttä, mitä maa päällän kantaa, alkaen palvelijan omasta ruumistaan, josta taatusti ei voi erota.
Tulipahan hätäisesti kirjoitettua tuo alku, eli se näin oli tarkoitus kirjoittaa
Jeesus opettaa, että pienet lapset ovat Jumalan lapsia.Ne ovat Jumalan omia jo syntyessään, sillä Vapahtajamme syntyi kerran ihmiseksi ja lunasti meidät. Jne...
Miten minä luulinkaan sinua ensi alkuun uskovaiseksi, Jumalan lapseksi. Silloin kesällä kun aloin tällä palstalla vierailemaan, sain sinun teksteistäsi sellaisen vaikutelman, että kuulut tähän Jumalan lasten joukkoon. Mutta nyt tajuan, että et olekaan. Kyllä sinä ymmärrät raamattua niin väärin.
Siis hetkinen - eihän rippi ole kuin matkan vahvistukseksi! Usko Jeesuksen sovitustyöhön pyyhkii syntimme pois, mutta jos uskot niin kuin vl-liikekin opettaa, niin olet jatkuvasti syntinen. Synninpäästö auttaa sinua pysymään uskomassa, mutta se ei ole edellytys ehtoolliselle.
Synti tarttuu meihin jokaikinen hetki, joten olet Jumalalle ihan yhtä kelpaamaton sekunti ennen synninpäästöä ja sekunti sen jälkeen jos et usko Jeesuksen sovitustyötä omalle kohdallesi. Se "osuus", josta Jeesus puhuu (Joh.13:8) on nimenomaan usko hänen sovitustyöhönsä, eikä mikään tunne siitä, onko tehnyt syntiä vai ei. Ihminen ei ole IKINÄ synnistä vapaa, edes ehtoollispöydässä!
Jumalan lapsi tuntee ehtoollisella käydessään arkuutta ja syntisyyttä. Hän haluaa panna pois uskon esteitä, syntejä, ja kuulla omakohtaisen evankeliumin siunauksen. Ehtoollisessa ei saa syntejään anteeksi epäuskoinen eikä uskovainen ihminen, sillä Jumala on säätänyt valtakuntaansa saarnaviran, jossa Pyhän Hengen kautta päästetään ihminen synneistään.
Löysinpä vielä vanhan katekismuksen ja siellä oli vastauksia mm. ehtoollisen sakramenttiin seuraavasti:
Pitääkö siis kääntymättömäin nautitseman H.ehtoollista? Ei, sillä ei heillä ole siitä yhtäkän hyödytystä, vaan he vetävät sen kautta päällensä suuremman kadotuksen (1 Kor.11:27,29)
Eikö kääntymättömät taida tulla kääntymykseen ja saada syntejänsä anteeksi paljaalla H.ehtoollisen nautitsemisella? Ei
Kutka ovat oikiat ja mahdolliset Herran ehtoollisen vieraat? Ei muut kuin uskovaiset, heidän uskonsa olkoon heikko eli vahva, ainoastansa se on oikia ja elävä.
Kutka ovat mahdottomat Herran ehtoollisen vieraat? Kaikki, joilla ei ole elävää uskoa heidän Vapahtajansa Jeesuksen päälle.
Eli ymmärrän näin, että ehtoollinen on ennenkaikkea uskon vahvistukseksi asetettu muistoateria. Ei siinä syntejään saa anteeksi.
# Äläkä sitten enää käpälöi Jumalan sanaa omalla järjelläsi ja isäisi perinnäissäädöksillä jotka ovat ihmisoppeja!!!! #
Joh. 6:54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni,
------------------------------------------
*) - sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
-----------------------------------------
Joh. 6:55 Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
Joh. 6:56
Joka syö minun lihani ja juo minun vereni,
--------------------------------------
*) - se pysyy minussa, ja minä hänessä.
--------------------------------------
Joh. 6:57 Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja
----------------------------------------
*) minä elän Isän kautta, niin myös se,
- joka minua syö, elää minun kauttani.
---------------------------------------
Kristuksen nimessä ja veressä ON SYNTIEN ANTEEKSIANTAMUS.
Kristuksen nimi ja veri ON HERRAN PYHÄSSÄ EHTOOLLISESSA! Siinä on myöskin Isä ja Pyhä Henki täydessa kaikkivaltiaassa voimassaan.
Ja ANTAA JUURI SEN MINKÄ LUPAAKIN,
IANKAIKKISEN ELÄMÄN JUMALAN LUONA TAIVAASSA. AAMEN!
Minä olen Jumalan lapsi matkalla taivaan iloon.
Olen syntynyt Aabrahamin siemenestä, Herrastani Jeesuksesta Kristuksesta.
Olen odotellut sitä iloa jo yli 55 vuotta.
Iloista on elämä täälläkin, kun Jumala siunaa ja varjelee minun käymiseni Jeesuksessa Kristuksessa. Kiitos sinulle Jeesus.
"Ehtoollisessa ei saa syntejään anteeksi epäuskoinen eikä uskovainen ihminen,"
Älää vaan kukaan uskoko tätä, sillä saatana on valehtelija
Näinhän se omanvanhurskauden saatana väittää, ettei uskolla Kristukseen pelastu, mutta valehtelee, ja tuomituksi tulee kerran
helvetin tulessa.
Kiitos Jeesus!
Ilman uskoa on tietysti mahdoton kelvata Jumalalle. Ja epäuskoinen syö ja Juo
Kristuksen ruumiin ja veren tuomiokseen.
Ja kaikki Kristuksen verellä ostetut veisaavat uutta virttä Jumalalle ja Karitsalle.
Kiitos sinulle Jeesus. Aamen hallelujaa!
Sillä se täytyy järjenkin tunnustaa, että myönnetään Jumala kaikkivaltiaaksi, silloin on myös myönnettävä, että kaikki, mitä hän sanoo, voi ja sen täytyy tapahtua.
Kun Jumala kerran on kaikkivaltias ja on luonut taivaan ja maan, niin olisiko mahdotonta, että leipä on Kristuksen ruumis ja viini Kristuksen veri, kun läsnä ovat ne sanat, jotka hän lausuu Matt. 26:26:nnessa:
"Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini... juokaa tästä kaikki, sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi."
vl.kaverin kirjoitus on todella hyvä herätyskirjoitus,
ihan asiaa koko teksti.
sen tietysti jätät huomiota vaille, että
papeissa on myös iso joukko uudestisyntyneitä
Pyhän Hengen voimassa eläviä kristittyjä.
Sinun mielestä olemme pakanoita, mutta Henki
todistaa henkemme kanssa, että olemme Jumalan
lapsia.
Artikkelin kirjoittaja itsekin vamaan on havainnut ettet sinä itse parannuksellasi itseäsi
parantele, vaan sen tekee Jumala ja Kristus
sinussa, kun olet sille tielle itsesi avannut,
joten jatka vain upeaa parannussaarnaa!!!!!
ja toivottavasti arvostat myös muita hengen
voimassa liikkuvia, vaikkei vl-nimikkeellä
liikuttaisikaan
sanoit:"Sinun mielestä olemme pakanoita, mutta Henki
todistaa henkemme kanssa, että olemme Jumalan
lapsia. "
Periaatteessa en voi teitä tuomitakkaan, sillä enhän tunne teitä, enkä näe sydämeenne. Mutta silti muutama Raamatun kohta minut saa epäilemään, että onko jokaisessa uskonsuuntauksessa uskovaisia:
1Joh 2:19 Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.
Ja näin tämän ymmärrän: Väärät seurat ovat poikkenneet alkuseurakunnasta. Jos nämä väärät seurat olisivat yhtä alkuseurakunnan kanssa, eli he olisivat samassa uskossa heidän kanssaan olleet, niin silloin he olisivat alkuaseurakunnassa pysyneet.
Mutta heissä on käyvä ilmi, ettei kaikki voi olla samassa uskossa, ja että käärmeen on perustettava monta muuta seuraa, jotta enemmän hukkuisi. Ne jotka ovat samassa oikeassa uskossa, he myös yhdessä pysyvät - sillä eihän heillä ole tarvetta erottautua toisista uskovaisista.
Eli miksi ihmisten täytyy erottautua toisistansa, jos he mukamas samassa uskossa ovat?
Eli oot kyllä aivan oikeassa, ettei kuulukkaan tarkastella ihmisen uskoa sen herästysliikkeen tai jonkun muun vastaavan nimen johdosta, mutta minusta se liikkeen nimi saattaa silti kertoa mm. sen, että ihminen ei viitsitäkkään nöyrtyä sellaiseen noloon uskoon, missä Jumalanlapset aina ovat olleet ja ovat nykyäänkin, vaan ihmisen on tuotava jotain omaa. Ja koska mitään ihmisen omaa ei voida ottaa taivastenvaltakuntaan, niin ei rikas ihminen malta pysyä yksinkertaisessa uskossa, vaan perustaa omat seurat, jotka saattavat poiketa oikeasta aivan pikkuisen, mutta eivät silti pelasta, koska siellä ei ole nöyryyttä.
"Jos nämä väärät seurat olisivat yhtä alkuseurakunnan kanssa, eli he olisivat samassa uskossa heidän kanssaan olleet, niin silloin he olisivat alkuaseurakunnassa pysyneet."
Tämä on taas näitä vl:ien loogisia kuperkeikkoja. Mitä Luther teki 1500-luvulla? Hän erkani katolisesta kirkosta, joka oli ja on yhä suoraa jatkumoa alkuseurakunnille. Mitä Lestadius teki 1800-luvun puolessavälissä? Erkani luterilaisen kirkon opetuksesta.
Vaatii melkoisia henkisiä akrobaattitemppuja, että näkee nämä kaksi erkanemista muina kuin "eriseuroina". Lutherilla oli tarve erottautua katolisesta kirkosta, samoin Lestadiuksella omasta kansankirkostaan. Miksi he tekivät oikein, mutta kaikki lestadiolaisuudesta eronneet väärin? Tähän ei käy vastaukseksi kehäpäätelmä "koska he erosivat väärästä opista ja tekivät siksi oikein".
oleellista ei käsittääkseni ole, että kuka erkani ja kenestä, vaan että oleellista on se, että he ovat toisistansa eronneet - se on merkki siitä, ettei kaikilla voi olla kaikki kunnossa.
Jos minä veljeni kanssa olen erimieltä ja me sen tähden lähdemme eriteille, niin emme voi sanoa yhtään enempää veljeni erkaneen minusta, kuin minun erkaneeni veljestä.
sanoit:"Mitä Lestadius teki 1800-luvun puolessavälissä? Erkani luterilaisen kirkon opetuksesta. "
Kun taas minä näen asian niin, että jos tällainen erkaneminen on tapahtunut, niin lutherilainen erkani lestadiuksesta tai ihan miten vaan.
Eli oleellista on se, että he ovat toisistansa eronneet, eikä se, että kumpi on toisesta. Poitti on se, että eivät varmaan enää lutherilaiset taida samassa uskossa olla lestadiolaisten kanssa, sillä jos olisivat, niin eivätkö he olisi yhdessä pysyneet?
Totuus eroaa valheesta ja valhe totuudesta. On Raamatun mukaista erota sellaisesta, joka ei halua luopua valheesta ja sen mukaan on myös Raamatun vastaista luopua sellaisesta, joka pitäytyy totuudessa.
Ei erkaneminen itsessään riitä kenellekkään tuomio perusteluksi, elemme ensin tiedä onko hän eronnut valheesta vaiko totuudesta.
sanoit:"Miksi he tekivät oikein, mutta kaikki lestadiolaisuudesta eronneet väärin? Tähän ei käy vastaukseksi kehäpäätelmä "koska he erosivat väärästä opista ja tekivät siksi oikein". "
Emme taaskaan voida sanoa, että kuka erkani kenestä. Mutta olkoot vaikka millanen kehäpäätelmä, niin väärin ei ole koskaan luopua valheesta.
Jos haluamme tarkastella, että kuka teki oikein, niin meidän kuuluu tarkastella sitä, että kuka silloin luopui valheesta ja kuka totuudesta.
"Kun taas minä näen asian niin, että jos tällainen erkaneminen on tapahtunut, niin lutherilainen erkani lestadiuksesta tai ihan miten vaan."
Tunnet erittäin huonosti oman liikkeesi ja protestanttisen kirkon historiaa. Luterilaisessa kirkossa ei ole koskaan uskottu samalla tavalla kuin mitä Laestadius opetti, joten kyllä se "erkanija" on hyvin helppo määrittää ympäripyöreiden puhumisen sijasta: Laestadius erkani Lutherin opista, eikä ollut kuuliainen seurakunnan Raamattuun perustuvalle sanalle. Toisin sanottuna, Laestadius ei itse noudattanut sitä sanaa, jota nykyään vl-seuroissa saarnataan kuuliaisuudesta seurakunnalle.
"Jos haluamme tarkastella, että kuka teki oikein, niin meidän kuuluu tarkastella sitä, että kuka silloin luopui valheesta ja kuka totuudesta."
Niin juuri. Ja siksi esimerkiksi 70-luvulla vl-liikkeestä eronneet/erotetut erosivat nimenomaan valheesta, koska eivät voineet hyväksyä Raamatun sanaan perustumatonta henkioppia. Tämä ei estänyt kuitenkaan vl-liikettä leimaamasta eronneita/erotettuja eriseuralaisiksi.
Tilannehan on se, että nykyään kaikki muut paitsi vl:t ovat eriseuraisia, eikä vl:ien tarvitse käydä oppiaan kriittisesti läpi. Vaaditaan ehdotonta kuuliaisuutta seurakunnalle. Jos Luther olisi aikanaan uskonut niin kuin vl:iltä nykyään edellytetään, olisimme todennäköisesti kaikki vieläkin katolisia.
sanoit:"Luterilaisessa kirkossa ei ole koskaan uskottu samalla tavalla kuin mitä Laestadius opetti."
Kun minä olen lukenut jopa melkein paljon Lutherin kirkkopostilloita, niin aina tulee sellainen tunne, että miten on mahdollista, että vielä nytkin samallalain seuroissa opetetaan.
sanoit:"Vaaditaan ehdotonta kuuliaisuutta seurakunnalle."
Tästä olen erimieltä. Raamatussa on monta kohtaa, jossa sanotaan, että vaikka enkeli taivaasta tulisi ja kertoisi vastoin sitä, mitä olemme Pyhän Hengen kirkastamana saaneet oppia, niin hän olkoon kirottu.
Seurakunta koostuu erehtyväisistä ihmisistä, joita Jumala tarkoituksellaan välillä lyhyt aikaisesti erehdyttää, ettei ihmiset tulisi ylpeiksi ja alkaisi luottamaan liiaksi toisen ihmisen sanaan.
1)Luther opetti ihmisen olevan vapaa pukeutumis- syömis- ja juomissäännöistä. Lestadiolaisuus edellyttää tiettyä hiustyyliä ja absolutismia.
2)Luther opetti, että ehtoollisella saa uskoa syntinsä anteeksi. Lestadiolaisuuden mukaan ehtoolliselle ei pidä käydä huonolla omallatunnolla.
3)Lutherin mukaan kaste on välttämätön sakramentti. Lestadiolaisuuden mukaan kaikki maailman lapset ovat uskomassa ja kaste on vain uskon vahvistus.
4)Luther opetti, että avioeron syytön osapuoli saa avioitua uudelleen. Lestadiolaisuuden mukaan ei ole väliä, kuka on syyllinen, koska uutta puolisoa ei kuitenkaan saa ottaa.
"sanoit:"Vaaditaan ehdotonta kuuliaisuutta seurakunnalle."
Tästä olen erimieltä. Raamatussa on monta kohtaa, jossa sanotaan, että vaikka enkeli taivaasta tulisi ja kertoisi vastoin sitä, mitä olemme Pyhän Hengen kirkastamana saaneet oppia, niin hän olkoon kirottu."
Ja tähän vastaan: Kuinka monta kertaa olet ollut läsnä tilanteessa, jossa siionin johtokunta on kertonut seurakunnan menneen vikaan jossain asiassa? Helppo se on puheen tasolla myöntää erehtyväisyys, jos käytännössä mitään ei koskaan tapahdu.
yhdessäkään kokouksessa.
Mutta ymmärtäisin johtokunnan menneen vikaan silloin, kun harrastettiin esim. 70- luvulla mm. sitä, ettei annettu syntiä anteeksi, jolloin joku sitä katui. Elikkä ei annettu esim. viinan juontia anteeksi, jos sen teki monta kertaa.
Toiseksi sellaiset hoitokokoukset, jossa rakkaus ei vaikuttanut, ovat olleet täysin vääriä.
Haluaisinpa nähdä ne missä Luther niin opettaa. Veikkaisinpa, että nekin ovat tulkinnan varaisia.