Tilanne on tämä: Avomies aloitti lääkiksen. Kurssilla varmaan 80% on naisia, ja hän on jo saanut itselleen naispuolisia kavereita. Iltamenoja on paljon (toivon, että se meneminen rauhoittuu ajan kanssa). Musta on tullut tolkuttoman epävarma itsestäni ja meistä! Mies vakuuttelee, ettei aio pettää ja ei halua ketään muuta. Silti on tanssinut hitaan samalla kurssilla olevan naisen kanssa (luulin todella, että hän olisi tiennyt, etten halua hänen tekevän niin) ja lisäksi kurssilla on yksi nainen, joka lähentelee varatuiksi tietämiään miehiä humalassa ja lähenteli mun miestäni mm. mun nähden, kun olin häntä hakemassa kotiin autolla. Tuntuu pahalta, rinnassa on iso möykky. Välillä tiedän olevani naurettava, mutta useimmiten paha olo vain ottaa vallan. Mikä neuvoksi?
Mustis ja epävarma
...
82060
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Opiskellessamme silloinen poikaystävä aloitti alalla, jossa hänen luokallaan oli kaksi poikaa. Ei kestänyt kauaa kun tästä akkavaltaisesta ryhmästä yksi ihastui häneen täysin ja jatkoi piiritystä yli vuoden, vaikka asuimme yhdessä ja olimme kihloissa.
Mustasukkaisuuden tunne oli valtava kun luokalla oli bileitä (myös sauna-) ja hän vietti niin paljon aikaa naispuolisten opiskelutovereidensa kanssa. Toisaalta en voinut sitä estää, eihän hän voinut yksinkään olla.
Minun opiskeluporukassani oli taas 20 tyttöä, pari poikaa. Näistä vain 1 oli sinkku - hän sääti onnistuneesti useamman tytön kanssa. Ei tuo seurustelu estänyt niitä muitakaan. Jossain vaiheessa oli jotain peliä myös heilläkin.
En halua pelotella, mutta naiset ovat niin kilpailuhenkisiä usein ja miehet taas valitettavan vietävissä..
Nyt kannattanee pitää huoli, että oma parisuhde on kunnossa. Ettette rupea riitelemään tämän asian takia. KUn hän on tyytyväinen parisuhteeseenne, ei hän koe tarvetta hakea muuta vaan viettää aikaa niiden naisten kanssa vain opiskelukavereina.
Entinen poikaystäväni aloitti Kauppiksessa aikoinaan ja bileitä oli joka illalle, musta tuli varmaan kuukauden sisällä mustis! Aikaisemmin en ollut pahemmin, sitten kävin itse kavereiden kautta niiden joissain bileissä ja näin sitä menoa siellä, tulin entistä mustasukkaisemmaksi. Nyt ollaan jo erottu ja entisen poikaystävänikin menokin on rauhoittunut. Nyt jos ajattelen järkevästi niin tuo menovaihe oli ehkä seurausta siitä, että hän oli aikaisemmin ollut todella rauhallinen, olimme seurustelleet pitkään ja viettäneet ehkä liikaakin aikaa yhdessä, ei siis omia bileitä. Ei hän olisi pettänyt tai mitään, tanssi vain kavereidensa kanssa mutta enhän sitä silloin käsittänyt! Tsemppiä!
Tuossa tilanteessa varmasti 90% ihmisistä tuntevat epävarmuutta. Ihmisiä me kaikki vain ollaan ja ihastumisia tapahtuu -itsellekin-, tahtoi sitä tai ei, vastaavanlaisissa tilanteissa.
Parisuhde on duunia päivästä toiseen, palkkiona sitten ne hyvät hetket. Miten kukin parisuhde onnistuu, riippuu molemmista osapuolista. Et voi tehdä kuin oma osuutesi parhaasi mukaan ja toivoa että se toinenkin tekee niin. Helpolta tää kaikki kuulostaa teoriassa ja teoriat ovatkin siksi kivoja ;)
Neuvoja on helppo antaa, mutta tunteillesi et varmaankaan mitään tässä kohtaa mahda (ainakaan vielä, kun tilanne on niin uusi). Koita siis hyväksyä ne ja anna itsesi luottaa parisuhteeseenne. Jos kaikki sujuu hyvin ja miehesi on fiksu, jatkatte tämän kokemuksen jälkeen eteenpäin aina vain varmemmalta pohjalta. Älä turhaan tee ongelmia ennen kuin niitä on olemassakaan.
Kokemus voi olla teille loppuviimeksi hyväksi. Klisee, muttei turhaan sellainen.. ;) Tilanne on on yksi parisuhteenne koetinkivistä ja niiltä ei joka tapauksessa pääse karkuun, oli sitten kuinka vikkelä tahansa.
Kovasti tsemppiä sinulle!! =)
Been there seen it: tuttu tunne! En voi enkä halua sanoa, ettei mene, koska sittenhän estän häntä hankkimasta kavereita!
Tuntuu, että tässä on miehen osalta käynnissä jonkinlainen "itsenäistymisvaihe", kun kahden vuoden etäsuhteen jälkeen ollaan nyt reilu vuosi asuttu yhdessä ja se on melkein kokonaan mennyt hänellä pääsykokeisiin lukemiseen. Nyt sitten ottaa vahingon takaisin. Tai jotain?
Pahinta ehkä on, että olen tosi huono kätkemään tunteitani ja itken aika helposti. Tuntuu, että vollotan liian usein nykyään tämän kaiken takia, ja miehellä menee kohta hermot.
Pakko tämän tilanteen on muuttua: opiskeluja kun kestää se kuusi vuotta. Toistaiseksi kai kaikki on omasta päästäni kiinni, mutta mistä voin tietää, miten pitkään.
Kiitoksia vastauksista, mukavaa huomata, että täällä saa asiallisiakin kommentteja. :)
Eniten epävarmuutta aiheuttaa tämä nainen, jonka kanssa mieheni tanssi hitaan: nainen harrastaa musiikkia, kuten myös mieheni; he pitävät samanlaisesta musiikista; nainen on juossut maratonin, mieheni harrastaa juoksemista. Ja nämä kaikki ovat sellaisia asioita, jotka ovat eroina minun ja mieheni välillä!
Toinen typerä asia on, että lääkiksen juhliin - ilmeisesti iltapukujuhliinkaan - ei kuulemma haluta oman talon ulkopuolisia aveceiksi. Ja avec on pakko hankkia. Joten jos menen joskus esim. vuosijuhlaan, minua saatetaan katsoa nenänvartta pitkin. Toinen vaihtoehto on päästää mies sinne jonkun toisen kanssa, mihin en kyllä suostu! Tahtoisin minäkin mukaan, mutta en pääse, kun en opiskele lääkäriksi. Ärsyttävää sisäsiittoisuutta.
Kyllä Lääkiksen vuosijuhlissa on ihan omat tyttöystävät tai poikaystävät aveceina:) Ainakin Helsingissä. Ja juhliakin voi olla avecilla, osa tottakai ilman!
me oltiin seuresteltu 2v.ja asuttu yhdessäkin joku 2v vuotta(ELI YHTEENSÄ4VUOTTA) kun poikakaveri rupesi opiskeleen armejan jälkeen, joka keskiviikko menoja ja mua ei ikinä haluttu mukaan. no sit se muuttti toiselle paikkakunnalle, isompaan kaupunkiin, sit alkoi hänen menojalka vipataan jne. nyt ei olla enää yhdessä..
Eihän toi teidän tapaus liittynyt mitenkään vuosijuhliin yms?
Tarkotin aikasemmalla viestillä, että vuosijuhlissa ollaan JOS HALUTAAN sen oman kullan kanssa:) Kukaan ei sitä kiellä eikä oman kullan omaavia katsota kierosti, mun mielestä just päin vastoin! Suurimmalla osalla kuitenkin tyttö- tai poikaystävä avecina.