"Pakkoisyys"

Tilanne on siis se, että lapsen äidillä oli yhden illan juttu kanssani, vaikka hänellä olikin mies olemassa (josta en tiennyt). Kertoi puoli vuotta myöhemmin olevansa raskaana ja kertoi samalla lasketun ajankin. Sen perusteella laskin, että lapsi voisi yhtä hyvin olla myös mun, vaikka kyllä ehkäisystä huolehdittiinkin (kortsu....). Myös naisen oma mies epäilee sitä, ettei olisi isä. Haluan siis itsekin, että tutkimus tehdään, sillä haluan myös tietää miten asia on. Nainen kuitenkin väittää, ettei lapsi voisi mitenkää olla mun.
Nyt sitten haluaisin tietää, onko mitään mahdollisuutta "luopua" isyydestään, jos lapsi onkin mun? Lapsen äiti haluaisi miehensä olevan lapsen isä, eikä itsellänikään ole sitä mitään vastaan, päin vastoin, niin olisi parempikin, koska ei olla missään tekemisissä äidinkään kanssa. Ja itselläni on jo uusi vakituinen suhdekin....
Mutta en tiedä haluaako toinen mies adoptoida lapsen?

edelliseen.. kirjoitti:

Tilanne on siis se, että lapsen äidillä oli yhden illan juttu kanssani, vaikka hänellä olikin mies olemassa (josta en tiennyt). Kertoi puoli vuotta myöhemmin olevansa raskaana ja kertoi samalla lasketun ajankin. Sen perusteella laskin, että lapsi voisi yhtä hyvin olla myös mun, vaikka kyllä ehkäisystä huolehdittiinkin (kortsu....). Myös naisen oma mies epäilee sitä, ettei olisi isä. Haluan siis itsekin, että tutkimus tehdään, sillä haluan myös tietää miten asia on. Nainen kuitenkin väittää, ettei lapsi voisi mitenkää olla mun.
Nyt sitten haluaisin tietää, onko mitään mahdollisuutta "luopua" isyydestään, jos lapsi onkin mun? Lapsen äiti haluaisi miehensä olevan lapsen isä, eikä itsellänikään ole sitä mitään vastaan, päin vastoin, niin olisi parempikin, koska ei olla missään tekemisissä äidinkään kanssa. Ja itselläni on jo uusi vakituinen suhdekin....
Mutta en tiedä haluaako toinen mies adoptoida lapsen?

Aivan kuin olisi isien palstalta vasta lukenut tähän aiheeseen liittyneen keskustelun. En sitä enää löytänyt. Jos nainen on avioliitossa niin silloin hänen miehensä on lapsen isä vaikkei käytännön puolesta olisikaan.

edelliseen.. kirjoitti:

Tilanne on siis se, että lapsen äidillä oli yhden illan juttu kanssani, vaikka hänellä olikin mies olemassa (josta en tiennyt). Kertoi puoli vuotta myöhemmin olevansa raskaana ja kertoi samalla lasketun ajankin. Sen perusteella laskin, että lapsi voisi yhtä hyvin olla myös mun, vaikka kyllä ehkäisystä huolehdittiinkin (kortsu....). Myös naisen oma mies epäilee sitä, ettei olisi isä. Haluan siis itsekin, että tutkimus tehdään, sillä haluan myös tietää miten asia on. Nainen kuitenkin väittää, ettei lapsi voisi mitenkää olla mun.
Nyt sitten haluaisin tietää, onko mitään mahdollisuutta "luopua" isyydestään, jos lapsi onkin mun? Lapsen äiti haluaisi miehensä olevan lapsen isä, eikä itsellänikään ole sitä mitään vastaan, päin vastoin, niin olisi parempikin, koska ei olla missään tekemisissä äidinkään kanssa. Ja itselläni on jo uusi vakituinen suhdekin....
Mutta en tiedä haluaako toinen mies adoptoida lapsen?

Eli lapsen äiti ei ole naimisissa vaan on (tai oli) avoliitossa. En tiedä, miten nykyään.

edelliseen.. kirjoitti:

Tilanne on siis se, että lapsen äidillä oli yhden illan juttu kanssani, vaikka hänellä olikin mies olemassa (josta en tiennyt). Kertoi puoli vuotta myöhemmin olevansa raskaana ja kertoi samalla lasketun ajankin. Sen perusteella laskin, että lapsi voisi yhtä hyvin olla myös mun, vaikka kyllä ehkäisystä huolehdittiinkin (kortsu....). Myös naisen oma mies epäilee sitä, ettei olisi isä. Haluan siis itsekin, että tutkimus tehdään, sillä haluan myös tietää miten asia on. Nainen kuitenkin väittää, ettei lapsi voisi mitenkää olla mun.
Nyt sitten haluaisin tietää, onko mitään mahdollisuutta "luopua" isyydestään, jos lapsi onkin mun? Lapsen äiti haluaisi miehensä olevan lapsen isä, eikä itsellänikään ole sitä mitään vastaan, päin vastoin, niin olisi parempikin, koska ei olla missään tekemisissä äidinkään kanssa. Ja itselläni on jo uusi vakituinen suhdekin....
Mutta en tiedä haluaako toinen mies adoptoida lapsen?

ihan valavarma en tiedoistani ole, mutta käsittääkseni avoliitossa isyys on aina vahvistettava sosiaalivirkailijan luona. heti lapsen synnyttyä.

äidillä on velvollisuus nimetä kaikki mahdolliset ehdokkaat. mutta toisaalta hän voi väittää ettei tiedä kuka mahdollinen isä on ja sitä kautta olla nimeämäti ketään.

jos nimetty isäehdokas tietää olevansa isä ja haluaa isäksi, homma on siinä. nimi paperiin ja asia on selvä.

mutta jos isäehdokas on epävarma tai haluaa kieltää isyytensä, lähdetään asiaa selvittelemään isyystutkimuksin.

niistä minulla ei ole tarkempaa tietoa, mutta n. 6kk-1v iässä lapsesta ainakin voidaan ottaa verikoe, jolla dna-pohjaisesti saadaan isyys 99,9% selville. korvanmuoto ja muut piirretunnisteet antavat pinemmän tunniste%:n.

kaikki siis riippuu kaikesta. jos lapsen äiti sinut nimeää, joudut testeihin. ja ehkä isäksi. ja jos toinen mies kieltää isyytensä, olet omatuntosi varassa. jos äiti ei sinusta ole puhunut sos.virkailijalle ja isyystesti poistaa isyyden tuolta toiselta mieheltä,lapsi jää papereihin isättömäksi. haluatko lapsellesi sen tuskan? jos hän on sinun lapsesi, voihan olla vielä kolmaskin mies!

minusta sinun olisi oltava TOSI MIES ja käytävä testeissä ja vastattva mahdollisesta lapsesta. kaikissa tapauksissa. ja vain isyystesteihinosallistumalla saat itsellesikin mielenrauhan. ja voit olla varma, ettei sinulla ole lasta missään tuntemattomuudessa..

edelliseen.. kirjoitti:

Tilanne on siis se, että lapsen äidillä oli yhden illan juttu kanssani, vaikka hänellä olikin mies olemassa (josta en tiennyt). Kertoi puoli vuotta myöhemmin olevansa raskaana ja kertoi samalla lasketun ajankin. Sen perusteella laskin, että lapsi voisi yhtä hyvin olla myös mun, vaikka kyllä ehkäisystä huolehdittiinkin (kortsu....). Myös naisen oma mies epäilee sitä, ettei olisi isä. Haluan siis itsekin, että tutkimus tehdään, sillä haluan myös tietää miten asia on. Nainen kuitenkin väittää, ettei lapsi voisi mitenkää olla mun.
Nyt sitten haluaisin tietää, onko mitään mahdollisuutta "luopua" isyydestään, jos lapsi onkin mun? Lapsen äiti haluaisi miehensä olevan lapsen isä, eikä itsellänikään ole sitä mitään vastaan, päin vastoin, niin olisi parempikin, koska ei olla missään tekemisissä äidinkään kanssa. Ja itselläni on jo uusi vakituinen suhdekin....
Mutta en tiedä haluaako toinen mies adoptoida lapsen?

jos äiti ja hänen nykyisensä haluavat lapsen pitää niin mies voi vaan tunnustaa isyytensä ilman mitään testejä. Mutta jos lapsi papereissa jätetään "isättömäksi" niin jos äiti myöhemmin katuu ja ilmoittaakin sinut isäksi niin voi tulla sulle kallis lasku perään. Teidän kannattaisi puhua kunnolla keskenänne. Ja kaikki kolme jotta tosiaan tiedät mitä nykyinen mies on asiasta mieltä. Ajattele myös asiaa lapsen kannalta. Etkö halua olla tekemisissä oman lapsesi kanssa?

reservi kirjoitti:

ihan valavarma en tiedoistani ole, mutta käsittääkseni avoliitossa isyys on aina vahvistettava sosiaalivirkailijan luona. heti lapsen synnyttyä.

äidillä on velvollisuus nimetä kaikki mahdolliset ehdokkaat. mutta toisaalta hän voi väittää ettei tiedä kuka mahdollinen isä on ja sitä kautta olla nimeämäti ketään.

jos nimetty isäehdokas tietää olevansa isä ja haluaa isäksi, homma on siinä. nimi paperiin ja asia on selvä.

mutta jos isäehdokas on epävarma tai haluaa kieltää isyytensä, lähdetään asiaa selvittelemään isyystutkimuksin.

niistä minulla ei ole tarkempaa tietoa, mutta n. 6kk-1v iässä lapsesta ainakin voidaan ottaa verikoe, jolla dna-pohjaisesti saadaan isyys 99,9% selville. korvanmuoto ja muut piirretunnisteet antavat pinemmän tunniste%:n.

kaikki siis riippuu kaikesta. jos lapsen äiti sinut nimeää, joudut testeihin. ja ehkä isäksi. ja jos toinen mies kieltää isyytensä, olet omatuntosi varassa. jos äiti ei sinusta ole puhunut sos.virkailijalle ja isyystesti poistaa isyyden tuolta toiselta mieheltä,lapsi jää papereihin isättömäksi. haluatko lapsellesi sen tuskan? jos hän on sinun lapsesi, voihan olla vielä kolmaskin mies!

minusta sinun olisi oltava TOSI MIES ja käytävä testeissä ja vastattva mahdollisesta lapsesta. kaikissa tapauksissa. ja vain isyystesteihinosallistumalla saat itsellesikin mielenrauhan. ja voit olla varma, ettei sinulla ole lasta missään tuntemattomuudessa..

Sukulaiseni halusi pitää lapsen ja lupasi miehelle, ettei mainitse häntä sosiaalivirkailijalle.
Onko nyt niin, että jos äiti muuttaa mielensä, hän voi nimetä isän milloin tahansa tulevaisuudessa?
Aika kinkkinen tilanne miehelle, jos hänen pitää ihmetellä loppuikänsä, koska hänet kutsutaan astumaan esiin lapsensa isän rooliin.
Tällä hetkellä sukulaistyttö ei halua olla miehen kanssa tekemisissä. Lapsi on alle kouluikäinen.

Joko tahi kirjoitti:

Sukulaiseni halusi pitää lapsen ja lupasi miehelle, ettei mainitse häntä sosiaalivirkailijalle.
Onko nyt niin, että jos äiti muuttaa mielensä, hän voi nimetä isän milloin tahansa tulevaisuudessa?
Aika kinkkinen tilanne miehelle, jos hänen pitää ihmetellä loppuikänsä, koska hänet kutsutaan astumaan esiin lapsensa isän rooliin.
Tällä hetkellä sukulaistyttö ei halua olla miehen kanssa tekemisissä. Lapsi on alle kouluikäinen.

Jos haluat eroon kinkkisestä tilanteesta, tehkää isyystestit ja hoida velvollisuutesi.

kysymys ??? kirjoitti:

jos äiti ja hänen nykyisensä haluavat lapsen pitää niin mies voi vaan tunnustaa isyytensä ilman mitään testejä. Mutta jos lapsi papereissa jätetään "isättömäksi" niin jos äiti myöhemmin katuu ja ilmoittaakin sinut isäksi niin voi tulla sulle kallis lasku perään. Teidän kannattaisi puhua kunnolla keskenänne. Ja kaikki kolme jotta tosiaan tiedät mitä nykyinen mies on asiasta mieltä. Ajattele myös asiaa lapsen kannalta. Etkö halua olla tekemisissä oman lapsesi kanssa?

Isyyden tunnustaminen pitäisi olla kunnia-asia, mutta ei se mikään isyyden tunnustaminen ole vaan äitiä epäillään persettä jakavaksi huoraksi joka joutuu allekirjoittamaan ettei ole nussinut muitten kanssa. Ellei se sitten ole muuttunut. Aika huvittavaa että tiedän yhden naimisissa olevan naisen jolla ei isäasian kanssa ole ollut mitään ongelmaa ja lapsilla on sama isä vaikka yhdellä onkin eri alullepanija.

edelliseen.. kirjoitti:

Tilanne on siis se, että lapsen äidillä oli yhden illan juttu kanssani, vaikka hänellä olikin mies olemassa (josta en tiennyt). Kertoi puoli vuotta myöhemmin olevansa raskaana ja kertoi samalla lasketun ajankin. Sen perusteella laskin, että lapsi voisi yhtä hyvin olla myös mun, vaikka kyllä ehkäisystä huolehdittiinkin (kortsu....). Myös naisen oma mies epäilee sitä, ettei olisi isä. Haluan siis itsekin, että tutkimus tehdään, sillä haluan myös tietää miten asia on. Nainen kuitenkin väittää, ettei lapsi voisi mitenkää olla mun.
Nyt sitten haluaisin tietää, onko mitään mahdollisuutta "luopua" isyydestään, jos lapsi onkin mun? Lapsen äiti haluaisi miehensä olevan lapsen isä, eikä itsellänikään ole sitä mitään vastaan, päin vastoin, niin olisi parempikin, koska ei olla missään tekemisissä äidinkään kanssa. Ja itselläni on jo uusi vakituinen suhdekin....
Mutta en tiedä haluaako toinen mies adoptoida lapsen?

Veri on vettä sakeampaa: verikoe sen kertoo ja
totuutta ei voi (juridisestikaan) paeta.
Minkä taakseen jättää sen edestään löytää;)