Mulla nuoruudessa ja lapsuudessa oli tosipaljon kavereita ja aina oltiin menossa ja tulossa jonnekkin, mutta entä nyt kun olen avoliitossa ja muutama tenava( onneksi) pyörii matkassa mukana, en eläissäni ole ollut niin yksin kuin nyt,vaikka käytänössä meitä on viisi henkeä, en ole jaksanut miettiä mistä moinen tilanne johtuu,välillä huomaan kuinka olen vaipunut ajatuksiini ja siihen aikaan jolloin oli oikeesti hauskaa.
Tuntuu elämä valuvan hukkaan...onneksi lapset on olemassa!
Tuntuu elämä valuvan hukkaan...onneksi lapset on olemassa!
Vastaukset 2
Vanhimmat
minullakin oli nuoruudessa kavereita ja ystäviä vaikka kuinka paljon.nyt on vaimo ja kaksi lasta,silti tuntuu että jotain puuttuu.en tiedä miten tähän on tultu.
Minullakin oli todella paljon ystäviä ja kavereita
nuoruudessani. Nyt yhden lapsen äitinä ja aina
kotona. Se on se ettei suhteen alkuhuumassa muista
pitää yhteyttä kavereihin... näin ainakin olen
itselleni asian selvittänyt... ehkä se on vain
itsestä kiinni... ja enää ei sitten osaa...
Minäkin olin melkoinen menijä nuorena, vaikka
enhän vieläkään vanha ole, mutta kuitenkin. Juu
sitä joskus kaipaa "hurjaa" nuoruutta ja kavereita.