Hirvittävän ahdistavaa kun mummoni joka puhelinsoitto alkaa lauseella: "Jaa`a, sinähän oletkin jo niin iso, että ensi vuonna on se ripillemenon aika".
Muutenkin kun olen mommolassa isovanhempani vain puhuvat taukoamatta ripillemenostani... Se on rasittavaa, sillä en ole edes varma menenkö koko riparille...
En ole koskaan uskonut tähän jeesuslöpinään, eivätkä kyllä vanhempanikaan, mutta isovanhempani ovat täysin eri juttu...
Enkä viitsisi tuottaa heille pettymystä ja olla menemättä rippikouluun.
Tiedän, että se ei ole heidän päätöksensä, sitähän äitinikin sanoo, mutta pelkään vain että he pettyvät minuun taas...
Olihan se kyllä aikamoinen shokki heille kun
kerroin ottavani tässä lähiaikoina uuden lävistyksen... Smileyn, sellainen tuossa ikenten jänteessä oleva lävistys. Mutta se ei ole tässä se pääpointti.
Tiedän että minun ei pitäs stressata tämän takia, mutta en halua tuottaa isovanhemmilleni niin suurta pettymystä kun niin innoissaan asiasta kerta ovat.
Mutta onko rippileiri tosiaan kokemisen arvoinen..?
Vai paasataanko siellä vain jostain raamatusta..?
Tiedän, että meiltä ei ainakaan kotoa kukaan ole tulossa rippijuhliini (jos sellaisia koskaan tuleekaan), koska vanhempani eivät pidä ripille pääsyä tärkeänä, enkä kyllä itsekään. Eivätkä isovanhempanikaan pääse juhliin, koska asuvat toisella puolen Suomea.
Mua vaan ahdistaa niin paljon!
Nyt kyllä olen kallistumassa rippileiriin päin, mutta en ole vielä varma...
Kannattaako rippileiri?
Muutenkin kun olen mommolassa isovanhempani vain puhuvat taukoamatta ripillemenostani... Se on rasittavaa, sillä en ole edes varma menenkö koko riparille...
En ole koskaan uskonut tähän jeesuslöpinään, eivätkä kyllä vanhempanikaan, mutta isovanhempani ovat täysin eri juttu...
Enkä viitsisi tuottaa heille pettymystä ja olla menemättä rippikouluun.
Tiedän, että se ei ole heidän päätöksensä, sitähän äitinikin sanoo, mutta pelkään vain että he pettyvät minuun taas...
Olihan se kyllä aikamoinen shokki heille kun
kerroin ottavani tässä lähiaikoina uuden lävistyksen... Smileyn, sellainen tuossa ikenten jänteessä oleva lävistys. Mutta se ei ole tässä se pääpointti.
Tiedän että minun ei pitäs stressata tämän takia, mutta en halua tuottaa isovanhemmilleni niin suurta pettymystä kun niin innoissaan asiasta kerta ovat.
Mutta onko rippileiri tosiaan kokemisen arvoinen..?
Vai paasataanko siellä vain jostain raamatusta..?
Tiedän, että meiltä ei ainakaan kotoa kukaan ole tulossa rippijuhliini (jos sellaisia koskaan tuleekaan), koska vanhempani eivät pidä ripille pääsyä tärkeänä, enkä kyllä itsekään. Eivätkä isovanhempanikaan pääse juhliin, koska asuvat toisella puolen Suomea.
Mua vaan ahdistaa niin paljon!
Nyt kyllä olen kallistumassa rippileiriin päin, mutta en ole vielä varma...
Kannattaako rippileiri?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Omat isovanhemmat ehtivät kuolla hyvissä ajoin ennen rippi/protuleiri-ikää, joten omakohtaista kokemusta ei ole.
Jotenkin vaan tuntuu siltä, että tuskin tämän päivän mummuista kovin moni on arvostamatta suoraselkäisyyttä. Jos sanoo että "en mene, en koe kristinuskoa omakseni ja pelkkien rippilahjojen vuoksi ripille meno olisi valehtelua", niin mitä nuo vastaisivat? Jos kertoo vaikka arvostavansa toisten aitoa uskontoa niin paljon ettei itse halua näytellä sitä?
Tuossa on järkeä.
Ja olen tässä ajatellut, että jos he eivät kunnioita minua enää päätöksentekoni jälkeen, en ole kyllä kovin tärkeä heille...
Siis jos joku rippikoulun käyminen ratkaisee olenko heidän arvoisensa jne.
Ja kyllä minä kuitenkin uskon, että he ajan kanssa ymmärtävät.
Kerro sitten ihmeessä jossain mihin päädyit ja miten sujui. Kaipaisin kovasti esimerkkejä 15-vuotiaista jotka ovat olleet vastaavassa tilanteessa.
(Vaimoni ei kelpaa, on liian hardcore-ateisti ollakseen edustava. Ilmoitti 15-vuotiaana menevänsä koululakkoon siihen saakka että tulee lupa erota kirkosta. Ei tarvinnut olla poissa lopulta päivääkään...)
Joo, yritän muistaa. Voin vaikka sitten kertoa koko stoorin tällä samaisella palstalla...
En kuitenkaan ole vielä varma kumman vaihtoehdon valitsen... Siis mennäkkö riparille vai protuleirille.
Mutta onhan tässä vielä melkein vuosi aikaa miettiä.
jos et osaa päättää mene kummallekin leirille. yksinkertaista. et ainakaan menetä mitään.
sillä menetät todella jotain, jos et mene! Ehkä olisi parasta, jos valitsisit molemmat, noista lähtökohdista. Mutta Protu on jotain mitä ei kannata jättää väliin, ainakaan sinunlaisesi... Itse jäin koukkuun Protuiluun, ja nyt käyn jokaikisesä paikallisprotun tapaamisessa, leiritapaamisessa, ja muissa protuiluissa...
Päätöksesi on vaikea, kun sinua vetävät kahtaalle vanhempiesi ja isovanhempiesi mielipiteet. Koita löytää omasi sieltä välistä. Isovanhemmillesi voit aina sanoa, ettet ole vielä valmis ja tiedät pääseväsi rippikouluun ensi vuonna tai sitten kun olet valmis.(vaikkakin aikuisena leirille ei enää ole mahdollisuutta)Tai vanhemmillesi, että sinäkin ansaitset rippijuhlat jos kerran menet rippikouluunkin. Joka tapauksessa koita löytää päätös jonka kanssa voit elää. Isovanhempasi varmasti rakastavat sinua, joten he varmasti ymmärtävät jos uskallat selittää mikset ole menossa.
Kannattaako ripari?.. ehdottomasti.
Riparilla on tietyt opetus sisällöt mitkä pitää käydä lävitse, mutta ne eivät useimmille jää päällimmäisenä mieleen. Yhdessäolo, uudet kokemukset ja hauskuus paremminkin.
no joo. siis aika kinkkinen tilanne mutta mä voin omalla kokemuksella sanoa että riparilla oli todella kivaa ja se oli tosi hyvä kokemus! ja opin paljon uutta raamatusta ja Jumalasta ja Jeesuksesta. Tottakai siellä opetellaan niistä asioista koska se on semmonen leiri. mutta siellä on myös paljon muuta ja paljon muuta kivaa. tutustuu uusiin ihmisiinki. ja siellä voi sitten miettiä sitä omaa uskoa että uskooko vai eikö. kandee kans rukoilla ongelmaasi vastausta mut toisaalt vähän tyhmä sulle tämmöstä ehdottaa kun et kerta usko =D mutta voit miettiä uskotko, ja riparilta ainakin saat ainesta miettimisee. riparilla oli ihanaa
Minäkin liputan protun puolesta. Itselläni oli aikalailla sama tilanne, mutta koska ripari ei kiinnostanut valitsin rohkeasti protun. sukulaiset joutuivat vain hyväksymään asian. Itse en ole katunut hetkeäkään. Ikuisia ystäviä ja ihania muistoja tuli paljon.
...mene mukaan paikkakunatsi Paikallisprotuun, jos isllä jo sellainen on. Pyri appariksi. Tule syyssemmaan. Minä näitä asioita olen jo tehnyt/aion tehdä, joten Protu ei jäänyt vain muistoksi vaan uusia ihania muistoja tulee koko ajan. Ja uusia kavereita.
onneksi jäänyt vain muistoksi. Paikallisessa olen ravannut lähes joka viikko ja leirikavereita on tullut nähtyä. Appariksikin ajattelin tulla. Muistoilla tarkoitin niitä hetkiä joita ei saa koskaan kokea täysin samanlaisina, vaikka viettäisin koko loppuelämäni pelkästään protujen kanssa. Leirillä tapahtui kaikkea niin upeaa ja ainutlaatuista, että niitä hetkiä ei ikinä saa takaisin (ikävä kyllä).
Niin, tietysti monet jutut jäävät vain muistoihin. Mutta joskus kun on ikävää, niin on ihana muistella kaikkea mitä protu-jutuissa on tapahtunut... sitä ihanaa läheisyyttä ja erinäisiä upeita hetkiä, joita sekä leirillä että paikallisprotuiluissa on ollut.
Saatetaanpa vielä tavatakin uusien apparien koulutustilaisuuksissa;). Täytyy vain pitää peukut pystyssä, että kuuluu niihin onnellisiin, jotka appareiksi pääsevät.
toivotaan! Olisi mahtavaa päästä taas kokemaan uusia ihania hetkiä ja tavata lisää upeita ihmisiä!
...pitää mainostaa Protua näille nyky-kaseille, että tulisi mahdollisimman paljon apparipaikkoja... ehkä sitten meikäläinenkin saattaisi päästä apparoimaan;).