Ystäväni on masentunut ja alan jo olla huolissani hänestä. Kesän aikana hän on vaipunut vain syvemmälle ja tuntuu etten osaa enää auttaa häntä enkä sanoa mitään oikein, koska en ole itse ikinä ollut masennukseen taipuvainen ihminen ajoittaisia synkistelypuuskia lukuunottamatta. Ystäväni itkee päivät pitkät, myös töissään ja eristäytyy kotiin muulloin.
Ystäväni sanoo luovuttaneensa jo itsensä kanssa ja ettei jaksa enää, liikaa kaadettu paskaa niskaan. Nyt tuntuu, että ystävän selän katkaisi rakkaushuolet..."kukaan ei rakasta eikä huoli". Huolestuttavaa kyllä jo itsensä hirttäminen on jo ruvennut vilisemään hänen puheissaan...se on todellinen vaihtoehto, sillä hänen entisistä ystävistään moni on tehnyt sen oikeasti.
Ystäväni ei suostu hakemaan apua psykologilta, ei missään nimessä halua/aio syödä mitään psyykkeeseen vaikuttavia lääkkeitä eikä halua puhua vieraille ihmisille, koska kokee sen vaikeaksi, eikä vertaistukikaan kiinnosta.
Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä, kun toinen on jo noin maassa?
Ystäväni sanoo luovuttaneensa jo itsensä kanssa ja ettei jaksa enää, liikaa kaadettu paskaa niskaan. Nyt tuntuu, että ystävän selän katkaisi rakkaushuolet..."kukaan ei rakasta eikä huoli". Huolestuttavaa kyllä jo itsensä hirttäminen on jo ruvennut vilisemään hänen puheissaan...se on todellinen vaihtoehto, sillä hänen entisistä ystävistään moni on tehnyt sen oikeasti.
Ystäväni ei suostu hakemaan apua psykologilta, ei missään nimessä halua/aio syödä mitään psyykkeeseen vaikuttavia lääkkeitä eikä halua puhua vieraille ihmisille, koska kokee sen vaikeaksi, eikä vertaistukikaan kiinnosta.
Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä, kun toinen on jo noin maassa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hienoa, että olet tosi ystävä! Pysymällä kaverisi vierellä voit viestittää sille, että välität. Silläkin on arvoa, että yrität ymmärtää ja nähdä sairauden takana olevan ihanan ihmisen.
Ystäväsi kuitenkin tosiaan tarvitsee ammattiapua. Masennus johtuu usein fyysisistä tekijöistä, ja tällöin lääkkeet on paikallaan. Tiedätkö, miksi ystäväsi ei halua hakea apua? Häpeääkö se sairauttaan? On sääli, jos tällaiset tunteet estää sitä etsimästä sen kipeästi tarvitsemaa apua. Masennushan on yksi sairaus muiden joukossa, eikä siinä ole hävettävää.
En osaa sinua auttaa, mutta haluan vain sanoa että masentuneen ystävänä on toisinaan rankkaa. Jotta itse säilyttäisit sen elänilon, mikä sinulla on, älä kokeile edes pikkurillillä lähtemistä mukaan masentuneen maailman syövereihin. Se voi olla pimeä paikka. Tärkeintä on kai se, että ystäväsi tietää, että hänellä on joku vierellään. Toisaalta voi olla niinkin, ettei hän näe sinun ystävyyttäsi ja hyviä tekoja. Hän voi olla jo niin syvällä omissa ongelmissaan. Kumpa saisit hänet jonnekkin, mistä hän saisi jonkinlaista ammattiapua. Voithan tietysti itsekkin yrittää saada mielen solmuja auki, mutta harvalla meistä maalikoista on taitoa ottaa ehkä peiteltyjäkin avunhuutoja tai vastaavia huomioon.. Mutta siis, voimia sinulle - ja ystävällesi! Kun jaksaa elää huomiseen, jaksaa jo pitkälle.. :)
Yritä jollain tavalla saada hoitoon, muuten voi käydä hassusti. Älä jätä häntä missään nimessä yksin ja yritä saada lähtemään ulos kävelylle.
T: itse on tullut koettua kunnon masennus oikein pohjamutia myöten, pidä
moi mä tiedän miltä ystävästäs tuntuu mut sun tulee olla tukena ystävällesi...toi mitä kirjoiti se oli koskettava kertomus...jos haluut mailaila mun kaa niin ossu on tässä [email protected]