Khuuren khupin khumaras,hik

Ei tuollaisia runoja pitäisi minun kirjoittaa. Saisipa pyyhittyä pois niin heti sen tekisin. En missään tolkuttomassa tilassa ollut, sama viina minulla oli päässä kun Lyylin riijuusta kirjoitin ja ehkä vähän vinoilinkin. Mitä se Muorikin ajattelee kun näkee?

Ruuneperi kirjoitti:

Ei tuollaisia runoja pitäisi minun kirjoittaa. Saisipa pyyhittyä pois niin heti sen tekisin. En missään tolkuttomassa tilassa ollut, sama viina minulla oli päässä kun Lyylin riijuusta kirjoitin ja ehkä vähän vinoilinkin. Mitä se Muorikin ajattelee kun näkee?

älä sie anteeks pyytele,jos sitä alkaa itteään sensuroimaan ei tämä palsta niin elämän makunen oliskaan kirjottele vaan kuuven kupin kumarassa.
runo oli hauska, kas kun se suoni ei jäänyt kuppien alle,ossaat sie.
kyl miekin välillä otan spykiatrin lääkityksen .
mie otan tuikun konjakkia,se rentouttaa niin mukavasti.
jalmari opetti minulle sen tavan ,joskus kun olin hermostunut tai muuten pois tavallisesta olostani,hää istutti alas ja sano että otappas tästä ja anto tilkan konjakkia .otti sitten kainaloon,ja sillonkos hanat aukes,itku virtasi ,mutta puolen tunnin päästä olin ko uus ihminen,ei jälkeekään mistään suruista vaan hyvä ja rauhallinen olo.
jalmari sano et ei tarvita lääkkeitä eikä spykiatria vaan vingerporilainen ja sylliin ,se lääkitsee.
nyt on jäänyt vain vingerporilainen konjakkia,mutta mie pistän levyn pyörimään tai soitan ite ja meen musiikin sylliin,niin se ajaa minulle nykyään saman asian.

siks myö kaik tääl olijat ollaan tultu niin tutuiks kun ollaan omaa itteä,se pannee muutkin tänne poikkeemaan ja ehkä viellä kirjottelemaankin
niin minust tuntuu.

lyyli kirjoitti:

älä sie anteeks pyytele,jos sitä alkaa itteään sensuroimaan ei tämä palsta niin elämän makunen oliskaan kirjottele vaan kuuven kupin kumarassa.
runo oli hauska, kas kun se suoni ei jäänyt kuppien alle,ossaat sie.
kyl miekin välillä otan spykiatrin lääkityksen .
mie otan tuikun konjakkia,se rentouttaa niin mukavasti.
jalmari opetti minulle sen tavan ,joskus kun olin hermostunut tai muuten pois tavallisesta olostani,hää istutti alas ja sano että otappas tästä ja anto tilkan konjakkia .otti sitten kainaloon,ja sillonkos hanat aukes,itku virtasi ,mutta puolen tunnin päästä olin ko uus ihminen,ei jälkeekään mistään suruista vaan hyvä ja rauhallinen olo.
jalmari sano et ei tarvita lääkkeitä eikä spykiatria vaan vingerporilainen ja sylliin ,se lääkitsee.
nyt on jäänyt vain vingerporilainen konjakkia,mutta mie pistän levyn pyörimään tai soitan ite ja meen musiikin sylliin,niin se ajaa minulle nykyään saman asian.

siks myö kaik tääl olijat ollaan tultu niin tutuiks kun ollaan omaa itteä,se pannee muutkin tänne poikkeemaan ja ehkä viellä kirjottelemaankin
niin minust tuntuu.

Ota Sinä Ruuneperi pienet neuvoa antavat aina kun olet sillä tuulella tai sen tarpeessa, ei se minua haittaa. Tiedän konjakin vaikutuksen, mutta kun se on hirmuisen pahaa. Viini taas panee posket punoittamaan.Olen sitä sorttia ja siitä on olemassa tieteellistä tutkimustakin miksi se joihinkin vaikuttaa sillätavalla. Mutta kyllä hyvä viini kruunaa hyvän aterian. Kippis.

Ruuneperi kirjoitti:

Ei tuollaisia runoja pitäisi minun kirjoittaa. Saisipa pyyhittyä pois niin heti sen tekisin. En missään tolkuttomassa tilassa ollut, sama viina minulla oli päässä kun Lyylin riijuusta kirjoitin ja ehkä vähän vinoilinkin. Mitä se Muorikin ajattelee kun näkee?

on pullollinen. Tämän ryyppäämisen olen oppinut tuolla etelässä. Nuorena ei ollut varaa viinaan ja jos otin olin hirmuisessa krapulassa lähes välittömästi. Luonto ikäänkuin suojeli köyhää vammaista. En halua opettaa Sinua, Muori, ryyppäämään mutta kokeile joskus konjakkipaukkua johon panet "vedeksi" Coca-colaa. Kun tunnet konjakin aikaansaaman lämpöisen tunteen, muistele minua, ystävääsi Ruuneperia.