Tyttöni syntyi joulukuussa 04 ja nyt vähän aikaa sitten mua on alkanut väsyttämään hirveesti päivisin.
Poikaystäväni hoitaa kyllä minkä työltänsä ehtii mutta olisi kiva että hoitaisi enemmän.on töissä aamusta iltaan =(
tyttömme huutaa päivisin.Ei suostu nukkumaan ja konttaa koko ajan jonnekkin minne ei saisi.
huutaa nytkin sängyssään kun on väsynyt muttei jaksa nukkua =(
olen peitellyt nyt neljä kertaa ja ei auta.Maitoa olen antanut mutta ei.
vituttaa yksinkertaisesti.
en jaksa enää.
olen niin kyllästynyt tähän kaikkeen.Haluaisin nukkua tai olla yksin hiljaa mutta tyttö vaan huutaa ja huutaa koko ajan.
auttakaa mua.
äitini hoitaa lasta joskus että saan omaa aikaa muttei sekään voi kauheesti kun on töissä.
lapsemme ei oltu suunniteltu vaan vahinko mutta rakastan häntä suunnattomasti mutta itkua en jaksa kuunnella.
Poikaystäväni hoitaa kyllä minkä työltänsä ehtii mutta olisi kiva että hoitaisi enemmän.on töissä aamusta iltaan =(
tyttömme huutaa päivisin.Ei suostu nukkumaan ja konttaa koko ajan jonnekkin minne ei saisi.
huutaa nytkin sängyssään kun on väsynyt muttei jaksa nukkua =(
olen peitellyt nyt neljä kertaa ja ei auta.Maitoa olen antanut mutta ei.
vituttaa yksinkertaisesti.
en jaksa enää.
olen niin kyllästynyt tähän kaikkeen.Haluaisin nukkua tai olla yksin hiljaa mutta tyttö vaan huutaa ja huutaa koko ajan.
auttakaa mua.
äitini hoitaa lasta joskus että saan omaa aikaa muttei sekään voi kauheesti kun on töissä.
lapsemme ei oltu suunniteltu vaan vahinko mutta rakastan häntä suunnattomasti mutta itkua en jaksa kuunnella.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ulkoiletko päivittäin lapsesi kanssa? Pari tuntia ulkona ja vatsa täyteen, ennen päiväunia voisi auttaa, ellet jo tee niin, kokeile. nuku itsekin se aika minkä lapsesi nukkuu ja unohda muut asiat ja tekemiset. Puhelimet kiinni silloin ja peitto korviin. Kun lapseni oli samanikäinen nukkui myöskin aika huonosti, mutta tehtiin tosi pitkiä lenkkejä rattaiden kanssa tietenkin ulkosalla, ja puistoissa. Muksuni oppi kävelemään 8kk, ja ulkonakin silloin vähän harjoiteltiin. Mutta tein itse todella pitkiä lenkkejä ja sain myös päiväunillekin, mutta hermojahan se vaatii. Luonnollista, että sen ikäinen konttaa, joka paikkaan, hankin silloin pehmokypärän tai miksi sitä nyt sanotaankaan lapsellle päähän, ei tullut pahoja kuhmuja kaatumisista yms.
Itkua on vain pakko sietää ja kestää, se kuuluu asiaan, lapsen kanssa pitää myöskin tehdä, touhuta ja leikkiä, että saa virikkeitä ja alkaa väsyttämään. Ja sekin vaihe menee ohi, mikä nyt teillä on meneillään ja uusia tulee jatkuvasti lisää, tilanteet muuttuvat, koita nyt kestää ja jaksaa. Omat tarpeet pitää vähäksi aikaa unohtaa, mutta, kyllä niidenkin aika vielä tulee. Nyt vain on lapsesi aika. Onneksi sentää rakastat häntä, etkä inhoa tai vihaa. Silloin asiat vasta huonosti olisivat. Kyllä sinä kestät.
Eikun vauveli rattaisiin ja kävelylle kauniiseen
luontoon.
Luonnosta saa voimaa kun mieli on väsynyt ja uni
tulee paremmin. niin ja kun ne vauvelit vaatii
tietyn annoksen päivässä syliä..sylihoito
tekee hyvää meille kaikille.
hyvää sinne!
Pikkuneiti juuri 11 kk asumme kahdestaan. Joskus väsyttää enemmän joskus vähemmän. Olen huomannut myöskin ulkoilun hyväksi avuksi väsyneelle ja kiukkuiselle mielelle. Vaatteet niskaan ja äkkiä pihalle. Lapsikin on tyytyväisempi kun maisemat vaihtuu, on uutta ihmettelemistä. Tosin tyttö kävelee jo ja on mukavampi olla jo leikkipuistossa kiikkumassa tai hiekkalaatikolla ja katselemassa toisten lasten puuhia. Jaksamista ja hyvää syksyä sinulle. Niin pian ne meidän pienokaiset kasvaa ja pian tämäkin aika on ohi.
minäkin synnytin joulukuussa 2004 pojan =) onko lapsesi oppinut vasta konttaamaan?josko laittaisit kaiken rikkoutuvan ym.piiloon jotta saa kontata "melkein" mihin haluaa?onneksi itkeminen on vain vaihe joka menee ohi.meillä ainakin itketään nyt jos menen hetkeksikään näköetäisyydeltä pois,ahdistavaa mut yrittää ymmärtää et hän oikeasti tarvitsee nyt vain enemmän huomiota ja aktiviteettia.jäin tällä viikolla yh:ksi mies lähti ja eiköhän poika sairastunut just nyt! kuumetta 39,3 ja tietenki olen yksin eikä ketään jolle soittaa et tulis apuun..mut sitä se vain on välis väsyttää pirusti mut jaksaa se pitää yrittää!=)
moi!
synnytin siis elokuussa 04 ja muakin on koko kesän ja tän alku syksyn väsyttänyt julmetusti!
mulla on ero alla ja kaikkea muutakin siihen liittyvää on, toisinaan jaksan ja toisinaan en. varsinkin kun päivällä ei ole ohjelmaa niin nukun tyttäreni kanssa päiväunia. se rasittaa sikäli kun tämän ikäisen lapsen vanhemmat tiettävästi touhuilee lstensa kanssa kaikkea mukavaa ja ulokoilevat..kyllä mekin ulkoillaan mutta liian vähän ns. hiekkalaatikko touhua! mennään kaupunkiin kävelylle ja autoillaan mummolaan mutta ei olla ns. ulkona yhdessä.
joskus olo tuntuu rankalta ja haluaisin itsekin vain häipyä..samoin teki ukkokin..miksi en minäkin?
lapseni on minulle tärkeä ja mieltä ei masenna hän vaan minä itse! kun en viitsi ja jaksa kun väsyttää...meillä on muuten asiat ihan ok ja yritän hänen takiaan jaksaa normaalia perhe arkea mutta tunnen hirvittävää syyllisyyttä kun nukumme aamulla pitkään..tai en jaksa nousta 8 aamulla vaan nukun tunnin kun hän lukee kiltisti kirjoja tai leikkii...:( äiti herää myöhässä silmät ristissä vaikka on nukkunut yönsä kohtuullisen hyvin.aamu puuro tulee myöhässä ja kohta mennäänkin sitten päikkäreille! illalla jaksaisin kyllä paremmin olla hereillä mutta päivä on tosi hankala!mistä lisä virtaa???
tiedän miltä tuntuu. en voi antaa vinkkiä kun olen itsekin samassa junassa! kai tää on henkistä väsymystä vaan!mutta harmittaa lapsen takia!
ä/t/04
kokeilkaa unikoulua.Lasta ei saakaan opettaa siihen et heti kun vähänkin parkasee ni heti joku juoksee luokse.Pitää ymmrätää lapsenkin ettei ole mitään hätää.Puhu myös neuvolasta tästä.