Seurannut uutisia viimeisen viestini jälkeen, ja tässä saldo:
KRP:n tutkija aloitti esityksensä Hans Assmannin alibista, jonka kertoi olleen varma. Tuota "varmuutta" ovat kuitenkin monet lähteet kritisoineet, muiden muassa Palo.
Jippiin nettipalstalla joku myös ihmetteli, kuka juo kahvia klo 5:n aikaan aamulla koko perheen voimin ja miksi ihmeessä Assmann lähti aamulla sairaalaan sekavassa mielentilassa.
Lainaus sivulta http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=uutiset&t=1604&p=91 :
"Hansulla oli vaimo ja asunto Espoossa, 5 km Bodomilta, mutta hän väitti olleensa Vallilassa, Inarintiellä. Myöhemmin Hansin vaimo väitti miehensä olleen kotona Espoossa.
Alibi on siis nurin. Mutta poliisi uskoo siihen kun on käsketty uskoa??"
Uskonasioita poliisi ei jostain syystä viitsi tarkistaa, vaikka Hans Assman oli patologinen valehtelija ja karkuri luonteeltaan: Hän piti vaimonsa ohella toista naista ja saatuaan Suomesta kuritushuonetuomion vaimonsa pahoinpitelystä liukenee Ruotsiin, jossa kuolinvuoteellaan tunnustaa Bodomin murhat.
o o o
Koska kerran Hans Assmann on kuollut ja kuopattu, poliisi voi ainakin panostaa elossaoleviin oman ennakko-oletuksensa mukaan.
Poliisi on hakenut tukea omille teorioilleen ulkomaita myöten ja ollut kiinnostunut henkilöistä, jotka tukevat poliisin omaa käsitystä.
Toisenlaisista näkemyksistä poliisi ei ole ollut kiinnostunut, eikä sitä paitsi enää juuri tarvitsekaan Nils Gustafssonin alkaessa väsyä jo.
Lehdistön kautta esiin on marssitettu henkilöitä vuosikymmenien takaa, joiden joukosta poliisi on siis vain ollut kiinnostunut Gustafssonin syyllisyyttä tukevista ihmisistä.
Toisenlaisista ei olla poliisissa oltu kiinnostuneita:
Lainaus:
"Ulla otti viime vuonna kaksi kertaa yhteyttä poliisiin kertoakseen kokemuksestaan.
Sekä Lahden poliisissa että Keskusrikospoliisissa Helsingissä suhtauduttiin Ullan tarinaan melko kylmäkiskoisesti.
- Ne sanoivat vaan, että katsotaan nyt, eikä sitten tapahtunut mitään, Ulla tuhahtaa.
Kokemuksensa mukaan Ulla on vakuuttunut Gustafssonin syyttömyydestä.
- Ei se mikään tappaja ole, hän toteaa painokkaasti."
Mikä tuo Ullan kokemus sitten on, se selviää Oho!-lehden nrosta 35/2005, jossa Ulla Koronen Asikkalasta kertoo kohtaamisestaan Nils Gustafssonin kanssa syksyllä 1961:
Lainaus:
"Ulla oli tuolloin 20-vuotias ja työskenteli tarjoilijana Hämeenlinnan Aulangolla sijainneessa Baari Partasessa. --
Vähän ennen Ullan työvuoron loppumista asiakkaaksi tuli nuori pitkänhuiskea mies.
Kahvin ja pullan tilannut Nils Gustafsson oli Ullalle tuntematon mies, mutta herätti oitis nuoren naisen mielenkiinnon.
- Ajattelin, että onpas siinä nätti poika, oli niin kauniit silmät ja kiva hymy.
Ullan muistikuvan mukaan Nils Gustafssonilla oli tuolloin yllään suorat vaaleat housut ja tummempi pusero. Pullakahvit nautittuaan Gustafsson tuli kysymään sievältä tarjoilijattarelta, jos saisi ajaa hänet autollaan kotiin.
Ulla suostui ottamaan autokyydin vastaan, sillä oli sateinen ja pimeä yö. Ullan työvuoro loppui kello yksitoista, jolloin hän astui Nils Gustafssonin beigensävyiseen kuplavolkkariin.
- Hän ei sitten kysynytkään, mihin päin mennään, vaan lähti ajamaan kaupungista Hattulaan päin, Koronen kertoo.
- Hän tuntui tietävän ne tiet siellä. Sitten tuli hiekkatiellä hirveän tumma kohta, missä oli vain kuusia kahden puolen tietä, Ulla muistelee.
Siihen Gustafsson yhtäkkiä pysäytti auton.
Vielä tässäkään vaiheessa Ulla Koroselle ei ollut selvillä, kenen kyydissä hän oli.
- Hän kysyi sitten, tiedänkö minä kuka hän on, että muistanko sen Bodominjärven tapauksen. Että hän on ainoa, joka jäi eloon, kun hänen kolme kaveriaan tapettiin.
Sitten Gustafsson kertoi nimensä. --
- Sitten hän kysyi, että arvaa, mitä hänellä on tuossa penkin takana, Ulla kertoo ääni väristen.
- Minä sanoin, että karkkia tai suklaata tai jotain semmoista.
- Siellä on kirves, hän vastasi.
Minä pelästyin, vieläkin puistattaa, kun muistelee, Ulla huokaa.
- Mitä varten sinulla kirves on, minä kysyin.
- Hän sanoi, että sitä varten, kun hän pelkää. Että jos murhaaja näkee lehdistä, että hän onkin jäänyt eloon.
Gustafsson oli sanonut pelkäävänsä, että murhaaja seuraa häntä.
- Että se tappaa vielä hänetkin, kun tapaa tuolla jossakin, Ulla selittää.
Tämän kerrottuaan Gustafsson käynnisti auton uudelleen ja lähti ajamaan Ullaa kaupunkiin.
- Silloin se vasta kysyi, että missä minä asun. Minä neuvoin sitten, eikä siinä paljon puhuttu. Satoi vettä ja oli pimeää.
- Ei se mitään tehnyt, ei se koskenutkaan minuun, Ulla sanoo hieman hämmentyneenä.
Perille tultua Gustafsson pysäytti auton. Ulla avasi oven, toivotti hyvät yöt ja kiitti kyydistä.
- Ajattelin, että olipas vähän outo tyyppi, kun ei edes pussata yrittänyt.
Nils Gustafsson jatkoi oitis matkaansa."
Poliisilla on kuitenkin aivan omat teoriansa asiasta eikä se sitä paitsi halua tulla naurunalaiseksi.
Videoitu kuulustelu oli esimerkiksi johdatteleva, jossa tutkinnanjohtaja Markku Tuominen tölväisi jopa Gustafssonia sanomalla, etteikö kannattaisi olla vähän totuudenmukaisempi, siis KRP:n totuuden mukainen.
Oikeussalissa Markku Tuominen syötti Gustafssonin suuhun myöskin sanat "tehty mikä tehty, 15 vuotta tuli", vaikka Gustafsson on koko oikeudenkäynnin ajan järjestelmällisesti kiistänyt syyllisyytensä.
Yli vuoden takaisia sanomisiaan Gustafsson ei enää muistanut ja sanoi sen saattaneen olla huulenheittoa.
o o o
Oikeussalissa näytti istuvan hyvin väsynyt mies, joka tiesi mahdollisuutensa viranomaisia vastaan.
Viranomaisen sana vastaan kansalaisen sana, ja aina viranomainen voittaa - Suomessa.
KRP:n tutkija aloitti esityksensä Hans Assmannin alibista, jonka kertoi olleen varma. Tuota "varmuutta" ovat kuitenkin monet lähteet kritisoineet, muiden muassa Palo.
Jippiin nettipalstalla joku myös ihmetteli, kuka juo kahvia klo 5:n aikaan aamulla koko perheen voimin ja miksi ihmeessä Assmann lähti aamulla sairaalaan sekavassa mielentilassa.
Lainaus sivulta http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=uutiset&t=1604&p=91 :
"Hansulla oli vaimo ja asunto Espoossa, 5 km Bodomilta, mutta hän väitti olleensa Vallilassa, Inarintiellä. Myöhemmin Hansin vaimo väitti miehensä olleen kotona Espoossa.
Alibi on siis nurin. Mutta poliisi uskoo siihen kun on käsketty uskoa??"
Uskonasioita poliisi ei jostain syystä viitsi tarkistaa, vaikka Hans Assman oli patologinen valehtelija ja karkuri luonteeltaan: Hän piti vaimonsa ohella toista naista ja saatuaan Suomesta kuritushuonetuomion vaimonsa pahoinpitelystä liukenee Ruotsiin, jossa kuolinvuoteellaan tunnustaa Bodomin murhat.
o o o
Koska kerran Hans Assmann on kuollut ja kuopattu, poliisi voi ainakin panostaa elossaoleviin oman ennakko-oletuksensa mukaan.
Poliisi on hakenut tukea omille teorioilleen ulkomaita myöten ja ollut kiinnostunut henkilöistä, jotka tukevat poliisin omaa käsitystä.
Toisenlaisista näkemyksistä poliisi ei ole ollut kiinnostunut, eikä sitä paitsi enää juuri tarvitsekaan Nils Gustafssonin alkaessa väsyä jo.
Lehdistön kautta esiin on marssitettu henkilöitä vuosikymmenien takaa, joiden joukosta poliisi on siis vain ollut kiinnostunut Gustafssonin syyllisyyttä tukevista ihmisistä.
Toisenlaisista ei olla poliisissa oltu kiinnostuneita:
Lainaus:
"Ulla otti viime vuonna kaksi kertaa yhteyttä poliisiin kertoakseen kokemuksestaan.
Sekä Lahden poliisissa että Keskusrikospoliisissa Helsingissä suhtauduttiin Ullan tarinaan melko kylmäkiskoisesti.
- Ne sanoivat vaan, että katsotaan nyt, eikä sitten tapahtunut mitään, Ulla tuhahtaa.
Kokemuksensa mukaan Ulla on vakuuttunut Gustafssonin syyttömyydestä.
- Ei se mikään tappaja ole, hän toteaa painokkaasti."
Mikä tuo Ullan kokemus sitten on, se selviää Oho!-lehden nrosta 35/2005, jossa Ulla Koronen Asikkalasta kertoo kohtaamisestaan Nils Gustafssonin kanssa syksyllä 1961:
Lainaus:
"Ulla oli tuolloin 20-vuotias ja työskenteli tarjoilijana Hämeenlinnan Aulangolla sijainneessa Baari Partasessa. --
Vähän ennen Ullan työvuoron loppumista asiakkaaksi tuli nuori pitkänhuiskea mies.
Kahvin ja pullan tilannut Nils Gustafsson oli Ullalle tuntematon mies, mutta herätti oitis nuoren naisen mielenkiinnon.
- Ajattelin, että onpas siinä nätti poika, oli niin kauniit silmät ja kiva hymy.
Ullan muistikuvan mukaan Nils Gustafssonilla oli tuolloin yllään suorat vaaleat housut ja tummempi pusero. Pullakahvit nautittuaan Gustafsson tuli kysymään sievältä tarjoilijattarelta, jos saisi ajaa hänet autollaan kotiin.
Ulla suostui ottamaan autokyydin vastaan, sillä oli sateinen ja pimeä yö. Ullan työvuoro loppui kello yksitoista, jolloin hän astui Nils Gustafssonin beigensävyiseen kuplavolkkariin.
- Hän ei sitten kysynytkään, mihin päin mennään, vaan lähti ajamaan kaupungista Hattulaan päin, Koronen kertoo.
- Hän tuntui tietävän ne tiet siellä. Sitten tuli hiekkatiellä hirveän tumma kohta, missä oli vain kuusia kahden puolen tietä, Ulla muistelee.
Siihen Gustafsson yhtäkkiä pysäytti auton.
Vielä tässäkään vaiheessa Ulla Koroselle ei ollut selvillä, kenen kyydissä hän oli.
- Hän kysyi sitten, tiedänkö minä kuka hän on, että muistanko sen Bodominjärven tapauksen. Että hän on ainoa, joka jäi eloon, kun hänen kolme kaveriaan tapettiin.
Sitten Gustafsson kertoi nimensä. --
- Sitten hän kysyi, että arvaa, mitä hänellä on tuossa penkin takana, Ulla kertoo ääni väristen.
- Minä sanoin, että karkkia tai suklaata tai jotain semmoista.
- Siellä on kirves, hän vastasi.
Minä pelästyin, vieläkin puistattaa, kun muistelee, Ulla huokaa.
- Mitä varten sinulla kirves on, minä kysyin.
- Hän sanoi, että sitä varten, kun hän pelkää. Että jos murhaaja näkee lehdistä, että hän onkin jäänyt eloon.
Gustafsson oli sanonut pelkäävänsä, että murhaaja seuraa häntä.
- Että se tappaa vielä hänetkin, kun tapaa tuolla jossakin, Ulla selittää.
Tämän kerrottuaan Gustafsson käynnisti auton uudelleen ja lähti ajamaan Ullaa kaupunkiin.
- Silloin se vasta kysyi, että missä minä asun. Minä neuvoin sitten, eikä siinä paljon puhuttu. Satoi vettä ja oli pimeää.
- Ei se mitään tehnyt, ei se koskenutkaan minuun, Ulla sanoo hieman hämmentyneenä.
Perille tultua Gustafsson pysäytti auton. Ulla avasi oven, toivotti hyvät yöt ja kiitti kyydistä.
- Ajattelin, että olipas vähän outo tyyppi, kun ei edes pussata yrittänyt.
Nils Gustafsson jatkoi oitis matkaansa."
Poliisilla on kuitenkin aivan omat teoriansa asiasta eikä se sitä paitsi halua tulla naurunalaiseksi.
Videoitu kuulustelu oli esimerkiksi johdatteleva, jossa tutkinnanjohtaja Markku Tuominen tölväisi jopa Gustafssonia sanomalla, etteikö kannattaisi olla vähän totuudenmukaisempi, siis KRP:n totuuden mukainen.
Oikeussalissa Markku Tuominen syötti Gustafssonin suuhun myöskin sanat "tehty mikä tehty, 15 vuotta tuli", vaikka Gustafsson on koko oikeudenkäynnin ajan järjestelmällisesti kiistänyt syyllisyytensä.
Yli vuoden takaisia sanomisiaan Gustafsson ei enää muistanut ja sanoi sen saattaneen olla huulenheittoa.
o o o
Oikeussalissa näytti istuvan hyvin väsynyt mies, joka tiesi mahdollisuutensa viranomaisia vastaan.
Viranomaisen sana vastaan kansalaisen sana, ja aina viranomainen voittaa - Suomessa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
sillä asmannilla ollut salarakas jonka luona hän oli, ei perheensä? Ja tämä salarakas oli antanut alibin, ei vaimo. Vaimo ehkä halusi salata salarakkaan häpeän vuoksi ja siksi keksi hätääntyneenä alibin miehelleen, ei mitään ihmeellistä.
Eihän vaimo mitään alibia antanut. Ihme sekoilua.
Eikä assman sunnuitaina aamulla sairaalaan mennyt,
vaan maanantaina. Täällä ei näköjään osata käyttää järkeä,vaan sekoitetaan kaikki tosiasiat.
itsekkin ihan pihalla kun en mitään tiedä tästä Asmannista, ja ihan kun täällä ei ymmärettäisi että vaimo ja rakastajatar eivät välttämättä ole sama asia vaan voivat olla kaksi erillistä ihmistä. Ja sitten nämä päivät. Eikö murhat tapahtuneet la-su yönä? Ja tuolloin oli vielä maanantaikin pyhä joten se ei tarkoita automaattisesti sitä sunnuntaita jos pyhästä puhutaan.
Marika Fingerroos!!!!
tätä Ullan tarinaa. Tulee mieleen, että aivan kuin oltaisiin haluttu jotenkin pelotella viemällä pimeälle tielle ja alkaa puhumaan kirveestä (tämä tällaisen pelkääjän silmin katsottuna). Sanoiko Ulla miksi häntä puistatti jos oli varma ettei ollut murhaajan kyydissä?
Jos tämä Ulla on varma ettei kyseessä ole murhaaja, vaan ihminen joka pelkää, niin miksei puolustus ole kutsunut häntä todistajaksi kertomaan näkemystänsä? Eikö Nilssille kuitenkin kaikki positiivisten asioiden julkitulo olisi nyt tärkeää?
Nilsille vain niitä toisenlaisia asioita ja omia näkemyksiään, ei positiivisia asioita itse leimaamastaan murhaajasta
voi määrätä sitä ketä puolustus saa pyytää todistajaksi? Vai voiko olla niin hölmö koko oikeus järjestelmä? Toivottavasti ei joudu isompiin syyteisiin, jos tosiaan puolustautuminenkin on kielletty.
Onko tervettä ja tasapainoista touhua:
- pyytää viedä tytön kotiin ja sitten ajaa jonnekin Hattulan metsään puhumaan kirveestä ??
Miksi ei voinut puhua tästä tytön kotiovella vaan mennä pimeään metsään.
============================================
"- Hän ei sitten kysynytkään, mihin päin mennään, vaan lähti ajamaan kaupungista Hattulaan päin, Koronen kertoo.
- Hän tuntui tietävän ne tiet siellä. Sitten tuli hiekkatiellä hirveän tumma kohta, missä oli vain kuusia kahden puolen tietä, Ulla muistelee.
Siihen Gustafsson yhtäkkiä pysäytti auton. "
ihan järkyttävä juttu. Itse olisin varmaan samantien paniikissa juossut poliisiasemalle. Ei kai kukaan normaalisti voi noin käyttäytyä?
Onkohan tarina tekaistu Oho lehteen?
Ilman muuta tekaistu juttu.
Tämän kuun Tekniikan Maailmassa eräs Louna-Inkeri kertoo kuinka 70-luvulla näki Nissen makkarajonossa.
ja Nisseltä on turha kysyä tämän aitoutta,kun ei kumminkaan muista mitään tästäkään tapauksesta vaikka olisi tottakin.