Woi katumatoin maailma!
Syntisten suuri joukko,
Ei nuhteist’ ota waaria
Sill’ parannus on heill’ outo.
Ei tunne sen tarpeellisuutt:
Saatan on taidot sowaisnut
Epäuskon pimeyydel’.
Rohkiast’ he syntiä tekewät
rakkauuden ja ilon kanssa
Helwettiin juur’ kun rientäwät
Seuraten himojansa.
Synnin häyrys’ on pyörtyneet,
Hekuman wiinast’ juopuneet,
Ei tunnekkaan etsikkons’ aikaa.
Ei pelkää helwettiäkään,
Eik kuoleman kauhiuutt’ muista,
Ei silmän räpäystäkään
Pois synnist’ itsiäns suista:
Waan niin kuin orhi sodassa,
juoksewat synnin wimmassa,
wiel Juhlin’ ja Sunnuntai-päiwin’.
Näin onnettomat wiettäwät,
Ne kalliimmat autuuden päiwät,
Ain’ synnin mittaa täyttäwät,
Waík’ tawan wuoks’ kirkosa käywät:’
Siell’ huutaa Herraa huulilla,’
kuultelee saarnaa korwilla,
Mutt’sydän wiel’ synnissä kiehuu.
Siell’ wartiat Sionin muurilla,
Jumalan Basunaa soittaa,
Ja Herran armon woimalla
Tain totuuden julki tuottaa:
Et kaikkein pitää käändymän,
Oikein wast’ uudest’ syntymän,
Ei muutoin taiwaaseen tulla.
Mutt´syntisten sydän on paatunut
Ettei he waaria ota,
Synnin maantieksi maatunut
Ei Herran Sana heit’ woita.
Joll’ maa ja taiwaskin luotu on
Woiman sanall’ ne tehty on,
Mutt’ syntisten sydän ei muutu.
Ne kiiwaimmatkin saarnajat
Hukkaan kyll’ saawat huutaa.
Waik’ sydämestäns’ warawat,
Ei woita kuitenkan muuta
Kuin pilkan ja wihan syndisilt’
Woi kuitenkin Christikuntaa!
(Kaksi Hengellistä Wirttä sen suruttoman mailman sokeudesta, kun ei tunne Herran teitä. Waasa 1841)
Syntisten suuri joukko,
Ei nuhteist’ ota waaria
Sill’ parannus on heill’ outo.
Ei tunne sen tarpeellisuutt:
Saatan on taidot sowaisnut
Epäuskon pimeyydel’.
Rohkiast’ he syntiä tekewät
rakkauuden ja ilon kanssa
Helwettiin juur’ kun rientäwät
Seuraten himojansa.
Synnin häyrys’ on pyörtyneet,
Hekuman wiinast’ juopuneet,
Ei tunnekkaan etsikkons’ aikaa.
Ei pelkää helwettiäkään,
Eik kuoleman kauhiuutt’ muista,
Ei silmän räpäystäkään
Pois synnist’ itsiäns suista:
Waan niin kuin orhi sodassa,
juoksewat synnin wimmassa,
wiel Juhlin’ ja Sunnuntai-päiwin’.
Näin onnettomat wiettäwät,
Ne kalliimmat autuuden päiwät,
Ain’ synnin mittaa täyttäwät,
Waík’ tawan wuoks’ kirkosa käywät:’
Siell’ huutaa Herraa huulilla,’
kuultelee saarnaa korwilla,
Mutt’sydän wiel’ synnissä kiehuu.
Siell’ wartiat Sionin muurilla,
Jumalan Basunaa soittaa,
Ja Herran armon woimalla
Tain totuuden julki tuottaa:
Et kaikkein pitää käändymän,
Oikein wast’ uudest’ syntymän,
Ei muutoin taiwaaseen tulla.
Mutt´syntisten sydän on paatunut
Ettei he waaria ota,
Synnin maantieksi maatunut
Ei Herran Sana heit’ woita.
Joll’ maa ja taiwaskin luotu on
Woiman sanall’ ne tehty on,
Mutt’ syntisten sydän ei muutu.
Ne kiiwaimmatkin saarnajat
Hukkaan kyll’ saawat huutaa.
Waik’ sydämestäns’ warawat,
Ei woita kuitenkan muuta
Kuin pilkan ja wihan syndisilt’
Woi kuitenkin Christikuntaa!
(Kaksi Hengellistä Wirttä sen suruttoman mailman sokeudesta, kun ei tunne Herran teitä. Waasa 1841)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tällä kertaa siis "Zodiac"?!
Vaiko (esiintymisensä perusteella omastamielestään) luterilaisuuden Cadillac?
(Kaksi Hengellistä Wirttä sen suruttoman mailman sokeudesta, kun ei tunne Herran teitä. Waasa 1841)
Suosittelen lukemaan opettelemista.
Opettelemaan lukemista.
On täysin minun asiani mitä minä kirjoitan.
Jos sinä et osaa lukea, niin se ei ole minun vikani.
Huolehdi sinä VAIN omistasi.
Jos sinulla on jotakin rakentavaa annettavaa?
Minulla on täällä kotona vanha virsikirja, joka on präntätty samoihin aikoihin kuin Lars Levi Laestadius on voimallisesti alkanut vaikuttaa Lapin maalla.
Sen ensimmäisellä lehdellä lukee:
Suomalainen WIRSI- ja EWANKELIUMI-KIRJA, siihen sopivain kappalten kanssa, Esiwallan armollisesta käskystä, kolmen Konsistoriumin suostumisella ennen tarpeellisesti paranneltu, niin myös sen wuonna 1695 hywäksi katsotun ruostsinkielisen Wirsikirjan jälkeen präntätty. Nyt taas wasta-uudesta ojennettu. Helsingissä, J.E. Frenckellin ja Pojan tykönä, 1859, Purkamattomilla kirjasauwoilla. Gillas till tryckning. Borgå Domkapitel den 29_ Oktober 1856. På befalning: Carl Joh. Ekroos.
Tekisi mieleni siteerata täälläkin virsiä "Christillisestä elämästä", kuten "Maailmanmenon turhuudesta ja ylönkatseesta", "Juopumusta wastaan", "Haureutta ja hekumaa wastaan", "Paastosta". Tai "Kaikkinaisissa tarpeissa", joista esimerkkinä vaikkapa virsi "Näljän vaivassa", joka käsittelee tilannetta, kun ruokaa ei ole, mutta nälkä kylläkin.
Löysin kirjan joskus lapsena kauan sitten vanhan, puretun talon kivijalasta, kun kaikki muu oli korjattu jo kaatopaikalle. Siinä se vanha virsikirja nökötti pienenä, pulleana ja vanhalle haisevana säiden armoilla ulkosalla. Kukaan ei sitä arvostanut, mutta minä poimin sen mukaani, ennen kuin kaivinkoneet tulivat paikalle uutta rakennusta tekemään.