Kiitos

Haluan kiittää kaikkia teitä, jotka olette tänne kirjoittaneet omia kokemuksia ja tarinoita...sillä hetkellä ette uskoneet että sillä voi olla jokin parantava merkitys jollekkin toiselle, mutta näin on käynyt varmasti usealle...ainakin minulle. Itse muistan tuon päivän kuin eilisen noin 8 vuotta sitten kun sain ensimmäisen kohtauksen kesken tunnin luokassa ja siitä se sitten alkoi=( välillä on ollut parempia aikoja ja välillä taas kohtauksia tuntuu tulevan yhtenään. yksikseni olen kuitenkin yrittänyt kamppailla asian kanssa kun ensin en voinut käsittää mikä mua vaivaa ja sit kun jostain lehtien palstalta näin otsikon "paniikkihäiriö" ja tajusin mikä mua vaivaa niin ajattelin olevani ainut tapaus enkä uskaltanut enkä kehdannut kertoa kellekkään. puhumattomuus ja teeskentely pahensivat vuosien varrella asiaa. Noin kuukausi sitten rupesin etsimään että oisko moiseen tautiin mitään luontaistuote lääkkeitä ja sen avulla löysin nämä sivut ja apua ja rohkeutta hakea apua. Aloitin E-Epan ja karnosiinin ja nyt neljän viikon jälkeen paniikki kohtaukset ja ahdistus on helpottunut, ja sain itseäni niskasta sen verran kiinni ja rohkeutta että kävin tänään lääkärissä tämän asian takia ja sain vihdoinkin rattaat pyörimään, sillä perjantaina meen keskustelemaan tarkemmin psykologin kanssa ja sitte katsotaan mulle sopivat hoitomuodot. Tuntuu jo nyt tosi hyvältä, että jos tää sittenkin on voitettavissa ja voin taas elää normaalia elämää ja olla onnellinen enkä jatkuvasti huolissani ja paniikissa! Asian myöntäminen itselle on ollut todella vaikeaa ja vasta kuukaus sitten pystyin puhumaan siitä avomiehelleni vaikka ollaan oltu yhes 10 vuotta ja suhde on hyvällä mallilla. vaikeinta oli kuitenkin sanoa se tänään ventovieraalle ja itkuhan siinä tuli, mutta helpotti kun sain sen sanottua ääneen. Tuntuu kun ois tippunu iso kivi niskasta ja se on kaikkien teidän ansiota jotka ootte jakanu kokemuksia ja rohkassu hakemaan apua, sillä ilman näitä teidän juttuja tuntisin vieläkin olevani yksin tän ongelman kanssa, mutta en enää=)
0141
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Minttu kirjoitti:

Haluan kiittää kaikkia teitä, jotka olette tänne kirjoittaneet omia kokemuksia ja tarinoita...sillä hetkellä ette uskoneet että sillä voi olla jokin parantava merkitys jollekkin toiselle, mutta näin on käynyt varmasti usealle...ainakin minulle. Itse muistan tuon päivän kuin eilisen noin 8 vuotta sitten kun sain ensimmäisen kohtauksen kesken tunnin luokassa ja siitä se sitten alkoi=( välillä on ollut parempia aikoja ja välillä taas kohtauksia tuntuu tulevan yhtenään. yksikseni olen kuitenkin yrittänyt kamppailla asian kanssa kun ensin en voinut käsittää mikä mua vaivaa ja sit kun jostain lehtien palstalta näin otsikon "paniikkihäiriö" ja tajusin mikä mua vaivaa niin ajattelin olevani ainut tapaus enkä uskaltanut enkä kehdannut kertoa kellekkään. puhumattomuus ja teeskentely pahensivat vuosien varrella asiaa. Noin kuukausi sitten rupesin etsimään että oisko moiseen tautiin mitään luontaistuote lääkkeitä ja sen avulla löysin nämä sivut ja apua ja rohkeutta hakea apua. Aloitin E-Epan ja karnosiinin ja nyt neljän viikon jälkeen paniikki kohtaukset ja ahdistus on helpottunut, ja sain itseäni niskasta sen verran kiinni ja rohkeutta että kävin tänään lääkärissä tämän asian takia ja sain vihdoinkin rattaat pyörimään, sillä perjantaina meen keskustelemaan tarkemmin psykologin kanssa ja sitte katsotaan mulle sopivat hoitomuodot. Tuntuu jo nyt tosi hyvältä, että jos tää sittenkin on voitettavissa ja voin taas elää normaalia elämää ja olla onnellinen enkä jatkuvasti huolissani ja paniikissa! Asian myöntäminen itselle on ollut todella vaikeaa ja vasta kuukaus sitten pystyin puhumaan siitä avomiehelleni vaikka ollaan oltu yhes 10 vuotta ja suhde on hyvällä mallilla. vaikeinta oli kuitenkin sanoa se tänään ventovieraalle ja itkuhan siinä tuli, mutta helpotti kun sain sen sanottua ääneen. Tuntuu kun ois tippunu iso kivi niskasta ja se on kaikkien teidän ansiota jotka ootte jakanu kokemuksia ja rohkassu hakemaan apua, sillä ilman näitä teidän juttuja tuntisin vieläkin olevani yksin tän ongelman kanssa, mutta en enää=)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu