Oletetaan, että lapsi on otettu huostaan aivan pienenä, alle vuoden ikäisenä.
Biovanhemmat eivät ole kuuteen vuoteen olleet missään tekemisissä lapsen kanssa, siis sen jälkeen kun sijoitus on tapahtunut, ei yhteydenpito ole edes alkanut.
Lapsi on aloittanut juuri koulun.
Onko lapselle paras paikka silti biokoti ja millaisella aikataululla valmistelisitte palautuksen, jos biovanhemmat yhtäkkiä heräisivät haluamaan lapsensa takaisin?
Biovanhemmat eivät ole kuuteen vuoteen olleet missään tekemisissä lapsen kanssa, siis sen jälkeen kun sijoitus on tapahtunut, ei yhteydenpito ole edes alkanut.
Lapsi on aloittanut juuri koulun.
Onko lapselle paras paikka silti biokoti ja millaisella aikataululla valmistelisitte palautuksen, jos biovanhemmat yhtäkkiä heräisivät haluamaan lapsensa takaisin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
On uusi ja mullistava asia siirtyä koulutaipaleelle. Tuttuja ja turvallisia asioita tarvitaan pohjaksi uuden omaksumiselle. Ei lapsi kestä jos siihen tulisi vielä uusi ympäristö, vieraat aikuiset, vaikkakin omat biovanhemmat, vieraat tavat ja vieraat lapset. Sehän voisi olla sokki lapselle.
Itse olin kolmen vuoden sijoituksen jälkeen valmis luopumaan lapsistani, 12- ja 13-vuotiaat. Ajattelin tuota kaikkea, emmekä saaneet olla paljon yhteydessä. Mutta lapseni eivät halunneet päästää minusta irti. He voivat pahoin sijoituksessa. Lapseni sanoivat, että "äiti, vaikka meillä ei ollut rahaa, silti heiltä ei mitään puuttunut".
sinun tapauksesi täysin, jos on monta vuotta yhteistä historiaa takana, tottakai sinä olet lapsille äiti, se oikea.
Mielenkiintoista ja paljonpuhuvaa kuitenkin, ettei yhtään vastausta kysymykseeni tullut.
En vaatisi lastani takaisin enää noin pitkän ajan jälkeen...Kai. olen väärä ihminen puhumaan, sillä aloitin oikeuksiemme vaatimisen heti lapseni jouduttua huostaan. Kävin katsomassa lastani jatkuvasti lastenkodissa, vaikka olisin voinut huonosti. Siinä samalla ravasin a-klinikan ja psykiatrisen väliä hoidattamassa itseäni. Tervehdyttyäni soittelin ja piinasin lastensuojelua kysymyksilläni ja esitin vaihtoehtoja lapseni sijoittamiselle...muuta kuin laitos. Olemme nyt perhehoidossa yhdessä. Jos lapseni olisi sijoitettu perheeseen olisin käynyt tapaamassa häntä siellä ja uskon, että ajan kuluessa olisin saanut lapseni takaisin, sillä olisin todistanut olevani kykenevä huoltaja.(en usko,että siihen olisi kulahtanut kuutta vuotta)
Miksi yhteydenpitoa ei ole ollut? Onko ollut yhteydenpidossa vanhempien oma tahto, kunnan sosiaaliviranomaisten tai sijaisvanhempien halu poistaa vanhemmat lapsen elämästä, ja miten niin vanhemmat yhtäkkiä "heräävät"?
Minä en lasta vaatisi heti takaisin, mutta jos mahdollista, yhteydenpidon alkaisin. On lapselle kuitenkin hyvä tietää, että suku ei ole hylännyt ja omat juuret ovat kaikille tärkeät. Jo itsensä ymmärtämisen ja löytämisen takia, on tärkeää tietää mistä on lähtöisin, jos se on vaan mahdollista. Kaikki tiedämme, aina se ei ole mahdollista.