Olen 22 vuotias nainen. Minulla on ollut aina dominoiva aiti. Hanen mielestaan minun on parempi elaa ilman lapsia. Kaikki alkoi siita kun siskoni meni naimisiin 19 vuotiaana ja sai lapsen 21 vuotiaana ulkomaalaisen miehen kanssa. Aitini sairastui masennukseen sen vuoksi,koska hanen mielestaan siskoni pilasi elamansa.. Nyt 10 vuoden paasta olen naimisissa, mutta en uskalla tehda lapsia. Ja se on ainut mitaa enaa haluan elamalta, oma lapsi. Mutta pelkaan kertoa aidilleni mitaan, koska kun siskoni sai lapsen aitini oli todella vihainen. Jotenkin tuntuu etta olen riippuvainen aitini mielipiteesta. Hanen mielestaan URA on tarkein asia ja raha. Tottakai sen ymmarran etta rahaa tarvitaan. Kuitenkin minulla on jo ura ja miehellani vakipaikka. En vaan uskalla...
sanokaa te vanhemmat aidit, onko mulla oikeus omaan perheeseen? vai suuttuuko aitini jos en hoida hanta ja isaani lopun elamaani.
sanokaa te vanhemmat aidit, onko mulla oikeus omaan perheeseen? vai suuttuuko aitini jos en hoida hanta ja isaani lopun elamaani.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voi h....tti! Oletko noin lapsellinen ettet uskalla elää omaa elämääsi? Naimisissa oleva täysi-ikänen nainen?
Olen samaa mieltä kuin edellinen kommentoija. Nyt napanuora irti mokomasta marttyyristä ja syyllistäjästä! Hanki oma perhe ja elä täyttä elämää. Älä uhraudu, ja muista että et ole tilivelvollinen valinnoistasi vanhemmillesi. Miksi kertoisit äidillesi toiveistasi ja haaveistasi? Sinulla on miehesi, hän on sinun tukenasi, äideistä ei siihen aina ole.
Sinulla on oikeus Omaan elämääsi, johon kuuluu lapsi tai lapsia, riippumatta äitisi mielipiteestä.
Olet jo aikuinen ihminen, nuori tosin joten kypsyttele rauhassa ajatusta tai repäise kerralla =)
Pääasia, että päätät itse.
Mutta mieti vielä toiset kymmenen vuotta, ennen kuin hankit lapsen/lapsia, vaikutat niin epäkypsältä, etten suosittele lisääntymistä tässä vaiheessa.
Vasta kun erotat mikä on omaa elämääsi ja mikä äitisi elämää, on aika hankkia jälkikasvua! Olisi mukava myös kuulla, menikö siskosi elämä pilalle?
Äitisi on vaan saanut hyvän tekosyyn potea masennusta. Ei tietysti ole kivaa, jos lähimmäinen sairastuu siitä, että omat lapset elävät omaa elämäänsä, mutta ehkä äitisi olisi sairastunut jo muutenkin? Mistä hän mahtaa olla noin katkera?
Olet 22-vuotias ja kysyt saako äitisi estää vauvahaaveidesi toteuttamisen??
No EI SAA.
Äitisihän on sairas, kait käsitit sen? Muutenkin, että hän sairastui masennukseen. Onko sinulla isää...miten äitisi kohtelee häntä? Veikkaan että tossun alla on.
Ihan mitä tahansa äitisi käskee sinun tehdä omaksi mielikseen, tai olla tekemättä, TEE OMAT PÄÄTÖKSESI. Loppupeleissä hän huomaa, että jää yksin mielipiteinensä.
Masennukseen ei riitä vain yksi syy vaan se on useiden eri asioiden summa, yleensä jostain menneisyydestä kumpuavien juttujen kasa. Ota itsesi irti äidistäsi ja opettele nauttimaan elämästäsi. Ei meillä ole kuin yksi elämä. Onnea matkaan!
te ette tunne tai tieda minkalainen aitini on. Ainut joka tietaa on siskoni ja isani. Isallani on mielipiteensa, mutta tossun alla han on kuten arvasittekin.
Tiedan etta mina teen valintani, mutta jos joskus tarvitsen aitiani(on hanessakin hyvat puolensa) pelkaan etta........no joo ei tata voi selittaa. Halusin vaan tietaa etta onko jollakin muullakin yhta dominoiva aiti?
ja viela aitini ei tieda etta olen naimisissa koska olen avioitunut ulkomailla viiko sitten myos ulkomaalaisen kanssa. Joten katsotaan mika sota syttyy kun palaan 2vko paasta Suomeen...
en voisi koskaan unelmoidakkaan etta aitini olisi onnellinen ja itkisi mun hais, joten kaikki pitaa tehda salaa.
sinun ei tarvitse totella, kuin aviomiestäsi. ja muita et saa edes totella.
on sama ongelma kuin kaikilla äideillä. Ei uskalla lopullisesti lapsen aikuistuessa päästää irti ihanasta äitiydestään ja lapsestaan ja vanhasta tutusta olotilasta. Häntä on toki tuettava ja autettava, oltava edelleen jotenkin läsnä, ei hylätä. Mutta onhan hän suonut itselleenkin elämän, lapset ja puolison. Tottakai hänen lapsensa saa myös sallia itselleen saman, oman elämän ja lapsia. Määrää itse itseäsi, älä anna äidin, puolison tai kenenkään muunkaan määrätä tai säädellä elämääsi. Jos äiti tai puoliso hylkää, pärjäät yksin tai hankit ystäviä. Jos pakotat itsesi jättäytymään vanhempiesi hoitajaksi, tiuskit heille katkerana siinä vaiheessa, kun he tarvitsevat sinua eniten, sen tajuttuasi heidän kuoltuaan saat sitten kantaa huonoa omaatuntoa omaan kuolemaasi asti. Kaiken lisäksi surisit, että oma elämäsi on jäänyt elämättä. Kenenkään psyyke ei kestä sellaista taakkaa. Voit hoitaa vanhempiasi oman lapsesi ohella sen verran kuin pystyt ja he ottavat vastaan, sen on riitettävä.
Äitini mielestä menin väärään paikkaan opiskelemaan, sain vahingossa lapsen 23-vuotiaana, ostin asunnon väärästä paikasta ja lainan väärästä pankista, seurustelen väärän miehen kanssa... Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Ainoat asiat, joihin äitini selvästi on ollut tyytyväinen viimeisen 15 vuoden aikana:
1. Erosin lapseni isästä (paljon paremmin pärjäät, kun tuollaisesta miehestä pääsit eroon)
2. Sain joulukuussa keskenmenon viikolla 12 (ajattele nyt itsekin, kuinka tyhmää olisi ollut tehdä toinen lapsi)