Eli siis näettekö jotain syytä, ja mitä sairauksia sairastavia tämän palstan kirjoittelevilla ylipäätään on? Vai onko palstalla vain uhoavia turhimuksia, joiden ainoa sairaus on psykopatia tai narsismi?
Mistä luulette sairautenne johtuvan?
niin mistä
201135
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mitä jos vähän valoittaisit omaa sairauttasi vai kuulutko näihin turhamaisiin narsisteihin ?
Ainakin yksi turha narsisti ilmoittautui.
voi olla että täällä moni kirjoittaja ei vain ole vielä löytänyt sitä kaiken ydintä, mikä on ratkaisu mielenterveysongelmille, eikä heitä pidä omasta tietämättömyydestään tuomita. Parempi että kysyvät saati yksin pohtivat.
voinko kysyä että näetkö itse jotain syytä kirjoittaa tälle palstalle.
Hmmm.... mitäs siellä lukee... jaa. MIELENTERVEYS.
Tänne varmaan saa kirjoittaa siitä koskevaa matskua, vai mitä? "ylipäätään" voi vittu sinun kans.
Odotan mielenkiinnolla jatkoa tähän sinun "aloitteeseen".
Mistä luulet sinun kirjoittamisesi tänne mielenterveyspalstalle johtuvan?
Ja mikä tuo uhoava turhimus, psykopatia ja narsismi juttu on? Pliis häikäise minua neroudellasi.
taas yksi edellämainittuihin ryhmiin kuuluva ilmoittautui
Sairauteni johtuu kiusaamisesta mikä jatkui ala-asteelta yläasteelle. Nyt syön päivittäin 10mg Cipralex 3x15mg oxepam ja käyn terapiassa. :) Kyllä se elämä vielä tästä kirkastuu!
myös ajatella vai kirjoitteleeko joku tietokone automaattisesti nämä tekstit?????
No hei tietokone, sano omistajallesi että laittaa sinun virusturvasi ja palomuurisi kuntoon koska lähettelet tänne typeryyksiä. Voi olla että emolevysi pitäisi myös tarkastaa ja tuuletus on tärkeä juttu.
Minkä merkkinen muuten olet? Minun tietokoneeni pyytää sinun tietokoneelta osoitetta. Haluaa varmaan tavata :)
Mutta muuten ihan hyvää jatkoa.
t: Del ja HP
Äläpäs kiihdy liikaa. Minä vähän provosoin. Joo, itselläni on skitsofrenia ja olin pitkään tuskallisen masentunut. Tuntuu vähän siltä, että palstalle kirjoittelevat pahimmat ongelmatapaukset on juuri diagnosoitavissa narsisteiksi tai psykopaateiksi. T:skitso ja halpaosista kasattu ei-merkkitietokone
Kun ei keneenkään ole voinut luottaa niin kasva siinä on sitten tasapainoiseksi, kun on saanut olla vainottuna vuosikausia. Opettajatkin vaan syyttelivät minua (täytyyhän sinussa olla vikaa, kun sinua kiusataa, eihän ketään kiusata syyttä, kyllä sinun siis täytyy ansaita se), kun ei heillä ollut kiinnostusta hoitaa ammattiaan kuten kuuluu tai sitten he olivat taipuvampia uskomaan kiusaajien juttuja. Eihän kiusattua tarvitse uskoa, sehän valehtelee kuitenkin...
Miksi provosoit?
Onhan se joskus ihan hauskaakin ja syyllistyn siihen itsekin.
On myös hauska näpäyttää ihmisiä silloin tällöin.
Enhän minä kiihtynyt vaan muutin jutun vähän huumorin puolelle. :)
Itse olen parantunut pitkästä masennuksesta, niin hyvin kun siitä voi parantua. Sekä päihdekoukusta koviin aineisiin ja apteekin tuotteisiin.
Pyrin neuvomaan ihmisiä omalla kokemuksellani, se vähä mitä tiedän. Onpa joku joskus kiittänytkin neuvoista.
Tietysti tänne kirjoittavat myös pahimmat "ongelmatapaukset" Mutta on heillä siihen oikeus ja anyway, kyllä ne erottuu porukasta. En kuitenkaan katso kuuluvani ongelmatapauksiin.
Onhan tämä sentään internet.
Ja mitä tulee tuohon diagnosointiin niin ei sitä netin välityksellä pysty tekemään. Korkeintaan arvailemaan.
Jos sinä et olisi maininnut että olet skitsofreenikko olisin olettanut että olet aivan normaali terve henkilö joka on vähän turhautunut maailman menoon.
Olit masentunut, eli olet ainakin siitä parantunut'ko? Onnittelut.
t: Del ja vanha HP, vähän viritelty.
Mistä luulet sitten sairautesi johtuvan. Aineiden käyttökö vei alas vai mielenterveysongelmatko ajoivat aineiden käyttöön. Millaisia aineita käytit ja miksi? Tiedätkö itsekään vastauksia kysymyksiini?
kysymys.
Katson etten ole enää sairas. Normaalia masennusta ja ahdistusta on tietysti aina ja sen olen hyväksynyt.
Elämäntilanteista riippuen tietysti.
Kohdallani on pohdittu (lääkärit) että isän kuolema nuorempana vaikutti asiaan. Ja olen jossain määrin samaa mieltä. En osannut surra.
Lekurit puhuivat myös jostain post-traumaattisesta stressireaktiosta joka on minusta täyttä paskaa.
Päihteiden käyttöni alkoi alkoholilla aika nuorena. Join 18-vuotiaana votkapullon sen kummemmin päihtymättä. Isäni oli siis kuollut kun olin 17-vuotias. Eli kai se vaikutti.
Anyway, itse minä aloitin juomisen ja nautin siitä, ainakin vähän aikaa. Krapulatilat tulivat vain niin voimakkaaksi että rauhoittavat tuli kuvioihin mukaan. Olisko ollut jotain 89-vuonna.
Silloin niitä nappeja sai aivan kuin kaupan hyllyltä. Sain niitä, sanotaan suoraan että krapulaan ja niiden aiheuttamiin paniikkitiloihin.
Tottakai tilanne meni siihen että aloin sekakäyttäjäksi. Se taas johti erilaisiin hulluustiloihin ja poliisit tulivat aika tutuiksi.
Myös tuomioita tuli. Pahoinpitelyjä ym. skeidaa.
Mielenterveyteni alkoi kärsimään tästä sekakäytöstä ja luulin olevani todella hullu. Ihmiset pelkäsivät minua joka puolella koska olin aika väkivaltainen. Muutama itsari yritys, vakavia ei mitään huomiohakua.
Tuossa vaiheessa jouduin myös mielisairaalaan pari kertaa, eka kerran pakolla toisena vapaaehtoisesti. Nämä vierailut eivät kuitenkaan kestänyt kovin kauaa. 2-3 päivän mittaisia.
Ihmettelen miten ne päästi minut pois sieltä.
Olen ollut myös päihdeklinikalla useamman kerran. Huomasin siellä jotain mielenkiintoista. Tunsin kuuluvani porukkaan.
Päihdeklinikalla olo on vähän sama kuin vankilassa. Siellä saa uusia tuttavuuksia ja tapaa alan miehiä/naisia. Tietoa tulee ja kontakteja.
Muuten sitä ei voi verrata vankilaan, se on täydellinen paikka toipumiseen eikä ole mikään suljettu osasto.
Eli tutustuin opiaatteihin eri muodoissa. Ja perkele, sehän toimi täydellisesti.
Viimeinkin aine joka todella tehoaa.
Alkoholin käyttö tietysti vähentyi.
Oli mahtavaa kuulua ns. porukkaan joka oli vähän samanlaista kuin minä.
Huomasin kuitenkin jotain outoa. Porukkaa alkoi kuolemaan ympäriltä. od, tapettu velkojen vuoksi ym. Aloin miettimään että mitä vittua....
Lääkärit oli antaneet minulle ennustuksen etten elä enää vuottakaan.
Koukku kesti vuoteen 2002. Ensin lopetin lääkkeet (äkkilopetus, en suosittele).
Sitten lopetin opiaatit, myös äkkilopetus. En ala listaamaan nyt näitä kaikkia.
Tietysti näiden lopetus oli vaikeaa ja joudun maksamaan siitä myös epileptisillä kohtauksilla. Onneksi nyt ei ole ollut niitä vähään aikaan.
Kyllä se omalla kohdallani oli täydellistä pakoa todellisuudesta. En suostunut/pystynyt kohtaamaan elämää selvinpäin. Itse minä aloitin päihteiden käytön, mutta myös itse lopetin.
No joo, olut maistuu edelleen enkä kieltäydy muutamasta savusta pilveä (ei ole minusta huume).
Ja tuosta pilven käytöstä on turha höyrytä, en muuta kantaani.
Olen mielestäni ns. "normaalilla" tasolla.
Life is hard and then you die.
Ja kun sen hyväksyy sen niin voi nauttia elämästä.
Omalla kohdallani katson että olen kasvanut ihmisenä paljon. Vielä on kuitenkin kasvukipuja ja eihän se kasvaminen lopu koskaan.
En tiedä vastasiko tämä kysymyksiisi, ja tästä tuli aika pitkä mutta oli terapeuttinen kokemus kirjoittaa tämä.
t: Del
Hui! Kannattaisi kuitenkin lopettaa pössyttely. Turha aiheuttaa itselleen ja muille vapaaehtoisesti ongelmia.
Vähän jäi tuo Neuvvomaan soimaan korvaani, vertais tuessa käyttäisin mielummin vaikka sanontaa 'auttaa toista itse hallitsemaan tilansa'. Neuvova ottaa tavallaan kuitenkin jonkinlaisen vastuun neuvoessaan. Niin jä mä en ole mikään alan ammattilainen koska siitä muakin taas seuraavakis syytetään!
15 vuotta erilaista mielensekotus lääkitystä ja nyt kolmessa vuodessa terve. Hienoa!
Itse käytin 25 vuotta erilaisia mielensekoitus aineita ja lopetin 2000, en ole vieläkään terve enkä tule koskaan olemaankaan, niin paljoa en viitsi huijata edes itseäni. Menestystä sinulle!
Asiantuntijako muka ja pah!.
"Omalla kohdallani katson että olen kasvanut ihmisenä paljon. Vielä on kuitenkin kasvukipuja ja eihän se kasvaminen lopu koskaan".
(lainaus edellisestä).
Radikaali äkkilopetus tuli kohdallani sen takia että sain tarpeekseni.
Ei tämä vieläkään ole helppoa ja on kaipausta vahvempiin myrkkyihin muttei tarvitse ajatella kuin viekkareita ja kaipaus poistuu.
Olen kyllä huomannut että eräitä tahoja (en nyt puhu sinusta) vituttaa kun olen päässyt omilla keinoin aineista. Varsinkin lekureita.
Eräät tahot oikein odottavat että retkahtaisin.
Vituttavaa.
Miksi et voisi olla terve 5 vuoden tauon jälkeen?
Tietysti tuo käyttö on sinulla jatkunut pidempään ja johtuu vähän myrkyistäkin mitä käytit.
Jotkut käyttävät tekosyynä (en välttämättä tarkoita sinua) olen toipuva alkkis, narkki ja minun ei tarvitse ajatella muuta, en tule koskaan olemaan terve ja minulla on oikeus sairastaa loppuikäni. Jonkunlaista pakoa kenties.
No jaa, ehkä minäkin joudun sairastamaan epilepsiaa lopun elämääni mutta sen hinnan voin maksaa tyhmyydestäni.
"niin paljoa en viitsi huijata itseäni"
Ole sitten sairas loppuelämäsi.
Minä ainakin jatkan elämääni.
Menestystä myös sinulle.
t: Del
haittaa jos joskus vedän savut pilveä. En käytä sitä jatkuvasti koska siinä ei ole mitään järkeä.
Ehkä pari kertaa kuukaudessa, enkä koskaan osta sitä.
Mitä ongelmia?
Jos joku kysyy niin vastaan (joskus) omasta kokemuksesta ja jos asia koskettaa jotenkin.
Olen kyllä joskus innostunut liikaa mutta yleensä pyrin lähtemään siitä, että tarjoan henkilölle oletuksia/ajatuksia jotka herättäisivät.
Kiitos että muistutit minua tästä.
Joskus raivostun joistakin jutuista ja ns. kuohahtaaa ja tulee vähän rajumpaa tekstiä.
t: Del
masenus ainakin johtaa juurensa jo lapsuuteen ja vuosien koulukiusaamiseen. Mun paras paikka olisi ollut kotona yksin.
Myöhemmin selvisi syykin, miksi en ole lörpöttävä ja sosiaalinen ihanneihminen, vaan hiljainen omissa oloissani viihtyvä ja omista jutuistani kiinnostunut, jota ihmiset lähespoikkeuksetta luulee lähes kuuroksi ja vajaamieliseksi. Se on kuule rasittaavaa, kun ei ole sanoja puollustautua ja olet vielä huomattavasti älykkäämpi kuin kiusaaja ja pilkaajat. Ne kun on usien niitä yksinkertaisia ja typeriä ihmisiä, jotka ilahtuu, kun löytää jonkun, joka potkia päähän.
Myöhemmin masennusta aiheutti myös vaikea ihmissuhde.
Kun aikansa nielee paskaa, tulee jossain välissä raja vastaan. Kun ei ole sanoja, voihan sitä aina lyödä. Joten musta alkoi tulla erittäin aggressivinen ja reagoin voimakkaasti kiusaus- ja hyväksikäyttöyrityksiin. Tiedän, ettei ole sopivaa vetää vittuilijoita turpaan, vaikka ne sen ansaisisikin. Aloin siis hakkaamaan omaa päätäni seinään. Itseään saa vahingoitta tiettyyn rajaan asti. Ymmärsin onneksi siinä vaiheessa hakea apua.
Olen siis as. Olen luopunut toivosta parantua täydellisesti masennuksesta. Kun itsään ei saa tappaakaan, piti löytää syy jatkaa elämää. Mulla ne on koirat. Niistä löysin sen, mitä en vielä tähän päivään asti ole ihmisestä löytänyt. Ihmiset vain käyttävät törkeästi toisen hyväntahoisuutta hyväkseen. Siitä syystä muut loukatut, kivat ja herkät ihmset on vaikea löyttä, kun nekin pelkää uudelleen loukatuksi tulemista.