Ei mietitä hetkeäkään 40-vuoden takaisia tapahtumia.
Mietitään tätä hetkeä. Olet yht'äkkiä syytettynä yli 40-vuoden takaisesta kolmoismurhasta, jossa murhattiin ystäväsi.
Mikäli olet syytön, niin käyttäydytkö siten kuin Gustafsson käyttäytyy? Naureskelee salin ulkopuolella ja ei edes vahingossa vaikuta järkyttyneeltä tms.
Ihmiset ovat erilaisia ja joku pystyy peittämään hyvin sisällä liikkuvat ajatukset, mutta toisaalta taas ihmisen olemus ja eleet kertovat asiaan perehtyneelle usein enemmän kuin sanat. Kuulusteluissakin kiinnitetään enemmän kuin paljon huomiota olemukseen ja sanattomiin viesteihin, jotka ovat tahattomia.
Minulle tuo Gustafssonin nykyinen olemus kertoo paljon. Erittäin paljon.
Mietitään tätä hetkeä. Olet yht'äkkiä syytettynä yli 40-vuoden takaisesta kolmoismurhasta, jossa murhattiin ystäväsi.
Mikäli olet syytön, niin käyttäydytkö siten kuin Gustafsson käyttäytyy? Naureskelee salin ulkopuolella ja ei edes vahingossa vaikuta järkyttyneeltä tms.
Ihmiset ovat erilaisia ja joku pystyy peittämään hyvin sisällä liikkuvat ajatukset, mutta toisaalta taas ihmisen olemus ja eleet kertovat asiaan perehtyneelle usein enemmän kuin sanat. Kuulusteluissakin kiinnitetään enemmän kuin paljon huomiota olemukseen ja sanattomiin viesteihin, jotka ovat tahattomia.
Minulle tuo Gustafssonin nykyinen olemus kertoo paljon. Erittäin paljon.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Hänelle tämä tuntuu olevan vain jotain roolipeliä ja showta.
"Mietitään tätä hetkeä. Olet yht'äkkiä syytettynä yli 40-vuoden takaisesta kolmoismurhasta, jossa murhattiin ystäväsi."
Ei Nisse ole siinä yht´äkkiä, puolitoista vuotta sitten jo vangittiin eli on ehtinyt tottua ajatukseen ja tulevaan oikeudenkäyntiin, jossa me hänet näemme telkkarista ja lehdissä.
Murhista on kulunut 45 vuotta.
Kuinka kauan ihmisen mielestäsi pitäisi kantaa sisällään surua? Eikä 45 vuotta ole riittävästi? Jos asia vielä hänelle olisi vaikea ylittää, niin ohjaisin kyllä terapiaan.
Eikö elämän pidä jatkua, kuten kaikissa muissakin ihmisen lähipiiriin sattuneissa kuolemantapauksissa? Eikö niissäkin 45 vuotta suruaikaa ole pikkupikkuriikkisen kohtuuton?
Nisse on sanonut, että hän käy kerran vuodessa ystäviensä haudoilla ja Bodomilla. Minusta se on normaalia.
Kukaan normaali ihminen ei toivu ikinä siitä täysin jos kolme ystävää murhataan puukolla telttaan. Ja on shokissa mikäli saa asiasta vielä syytteen - ollessaan itse syytön.
Nisseä ei tunnu paljon nappaavan. Ei normaalia.
Et taida ymmärtää kuinka pitkä aika on 45 vuotta.
Ja mistä tiedät että Nisse olisi TÄYSIN toipunut?
45 vuotta, ei mormaali ihminen enää ainakaan julkisesti tuherra itkua.
Eikä ole oikeudessa lehtien ja TVn edessä shokissa, kun on noin puolentoista vuoden ajan tiennyt sen tulevan.
Nisse käyttäytyy kuin herrasmies rauhallisesti, syytön herrasmies jota ei omatunto vaivaa.
Mieti vielä; 45 vuotta.
Nils oli muistaakseni tuntenut tytöt n. kolme viikkoa ja Seppon kuusi vuotta.
Itse en ole edes laskenut montako kaveriani on tapettu tai moniko on päättänyt itse päivänsä viimeisen 20-vuoden aikana.
Mene kysymään vaikka sotaveteraaneilta lapsuudenkavereista, jotka kaatuivat rintamalla siihen viereen. Eivät keskustele asiasta vaan menevät lukkoon. Tai jos keskustelevat, niin alkaa kyyneleet virtaamaan poskille. EDELLEEN!
Ei tuollaisia asioita unohda ikinä.
ja ei vaivaa - vain silloin vaivasi kun kuppia otti.
on kontolleni tullut samoin siinä määrin että en lukua enää pidä - itsekin kiikusta ystäväni laskenut. En tunne siitä YHTIKÄS MITÄÄN vaikka olenkin 'tunneihminen'.
Kaksoisveli jäi auton alle hänen nähdessä koko tapahtuma 20 metrin päästä. Aikaa no kulunut tuosta alle 20 vuotta. Itse puhui siitä tapahtuneesta tässä jokin aika sitten ihan tyynen rauhallisesti.
He olivat silloin jotain 15-vuotiaita.
Voisi paremminkin sanoa, että jos ei 45 vuoteen ole päässyt yli, niin silloin on jotain vialla.
Luulisi hyvin harvan olevan noin viilipytty moisessa paineessa: mahdollinen tuomio tulossa, ihmisten yleinen inho, uhkailut ja toimittajien tungetteleva uteliaisuus ym. Kyllä tuossa itse kukin jo hermostuisi ja saisi raivarin jos olisi oikeasti syytön!
Syyllisellekö ei kävisi niin?
...voi olla helpotus kun 45-vuoden paine alkaa hellittää ja asialle tulee jonkinlainen päätös.
tuhertaa kaiken aikaa? Kyllä minuakin moinen farssi naurattaisi.
Puhtaalla omallatunnolla on hyvä olla.
mutta Nissellä ei näytä olevan hyvä olla..
höpö höpö
Kuinka kauan Nilssin pitäisi porata 45 vuotta sitten kuolleita tuttujaan, että olisit tyytyväinen? Jos minä olisin samassa asemassa ja aiheetta syytettynä vittuilisin rankasti kaikille, jotka pyörisivät kuin satiaiset kimpussani.
Onko nauraminenkin kielletty? Koitahan jo rauhoittua ja mieti vähän ennen kuin availet turhanpäiväisiä juttuja täällä.
Nauraminen ei ole kielletty. Se on suotavaa. Moniko kuitenkaan nauraa oikeudessa, kun on syytettynä kavereidensa kolmoismurhasta ja lisäksi uhkana on elinkautinen tuomio.
Ei kovinkaan moni. Siitä vaan tutustumaan psykologian ihmeelliseen maailmaan. Voi moni asia valjeta sinullekin ihmisen käyttäytymisestä ja sen jälkeen pystyt kommunikoimaan fiksummin.
Taidat olla kotipsykologi, Nilsillä on puhtaat jauhot ja näin ollen moista kohua sopii hymyillä oikeuden väliajalla! Oikeudessa hän ei ole hymyillyt vaan käyttäytynyt niin kuin asiaan kuuluu. Nils ei usko, että Suomessa voi murhan kohdalla tapahtua oikeusmurha!
ei muuta
Aikaa on kulunut jo todellakin 45. Kuvitelkaa minkälainen aika se on. Kukaan ei tiedä mitä hänen mielessään liikkuu. Voi olla, että tyynen kuoren alla on paljonkin ahdistusta ja itkua. Meidän suomalaisten mentaliteettiin kuuluu jäyhä suhtautuminen asioihin.
Itse olen vähän samanlainen. Pidän asioita sisälläni ja yritän olla mahdollisimman "normaalisti" vaikka mitä olisi tapahtnut.
hermostunut, kaikki olisivat sitä mieltä, että syyllinen ilman muuta kun on noin hermona. Pitäisikö itkeä ja raivota? Eiköhän Nisse ole asian käynyt moneen kertaan läpi itsekseen.
Hyvä esimerkki tahattomasta viestinnästä näkyy Gustafssonin kuulusteluvideosta noin 19 minuutin kohdalla.
Ensin jutellaan kevyesti niitä näitä ja muistellaan yksityiskohtia Nilsin puukosta. Kuulustelijan kysymys tulee selvästi Nilsille yllätyksenä. "Missä se puukko on nyt?"
Koska Nils tietää kysymyksessä olevan murha-aseen, hän reagoi poikkeuksellisen voimakkaasti. Jos kysymys olisi ollut yhdentekevä, ei reaktiota olisi tullut, vaan kaveri olisi vain todennut, että se katosi hyökkäyksen yhteydessä. Katsokaapa.
mms://gobbles.almamedia.fi/webtv/Gustafson_Kuulustelu.wmv
Niin näkyy kun video hidastuu juuri siinä kohtaa =).
Ehkä hän funtsaa, että onko kuulustelija tosissaan, siis eikö pollliisila oooo mennyt jakeluun, et puukko on kadonnut!
Siinä on lyhyt aivan tyhjä hetki, kädet pysyy tiukasti puuskassa, pää nousee hieman ja täräjää jotenkin, ja katse seisahtuu hetkeksi, 'se puukko'.. *glups*. Muuten se on koko ajan lähes veltto tai lupsakka, lukuun ottamatta tiukasti kainaloihin piiloon pakenevia käsiä. Ei mikään avomielisyyden perikuva, (joissain kulttuureissa tuo asento koetaan tylyksi, epäkohteliaaksi ja vihamieliseksi). Onko sillä käsissä jotain vikaa kun se niitä piilotteli?
Nissen rauhallisuus johtuu kahdesta syystä; Hän tietää olevansa syytön ja tietää myös, ettei häntä pystytä syylliseksi millään todistamaan. Hän tietää jo oikeuden päätöksen olevan vapauttava, kuten tietävät kaikki jotka ovat prosessia seuranneet.
Kolmas muttei vähäisin syy on se, että miekkonen on jo puutunut istumaan salissa ja kuuntelemaan syyttäjän tyhjänpäiväisiä päiväunia. Hän on turhautunut ja se ilmenee välinpitämättömyytenä ja miksei myös naurahduksina.
Jos itse olisit sen ikäinen, että voisit katsoa 45 vuoden taakse omissa muistoissasi niin ymmärtäisit paremmin. Ei kukaan ole järkyttynyt tai pillitä niin kauan sitten tapahtuneiden asioiden vuoksi.
Itseltäni kuoli traagisesti läheisin ihminen 15 vuotta sitten enkä ole vuosiin enää edes muistanut asiaa kuin satunnaisesti ja tiettyinä merkkipäivinä. Mitään järkyttyneisyyttä tai ahdistusta minusta ei takuulla voi havaita ja nauran silloin kun naurattaa.
minulle tulee väistämättä mieleen vakavasti persoonallisuushäriöinen ja tunnevammainen patologinen valehtelija ja psykopaatti.
Nilsin käyttäytymisessä huomattua:
-Ylimielisyys
-Eleet ja ilmeet=kehonkieli ristiriidassa verbaalisen ilmaisun kanssa
-Tilanteen vakavuuden vähättely
-Oikeuden "pilkkaaminen"
-Manipulointi
-Selittely (Tämä ehkä huomattavin syyllisyydestä kertova piirre)
-Tarinoiden jatkuva muuttaminen
-Osa- ja puolitotuuksien kertominen
-Valikoiva muisti
tulee väistämättä mieleen rehellinen suomalainen duunari, bussikuski joka ei valehtele.
Nilsin käyttäytymisessä havaittua:
rauhallisuus, uskottavuus
Eleet ja ilmeet= sopusoinnussa bussikuskin verbaalisen ilmaisun kanssa.
-Yhteistyöhalukkuus, merkittävä syyttömyydestä kertova ominaisuus.
Tarinoiden yhdenmukaisuus verrattuna 60-lukuun, tai verrattuna todistajalausuntoihin.
kertoo aidosti sen minkä muistaa.
Käytös on ollut ystävällistä, asiallista, toiset ihmiset huomioon ottavaa. Uskomaton kaikenmaailman paskiaisten sietokyky, opittua varmaan pitkän bussikuskin uran aikana.
Selkeä suomalainen viranomaiskuvaus.
Nilsin käyttäytymisessä huomattua:
-Ylimielisyys
-Eleet ja ilmeet=kehonkieli ristiriidassa verbaalisen ilmaisun kanssa
-Tilanteen vakavuuden vähättely
-Oikeuden "pilkkaaminen"
-Manipulointi
-Selittely (Tämä ehkä huomattavin syyllisyydestä kertova piirre)
-Tarinoiden jatkuva muuttaminen
-Osa- ja puolitotuuksien kertominen
-Valikoiva muisti
Nisse ei todellakaan anna itsestää luotettavaa ja rehellistä kuvaa. Nilsin eleet ja ilmeet ovat jyrkässä ristiriidassa verbaalisen ilmaisun kanssa. Nils on muuttanut jatkuvasti tarinoitaan, tämä nakertaa hänen jo ennestäänkin heikkoa uskottavauutta. Nissen nuisti valikoivaa. Nissen käytös ylimielistä, pilkallista ja töykeää.
Gustafsson vaikuttaa todellakin patologiselta valehtelijalta (ks. esitutkintapöytäkirja) ja kun nyt asian sanoiksi puit, niin minunkin silmääni myös psykopaatilta. Jälkimmäinen selittäisi myös vähäiset ellei olemattomat tunnonvaivat asian tiimoilta.
tulee mieleen eläkeikäinen pääkaupunkiseutulainen bussinkuljettaja, joka on 45 vuotta joutunut elämään tuon saman asian kanssa. Järkytykset hän on jo jättänyt taakseen jäljellä on väsymys, kyynisyys ja kyllästyminen. Edes pelko joutua tuomituksi ei enää hätkäytä. Päätyipä oikeus sitten mihin tulokseen tahansa niin hän joutuu kuitenkin elämään asian kanssa lopun ikäänsä.
täynnä kättelyä, mutta mikään ei poista sitä kuilua joka repeää Nissen "vammojen" ja niiden parinkymmenen kiihkon vallassa hakatun puukon iskun välille. Kallojen murskaamisesta puhumattakaan.
Mikään ei myöskään pyyhi lemua Nissen muistin menetyksen ja pätkivän tajunnan yltä.