Yön sylissä istun, syvät värit seuranain.
Sisälläni rakkauden silkkiperhonen,
punoo hienointa rihmaansa.
Puhtaan valkoinen lähtiessään,
syvän purppuranpunainen tullessaan.
Silkkinauhoin sidon nimeäsi sydämeeni,siitä väri purppuran.
Syvyyttä huokuvat värit nostavat kuvajaisesi eteeni.
Ihailen sen suloisuutta, kuin olisit edessäni aitona.
Ei paikkaa sinussa mitä en rakastaisi, ei paikkaa mitä en koskettaisi.
Kaikki , kuin uneni tuotetta, täynnä unelmaa kauneudesta.
Sydämeni olet täyttänyt, sieluni täyttänyt, mieleni vallannut, vain sinä sen olet saanut aikaan.
Enää ei muuta, kuin sinun liekkisi minun sisälläni.
Ikuinen tuli polttakoon rakkauteni nimen minun rintaani.
Sisälläni rakkauden silkkiperhonen,
punoo hienointa rihmaansa.
Puhtaan valkoinen lähtiessään,
syvän purppuranpunainen tullessaan.
Silkkinauhoin sidon nimeäsi sydämeeni,siitä väri purppuran.
Syvyyttä huokuvat värit nostavat kuvajaisesi eteeni.
Ihailen sen suloisuutta, kuin olisit edessäni aitona.
Ei paikkaa sinussa mitä en rakastaisi, ei paikkaa mitä en koskettaisi.
Kaikki , kuin uneni tuotetta, täynnä unelmaa kauneudesta.
Sydämeni olet täyttänyt, sieluni täyttänyt, mieleni vallannut, vain sinä sen olet saanut aikaan.
Enää ei muuta, kuin sinun liekkisi minun sisälläni.
Ikuinen tuli polttakoon rakkauteni nimen minun rintaani.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuinka kauniisti tunnet,
Luonnon loputon perhosenlento,
Auringonpaisteessa siristin silmiäni juuri.
Sitruunaperhosen virkeä raikkaus,
Kirpeä lento hiljaisille huulilleni,
Pyyhkäisi keveästi poskeani,
Iloisesti lentäen.
Nyt on syyskuu!
Vierellä punaiset pihlanmarjat,
Purppuranpunaa vaahteranlehdessä,
Sinitaivaalla ei pilvenhattaraa,
Auringon polttava kuumuus.
Kuinka ne kaikki sopivat yhteen?
Kuinka paljon ihminen voi rakastaa yksin?
Riittääkö se koko iäksi, että luonto vastaa?
Voi minua.
Kuinka väsyn.
Näihin jatkuviin kysymyksiini.