Kohtalotovereita etsiskelen... Olen raskaana viikolla 25 ja reilu viikko sitten mies ilmoitti, että nyt riitti. (Olimme avopari.) Hän haluaa yhteishuoltajuuden tulevaan lapseemme, mutta ei kuitenkaan halua olla kanssani tekemisissä ennen lapsen syntymää. Keskustelu hänen kanssaan on mahdotonta, hän lyö luurin korvaan tai vaihtaa puhelinnumeron salaiseksi. Kuinka tällaisessa tilanteessa voi yhteishuoltajuus onnistua? En tiedä edes haluanko sitä... Luonnollisemmalta tuntuisi yksinhuoltajuus siten, että isällä olisi kuitenkin tapaamisoikeus lapseen.
Kertokaa hyvät ihmiset, miten olette tällaisesta tilanteesta selvinneet? Erokriisi on kova ja lapsen syntymään 3 kk... Voiko tästä selvitä?!
Kertokaa hyvät ihmiset, miten olette tällaisesta tilanteesta selvinneet? Erokriisi on kova ja lapsen syntymään 3 kk... Voiko tästä selvitä?!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mulla hieman vastaavanlainen tilanne.. raskaus vasta tosin viikolla 12 mutta ero tuli avopuolison kanssa viikko sitten, riidoissa erottiin mutta nyt jälkeenpäin ollaan asioista voitu keskustella asiallisesti. Minä olen päätynyt yksinhuoltajuusratkaisuun vaikka mieskin aikoo oman kortensa kekoon kantaa. Tapaamisoikeus hänelle tietysti mutta huoltajuus vain minulla. Huoltajuushan tulee automaattisesti äidille mikäli äiti ja isä eivät asu avo/avioliitossa ellei ole jotain erityistä syytä järjestää toisin. Kyllä sinäkin selviät, minä tiedän että raskasta on ja ajatuksia on jos jonkinlaisia varsinkin iltaisin nukkumaan mentäessä..Sitä miettii kaikenlaista jo hyvinkin pitkälle tulevaisuuteen, mutta kyllä asiat aina tavalla tai toisella järjestyvät. Voimia sinulle ja onnellista odotusta=)
Olen ollut vastaavanlaisessa tilanteessa kuin sinä nyt. Seurustelimme 3v, ennen kuin tulin raskaaksi, ja mies ilmoitti, ettei halua lasta, vaikka oli koko ajan tiennyt, että minä haluan lapsen ja että olemattomalla ehkäisymenetelmällä raskaaksi tulo on enemmän kuin mahdollista.
Ei meilläkään kommunikaatio pelannut, ja luuria lyötiin korvaan. Mutta pikku hiljaa oman sitkeyteni ansiosta kai, päästiin puhumaankin asioista, alussa tosin asiaa tuskin mainittiin, kun onnistuin tapaamaan häntä. Olimme aiemmin asuneet useaan otteeseen yhdessä ja välillä erillään. En kuitenkaan luovuttanut, vaan väen vängällä otin yhteyttä, vaikkei hän siitä pitänytkään, ja lapsen synnyttä hän jopa juhli asiaa kavereidensa kanssa. (emme kuitenkaan mitään teinejä olleet) Hän itse halusi yhteishuoltajuuden ehdottomasti, vaikka itse olisin ehkä silloin halunnut yksinhuoltajuuden.
Isä ja lapsi eivät näe kovin tiiviisti tai säännöllisesti toisiaan, mutta heillä on kuitenkin oikein hyvät välit ja ihan hyvä suhde keskenään. Yhteishuoltajuudesta ei kyllä oikein voi puhua, enkä ole esittänyt vaatimuksia. Minulle riittää, että lapsikin on sopeutunut asiaan ja välit ovat hyvät. Myös minulla lapsen isään, puheväleissä ollaan.
Kyllä se oli aivan tosi koettelevaa aikaa niin henkisesti kuin fyysisesti, kun tiesi kuinka epävarmalla pohjalla olin lapsen isään ja sain taistella, että isä hyväksyisi lapsensa. Masennuksen pohjamudissa ryömin monen monet kerrat, niin ettei enää syvemmällä voi käydä. Vuoteen emme lapsen synnyttyä juurikaan nähneet, Mutta nyt on kaikki niin hyvin kuin tämän miehen kanssa edes voi olla. Nimenomaan lapsen kannalta. Välejä ei ole katkaistu puolin eikä toisin. Lapselle isä on tärkeä ja rakas. En kadu, mitään en olisi tehnyt toisin, ja kaikilla on hyvä olla nyt tällä lailla. Neuvoni, on että, keskity vain lapseen ja kun jaksat, yritä pitää suhdetta yllä isään, edes jonkinlaista, ei hänessä kai sitten mitään pahempaa vikaa ole (?) kun olet hänen kanssaan avoliittoonkin asti päätynyt. Asiat selkenevät kun aikaa kuluu, miehenkin ajatuksissa.
Ei sinulla takuulla tule helppoa olemaan, ei minullakaan ollut, mutta vielä olen hengissä, vaikka välillä surettaakin, asiat olisivat voineet mennä toisin, mistä haaveilin ja haaveeksi jäi se ihana perhe-elämä rakastamani miehen kanssa. Yksin sain seurata lapsen kehitystä ja ensiaskelia, kaikkea. Nyt tyttömme on jo 10v. Reipas, vilkas ja useimmiten iloinen.
Sulle kaikkea hyvää, lapsi ja sinä tärkeimmät!
S-postiosoitteeni on [email protected]
Olen myös yksin ja jouduin kestämään miehen puolelta henkistä väkivaltaa. Juuri numeron vaihtoja salaiseksi, jopa soitto poliisille, kun "häiriköin" häntä. Itse ei vastannut viesteihini yms. Painosti minua aborttiin 4kk asti. Alkoi käyttää mieliala/unilääkkeitä. Ja syyllisti kaikesta mahdollisesta/mahdottomasta minua. Kirjoittele!
Kyllä kaikki selviää, usko vaan...itse rv 15 ja tiedossa yksinjäänti. Olen päättänyt pärjätä, vaikka ikävä on tällä hetkellä vielä hirveä. On pelko että miten lapsen kanssa pärjää jos tulee itse kipeäksi, miten eritoten synnytykseen lähtö jne. Mutta luotan siihen, että ystävät on olemassa ja oma perhe, joilta tuki on ollut nyt aivan valtava. Minä en vain mahtunut vauvan kanssa perheeseen, jossa oli jo entuudestaan yhteishuoltajuus... mutta kyllä me pärjätään, aivan varmasti. Kertoilehan kuulumisiasi välillä, tsemppiä !
Itse jäin leskeksi rv 25 odottaessani ensimmäistä lastamme. Hieman eri tilanne kuin sinulla, mutta haluaisin vain kertoa sen, että lapsi antaa uskomattoman paljon voimia. Luulin, että en tule selviämään mistään, mutta toisin kävi. Tuleehan näitä huonoja päiviä ja aikoja kun väsyttää ja kiukuttaa, mutta ne menevät ohi. Itse olen ottanut kaiken saamani avun vastaan, kaikesta ei pidä selvitä yksin.
Voimia ja jaksamista sekä onnellista odotusaikaa, nauti siitä =)
Hei
Käyttäytyypä ex kumppanini todella kurjasti ja lapsellisesti. Miten tuollaisen kanssa voisi mistään yhteishuoltajuudesta keskustellakaan. Luultavasti homman takana on ns. takapiru, joko äiti tai tyttöystävä joka neuvoo....
Tee näin, että älä soita äijälle ollenkaan, annas nyt asian olla vähän aikaan. Ei sitten tartte väittää, että häiritään koko ajan. Odota hänen puoleltaan yhteydenottoa. Kyllä aikuinen pystyy keskustelemaan järkevästi asiasta, mutta miehesi ei edusta tätä puolta.
Tärkeää on , että raskausaikana sinulla on mahdollisimman tasapainoinen ja hyvä elämä, sillä tasapainoinen ja onnellinen raskausaika voi vaikuttaa lapseen positiivisesti.Jos äiti on kovin ahdistunut ja masentunut lapsikin voi tämän vaistota. TÄmä raskausaika pitäisi olla sinulle elämäsi onnellisinta aikaa, tee siitä sellainen, törkymiehestäsi huolimatta.
Eli keskity nyt itseesi ja raskauteen, yritä pitää murheet poissa mielestäsi.
Sitten eteenpäin asioissa, ehdottomasti yksinhuoltajuus. Aikainen lintu madon nappaa. Varaa aika jo oikeusaputoimistoon ja käy kyselemässä ja keskustelemassa asioista etukäteen. Puhumaan patti tilanteesta ja kyselemässä oikeuksistasi ym.... Kun minä itse erosin kauan aikaa sitten, olin 23 vuotias kahden lapsen äiti ja olen erittäin onnellinen, että sain viisaan ja turvallisen oikeusavustajan hoitamaan minun avioeroni. 15 minuutin keskustelun jälkeen, hän sanoin heti ehdottomasti yksinhuoltajuus. Älä vain tee yhteishuoltajuutta, ja käy nyt jo esittämässä asiasi niin, että saadaan mustaa valkoiselle kirjattua nykytilanne , eli isän yhteistyöhaluttomuus. (Oikeusaputoimisto tai sossu)...
Minullekin saa kirjoittaa osoitteeseen [email protected] jos haluat jutella asioista, purkaa mieltäsi tai tarvitset tukea
Hei,
Yksi neuvo, älä rupeaa kaveeraamaan näiden mielialalääkkeitä syövien ex:n kanssa, unohda toiset, heidän hätänsä. Sinulla on vain sinut,
ja kun on pakko pärjätä niin silloin pärjätään.
Unohda äijä, tee tavoite askelkirja, tavoitteita pieniä askelia, ensiksi valmistelet lapsen syntymää, tavaroita, roinaa mitä nyt mahdollisesti siihen kuuluukaan.
Hanki turvahenkilöt, jos ei sukulaisia on ensikoteja ja muita tukiverkostoja joista saat
tervettä apua ilman syyllistystä ja soopaa.
Älä mieti liikaa, olet tehve, nuori nainen,
lapsesta tulee onnellinen, sinähän sen kasvatat,
sinulle löytyy aika ja paikka, usko pois.
On hyviä ja mukavia miehiä, älä kanna huolta, asiat järjestyvät.
Sinulla on oikeus tehdä mukavia asioita,
nauttia elämästäsi, olet sen arvoinen.