Karvainen todistaja

Jatkankin itse, koska tuo juuri tullut jatko oli mielestäni liian lyhyyt, eikä kovinkaan hyvin kirjoitettu.

*****

Tuikku oli tullut emännän luo, se nousi emännän rinnan päälle ja sähisi. Se oli jo päättänyt, emäntää ei viedä ja piste.
Mies huitaisi Tuikun pois emännän rinnan päältä ja kirosi, kun Tuikku oli käytellyt kynsiään miehen käteen.
Mies huitaisi Tuikkua uudestaan ja se lensi alas, emännän päältä ja siltä pääsi rääkäisy ja silloin minä tulin sen avuksi.
Murisin niin pelottavasti kuin pystyin ja esittelin miehelleni teräviä hampaitani. Mies ei välittänyt, hän aikoi nostaa emäntäni syliinsä ja viedä pois.
Minä iskin hampaani miehen käteen. Mies ulvaisi ja kirosi kovaan ääneen. Olin tyytyväinen, sillä olinhan onnistunut satuttamaan tuota ilkiötä.
Mies kuitenkin sai minut ravisteltua irti. Iskin hampaani hänen jalkaansa ja purin niin lujaa kuin pystyin.
”Perkeleen rakki!” Mies karjaisi ja ravisteli minut irti. En ehtinyt käydä häneen kiinni uudelleen, kun hän jo potkaisi minua ja minä lensin päin puhelin pöytää ja löin pääni. Hetken oli pelkkää mustaa ja kun kaikki alkoi selkiytyä, mies oli mennyt ja vienyt emäntäni mennessään.
Tunsin oloni surkeaksi, sillä en ollutkaan puolustanut emäntääni kunnolla. Minua itketti, rakas emäntä oli jossain, enkä minä päässyt häntä etsimään. Aloin ulista ja Tuikkukin naukui surkeasti.
Kesti tovin ennen kuin kykenin rauhoittumaan, sen jälkeen makasin vain oven edessä ja toivoin, että joku avaisi sen.
Minuutit kuluivat, eikä kukaan tullut. Kukaan ei kai ollut kuullut meteliä, jonka olimme saaneet aikaan.
Sitten muistin miten oven saa auki, ainakin olin nähnyt kuinka emäntä sen teki. Hän painoi hopeanväristä metallipalaa alas, kuului naksahdus ja ovi aukesi.
Kahva oli minulle tietenkin liian korkealla. Yritin ensin niin että nojasin etu tassuilla oveen ja yritin ottaa hampailla kiinni siitä metalliosasta. En ylettänyt.
Sitten ajattelin, jos kerta tuo ei auta täytynee minun hypätä. Hypin ja hypin ja hypin, kunnes vihdoin ja viimein pääsin niin korkealle, että kahva kääntyi alaspäin, kuuluin naksahdus ja pian oli ovi auki, mutta vain väliovi.
Miten saisin eteisenovenkin auki. Kokeilin hyppimistä taas ja yritin osua siihen pieneen nappulaan, jota kääntämällä tämän oven sai auki.
Olin niin monet kerrat nähnyt kun emäntä käänsi sitä lähtiessään viemään minua ulos. Jos kerran emäntä saa oven auki, miksen siis minäkin, ajattelin.
En tiedä kuinka kauan oli hyppinyt ja pomppinut, kun vihdoin ja viimein onnistuin kääntämään sitä nappulaa ja ovi antoi periksi. Työnsin oven auki ja astuin pimeään rappukäytävään. En aluksi tiennyt mitä tehdä, mutta sitten tulin ajatelleeksi Markkua. Hän varmasti tietäisi mitä tehdä.
Muistin hyvin mikä oli Markun ovi ja menin sen luo. Aloin haukkumaan ja hypin ovea vasten.
Toivoin että Markku kuulisi minut ja tulisi ovelle. ”Tule nyt jo.” Hoin mielessäni ja yritin haukkua lujempaa.
Pian ovelta kuului rapinaa ja se aukesi. Oviaukossa seisoi hämmästynyt mies, joka oli puoli unessa ja hänen hiuksensa sojottivat pystyssä.
”Tuisku, mitä sinä täällä teet? Oletko karannut?” Hän kysyi ja katsoi kummissaan minua.
Otin varovasti kiinni hänen pyjamahousujen lahkeesta ja aloin kiskoa häntä meidän ovelle, joka oli apposen auki ja Tuikun naukuna kantautui käytävään.
Mies seurasi kiltisti ja hämmästyi nähdessään meidän sekaisen eteisen ja säikähti selvästi nähdessään veripisaroita matolla.
”Soile!” Hän huusi ja kiersi kaikki huoneet ja tuli takaisin eteiseen.
”Nyt on soitettava poliisille ja te kaksi saatte asustaa minun luonani vähän aikaa.” Hän sanoi ja meni puhelimelle. Hän soitti poliisille. Kesti tovin ja käytävästä alkoi kuulua askeleiden ääniä ja pian avonaisesta ovesta astui sisään kaksi poliisia.
He katselivat huonetta ja alkoivat sitten kysellä Markulta kaiken laista.
”Kuinka tiesit tulla tänne?” Vanhempi poliisi kysyi.
”Koira minut herätti ja melkein repi lahkeeni rikki yrittäessään saada minut tulemaan tänne.” Markku vastasi. ”En yhtään tiedä, mitä on tapahtunut, mutta Soile on kadonnut.” Hän jatkoi ja näytti onnettomalta.
Kun Poliisit olivat saaneet kaikki tarpeelliset tiedot, Markku kävi hakemassa minun ja Tuikun tavarat ja laittoi Tuikun kantokoppaansa.
Sen jälkeen me menimme Markun asuntoon. poliisien sulkiessa, emäntäni oven ja laittaessaan, jonkin mustakeltaisen jutun oven poikki.